Löysin sattumalta Juha Kemppisen kotisivut. Sivuilla on paljon mielenkiintoisia artikkeleita alkoholismista ja muistakin riippuvuuksista sekä psyykkisistä ongelmista. Kirjoittaja on päihdepsykiatri ja psykoterapeutti, jolla on mm. psykiatrian ja yleislääketieteen erikoislääkärin sekä päihdelääketieteen erityispätevyys.
Kannattaa käydä ainakin vilkaisemassa, esim. alkoholismin vaiheiden kuvaus on havainnollinen. juhakemppinen.fi/index.php?id=f717cffpv3c65f
–kh
Oot ite kuitenkin Juha Kemppinen.
No enkä oo.
–kh
Kuitenki oot.
Ei käy päinsä, oon syntynyt 17 vuotta liian myöhäänki ollaksein epäilty hän.
–kh
Tuo on pelkkä uskonkysymys minun näkökulmastani - ja ainakin osittain myös sinun. 
Olipa kuka vaan, mutta hyvä linkki. Pääsin kyllä vasta alkoholismisairauden varhaisvaiheen kuvaukseen. Löysin valitettavasti itseni ainakin niistä.
ei noista kaikki “oireet” päde…
tunnistan itseni keskivaiheen alkoholistiksi mutta IKINÄ en ole mennyt humalassa töihin tms…
joihinkin ehkä pätee mutta ei kaikkiin…
sanotaanko näin että punaista lankaa osoittavia…
Silloin juoma-aikoina etsin kaikenlaisista alkoholiongelman kuvauksista mielelläni eroavaisuuksia omaan juomiseeni nähden, koska taisin alitajuisesti pelätä löytäväni näyttöä siitä, että juominen pitäisi oikeasti lopettaa. Teksteissä oli helppoa takertua yksittäisiin esimerkkeihin ja ajatella “ei mulla sentään NOIN huonosti mene”, jos olin vain sattunut jättämään jonkin yksittäisen kohelluksen tekemättä. En nähnyt metsää puilta, en halunnut enkä täysin pystynytkään, koska minun oli vielä suojeltava oikeuttani juoda.
Nyt selville vesille päästyäni huomaan kyllä, miten alkoholismini eteni pääpiirteissään kuvatulla tavalla, koska nyt haluan jo nähdä teksteissä yhtäläisyyksiä omaan menneisyyteeni.
–kh
eläpä kh nyt kimpaannu
mä olen jo aikaa sitten tunnustanut olevani alkoholisti ja kuulun nimenomaan siihen keskivaiheen porukkaan (tunnistin siis suurimman osan piirteistä), mutta en silti IKINÄ edes harkitsisi meneväni selkeästi humalassa töihin…krapulassa on menty joo mutta promilleja ei ole ollut humalaan asti…
enkä todellakaan etsi oikeutusta juoda,päinvastoin, etsin tukea joka pakottaisi lopettamaan kokonaan,mutta miestä en ole saanut vieläkään myöntämään täysin alkoholi ongelmaansa joten hän vetää kokoajan mukanaan suohon…
jos olisin lapseton niin menisin päihdeklinikalle tai johonkin,mutta kunnon arvovaltaa pelkäävänä suomalaisena en tod. uskalla koska sossun palvelut on mitä on ja muutaman oluen takia voit menettää lapsetkin…
Jos tarkemmin luet edellisen viestini, huomaat että olen kanssasi samaa mieltä: se punainen lanka on niistä artikkeleista tosiaan poimittavissa, jos alkoholisti sen itse haluaa poimia. Oman esimerkkini kautta pyrin selventämään vain sitä, millaisten silmälasien läpi luin hyvätkin tekstit silloin, kun oma mieli oli vielä juomisen puolella ja tunsin tarvitsevani alkoholia elämässäni johonkin, kun selvänäkään en osannut elää paria viikkoa pidempiä pätkiä.
Hyvää jatkoa joka tapauksessa sinulle ja perheellesi. “Muutaman oluen takia” et olisi Päihdelinkissä, joten toivotan sinulle rohkeutta tunnustaa tosiasiat. Sinä ansaitset parempaa ja lapsillasi on oikeus äitiin, joka ei ole toistuvasti kännissä, krapulassa tai muuten poissaoleva. Miehesi juomiselle et voi mitään, omallesi voit.
–kh
no juu,jos olisi kyse muutamasta joskus niin en olisi täällä,mutta muutama usein onkin jo toinen juttu.
ja juuri noiden lasten takiahan tännekin olen hakeutunut…
onneksi en ole sentään lasten nähden alkanut juomaan.
