Täs jännittämisen kokemusasiantuntijan pitkä sepustus asiasta 
.
Bentsoja noihin on käytetty. Mä sain jännittämiseen eka kertaa oisko ollunna -93 tai aijjemmin. Nykyisin varmasti ollaan tarkempia, jollei niitä aiemmin ole käyttänyt. Tai sit meille ryynidemoneille syyni on supertarkka ja kynnys reseptiin viis metrii korkia :mrgreen: . Nykyisin myös väittävät esim.sertraliinin auttavan ainakin ahistukseen, en muista, oliks myös jännittämiseen. Just ja juu, sanon mie 
. Se, pystyiskö bentsoi käyttään oikeasti vain harvoin tarvittaessa, riippuu paljon myös ihmisestä ittestään: meneeks muut asiat (aina) yli: juominen, syöminen, tupakointi, liikunta, ym. Jos on addikti, kaikki tuppaa meneen yli, siis ei pysty hallitsemaan käyttöä. Jos on kova jännittäjä, ja tarvii jatkuvasti, en tiijä kyl lääkityksistä: silloinhan niitä tartteis koko ajan.
Yksi keino o n esim. kognitiivinen terapia, tai jokin sellainen terapiamuoto, jossa terapeutti on niin joustava, että suostuu siihen, että potsku itse asettaa sellaisen tavoitteen, että pääsis pelosta harjoittelemalla, tai että se ainakin lievenisi. Ilmeisesti peloista ja jännittämisestä huolimatta menet silti jännittäviin tilanteisiin, mikä on ihailtavaa 
. Kyl mäkin jännitän soittamisia, vaiks ravintolaan menoa, uusien ihmisten tapaamista, heidän kanssaan juttelua. Havaitsinpa täs vain yks päivä, että ihan oikeesti ainakin j o t k u t ihmiset ovat niin taitavia itse sosiaalisesti, että pystyvät helpottamaan jännittäjän oloa ja tilannetta. Kaikki eivät noki!!!
Betasalpaajia, siis verenpainelääkkeitä voi ottaa, jos ei jännitä aivan kaikkea, niin kuin minä ennen. En itse uskonut, että niistä ois mitään apua, kerta ongelma oli mielessä. Mutta. Kun kerran kokeilin jotain betasalpaajaa 
kammottavalla puheviestinnän kurssilla opiskeluaikana, helpotti myös mielen jännitystä se, että sydän ei hakannut tuhatta ja sataa, kädet ei tärisseet, pystyin puhumaan. Kun pahimmat fyysiset oireet katosivat, pystyin keskittymään paremmin siihen, mitä sanoin. Jos on matala verenpaine, en tiijä, käyvätkö em.lääkkeet, tuskin. Siis itse jännittämistä ei etukäteen helpota. Kuten sanoin, jos elämä vaikeutuu niin paljon, että tarvitsisi koko ajan jotain lääkettä tilaansa helpottamaan, betasalpaajat eivät käyne, paitsi ehkä jos se verenpaine onkin korkea… .
Eräs ihminen kertoi käyttävänsä kannabista jännittämiseen. Siitä minen tiijä, ku mul tulee aina siitä niin kauhia ole, ettei ole mun aine lain. Eikähän tässä semmoisia saa suositella .
Yksi asia vaiks esitelmissä on aiheen tunteminen hyvin! Tekee niin hyvän esitelmän, ett eijole kellään virnuilemista (sitä mä ainakin pelkään: naurunalaiseksi joutumista 
, vaiks jatkuvasti laitankin itteäni alttiiksi 
) eikä nokankoputtamista…??? Jos asian tuntee hyvin, pystyy paremmin keskittymään siihen, ei esiintymiseen. Sillon ku mul on jännittävä tilanne, tuijotan vaiks lattiaan tai johki, mut en missään nimes kato kuulijaa/kuulijoita silmiin, koska siinä meni keskittyminen.
Hengitysharjoituksia, palleahengitystä, pussiinpuhaltamista suositellaan kikkoina sillon, ku jännityskohtaus o paniikinomaista, ja sydämenrytmi menee aivan hirveäksi.
Joskus olen huomannut, että normi-ihmisten kanssa joskus auttaa, kun sanoo ääneen, että “huh, huh, jopas jännittää…”. Auttaa toisinaan, jännittäminen nimittäin on aika yleistä, jonkin asteisena, luulen… ?
Yks, ja vaikein (?), on l u o t t a a muihin ihmisiin… Mielestäni suurin osa ihmisistä ei ole veemäisiä kusipäitä… Juu on mua naiviksikin haukuttu, mut antaa kylän koirien räksyttää 
. Toinen ajatus, joka on helpottanut, on se, ettei juuri ketään kiinnosta mun vähäpätöinen elämäni, vaan mun rahani, vaiks kaupas … Tää on mua jonnii verran auttanut, mut kyllä mä elän kummiskin aika lailla rajoittunutta elämää. Vaan on jännittäminen iän myötä myös helpottanutkin 
. Toisaalta, silloin kun kiskoin bentsoja kaksin käsin, ei elämäni kovin erilaista ollut, eli bentsot eivät tehneet musta itsevarmaa maailmanmatkaajaa, ylläripylläri :mrgreen: . Mähän olin nuorena lähes mykkä, ainakin selvin päin . Nykyjään pälätän ihan perkeleesti… . Senkin olen jollain tapaa hyväksynyt, siis sen, etten tee mitään Ihmeellistä, kaikkia sellaisia asioita, joita normit tekee… En vaiks matkustele, olen sairaseläkkeellä. Yleensä kaikki ihmiset pelkää ainakin jotain…Toisaalta: kellä on oikeus arvottaa m u n elämää sil perusteel??? Tää on mun, ja minä tätä elän, ja nykyään vielä suht tyytyväisenäkin, vaiks bentsoja tekis mieli, hah. Vierottauduin niistä keväällä ja kerran retkahdin. Ett silleen. Jännittämiseen siis ekal kerral sain…ei siinä sit mennykään ku neljännesvuosisata bentsoillessa, tosin tein toki paljon muutakin niistä huolimatta -pikemminkin kuin niiden ansiosta 
. Eli mä ehottaisin kokeileen muita keinoja ekaks, ennen lääkkeisiin turvautumista, sillä niistä saattaa tulla melekoonen ongelma. Ainakin mulle kävi niin. Selvisin kummiskin . Jos olet jossain koulussa, sieltä voi ehkä terveydenhuollon puolelta kysyä apua. Muuten mt-toimistoista, ja jos kertoo, että nimenomaan jännittäminen on ongelma, on ainakin mahdollista saada juuri siihen asiaan apua. Se vie aikaa ja joutuu kyl sietämään paljon…mut se v o i helpottaaa. Toisaalta, jos ehdottomasti haluat lääkettä, bentsoja jännittämiseen ainakin ennen kirjotettiin. Jos sellaista ei anneta, kunnilla on Valviran mukaan v e l v o l l i s u u s järjestää sitä terapiaa lääkkeiden sijaan mt-puolella.
Tämmösiä aatoksia, ja rohkeutta meil jännittäjille & muille ja. Ugh!
