No hyi saaatana. Kyllä vessaa pitää pestää tai suihkuttaa ne bideellä pois, suosittelen sulle jälkimmäistä, toimii paremmin varmasti kun kusi.
Ilmeisesti olen alkanut pesemään vessaa useammin, kun ei tarvitse enää kusella sitä pestä. 
^/^^/^^^ Ai elämä teidän juttuja, repesin kyl tälle ihan täysin ku luin… :mrgreen: 
Korkkiksella on mielenkiintoisia dilemmoita aina ratkottavana.
(mut piti itekin kyl miettii, et tekeekö niin. En kyl muista tehneeni. 
)
Kannattais harjata ne heti pois kun niitä jää siihen pönttöön, on ihan älyttömän vaikeeta saada itteään liikkeelle kun on ensin vuosikausia totutellut jättään kaikki sotkut vaan lojumaan… Mutta mitäpä minä nyt aikuista neuvon… :mrgreen:
Moi vaan taas kaikille! 
Oon nyt uskaltautunu muutaman kerran syömään sieniä. Ekalla kerralla mussutin kuivattuja cubensiksia vähän päälle 2 grammaa. Nauratti ja hauskaa oli, pinnat väreili jne. Tokalla kerralla söin 4-5 gramman verran, sain visuaaleja ja sellasta harhaa, että parveke ois keinunu ku laiva mutta ihan järjissäni olin. Puhuin sitten kokeneempien trippaajien kanssa, niin kaikki sano, että tolla 4-5 grammalla pitäs olla jo melkein psykoosissa. Mietin, että voiko mulla sitten olla joku korkeempi luontainen toleranssi psilosybiinille? Mitään troppejakaan ei oo ollu alla. Jos näistä joku tietää, niin olis kiva saada vastausta
Kyllä minä ainakin kerran kuukaudessa pesen pönttöni aineella, mutta tällaisen yksineläjän etuoikeuksiin kuuluu kakan puhdistus kusella. 
No joo, kyllä toi muakin nauratti ja tuli sellanen “no hyi saatana”-reaktio. Oli pakko kysyä ukolta tekeekö se sellasta ja vielä suurempi hyi saatana reaktio tuli siitä, että tekee ainakin ostoskeskusten vessoissa 
. No täytyy ymmärtää miehiä.
Monta mielenkiintoista asiaa jäisi multakin aviomiehen vessakäyttäytymisestä tietämättä, ilman näitä korkkiksen mielenkiintoisia dilemmoja.
Voi jessus sentään 
! Ja minä kun luulin olevani ihan hullu, mutta tulipa taas hieman perspektiiviä siihenkin asiaan :mrgreen: .
Juu, ei ole tapana. Näin istuviltaan kuseskelevana naisena tuo voisi olla hieman hankalampaakin, mutta eiköhän sekin onnistuisi, jos tekisi sellaisia perseenpyöritysliikkeitä siinä pöntöllä istuskellessaan 
. No niin, nyt lähtivät sitten munkin juttuni varsin… hmm… mielikuvituksellisiksi :mrgreen: 
. Käsittääkseni miehellänikään ei ole tapana harrastaa paskaroiskeiden irti kuseskelua, mutta en mä tästä tyystin voi päätäni pantiksi lyödä, kun harvemmin vieressä kuseskeluaan kyttään. Meillä ei tuollaisia mieltymyksiä ole :mrgreen: .
Vessanpönttö on kyllä yleensä varsin siisti tässä huushollissa, koska itse pesen perseeni bideesuihkulla aina paskomisen jälkeen ja siinä huuhtoutuvat kyllä paskaroiskeet samalla ilman erillistä pöntön pesua. Tuleepa tuo kylppäri ja siinä samalla toki myös vessanpönttö pestyä ihan muutenkin yleensä n. kerran viikossa, joten harvemmin se täällä järin saastainen on.
Tietty tuossa kusella vessanpöntön putsaamisessa on se positiivinen puoli, että vettä säästyy .
Tämä ketju on kyllä käsitellyt viimeaikoina lähinnä kaikenmaailman pissa- ja kakkajuttuja. Pitäisiköhän tästä askartua paskartua?
Ei vittu nyt repesin lisää. Mä näin mielessäni kuvan kuinka itse taiteilisin perseeni kanssa istuimella jotain äässin sheikkausta… Mä ihmettelinkin, että miten vitussa mies voisi täällä kotona mitään paskakokkareita kusellaan huuhtoa, kun ei vessassa sellasia ole. Koska itse pesen myös tollaiset saman tien pois.
Siksi hän muistaakin tätä tapahtuneen lähinnä ostoskeskusten vessoissa ja ilmeisesti joskus himassa (tämän täytyy olla hänen oman tuotostensa jälkeen). Kiitos Winston kun sait mut pohtimaan totakin asiaa .
Niin siis enhän mäkään sentään noita asioita tiennyt, ennen kun luin ton kysymyksen miehelle- tästä ketjusta.
Mä mietin että tosta mun vastauksesta ja lainauksesta äsken saattoi tulla mieleen runkkaus, siksikö Winston olit että mitä vittua? Ei, siihen mäkin vedän rajan, en edes kysyisi runkkaako joku mahdollisesti julkisissa vessoissa, siksi etten todellakaan haluaisi sitä tietää. :mrgreen:
Mä luulen, että meitä aina välillä lapsettaa, se on ihan sallittua. Siksi välillä nämä eritteisiin perehtyneet ketjut.
Mua nyt mietityttää…mulla on kissanpennut, hieman vajaa 4 kk, tuttö ja poika. Nyt tolla tytöllä in ihan selkee kiima ( yks tässä jo olikin) ja tänään toi poitsu alkoi vähän niinkuin innostua asiasta ( viimeks ei tajunnut mitään). Kun en noin oienenä haluis leikkauttaa mutta kai se on pakko toi poika leikkuriin viedä.
Mitä sanoo kissaihmiset, Chas, Winsunen, muut?
Ja joo. Sisäsiittoisia pentuja en halua.
^/^^ Mä en ole eläinlääkäri, vaikka pari kissaa omistankin, joten ihan tyhmän maallikon näkökulmasta ja omasta kokemuksesta voin vain puhua, mutta meillä on kaikki kissat leikattu jo hyvin nuorella iällä(4-5 kk), eikä tuosta mitään ongelmia ole poikinut. Varsin hyvin tuntuvat voivan . Edesmennyt kissavanhus leikattiin 4 kk iässä juuri siksi, että tuli kiimaan, kuseskeli ympäriinsä sisällä ja kiimaisen kollin kusen haju on jotakin niin kammottavaa, kuten kissaihmiset varmaankin tietävät, että pakkohan sille asialle oli jotakin tehdä ja pian 
. Oli mieheni kissa alunperin ja tuolloin emme olleet vielä edes yhdessä, mutta tämä nyt tuskin asiaa olennaisesti muuttaa. Kyseinen kissa eli 20-vuotiaaksi ja loppuun saakka terveenä, kunnes eräänä päivänä kuntonsa romahti ihan parissa tunnissa niin, että oli lähdettävä piikille 
, joten veikkaanpa, että nuorena tehdystä kastraatiosta tuskin oli mitään haittaa terveydelle. Nuo 2 muuta kissaa leikattiin nuorina jo ennen kuin mitään kiiman oireita edes ehti ilmetä, koska emme halunneet haistella sitä kuseskelua ja kuunnella kiimamouruamista ja eläinlääkärikin sanoi, ettei kissan nuorena(Ennen ensimmäistä kiimaa) leikkaamisesta mitään terveydellistä haittaa pitäisi olla. Sitä paitsi, luulenpa, etteivät kissat itsekään niistä kiimoistaan järin nauti, varsinkin, jos eivät pääse toteuttamaan itseään ja paineitaan purkamaan 
. Lisäksi vielä tuo, että pienempi paha se “liian” aikainen leikkaus on, kuin ei-toivotut/sisäsiittoiset pennut.
Chas: Mua ei kiinnosta tippaakaan, jos joku runkkaa julkisessa vessassa, kunhan ei varaa sitä vessaa kovin pitkäksi aikaa . Vähemmän sotkua siitä runkkaamisesta luulisi tulevan, kuin noista julkisissa huusseissa tehdyistä kakkakepposista, joita tässä ketjussa on puitu. En mä moista touhua ymmärrä, mutta en myöskään kyttää sitä, mitä ihmiset vessoissa(Julkisissa tahi yksityisissä) puuhaavat, joten eipä tuo mulle mikään ongelma ole, runkataanko, rännätäänkö vai mitä siellä vessassa tarkalleen tehdään, kunhan vain siivoaa jälkensä, eikä tosiaan asuta muidenkin käytössä olevaa vessaa tuntikausiksi. Julkisilla paikoilla(Tarkoitan nyt esim. katua, puistoa tmv.) runkkaaviin tapauksiin olen kyllä törmännyt useampaan otteeseen . Eipä tuokaan mulle mikään ylitsepääsemätön ongelma, saati trauman aihe ole, jos homma tosiaan jää silkkaan runkkaamiseen, eikä siihen liity muuta ahdistelua. Lähinnä moinen aiheuttaa mussa hämmentynyttä huvitusta :mrgreen: .
Mä luin jostain, että kissoilla valon määrä vaikuttaa tohon kiimaan, eli siksi mahdollisesti olet saanut näin aikaisessa nuo, mutta pojasta on hyvä alottaa, eli eläinlääkäriin ihmeessä ennen kuin jotain vahinkoa ehtii tapahtua. Kyllähän ne ymmärtää syyn, kun kertoo mitä on meneillään, lisäksi poikakissoille se on niin simppeli toimenpide. Meillä on ollut aina vaan noita uroskissoja yhtä aikaa, niin monenkaan kohdalla leikkaamisessa ei ole tarvinnut olla niin kiire. Sikäli kun yksi ainoa noista on nuorena ehtinyt aloittanut sen ympäriinsä kuseskelun.
Meillä nyt ongelmaa liian nuorena kastroidun poikakoiran kanssa, pissaa vuotaa maatessa jota hädissään nuolee, tankki ei tule tyhjäksi kun ei kerinny vielä oppia sitä urosten merkkausta. Aikaisemmat kastroitiin noin vuosi ja 4KK ja merkkaaminen jäi leikkauksen jälkeenki eli iltapisu oli kaksi kunnon pisua ja kymmenkunta pikku merkkausta.
Askarruttaa et missä kaikki on, eikait vaan kipeänä…?
No Winston on kipeänä, mut Chas ja Nnaana, mun kullanmurut, on kans jossain…? 
^ Mä olin koko päivän menossa. Lääkärissä ja sensellaista.
Ei helvetti, help! Te, joilla on kokemusta kaksisuuntaisesta psykoottisin oirein. No, pitäishän mullakin olla, mut uusia oireita on ilmennyt. En oikeen tiedä olenko juuri nyt niin masentunut, enemmän jotain edestakaisin liikettä ollut ennen tätä viikkoa. Tänään taasen on ollut ihan helvetillinen päivä mielialanKIN suhteen. Lisäksi sellainen tunne, öh, hajoamisesta. Jos sen niin voisi selittää. Että vois alkaa vaan huutaa jossain tuolla julkisella paikallakin ja hakata itseään tai jotain muuta.
Joopa joo, miten sairasta settiä taas. Mut tää on kyllä ihan uusi juttu ja siksi pelottava ja pelkään, että tää on taas hc-masispsykoosin ensioireita. Niitä käskeviä pakkoajatuksia ei ole vielä ollut ihan niin paljon kuin tuota selittämätöntä hajoamista. Mut hieman kyllä niitäkin sen lisäksi. Ei kuitenkaan niin pahasti. Mulla tuntuu kulkevan jotenkin kahden vuoden sykleissä noi ihan rankimmat vaiheet. Joka kevät/kesä on vaikeaa, mut 2016 oli vaan pieni pyörähdys suljetulla. 2015 oli helvetti ja 2013… 2014 taas ok. Sikäli kun mut on kasvatettu niin kurinalaisesti, että impulssikontrollia laskevista sairauksista huolimatta en kyllä harrasta julkisilla paikoilla raivoamista. Tai sit se vuosien turrutus alkaa nyt pettää tmv. Vielä en siis ole raivonnut, mut ei se varmaan kaukana ole.
Pitäisköhän olla huolissaan? Tai no, totta kai, mut lähinnä onkohan alkusoittoa taas psykoottiselle masennukselle vai meneeköhän vielä normaalin mielialahäiriöoireilun piikkiin?
Zeus: Mä oon vaan masentunut, en ole jaksanut juuri kun aamulla koneella pyörähtää. Aina mulla nyt jotain ongelmaa on, mutta tuntuu vaan ettei vittujakaan kiinnosta tai jaksa hoitaa omia asioitaan. Pitäis soitella ympäriinsä, et minne lie vittuun on mennyt yks mun lähete ym. mukavaa. Sehän se kiinnostaa kun kilo paskaa. Mies on flunssassa, mut ei pahassa.
Mä yritän myös tiputtaa vähän rauhottavien päiväannoksia omaehtoisesti, eikä ole helppoa ei. Mut honey, täällä ollaan ja eiköhän tässä loppuviikkoa kohti mieli vähän parane. <3 Jotenkin nää alkuviikot on kuivia, vaikka ei edes ole työelämässä.
Neuro: Kissoilla ja koirilla tuo lienee vähän eria asia. Sikäli kun sisäpoikakissojen ei kuulu merkkailla ympäriinsä. Suomessa eläinlääkärit muutenkin noudattaa niitä ikä"ehtoja". Meillä nuo taivaalliset kissat leikattiin vasta joskus 3-5 v. välillä, kun eivät koskaan mihinkään kuseskelleet tai haisseet muutenkaan. Eläinlääkäri vaan sanoi jonkun toimenpiteen yhteydessä, että napaistaanko pallit pois. Mä olin että: “Ei”, mutta suostuin sitten. Ei ne miksikään muuttunut. Paitsi toinen kissa alkoi laulamaan enemmän, siis ihan oikeasti, sellaisella “korkealla lintumaisella äänellä”. Sitä jatkui siten loppuelämän.
En muista minkä ikäisenä nää 2 kaks kissaa on leikattu, mutta ihan kelvollisen ikäisinä poikamiehinä. Eikä se ainakaan täällä matsausta muuta mihinkään. Kyllä nuorempi vaan aina yrittää tota vanhempaa haastaa ja viedä sen asemaa. Ensin kiusaa ja sitten juoksee lopulta sohvan taakse piiloon, jonne toi isompi jamppa ei mahdu, kun se lopulta suuttuu ja antaa isän kädestä. Uroskissoilla on voimakkaasti se “tulojärjestys” ainakin meillä, mikä näyttää kuka on kovempi jätkä.
Useimmiten toi on leikkiä, keväällä ne ottaa verrattain kovemmin yhteen. Silti ne joka päivä nukkuu vierekkäin. Ihme meininkiä.
Nnaana: Mä en osaa sanoa, mutta mulla tollasta on ilmennyt usein silloin, kun on tatti otsassa. Tai kun on aggressiivisempi kausi. Nyt mä olen ollut jotenkin lauhkeampi ja tuntuu, että ikä alkaa pehmentää mua vuosi vuodelta enemmän. Että mä olen enemmän herkkä, kuin vihainen. Toki tuokin vaihtelee olosuhteista, tapahtumista, kk kierrosta ja kaikesta mahdollisesta ja mahdottomasta. Kai mä olen silti pehmeämmäksi noin yleisesti muttumassa, kuten mieskin.
^/^^ Hyvä et ootte kunnossa molemmat, vaik ei mieli mikään iloinen taida olla… 
Toivon molemmille jaksamista ja parempaa mieltä, vaik tyhmä fraasi tää onkin.
Muttaku ei voi konkreettisesti olla auttamassa, niin pitää yrittää piristää teitä sit näin virtuaalisesti.
Edit. Ensimmäinen tonni pamahti täyteen lähetettyjen viestien määrässä… Jee :mrgreen: 
Nnaana: Piti vastata sulle jotakin tuosta psykoottisuudesta mielialahäiriöön liittyen, mutta nyt on pää sen verran jumissa, että mitään kovin rakentavaa ei irtoa . Palailen asiaan ehkä joskus paremmalla ajalla. Sen verran kuitenkin, että eipä raivoaminen/halu siihen sinänsä nyt mistään psykoottisuudesta vielä kerro yhtään mitään, vaan moista voi harrastaa ihan “täysissä sielunvoimissakin”, jos on esim. persoonallisuushäiriöinen tai muuten vain stressikertoimet ovat liian korkealla tai sitten vain yksinkertaisesti on sellaiseen käytökseen taipuvainen ja huonon impulssikontrollin omaava ihminen ilman mitään varsinaista lääketieteellistä häiriötä. Mä ainakin olen raivonnut ja paljon, eikä ole ollut psykoosista tietoakaan. Ne psykoosiraivoamiseni ovat olleet sitten ihan erilaista settiä ja niihin on liittynyt olennaisena osana hirvittävä pelko harhoistani johtuen. Toki, jos se on sulle tyystin epätyypillistä käytöstä raivota, niin sitten asia voikin olla vakavampi ja paljon tosiaan riippuu siitä, mikä siellä raivon taustalla vaikuttaa. Perusvitutusta ja -ärtyneisyyttä en kuitenkaan osaa millään tavoin laskea psykoottiseksi raivoamiseksi, vaikkei se aivan tervettä sinänsä olisikaan.
Thanks vielä Kerran Zeus kulta, kun jaksat kantaa huolta. Joo on tää elämä tätä, mutta parempaa odotellessa.
W, ei mua oikeastaan vituta/ärsytä mikään tietty asia. On vaan paha olla ja siitä kai se kumpuaa. Mä en ole ikinä, ikinä harrastanut julkisella paikalla päätöntä sekoamista ja sanoisin, että joissain tilanteissa mulla on noihin mielenhäröilyihin nähden pitkä pinna jopa. Kyllä juu pöydät ja tuolit on lennelleet mielisairaalassa, mut siviilissä en sellaista harrasta, edes päihtyneenä. No, silloin nyt yleensäkin voi sen verran paremmin vs. lataamossa lusimiseen, ettei ole tarviskaan.
Enpä mä nyt vielä ole raivonnut, mut oli se helvetin läheellä eilen. Ei mitään erityistä syytä, kunhan ahdistaa ja on vaan paska olo. Iski kuin salama kirkkaalta taivaalta eilen tuo olo. Ei siinä mitään mulle selkeää triggeriä ollut. Siksi koinkin sen varmaan niin ahdistavana/häiritsevänä. Yleensä mulla on joku triggeri kyllä, esim. vihaan yli kaiken kaupan käytäviä tukkivia ihmisiä, jolloin saattaa tehdä mieli huutaa siksi, mutten koskaan sitä ole tehnyt. Mut eipä eilen ollut sellaisestakaan kyse.
Eipä kai tässä voi kuin seurailla tilannetta.
^ Mietin, voisiko sulla olla tuossa puhtaasti pakkoajatushäröily taustalla, ts. pelkäät ja kelaat koko ajan, että ryhdyt raivoamaan ja sitten se ajatus saa sut valtaansa ja ahdistaa niin pirusti, vaikket ajatuksista tekoihin koskaan päätyisikään. Mulle tulee itselleni vielä nykyäänkin ja jopa verrattain usein sellaisia vitun rasittavia pakkoajatuksia, että esim. kun juttelen naapurin kanssa ihan kaikessa rauhassa niitä näitä kaalinpäitä, niin yhtäkkiä iskee päähän sellainen jospa kuristaisi tässä tuon hengiltä -ajatus . Ja mulla ei siis ole yhtikäs mitään naapuria vastaan , ei mitään muitakaan murhanhimoja tai väkivaltafantasioita, mielialani saattaa olla kerrassaan loistava jne. Ei siis mitään halua tehdä mitään tuollaista, päinvastoin, ja juuri siksi ne pakkoajatukset niin ahdistavia ja perseestä ovatkin. Johonkin kontrollin menettämisen pelkoon tuo liittyy, mutta on siis täysin tiedostettua ja siksipä tiedänkin, etten ole oikeasti menettämässä kontrollia ja tekemässä jotakin ihan sairasta. Nykyään osaan suhtautua noihin ajatuksiin niin, että ovatpa vain tyhmiä ajatuksia, joten juttu jatkuu siinä naapurin kanssa aivan häiriöttä, en jää jumiin siihen pakkoajatukseen, vaikka se kuinka sinnikkäästi puskisi päähän, saati saa mitään paniikkikohtausta, että nyt on paettava kiireesti paikalta ennen kuin tapahtuu kauheita :mrgreen: . Joskus aikoinani kyllä podin noista pahempaakin ahdistusta ja jopa pelkoa, kun en tiennyt, että pakkoajatukset eivät ole kontrollin menettämisen, totaalisen sekoamisen ja psykoottisuuden merkki.
