Ehkä jotkut muistavat minut. Askel kerrallaan. Menty taakse päin ja paljon. Viimeiset reilu kaksi vuotta juomista ja viime vuosi lähes päivittäin. Kuohuviiniroiskeet poskessa kirjoitan nyt. Olen lukenut useita viikkoja jälleen tätä palstaa, myös aiemmin kirjoittamiani tekstejä. Näen ne nyt ylpeinä retosteluina ennen pohjaan laskeutumista. Hävettää entiset ylpeät kirjoitukseni, mutta haluan apua teiltä.
Haluan lopettaa juomisen ja nyt tajuan mitä tarkoittaa tilanne, ettei voi lopettaa juomista vaikka haluaisi. Kova juttu. Siihen pisteeseen on tultu anyway. Alkoholismin taudinkuva. Viimeisen vuoden aikana ei yhtäkään viikkoa selvin päin. Tätä on alkoholismi. En kiistä enää sitä yhtään. Tiedän että AA:sta saan apua ja hakeudun sinne heti, kun muutan ensi viikolla etelä-Suomeen.
Nyt tavoitteena on olla selvin päin huominen. Ei sen enempää. Tähän pohjaan olen laskeutunut. Näen, että täällä on autettu ja tuettu paljon heitä, jotka vilpittömästi haluavat lopettaa juomisen. Olen yksi heistä, nyt tuntuu että pahin juoppo mitä maa päällään kantaa, pohjan läpi pudonnut kuten AA:ssa sanotaan. Tarvitsen apua. Kiitos jos luitte tämän. En nyt yritä muuta kuin päivä kerrallaan olla juomatta eli tämä päivä kun uusi päivä on jo koettanut. Menneisyyden roinat tulee joskus perässä selvitettäväksi, tajuan ettei niitä voi nyt raapia vielävereslihalle. Kunhan vain saisi olla huomisaamusta iltaan juomatta. Kiitos jos/kun luitte tämän
Minä muistan sinut askel kerrallaan! Hienoa, että sinulla on halua tehdä alkoholiongelmallesi jotain. Kun haitat kasvavat hengenvaarallisiksi, mielenterveyttä ja mahdollisesti jopa vapautta uhkaaviksi alkaa taudin “kokokuva” ns. paljastua koko karmeudessaan. Itsekusetus (joka meillä juopoilla on uskomattoman kova) alkaa rapisemaan ja on pakko alkaa hyväksymään tappio…
AA:sta moni on avun löytänyt, mutta ei ehkä kannata kaikkea toivoa laskea sen varaan (varsinkaan kun nähtävästi ryhmät eivät ole sitä korkkia sitten lopulta kyenneet sulkemaan aikaisemminkaan), vaan miettiä niitä muitakin apukeinoja/vahtoehtoja.
Ps. Ei niitä entisiä “raittius retosteluja” hävetä tarvitse, ne ovat vain oire siitä, että alkoholistin nuppi (edes selvinpäin) ei syystä tai toisessa ole ihan tasapainossa. Niitä syitä kannattaa lähteä tutkimaan vasta siinä vaiheessa kun saa putken kunnolla poikki. Voimia koitokseen!
“Päivä vain ja hetki kerrallansa.” Kyllä päivä on joskus pitkä; kymmenen minuuttiakin tuntuu ylivoimaiselta… Kun elämä on murjonut ja arki uhkaa kaatua päälle. Armottomuus on kovaa, itseäkin kohtaan.
Tiedät ja tunnet- olet voittamattoman vastustajan edessä. Pakko luovuttaa. Alkoholismi on krooninen, parantumaton sairaus. Ainoa tehoava hoito on lopettaa alkoholin käyttö kokonaan.
Helpommin ja tosi paljon helpommin sanottu kuin käytännössä toteuttaa. Tukea lopettamiseen kyllä saa, jos omat voimat eivät aivan riitä. Vertaistuki. Täällä plinkissä surffailetkin “jo tottuneesti”. Samoin mainitsit AA:n. Tietysti on ihan lääketieteellistäkin tukea olemassa. Nämä varmasti tiedätkin.
Mutta sitten on kuitenkin se kylmä totuus jokaisella alkoholin käyttöä lopettavalla edessä: Viimeinen rutistus on tehtävä itse; alkoholia ei vain voi enää ottaa!
Voimia Sinulle taistelussasi!
Hyvin sanottu. Armoollisesti.
Ei kannata olla liian ankara itseään kohtaan. Itsensä liika haukkuminen tuottaa vaan ahdistavan olon ja altistaa taas juomiselle.
Me jokeinen täällä ollaan tehty monta monta huonoa päätöstä, kun ollaan otettu tuhansia kertoja se “ensimmäinen”. Turha sitä on kieltää. Mutta nyt ollaan menossa kohti parempaa. Ainakin yritetään parhaamme.
Ollaan armollisia itsellemme ja toisillemme. Tueteen toisiamme kohti raitistä eämää.
Voimia!
Kiitos viesteistä ja kannustuksesta, ne tuntuvat tosi hyvältä. Kyllä minäkin muistan sinut Solkannel ja monia muitakin.
Nyt ruokatunnilla kotona ja olo on kauhea sekä fyysisesti että psyykkisesti. On ollut niin tuttu tunne viimeisen vuoden aikana. Lopettamispäätöksiä on tehty kymmeniä, ikään kuin pystyisin siihen. Täyttä itseni kusetusta on ollut. Voimattomuuden myöntämisestä nyt lähdetään. Ja tuen pyytämisestä. Alkoholisti olen tiennyt olevani koko ajan, mutta ei se juomista estänyt lainkaan, ei voinutkaan koska olin ylittänyt aikoja sitten kyvyn hallita sitä. Määrät vain kasvoivat koko ajan, ihan järkyttäviä annoksia viime kuukausina. En vain enää lopulta välittänyt. Tällä hetkellä isoin tunne on kauhu, millainen vastustaja alkoholi on. En halua enää yhtään alemmas. Ainoa ajatus nyt että päivä loppuun ilman sitä p…aa. Ei mitään muuta. Se pisin raittiuteni kesti kuitenkin vuosia ja yhdestä lasillisesta, sitten yhdestä pullosta alkoi tämä alamäki, jota on tultu kovaa. Terveyden menettäminen on nyt tosi lähellä, henkinen terveys on horjunut jo kauan.
Sekavaa tekstiä, mutta tulkoon. Helpottaa kun pystyn kirjoittamaan tänne taas, kiitos. Vieroitusoireet tulee, mutta nyt en luovuta niiden edessä 
Hei Aksu! Olikohan niin, että sinua tuommoisella lempinimellä puhuteltiin, kun jostain pälkähti mieleen?
Joka tapauksessa tervetuloa takaisin palstalle, tarinasi jotenkin pysäytti. Sinulla on aika hurjat kaksi vuotta takana. Mutta hyvä, että nyt olet siinä kohdassa, että kirjauduit takaisin plinkkiin. Millaista tukea olet ajatellut itsellesi hakea?
Tervetuloa mukaan!
Kirjoittele tänne mikä vaivaa ja me kaikki yhdessä sinua tuetaan! Ei tämä alkoholismi ole helppoa kenellekään.
Nyt askel kerrallaan eteenpäin. Oli kyse minuuteista, tunneista tai vuorokausista. Kaikki vie omalta osaltaan kauemmaksi siitä kerrasta kun joit.
Kun kirjoitat tänne niin paljon mitä uskallat, pystyt, niin saat apua alkoholismiin muilta jotka ovat kohdanneet tuon alkoholin voiman. Kaikki muutkin konstit on hyviä, kuten AA, A-klinikka, kirjallisuus… paljon on asioita mitkä auttaa.
Täällä saat varmasti ensiapua tuskaasi kun ei tarvitse kotoa lähteä minnekään ja voi kertoa täysin anonyymisti asioista.
Paljon voimia!
Tervetuloa takaisin, Askel vaikka en sinua vielä tuntenutkaan. Yllä on sanottu kaikki tarpeellinen avun hausta joten siihen vain pari pointtia. Onko sulla mahdollisuutta ottaa nopeasti, akuuttina tapauksena yhteyttä lääkäriin tai päihdeneuvojaan? Tämä siksi, että noin pitkän putken äkillinen katkaisu voi olla huippuvaarallista ja johtaa kramppiin tai pahempaan. Ammattiapu ensin, ryhmiin ehtii myöhemminkin. Tsemppiä.
Tervehdys!
AA:n siinä 1. askeleessa sanotaan jotenkin näin, että jokaisen alkoholistin on ensin vajottava pohjaan, jotta hän täysin vilpittömin mielin tahtoo raitistua. Ja sitten se jatkuu jotenkin näin, että: Raitistuminen näet vaatii sellaisen ajattelumallin omaksumista, että harva alkoholisti joka vielä juo, voi sellaisesta uneksiakaan.
Eli joskos sinä nyt olisit kohdannut sen oman pohjasi ja jos näet ne edelliset kirjoittelusi jonain ylpeänä retosteluna, niin ehkä nyt tuo ylimääräinen ylpeys olisi sitten kuoriutunut pois?
Minä itse näen, että minulla se ylpeys on ollut vain itseni kohtaamisen pelkoa. Epävarmuutta itsestäni siis, juuri sitä mistä puhutkin tuossa että ne menneisyyden roskakuormat pitäisi joskus käsitellä. Älä huoli! Ne tulevat sieltä kyllä ajallaan.
Kiitos edelleen jokaiselle, noin se on kuin sanoitte.
Töistä kotiin kaupan kautta, sain alas sosekeittoa ja raejuustoa. Tiedän, että vieroitusoireet ovat alkamassa tai alkoivat jo päivällä. Nyt mennään todella tunti kerrallaan alkuun. Viinaa ei tee mieli yhtään, mutta nämä tulevat olot kyllä peloittavat.
En ollut juonut lasia pohjaan saakka aikaisemmin. En tiennyt omakohtaisesti, millaista helvettia tämä alkoholismi on kun se etenee tilaan, jossa on pakko juoda eikä voi lopettaa vaikka haluaisi - välillä ei edes yhdeksi päiväksi. Viime aikoina kaikki on tyssännyt viimeistään kolmantena päivänä ahdistukseen ja viekkareihin. Päätin sitten kuinka lujasti tahansa olla ottamatta. Aloin seurustelemaan puolitoista vuotta sitten miehen kanssa, joka joi aivan liikaa ja juo edelleen. Sotkuinen suhde josta on ollut vaikea päästä/päästää irti. Onneksi minulla on oma kotini. Enempää ei nyt tätä kannata pohtia tänään. Ei voi ottaa. Muistan ajan jolloin tuli tila, jossa alkoholi ei enää tullut edes mieleen eikä ollut tarvetta ottaa. Sitä kohti ajatuksissa nyt.
Luin monta päivää tätä palstaa, ennen kuin päätin kirjautua takaisin. Ehdin myös lukea uusia kirjoja kuten Selviytymistarinoita (niinä päivinä kun en ollut päissäni 
) Päässä on tietoa alkoholismista, AA:sta käyntejä vuosien ajalta, terapiaa. Nyt tuntuu sisäisesti siltä, että en yritä yhtään mitään muuta kuin olla ottamatta ekaa ryyppyä. Minulle tänne plinkkiin tulo ulos pullosta merkitsi sitä, että haluan todella muutosta. Siis että haluan todella lopettaa juomisen. Ellen olisi eilen kirjautunut sisään olisin nyt jo juomassa neljättä lonkeroa tai tyhjentänyt yli puolet viinipullosta. Olen juonut enimmäkseen yksin. Nyt olen palaverissa, jos olen rehellinen itselleni. Tämä on nyt se lanka, josta pidän kiinni. Myöhemmin tarvitsen AA-ryhmiä, vaikka olen missannut niissäkin, niin kyllä raittiita päiviä sain silti ryhmissä. Yksin en niitäkään olisi saanut. Muuta en jaksa nyt miettiä. Muutto edessä etelä-Suomeen viikonloppuna ja uusi työ siellä alkaa ensi kuussa. Pakkaamiseen ei ole voimia tänään, ehkä huomenna on.
Tiedän, kiitos. Minulla on jonkin verran bentsoja vaikka olen tietoisesti välttänyt käyttämästä niitä, sekakäyttö olisi muuten ollut lähellä. Avokatkaisun ihan lievänä pystyn toteuttamaan itse. Mikäli vointi sitä edellyttää, menen lekurille.
Tämä ilta lusitaan loppuun vähän kerrallaan. Jospa jotain pientä jaksaisi pakata. Tai vaikka katsoa tv:ta. Sanon itselleni, että mennään hiljaa nyt. Tekin olette selvinneet ja minä aikoinaan kerran pitkäksi aikaa. Nyt lähden syvemmästä kuopasta. Ellen halua sieltä pois, vaihtoehto on että maata tulee ennen pitkää kaksi metriä päälle.
- päivä illassa ja kiitollinen olo vieroitusoireista huolimatta, jopa hieman iloinen ja jo vähän toiveikas
. Hikoillaan ensi yönä turhaa paskaa pois ruumiista. Ei noi viekkarit ikuisuutta kestä.
Sisäinen tunne, että huomenna autoni ja jalkani eivät vie minua alkoon kuin pässiä narussa. Huomenna on uusi päivä ja jos herään aamulla, haluan jättää sen ensimmäisen ryypyn ottamatta. Vaikka mentäisiin hetki kerrallaan. Kirjoitan vaikka tänne, jos ja todennäköisesti alkoholismin harakat meinaavat yrittää etsiä pesäpaikkaa aivoistani. AA:n meno minun kohdallani on selvä juttu, kun pääsen kaupunkiin, jossa ryhmiä on. Onneksi se on pian.
Sain setvittyä papereita, kuunneltua musiikkia ja puhuttua pian äidiksi tulevan tyttäreni kanssa puhelimessa. Olo on kuin ryhmään palaamisen jälkeen. Kiitos tämän plinkin, tämä toimii. Kiitos raittiista päivästä, huomenna ei ole kissanpaska suussa ja morkkis päässä
Hyvää yötä ja raitista huomista kaikille
Jollakin tavalla uskon, että ennen raitistumistaan ihmisen on juotava kaikki viina omasta tynnyristään, niin ettei maailmaan jää enää yhtään pisaraa juomatonta viinaa. Silloin ihminen on valmis raitistumaan oman itsensä takia.
Suosittelen lämpimästi AA-paltsuja. Raitistumiseen tarvitaan persettä, joka istuu penkissä oppimassa. Harva raitistuu ilman vertaistukea, jotkut toki senkin tekevät. Kuitenkin kaikista morkkiksista ja hulluuksista voi olla kätevämpää toipua silloin, kun ihmiset ympärillä tajuavat täsmälleen, mitä käy läpi.
Tsemppiä! Jokainen päivä raittiina on askel poispäin menneistä valinnoista. Armahda itsesi täysin. Alkoholismi on sairaus.
Heips! Mäkin muistan sinut.
Eihän tää ole helppoa, jos olisi, ei tätäkään plinkkiä tarvittaisi. Helvettiähän tämä alkoholismi on. Mitä kärsimystä on juoda ja olla juomatta. Loppujen lopuksi ahdistus ei helpota edes juodessa hetkeksikään ja silti on pakko juoda lisää. Silkkaa helvettiä.
Olen ollut n. 3 vuotta suunnilleen juomatta, jokunen hairahdus on tiellä ollut, muutama pahakin. Kuitenkin polulle on aina ryömitty takaisin, ehkä vähän viisaampana, en tiedä.
Sen varmaan tiedätkin, että parin viikon jälkeen helpottaa, fyysinen olo paranee kun syö kunnolla, nukkuu ja liikkuu. Pään sisäinen työ onkin sitä varsinaista työtä.
Pitäisiköhän sun hankkiutua ammattiauttajan luo? Oletko harkinnut? Mua se loppujen lopuksi kuitenkin auttoi, vaikka ensin olin pitkään sitä mieltä, että ajanhukkaa. Jokunen solmu aukesi ja oman itsensä ymmärtäminen lisääntyi, auttoi tajuamaan juomisen syitä. En silti vähättele ihan omaa syytäni juomiseen,viisaana olisin tajunnut alkoholismini jo paljon aikaisemmin.
Mutta niinkuin täällä on monesti viisaasti sanottu,tärkeintä onolla juomatta juuri nyt, tämä hetki. Huomista on tänään turha murehtia.
Nyt ollaan kuitenkin pää selvänä.
Oletko pohtinut Minnesota -hoitoa Rymättylässä tai Lapualla? Sieltä voisi saada tehoalun raitistumiselle ja lisäksi vuoden ajaksi jatkahoidon. Aika moni tuttu on käynyt sen ja saanut avun.
Askel kerrallaan, päivä kerrallaan. Ei kukaan pääse eteenpäin yhtään nopeampaa. Pitkäkin matka alkaa ensimmäisellä askeleella. Eletään tämä hetki ja päivä ensin. Jokaiselle päivälle riittää sen oma pituus.
Huominen päivä sitten; se vie taas eteenpäin yhden päivän. Sillä on varmaan omat huolensa ja murheensa niin kuin tälläkin päivällä. Mutta myös omat ilonsa; eihän tarkemmin ajatellen kaikki ole vain murhetta ja kärsimystä. Tapahtuuhan toki koko mukaviakin asioita. Annetaan niiden nousta päälimmäiseksi!
Huomenta,
Viime yö oli aika hirveä, mutta sain nukuttuakin pätkissä. Olo ei ole hääppöinen, muttei sen todella tulekaan olla sellainen. Tarvitsen tämän kokemuksen niskalenkillä, että muistaisin mitä on mennä lävitse vieroitusoirehelvetti. Hiki valuu nytkin pitkin selkää eikä johdu helteestä.
Olen miettinyt Minnesotahoitoa, Myllyhoitoa, A-klinikkaa, Antabusta, katsonut yksityisten klinikoiden mainoksia netistä. En pidä mitään mahdottomana,paitsi että Antabus tuntuu minulle vieraalta vaihtoehdolta jostain syystä. AA on toiminut kohdallani, kun itse olen ollut vilpittömällä mielellä. Ei se mikään ihmeidentekijä ole, tiedän enkä usko että AA tekee sinänsä mitään puolestani. Kuitenkin - kun v.2003 menin sinne silloisen pohjani saavuttaneena sain melkein kahdeksan vuoden raittiuden, tosin viimeisiin neljään vuoteen en enää käynyt ryhmissä,koin pärjääväni muuten. Kävin tuolloin myös kolmen vuoden terapian lävitse.
Tunnen itseäni sen verran, että jos nyt lähden pohtimaan näin rajun juomiseni syitä, en selviä. Takaraivossa ne ovat. Nyt ajattelen että olen juonut koska olen alkoholisti ja olen aina ollut, eka ryypystä saakka. Alkoholismisairaus on edennyt ihan loogisesti kuten sairaus etenee. Ja että kyseessä on tappava tauti. Mietin nyt vain tätä päivää ja että tänään en ota. En sen enempää, kun ei minusta nyt enempään ole. Luen teidän muiden ketjuja olen kiitollinen että voin ”kuunnella" ja haluaisin kommentoida, mutta nyt on oltava itsekäs ja fokusoitava ajatukset tähän päivään. Kiitos että kirjoitatte, se antaa toivoa.
Nyt töihin, onneksi en ehtinyt sössimään sitä (vielä). Kyllä he varmasti näkivät kasvoistani ja olemuksestani, että olen juoppo, ei sitä meikeillä enää pystynyt peittämään. Vaikka vointi on mitä on yksi ajatus on selkeä: haluan lopettaa juomisen, tärkeintä mitä tiedän nyt.
Marina, minäkin muistan sinut. Hienoa, että olet selvinnyt noin hyvin
Heippa Askel! 
Monesti olen miettinyt, että mitä sinulle kuuluu. Olen ajatellut sinun jatkaneen raitista elämää tahollasi. Yllättävää ei sinänsä pitäisi olla, että täältä häipynyt ei olekaan jatkanut päihteettömänä. Näin sitten kävi sinulle, mutta nyt on nyt ja tuleva edessä, ei suinkaan takana.
Takaa voi kuitenkin jotakin ammentaa sieltäkin ja sinun kohdallasi paljonkin. Kahdeksan vuotta raittiutta ei todellakaan ole mikään huono juttu tai pelkästään raittiudella retostelua tjms. Kahdeksan vuotta elämää! Osaat elää ilman alkoholia ja osaat olla onnellinen ilman alkoholia. Se on se juttu, jonka jo tiedät ja voimavara myös tähän menossa olevaan lopettamiseesi.
Kyllä sinä selviät, usko siihen, minäkin uskon ja moni muukin uskoo! <3
Monesta suusta olen kuullut, että alkoholismi sairautena etenee raittiina ollessakin. Selviytymiskeinona parhaaksi on osoittautunut mainitsemasi Tänään en ota.
Tyyneysrukouksen hengessä voimia sulle pysyä sillä tiellä!
Ryhmissä jaamme kokemuksemme, voimamme ja toivomme
Sorry, en usko! Alkoholismi pysyy päihdemuistissa, mutta etenemistä en todellakaan ole havainnut. Päinvastoin. Ainoastaan pitämällä korkin kiinni moni vaurio palautui itsestään lähes vanhalle, terveelle tasolle. Muistini sekä polyneuropatia. Kiinostaisi tietää kuka tuollaisia huhuja levittää! Tai onko kyseessä joku väärinymmärrys?
Terve Askel. Kirjoituksistasi huokuu halu raitistua ja minä kyllä uskon, että sen myös teet koska aika on selvästikkin sille kypsä. Sinulla on myös kokemuksia minne peilata ja sitä myöden tietoakin miten mikin vaikuttaa mihin joten sekin helpottaa valintojen tekoja raittiuteen ilman että tarvii päätä hakata useasti samaan seinään.
T. Prossman