^ Musta ehkä kaikkein pahinta siinä, että alkoi käyttää huumeita ja sekoilla oikein olan takaa, oli juuri se, että menetti aika äkkiä ne oikeat, kunnolliset ystävät, mikä toki ymmärrettävää olikin. Eihän sellaista huumehörhöilyä kukaan, joka ei sitä itse harrasta, jaksa pitkään katsella, vaikkei mikään täysi streittari olisikaan. Kyllä ne uudet “kaverit” vähän aikaa olivat oikein mukavia ja “ymmärsivät” mua, mutta pian sieltä paljastui se totuus, että kehenkään ei voi luottaa ja selustaansa pitää vahtia kaiken aikaa. Eivät kaikki nistit automaattisesti ole tyystin itsekkäitä kusipäisiä rottia, löysinhän mä miehenkin silloin, kun molemmilla taisi olla se melkeinpä pahin nistivaihe menossa, mutta kyllä se oikeasti luotettavan narkkiystävän löytäminen on aikamoista arpapeliä ja sen luottamuksen saavuttaminen vie aikansa. Onneksi olen saanut takaisin niitä ns. kunnollisia ystäviänikin, kun menoni on vuosien mittaan hieman rauhoittunut, mutta aikaa ja vaivaa sekin vaati ja jotkut kaverit ovat menneet ilmeisesti iäksi
.
Sekään ei ole sitten lainkaan hauskaa, kun porukkaa alkaa kuolla ympäriltä
. Vaikka ne niitä narkkituttuja olivatkin, niin aina se mua on koskettanut ja joskus todella syvältäkin. Mä en vain pysty itseäni niin pahasti kovettamaan, etten välittäisi moisesta, vaikka se monesti olisi ollut suurempi ihme, että olisivat hengissä säilyneet pidempäänkin. Hyvä kuitenkin niin, etten ole tunnekylmä paskiainen…
MT-ongelmat(siis sellaisetkin, joita olisi ilman päihteitäkin) eivät myöskään taatusti helpota douppaamalla, paitsi tietysti hetkeksi, kun on oikein hyvissä kuoseissa, mutta sen jälkeen kaikki on kahta huonommin. Myös kovin nuorena aloitettu rankka päihteily jättää ihmisen sinne lapsen tai ainakin teinin tasolle. Ei mulla mitään unelmia ole omakotitalosta, farmariautosta, turistirysämatkoista, 2,5:stä lapsesta ja kultaisestanoutajasta(No, vauvakuume vaivaa välillä, mutta se on kai vain kestettävä ja koiratkin ovat ihania, mutteivat taida sopia meidän talouteen), mutta on se nyt usein helvetin noloa, että yli kolmekymppinen akka käyttäytyy ja ajattelee, kuin pahainen kakara, eikä ole mitään koulutusta tai edes pahemmin työkokemusta
.
Mäkin olen, kumma kyllä, säästynyt tartunnoilta, enkä ole suonianikaan kovin paskaan kuntoon saanut, mutta aina se fyysinenkin terveys huumeiden käytöstä kärsii, enemmän tai vähemmän.
Rahatkaan eivät kovin pitkälle riitä, kun kunnolla innostuu vetämään ja siinäpä sitten pähkäillään, mistä sitä tehdään lisää…
Sekopäissään voi myös aiheuttaa itselleen ja eritoten muille ihmisille todella pahoja juttuja ja niitä sitten yrittää sovitella itselleen todennäköisesti loppuikänsä. Se, että ne on sovittanut yhteiskunnalle ei paljoa lohduta, ei ainakaan mua
.