Miten lopettaa alkoholinkäyttö, kun puoliso juo? Olin viime vuonna pitkään juomatta ja jäin suhteessa täysin yksin sen vuoksi. Onko ainoa keino erota (en missään nimessä tätä haluaisi)? On vaan itsellä tosi vaikeaa yrittää olla ilman, kun toinen juo.
Kyllä minä ainakin aikoinaan, kun lähdin hoitoon juomisen takia, että sen saisin kokonaan pois, ilmoitin silloiselle kumppanille, että hänen täytyy myös tehdä jotain juomisensa lopettamisen suhteen. Hän siis myönsi olevansa alkoholisti, mutta sitten kun useaan otteeseen siinä suhteemme aikana jo aijemmin puhuttiin, mitä ratkaisuja teemme juomisemme lopettamiseksi, hän ei suostunut tekemään yhtään mitään. Ei hakeutumaan hoitoon, ei menemään a-klinikalle, ei ottamaan antabusta, ei menemään a-a:han, eikä miettimään minun kanssa yhdessä sitä juomista. Sitten kun minulle oli myönnetty maksusitoumus minnesota-hoitoon, puhun hoitopaikan henkilöstöön kuuluvan naisen kanssa ja hän kysyi, onko minulla juova puoliso, johon vastasin, että on. keskustelimme, että on vaikea hoitaa vain toinen pariskunnasta raittiiksi.
Mies sanoi taas, että ei voi hakea maksusitoumusta, koska omistaa noin 500e arvoisen auton ja se pitäisi myydä. Tiedän, ettei tuollaista ehtoa ole. Aikaisemmalla kerralla hän oli vedonnut aselupien menettämiseen hoitoon hakeutuessa, mutta tuossa vaiheessa ne oli jo menneet törkeän ratin yhteydessä.
Joten totesin, että mies voi jatkossa seurustella sitten sen volvonsa kanssa, jos se on minua tärkeämpi.
Tuo mies on nykyään jo haudassa, lähti vähän päälle nelikymppisenä. Noin voi käydä yllättävän nuorena juopolle, joka ei edes yritä lopettaa. En missään vaiheessa vaatinut häntä onnistumaan, vaan YRITTÄMÄÄN JOTAIN.
Teidän tilanne on luultavasti aivan erilainen ja ehkä olette olleet yhdessä paljon kauemmin, kuin me olimme vain pari vuotta. Jos on lapsia ja niin edelleen, niin ymmärrän ettei puolisosta halua luopua ihan noin vain.
3 tykkäystä
Mä lopetin, enkä kysellyt lupaa puolisolta, en edes kertonut sille. Kyllä se aika pian huomasi, etten enää juo, kun ei voinut käydä öisin enää varastossa olutlaatikolla. Huomasin, että sitä vitutti mun raittius. Sanoi monesti mikä luulen olevani ja etten ole muita parempi. Enkä olekaan, päinvastoin nyt juomattomana on löytynyt nöyryys ja kiitollisuus, joita en ennen edes ajatellut. Pyrin siihen etten ylennä itseäni ja alenna muita.
Puoliso juo edelleen, mutta kahta kauheammin. Hän on muuttunut kaappijuopoksi ja sairastunut alkoholismin lisäksi uhmaikään. Kaikesta käytöksestä huokuu sellainen ”mua ei kukaan määrää ja vika on kaikissa muissa” asenne.
Alkottomuudesta tuli niin hyvä olo, että mulle on aivan sama tukeeko joku mun päihteettömyyttä vai ei tai tuleeko sen vuoksi ero. Tulee, jos on tullakseen.
Mä pääsin eroon vuosikymmeniä vaivanneesta ahdistuksesta ja näköalattomuudesta. Myös itsetunto on noussut tasolle, jolla olisin sen halunnut olevan yli 30-vuotta sitten.
Tämä meni nyt näin ja hyvä niin. Ei ole pakkia elämässä, tehty mikä tehty. Tulevaisuudestakaan ei tiedä ja se se vasta on hyvä juttu. Mennään päivä kerrallaan uteliaana ihmetellen.
4 tykkäystä