Olen tekemässä Demokraattiin lehtijuttua syistä, joiden takia ihminen putoaa yhteiskunnan kelkasta. Miksi toiset eivät jaksa mukana töissä ja koulussa? Miksi jotkut jäävät ulos piireistä jo lapsena? Miksi esimerkiksi päihteiden maailma tuntuu helpommalta kestää tai löytää kuin “tavallinen” elämä?
Nyt tarvitsisin juttuuni apua. Pitäisi löytää haastateltavia, jotka kokisivat jääneensä yhteiskunnasta syrjään tavalla tai toisella ja jotka voisivat kertoa minulle kokemuksistaan. Löytyisiköhän tältä palstalta joku sellainen? Erityisen arvokasta tietoa minulle on se, millaisia tunteita sivuun jäämisen taustalla on. Täällä on ollut aikaisemmin puhetta esimerkiksi itseinhosta. Joku on kirjoittanut, ettei ole mielestään ansainnut elämältä parempaa ja että jatkuvat epäonnistumiset ovat ansaittu rangaistus jostakin. Muun muassa tällaisista ajatuksista haluaisin kuulla lisää - tai ihan mistä tahansa muista, jotka tuntuvat aiheen kannalta olennaisilta.
Jos tuntuu, että voit kertoa minulle tarinasi lyhyesti tai pitkästi, lähetä minulle viestiä osoitteeseen tua.onnela@demari.fi. Voimme jutella juttua varten kasvotusten, puhelimessa tai vaikka netissä, kaikki käy. Jutun voi tehdä kokonaan nimettömänä ja niin, ettei sinua voi siitä tunnistaa. En myöskään luovuta sähköpostiosoitettasi tai mitään muitakaan yhteystietoja kenellekään toimituksen sisällä tai ulkopuolella.
Toiveikkaana,
Tua Onnela
tua.onnela@demari.fi