Nyt on siis eka päivä ilman mitään ja aika kaamee olo. Kaupassa käynti oli kuin kaikkien välttelyä, autollakin ajo tuntui “kieli keskellä suuta” tähtäämiseltä. Olkoon tää nyt sit se kokeilu, et pystynkö ja mihin. Olen pystynyt, se on jo osoitettu, sillä ei vaan ollut mitään takuita. Nyt vaan kaukosäädin ja minä. Muuhun en oikein kykene. Huomenna jo ehkä parempi…
Fiksuna suunnittelin tätä jo eilen, joten lohtuna on mm. jäätelö, suklaa ja TV-pussi + Netflix, pehmeä peitto tyynyineen ja täysin oma rauha 
Siitä se sit lähtee…! 
Joka päivä se vähän helpottaa. Alkuun vaan lujaa mieltä ja tieto siitä, että tämäkin menee ohi.
Ei muuta kuin lepoa ja oleskelua. Ulkoile pimeään aikaan ja juo paljon vettä tai vissyä
Metsien miehen ja Lumikulkurin kommentteihin ei paljon lisättävää ole. Olennainen on sanottu.
Jos omasta puolestani ja kokemuksieni perusteella jotain vielä heitän niin ehkäpä sen että nyt, alkuun, kannattaa vaikka pelata aikaa, odottaa että hitaasti mutta varmasti tapahtuva etäisyyden kasvu juomiseen tekee omaa työtään.
Kunhan alkuun jaksaa olla luovuttamatta, vahvistaa uskoa itseen ja voimiin, vaikka toistamalla itselleen yhä uudelleen sitä uskoa vahvistavia ajatuksia niin jokainen uusi päivä on hiukan kauempana juopottelusta ja elämä aina vähän varmemmalla pohjalla.
Ja jonain päivänä se vanha on ohi. Kertakaikkiaan menneisyyttä johon ei samanlaisena edes paluuta olisi, eikä haluakaan.
Siitä se lähtee!
Aloittamisessa alku on ensimmäisenä. Mässyy ja lepoa ja
suurpiirteisyyttä muun elämän suhteen, jos mahdollista.
Huikanpoisjättö ja ajan kuluminen ja antaa vain ajan kulua
ja jotain sitten muuttuu matkalla, jolla kaikki täällä olemme.
Jalo72 kirjoitti
Monien vuosien epäonnistuneitten kohtuukäyttöyritysten jälkeen päädyin omalle pohjalleni. Tiesin olevani alkoholisti. Murruin enkä jaksanut enää yrittää pärjätä vahvemmalleni. Tuli halu luovuttaa, koska voimat olivat lopussa. Luovuttaminen tapahtui rukouksessa. Läksin AA-palaveriin ja olen siitä lähtien saanut olla raittiina. Elämä on muuttunut. Olen nähnyt suuren joukon alkoholin uuvuttamia miehiä ja naisia, nuoria ja vanhoja, pääsevän uuden elämän alkuun ja pysyvään raittiuteen. On kiitollista nähdä muiden hylkäämien ja itseään halveksivien toverien toipuvan ja saavan ystäviä.
Kun on syntynyt halu lopettaa, seuraava askel on käyttää tahdonvoimaansa avun hakemiseen.
Tänään et ole yksin
Iso kiitos kaikille tsemppaajille. En mä muistanu et tää on tällaista. Aika raunio olen ilman polttoainetta…
…uuden rakentaminen on paljon helpompaa kun vanhan korjaaminen…
eli toisaalta hyvä kun olo on aivan kauhea ja totaalisesti rauniona…pystyy lähteen rakentamaan itseään ihan alusta uusiksi ja arvostaa sitten muutoksia yms enemmän kun muistuttelee itseään näiden päivien olotiloista…koita tallentaa nää päivät jotenkin, jotta voit niillä itseäs sitten muistuttaa myöhemmin…
Menossa mukana olen…tsemiä mies!
Kiitti Metsien mies. Nyt on vaan vilu vaikka kylmä hiki pinnassa… on ku ois kuumeessa vaan en ole. Toivottavasti huominen tois jotain mukanaan. Aamulla uskallan ottaa pitkästä aikaa Antabuksen. Ei se ole ennenkään jarruttanut muutaku sen verran, et sinä päivänä ei ainakaan alkoholia. Lupauduin huomen talkoohommiin, mis ei juoda limua vahvempaa. Pakko saada päiviin edes jotain sisältöä.
Hyvä Jalo!
Tosi hyvä kun kehittelet toimintaa etenkin alkupäiviin ja eritoten ruumiillista… saat nesteet pihalle ja hormonituotantoa tasaantumaan… ja aivoille fyysistä työstämistä pahimpien tuskailujen tilalle!
…huomenna antabusta naamaan vaan niin ei ole mahdollisuutta liiemmin arpoa juomisen kanssa… oli itselle myös ko.aine erittäin arvokas apu alkuviikkoina ja kuukausina!..
Viime pe ja tänään on itselläkin vähän (aika rajusti) viinapirhana kuiskinu korvaan… helpotti kummasti kun avasin tän sun ketjun ja luin olotilastasi nyt ja vanhat kauheat muistot tulvi mieleeni… eli kiitos sinullekin vertaistuesta! 
…näin se toimii!
Voimia ensi yön hikoilulle!..ja pysytään linjoilla! 
Hyvä Jalo! Kyllä sä kestät ne ensimmäisten päivien tutinat, se olo alkaa kuitenkin niin pian helpottamaan. Viikonlopun varalle kannattaa se antabus ottaa, niin ei vahingossakaan tule lipsuttua. Ja vaikka pidemmänkin aikaa. Uskon, että kun ekasta viikosta selviät, niin alkaa sujumaan. Sulla on kuitenkin vahva tahto raitistua.
Onnittelut muuten kaalille kuukauden selvyydestä! 
kiitos metsien mies
Yks eteen ja kaks taakse. Sain kenkää niin muijalta kuin kaverin talkoohommistakin. Ei pysy tuo olut oikein hallussa… vaikka miten tsemppasitte.
No mites jatko? …annatko kenkää elämälles ja itselles?
Puhun nyt siis oikeasti siitä mitä sanoin. Kaveri vuokras mulle yksiön ja lauantaina suurin osa (tärkeimmät) sinne. Ei oo enää selittelyille sijaa eikä edes tarviikaan. Tää oli jotenkin odotettavissa. En oo ihan varma olenko pettynyt vai helpottunut. Ainakaan en tee enempää kenellekään mielipahaa.
Eihän siinnä mittään, sitä on juotava niin kauan kun mitta tulee täyteen. Kaikilla ei välttämättä tule ollenkaan.
Valitettavan tutun kaavan kautta vaan taas menee yksi elämä! … sääli ja harmi!
Kukin tosin tekee itse valintansa!
Tsemiä silti…ja täältä meidät löydät jos siltä tuntuu!
Ei tässä maailmassa viinakset lopu, se on tullut huomattua jo 30 vuotta sitten. Kaikki meni hyvin juuri niin pitkään ku tuli se saunakalja. Sen jälkeen ei sitte riittäny enää mikään ja palasin jopa lähtöruutua alemmaks. Niin huonossa hapessa et päätös oli odotettu. Kukaan ei jaksa katella meikäläistä enää muutaku kaltaisensa. Ketään muuta en syytä ku omaa typeryyttäni, mut olen kuitenki aika fiksu mies monine taitoineen, ni nyt ei pystynyt enää selittämään mitään millään tavalla… ne tarjos, joopa joo.