Minua kiinnostaisi tietää että mitä ihmettä tällä tarkoitetaan kun alkoholismi etenee raittiina ollessakin? Mikä siinä muka etenee? Olen minäkin nimittäin tämän monta kertaa kuullut ja joka kerta ei voi kuin ihmetellä.
Ylempänä heitin kommenttini tähän ja olisin kiitollinen lähteiden maininnasta. Alkoholistinen ajattelutapa voi pitää raitistuneitakin vielä pitkään otteessaan, mutta en kyllä aikaisemmin ole ikinä tällaista väitettä kuullut. Mitä tämä tarkoittaa konkreettisesti?
Tuota samaa olen minäkin monesti ihmetellyt, joten liityn vastausta odottavien joukkoon! 
Hei,
Joo, en minä halunnut tulla katselemaan tai lukemaan tänne, kun juominen oli pääasiallinen harrastus ja lapanen ei ihan kokonaan ollut pudonnut kädestä (tai oli mutten pystynyt myöntämään sitä). Siihen kyllä uskoin, että sinä olet pysynyt raittiina ja olen tosi iloinen että näin on käynyt 
Kiitos Prossa. Niin toivon minäkin sydämestäni. Tahdonvoimaani en usko, mutta siihen uskon, että juomisen jatkaminen vie minut joko hautaan, mielisairaalaan tai vankilaan - joo, AA slogan mutta totta. Siis totta kaikki nämä vaihtoehdot kohdallani, myös viimeisin. Muttei tänään. Tästä vain taaperretaan tämä päivä loppuun ilman ryyppyä. Hikimärkänä ja kummasti alkaa niveliä särkemään, silmät arkana ja närästää. Minkä tiedättekin. Nyt otetaan nämä vastaan kuin nainen :mrgreen: Koetan ajatella, että tämäkin vie kohti parempaa. Ja tämä kirjoittaminen etenkin. Mitään syvällistä tekstiä ei synny, mutta tämä auttaa minua NYT. Hyvää ja raitista loppupäivää kaikille. Kiitos tuesta jokaiselle 
Pakko päivittää omia ajatuksiaan jälleen…
2.päivä taittumassa iltaan, äsken lautasellinen makaronilaatikkoa ja eskimopuikko, maistuivat ihan gourmetaterialta 
Hikeä pukkaa ja olo vähän levoton.
Alkoi ahdistamaan. Olen vältellyt tämän viikon miesystävääni ja ollut yksin omalla asunnollani. Viime viikonlopun matkailuautoreissu oli yksi laukaiseva tekijä, joka pysäytti minut. Riitelyä/haukkumista minua kohtaan kun nnäs valkkarilasi juotu, ns tosiasioiden kertomista minusta. Aika mones kerta kun ilta päättyi noin ja ajattelin, että nyt se viimeinen.Aamulla kuin mitään ei olisi ollut ja hyvittelyä, lepyttelyä… Varmaan tärkein yhteinen nimittäjä suhteessamme on ollut alkoholi, olemme hyväksyneet toisemme juoppoina, vaikka hän ei itseään sellaisena varmaan pidä enkä lähde analysoimaan toista. Joku sanoikin, että kyllä kaksi juoppoa löytää toisensa vaikka silmät kiinni.
Minulle hän on sanonut että en ole alkoholisti 
Joo, en edes yrittänyt uskoa sitä, kun tiesin itse että varmasti olen. Olen sanonut hänelle olevani ihan varmasti alkoholisti. Muuten hän kyllä on epäillyt mielenterveyttäni useasti. Suhteemme ei ole ollut terve. En tiedä tuleeko koskaan sellaiseksi. Nyt lupasin eikun pyysin sen jälkeen kun hän halusi minua luokseen tänään, että voi tulla auttamaan pakkaamisessa (on tullut kaksi kertaa 1,5 v aikana yöksi luokseni) ja sen jälkeen lupasin lähteä saunomaan hänen tiluksilleen. Sen jälkeen alkaa seksin vonkaaminen. Ja että jäisin yöksi.En pelkää että ottaisin, mutta en jaksaisi katsoa nyt häntä yhtään promilleissa. Minun on nyt katsottava itseeni päin. Tiedän että tässä on yksi tärkeä syy miksi juominen kiihtyi tähän tasoon viime kesästä. Itse minä ne pullot tyhjensin, mutta ei ollut ketään rajoittamassa, päinvastoin. Olen muuttamassa ainakin puoleksi vuodeksi pois tältä paikkakunnalta työn vuoksi. Nyt se tuntuu ihan oikealta ratkaisulta.
Olen ollut kuin pikkutyttö rakkauden perään tässä suhteessa ja suostunut vaikka mihin saadakseni sitä; onko se ollut rakkautta on jo eri asia. Jo yksin tämän vuoksi tarvitsen varmasti ammattiauttajaa myöhemmin. Tämä päivä kuitenkin ensin loppuun.
Hei Andante, Ikzu ja Mirtillo!
Askel kerrallaan kertoi olleensa liki kahdeksan vuotta raittiina ja tartuttuaan uudelleen lasiin, oli aika pian vaikeuksissa. Tätä tarkoitin konkreettisesti, kun mainitsin kuulleeni raittiiden vuosieni aikana pitkistä raittiuksista juomaan lähteneiden kokemuksia. Uskon heitä. Tottakai poikkeuksiakin voi olla.
Neuropatiaa sairastavia en tunne, mutta googlesta vilkaistuani käsitän sen itsenäiseksi sairaudeksi. Jos sen on aiheuttanut alkoholin käyttö, tietenkin se voi parantua alkolinkäyttäjän raitistuttua.
Ryhmissä jaamme kokemuksemme, voimamme ja toivomme
Ok. Kun minun mieleni on aina jäsentänyt tuon kuultuaan sen niin, että joku vitutus ja kärsimys jatkuu viinojen jäämisen jälkeenkin ja sellaista en vain mitenkään suostu käsittämään. Ikään kuin elämässä ei olisi enää mitään muuta kuin alati vaanivaa viinapirua vastaan taistelu ja väistely.
Sama. Ja toisaalta, ei tuo edelleenkään selittänyt sitä, kuinka alkoholismi pahenee raittiusaikanakin. Olemassa se on kyllä, “koteloituneena”, minussakin. Ja sen aktivoimiseen tarvitaan se yks kalja. Kyllä minäkin join vuoden ja kahdeksan kuukauden raittiuden jälkeen ihan niinkuin aikoinaan juomisaikoinani, mikä ei toleranssin ollessa nollassa ollut mitenkään kiva juttu. En koe, että alkoholismini olisi raittiusaikanani muuttunut mitenkään pahemmaksi. Hyvinkin oireeton tuo tuntuu olevan nytkin… :mrgreen:
Lomamuisto, polyneuropatia ei parane sen kummemmin kuin alkoholismikaan jos sen kerran (molemmat) on sisälleen hankkinut. Molemmat voi pysäyttää ja niin on tällä hetkellä tilanteenikin. Kumpikaan ei sanottavasti rajoita elämääni, joten mitä noita sen kummemmin kauhulla ajattelemaan. Tiedän mitä voin tehdä ja mitä en, piste.
Olin tänään päihdeneuvojani luona ja kysäisin tuota alkoholismin etenemistä raittiina. Ei etene, mutta sellaista saattaa sattua, että jos maksan on tärvännyt tarpeeksi surkeaan kuntoon niin rappeutuminen jatkuu juomattomuudesta huolimatta. Pääsääntöisesti kroppa ja nuppi kyllä palautuvat raittiuden kestäessä. TÄMÄN AINAKIN allekirjoitan tuplasti henkilökohtaisesti kokeneena. Joten päästäisiköhän taas positiivisille raiteille?
Ikzu, minä pidän päihdeongelman ja elämänhallintaan liittyvien ongelmien erottamista toisistaan aivan oleellisena. Totta helvetissä raitistuneillakin on ongelmia, alussa saattaa näyttää jopa siltä, että niitä on enemmän kuin juodessakin! Totuus lienee kuitenkin siinä, että kännispäissään ongelmia ei huomannut - tai niistä ei välittänyt. Ei raittius kaikkea ratkaise, mutta se on ratkaisevaa elämän haltuun ottoon ja säilyttämiseen. Tämän tuleekin tapahtua ilman mahdollisuutta piiloutua pulloon tai vielä vuosia dokaamisen lopettamisen jälkeen pullon varjoon. Jossain vaiheessa vanhat asiat on pakko haudata. 
No just tuollaista mä meinasin, että siis sen kurimuksen voi katsoa etenevän, jos ei juomisen loputtua rupea jotenkin selvittelemään niitä elämiseen liittyneitä ongelmiaan ja tehdä tilejä selviksi itsensä ja menneisyyden kanssa. Ne käsittelemättömät asiat kahlitsee muuten ihmistä ja silloin voi katsoa taudin etenevän. Just sen takia, se oma osuus tämän eteen tarttee tehdä ja se on mun mielestä se, että tekee tilit selviksi itsensä ja elämänsä kanssa.
Sairauden paheneminen raittiuden aikana tarkoittaa mielestäni sitä, ettei koskaan voi aloittaa viinankäyttöään enää alusta. Vaikka alkkis olisi 50 vuotta juomatta, hän pulloon kajottuaan vajoaa alemmas kuin koskaan aiemmin.
Tätä ei ole tieteellisesti todistettu, ja lienee ihmisiä, jotka ovat alkoholismista toipuneet kohtuukäyttäjiksi. Omalla kohdallani tuo ns. totuus pätee ja kai monen muunkin addiktin kohdalla. Siksi hommelia julistetaan suurella varmuudella.
Yleensähän raitistuminen parantaa alkoholistin elämänlaatua kokonaisvaltaisesti. Taudin paheneminen todentuu vain, jos hän tarttuu uudestaan päihteisiin. Ei tuo AA-slogan suinkaan sitä tarkoita, että viinanhimo pahenisi päivä päivältä. Muutenhan elämä olisi silkkaa paskaa.
Joo, en minä ollutkaan mieltänyt sitä niin että viinanhimo pahenisi, vaan juuri jotenkin niin että vanne rupeaa kiristämään vaan vuosi vuodelta enemmän ja enemmän ja se olisi sellaista jatkuvaa sinnittelyä. Ja niinhän se on, jos ei ala kohtaamaan sieltä omista nahoistaan nousevia kummituksia. Ei helvetti sellaista olotilaa mitenkään kestäisi.
OK, nyt pääsin taas raiteille. Varsinainen rumba alkoikin itselläni raittiuden edetessä kun väkisinkin jouduin selvittämään sitä konkurssipesää jonka olin juovana aikana joko itse aiheuttanut tai tyylikkästi ohittanut.
Jos kommentoisin parilla sanalla. Olin vaikeuksissa heti kun tartuin uudelleen siihen kuohuviinilasiin. Sain vielä senkin jälkeen raittiutta, mutta itse ajattelen, että koko prosessi alkoi jo kauan ennen sitä, kun ”unohdin” olevani alkoholisti. Tää on siis vain minun näkemykseni minun tavastani käsittää alkoholismini. Ajatus sairaudestani unohtui. Ja voin sanoa, että takuulla jatkoin siitä mihin olin jättänyt ja en olisi silloin ikuna päivänä pystynyt juomaan määriä joita meni viime vuoden aikana. Olisin sammunut alle tunnissa. Mutta ei se määrä yksin vaan koko henkinen alamäki, moraalin ja käytöksen muuttuminen. Uskon ja toivon, että vielä nämä korjaantuvat, tieto on sisällä mihin päin mennä. Hissukseen. Päivä kerrallaan.
No toinen raitis päivä pulkassa. Erilainen kuin niin niin pitkään aikaan. Ei tehnyt mieli juoda - ihme olo. Sydän hakkaa viekkareista, oli pakko ottaa beetasalpaaja, mutta kyllä nämä menee ohi. Kiitos kiitos raittiista päivästä ja plinkin tuesta teille kaikille. Hyvää yötä ja raitista huomista!
Seuraan täällä askeleitasi, pysy kaidalla tiellä! Haluan luoda sinuun uskoa ja uskallusta ja itseeni siinä samalla.
Ollaan heikkoja ihmisiä, mutta ei antauduta. Onneksi täällä saa tukea, kaikki tietävät mistä on kysymys.
Ja täällä voi purkaa pahan olonsa ja tunteensa.
Raittiin päivän iltana, uuteen aamuun.
Huomenta
Viime yö meni tunnin pätkissä, väsymys painaa päälle. Peilistä katsoi kuitenkin aamulla vähän enemmän ihmisen näköinen nainen, eikä silmissä ollut punoitusta tai pusseja silmien alla. Ei krapulassa luikkimista omaan työhuoneeseen. Saunominen eilen ilman alkoholia - varmaan ensimmäinen kerta miesystäväni luona. Eikä hänkään ottanut kuin kaksi pientä tölkkiä olutta, kysyi kyllä halusinko minä. Taitaa olla niin, että minä sen alkoholin perään olen paljon enemmän kuolannut kuin hän 
Ei taida vaan on niin.
Elämä on 100% parempaa kuin vielä pari päivää sitten. En lähde ajattelemaan mitään korkealentoista. En lähde ajattelemaan mitä hommia roikkuu tekemättä. En ajattele huomista ja siihen liittyvää stressiä. Ykkösajatus päässä: tänään en ota. Hyvää raitista päivää kaikille
Nonniin, nyt on sitten se kolmas päivä, johon kaikki (omat) yritykseni ovat kaatuneet; vieroitusoireisiin, ahdistukseen ja tietoon, että pari tölkkiä lonkeroa putkeen poistaisi tämän tilan välittömästi. Viimeisen puolen vuoden aikana ollut korkeintaan kaksi viikonloppua selvin päin, yhden muistan varmuudella ja silloinkin vain perjantain ja lauantain, pahimmillaan juomista kaikkina iltoina viikonloppuina alkaen iltapäivästä. Perjantaina töiden jälkeen, salapulloineen. Se on ollut elämääni. Fyysinen riippuvuus ekana, henkinen hyvänä kakkosena rinnalla. Viime kesä saattoi hyvin olla, ettei mennyt yhtään viikonloppua selvänä. Alkoholismia, sitä että juomiseni oli muuttunut sellaiseksi, etten hallinnut sitä lainkaan ja sitä myöten en hallinnut elämääni. Ellen myönnä sitä nyt rehellisesti itselleni ja teille, jotka olette Plinkissä ja että tilanteeni on NYT juuri sellainen, kaarran tästä Alkoon suoraan ja ajattelematta mitään ostan pussillisen tai pakkauksen viiniä ja juon pari lasillista 15 minuuttiin. Ja jatkan täyteen humalaan saakka, piittamatta että huomenna olisi muuttoauto pihassa aamulla. Olen nyt valmis mihin tahansa etten sitä tee. Muuta en keksinyt kuin kirjoittamisen nyt tänne.
Jos juomisen lopettaminen olisi helppoa, mitä tässä siitä kirjoittaisin? Ei, juomisen lopettaminen on helvetin vaikeaa yksin. En edes yritä pahemmin keksiä nyt mitään sijaistoimintaa vaan kuuntelen miltä alkoholinhimo, tämä sairaus nyt minulle kertoo. Se sopii minulle kaikkien muiden keinojen petettyä. Muun harrasteen keksiminen sopii varmaan muille alusta saakka ja itsellenikin aikaisemmin ja varmaan myöhemmin, tulevaisuudessa, mutta juuri nyt ei minulla ole mitäänsaumaa keksiä vaihtoehtotoimintaa, ellen pysähdy ymmärtämään voimattomuuttani ja että tulen aina totaalisesti häviämään aina kuningas Alkoholille, Nyt isken henkisesti nuijalla päähäni vain ja ainoastaan asiaa, että tänään en ota. Nyt, tänään, kun kirjoitan tätä. Kirjoitan itselleni.
On vähän tunne ja häpeäkin, että tuon liikaa itseäni täällä esiin jaettä puran nyt liikaa tuntemuksiani, mutta päätin etten kaunistele yhtään miltä tuntuu ja mitä tämä juomisen lopettamisprosessi kohdallani vaatii. Ehkä myöhemmin voin sitten tsekata, kannattaako aloittaa rundi alusta mikäli juomahimo iskee. En todennäköisesti kuulu niihin, joilta juomisen tarve viedään ihmeellisellä tavalla pois. Kuulunen siihen juoppojen kvartiiliin joille tästä paskasta nouseminen tapahtuu hiellä ja tuskalla. Realismia vaan peliin, aikaisemmin mentiin kevyemmällä otteella.
Äsken ahdisti oikein kunnolla, jo kirjoittamalla tänne alkoi helpottamaan. Ymmärrän että viekkarit tällaisen juomisen jälkeen eivät ole iiseimmästä päästä ja otin yhden bentson. Onneksi niitä ei ole montaa enkä hae mistään lisää. Näillä jatketaan tämä päivä loppuun vaikka tunti kerrallaan, prkele 
Huomista ei mietitä nyt, saatikka laajempia merkityksiä miksi join. Tänään en juo.
Tuo kuulostaa todella vaikealta tilanteelta. Itse yritan parhaillaan olla juomatta keskella viikkoa ja laskea viikottaista annosmaaraa. Vaikeaa tamakin kun asuu maassa jossa kaikki dokaavat koko ajan jopa lounaalla.
Mietin vaan, oletko lian ankara itsellesi, kannattaisiko jutella laakarille tai kokeilla jotain esim. hypnoosia (yksi tuttavani kokeili juurikin alkoholinkayton lopettamiseen ja olen itsekin kokeillut tosin muusta syysta).
Kuulostat todella paattavaiselta, joten varmasti onnistut siina suhteessa, mutta ei kai ole mikaan hapea pyytaa apua esim. laakarilta.
Kiitos Maukkis kommentistasi, niin varmaan kuulostankin. Koetan olla armollinen itselleni, sairaus tässä jyllää vielä päällä ja kerroin vain tästä hetkestä. Ainoa asia, missä koko jutussa olen päättäväinen on että tänään en ota. Tuli varmaan paljon toistoa, mutta se nyt auttaa minua. Luulen, että olen käynyt kaikenlaista yritystä lävitse edellisen raittiuden aikana ja en usko sen toimivan (vielä) kohdallani, en myöskään hypnoosin. Kaikki keinot on hyviä ja kukin varmaan löytää oman parhaan tavan. Mie vaan tarviin nyt tätä tapaa, muuten lähden liian heikoille jäille.
Pysy sitkeästi mukana, ihan vaan askel kerrallaan. Tältä palstalta on terveellistä lukea aikaisempia, jopa vuosien takaisia kirjoituksia. Useimmista löytää samaistumisen ja toivon asioiden selkiintymisestä. Tilanteesi ei ole toivoton, olet hyvän vaikutuspiirissä.