Elämänkumppani salannut pidemmän aikaan peliriippuvuuden ja vippiriippuvuuden. On siis pennitön! Tämä selvisi tovi sitten. Onko oikein, että muu perhe kärsii tapahtuneesta? Itselläni ei rahat riitä lapsen ja rahattoman miekkosen elättämiseen. Miehen sukulaiset toki olettavat että tuen henkisesti ja rahallisesti, mutta henkisesti olen aivan loppu! Parivuotias lapsi vielä hoidettavana.
Asuntoa etsistekelen tässä, koska yhteiselosta ei tule mitään. Saa pettyä tähän: etten vippaa rahaa enää mistään ja silti tulee kirjettä kotiin ja velkataakka sen ku kasvaa.
Harmittaa, että terv.keskukseen soitettaessa: todettiin tarinani kerrottua että asia ei ole akuutti. Seuraavat ajat lerkurille maaliskuussa vasta. Työterveydessä juttelin, että tarvitsen apua oman hyvinvoinnin lisäksi. Sielläkään en saanut kunnolla apua. Ainoastaan torkkupillerireseptin ja 2pv saikkua. Vaikka haluaisin psykologin juttusille.
On se kumma että itse peliriippuvuudesta kärsivälle löytyy apua, mutta läheisille ei kovin helposti
Nähtävästi muut eivät tajua tätä tuskaa, ennen kuin osuu omalle kohdalleen. Oma talouskin kärsii tässä samalla väkisin sekä oma terveys…
Lapseni takia haen hoitoa itselleni vaikka väkisin, koska jos en ajoissa hoida itseäni kuntoon niin asia paisuu, enkä jaksa olla töissä.
Työterveyshuollosta olisin saanu psykogolohin apua, mutta tuntiveloitus 110/h. Ettäs mistäs revit rahat? Hyvä vinkki siis lääkäriltäni tuo En yhtään ihmettele miten ihmiset voivat nykyään huonosti ja kaikkea ikävää käy, koska läääkärit&muut neuvonantajat eivät suhtaudu asioihin vakavasti!
Olet aivan oikeassa, että apua peliriippuvaisen läheisille ei juuri apua ole saatavilla. Avomieheni on peliriippuvainen. 1½ vuoden aikana on tullut kaksi kertaa sellainen tilanne, että avomies on pelannut useita kymmeniä tuhansia euroja velkarahalla. Edellisestä tapauksesta on aikaa muutama viikko.itse kävin juttelemassa lääkärin kanssa myös, koska en jaksanut huolehtia itsestäni ei pystynyt syömään, nukkuminen oli vaikeaa ja ajatukset olivat synkkiä ja itsetuhoisiakin. En kyllä saanut mitään apua sieltä. Lääkäri vain totesi, että kyllä se varmasti alkaa helpottaa kun alkaa tehdä normaalirutiineja ja käy töissä.No olo on alkujärkytykseltä tosiaan helpottanut. Olen kuitenkin siitä onnellisessa tilanteessa, että olen voinut keskustella asiasta avoimesti sekä mieheni vanhempien, äitini, sisarusteni ja läheisimpien ystävieni kanssa. Ja tietysti mieheni kanssa olemme käyneet asiaa läpi. Olen etsinyt tietoa uhkapelaamisesta internetistä ja luen tälläkin hetkellä kirjaa joka käsittelee peliriippuvuutta. Kirjan on kirjoittanut Anneli Poutiainen ja kirjan nimi on Rulettipäiväkirja…suosittelen. Olen alkanut ymmärtää mitä peliriippuvuus on ja miten se vaikuttaa pelaajan koko elämään. Oikeastaan koko peliriippuvaisen elämä kulkee pelien kautta. Onneksi mieheni on vihdoin tajunnut, että on peliriippuvainen ja on hakeutunut hoitoon. Tällä hetkellä tuntuu, että haluan kuitenkin jatkaa yhteiselämäämme, mutta tiedän nyt, että vaikka hän on pelaamatta riippuvuus ei tule katoamaan koskaan.
Olen kuitenkin huolissani, siitä asiasta ettei peliongelmaisten läheisille ole apua tarjolla, peliriippuvuus vaikuttaa kuitenkin ensisijaiseti puolisoon. lisäksi muuhun perheeseen ja muihin ihmissuhteisiin. peliriippuvaisen läheinen joutuu pettymään raskaasti, joutuu mahdollisesti myös itse taloudellisiin vaikeuksiin ja parisuhde voi olla vaikea. niihin surun, pettymyksen, pelon ym. tuntemuksien käsittelyyn pitäisi saada ammattiapua.
Olen kyllä järkyttynyt ylipäätään miten huonolla mallilla on mielenterveyspalvelut Suomessa. itse kärsin masennuksesta muutama vuosi sitten. hain ensin apua terveyskeskuslääkäriltä, hän neuvoi varaamaan ajan psykologilta. Varasin ajan ja olin siinä kunnossa, että ainoastaan nukuin ja itkin, en syönyt, peseytynyt tai tehnyt mitään muutakaan normaalia. Pyörin itsetuhoisissa ajatuksissa. Kerroin aikaa vartessani tilanteestani ja tuntemuksistani. sain ajan seuraavan viikon loppuun ja kun sanoin etten tiedä miten pystyn olemaan siihen asti, minulle sanottiin vain tylysti " ole onnellinen, että sait ajan niinkin pian". sellaisessa kunnossa ei ihminen jaksa vaatia mitään. Onneksi äitini toimitti minut muutaman päivän päästä keskellä yötä Keskussairaalan päivystykseen, sanoi vaan, että nyt tälle on tehtävä jotain. Siellä psykiatri passitti minut saman tien osastolle. Hyvä niin, koska olin mielenterveysongelmien lisäksi kuivunut pahasti, syömättömyydestä johtuen.
olen järkyttynyt siitä ettei minulle annettu mitään neuvoja psykologin aikaa varatessani, olisivat vaikka antaneet kriisikeskuksen numeron. En ollut edes tietoinen sellaisesta palvelusta, kun en ollut aiemmin ollut saamassa tilanteessa. kuinkahan minulle olisi käynyt, ellei äitini olisi vaatinut minulle hoitoa. Kuinka käy niiden kaikkien yksinäisten ihmisten, jotka eivät saa apua sitä tarvitessaan.
Oma kokemukseni on, ettei peliriippuvaiselle löydy käytännössä muuta apua kuin peliriippuvaisten itse itselleen järjestämä vertaistuki. Siis lähinnä GA. Muilta osin ovat peliriippuvaiset pitkälti samassa asemassa kuin omaiset. Eli yhteiskunta tarjoaa tukea lähinnä vain teoriassa. Sairaiden ihmisten rahoille löytyy kyllä käyttöä.
Voit lukea e-kirjana ilmestyneestä Rulettipäiväkirjasta (rahapelimonopoliyrityksen koukussa), jonka saat esimerkiksi Amazonista, google e-kirjana jne.) edullisesti n. 4 euroa. Kirja on ilmeisesti sama kuin vuonna 2008 ilmestynyt paperiversio Rulettipäiväkirja (Nemo-kustantaja).
Siitä käy selville, miten helppo on koukuttua rahapeleihin ja kuinka monopoliyritys suhtautuu sinuun.
Hei. On tosiasia tuo läheisen ihmisen tuen tarve. Monesti pelaaja vetää mukanansa läheisen ihmisen epätoivon partaalle. Itse pelaajana tunnen vahvaa syyllisyyttä kun mieskaverini voi pahoin minun takia.Suurin osa läheisistä ihmisistä ei tiedä pelaamisestani. On vaikeaa kertoa epäonnistuneensa kaikessa.Olen tänään päättänyt lopettaa pelaamisen.Kyllä pelaaja kärsii paljon aiheuttamaansa tuskaa läheiselle.Kunpa voisin antaa itselleni anteeksi ja jatkaa elämääni.
a-klinikalle voi mennä vaikka itsellä ei olisi mitään riippuvuutta. siellä on alan ammattilaiset saatavilla, siellä me peluritkin käymme kysymässä apua, kun emme tiedä miten toimia.
…ja toisekseen, tuollahan on etusivulla läheisille oma keskustelupaikka, kotikanava. en nyt ole ajamassa teitä pois täältä, koska asianne on tärkeä myös minulle, olen itse huolissani miten läheiseni pärjäävät kaiken tämän keskellä.
toki tuolla kotikanavalla puhutaan paljon alkoholista, mutta jos joku rohkea pelurin läheinen aloittaisi siellä ketjun, niin varmasti joku muukin on saman kaltaisessa tilanteessa…
kirjoittakaa siellä tai täällä, mutta antakaa “äänenne” kuulua.
läheisille on onneksi saatavilla Tuuletin, jonne voi kirjoittaa. Peluurin puhelimeen voi myös läheinen soittaa. Sieltä voi myös pyytää mahdollisuutta puhua läheisvertaisen kanssa. Puhelut ovat luottamuksellisia. Pelirajaton-vertaisryhmiä on sekä pelaajille että läheisille: pelirajaton.fi/ryhma/
Jos olet läheinen, suosittelen puhumaan asiasta luotettujen ystävien kanssa, kirjoittamaan joko tänne tai Tuulettimeen. Läheisen kannalta tilanne on usein todella raskas ja omaa oloa on turha vähätellä. Kun masentuu ja väsyy, ei kannata odottaa, vaan lääkärin kanssa keskustellen voinee löytää keskusteluapua. Itselleni psykiatrian poliklinikka on ollut oikea paikka ja olen saanut hyvää asiallista apua. Vaikka pelaaja on se, jolla on varsinainen ongelma, läheinen kärsii luottamuspulasta ja elämän ennakoimattomuudesta.
Melko vanha viestiketju, mutta ajattelin silti kommentoida, mikäli tänne eksyy ihmisiä etsimään apua.
Paras tapa on lukea tätä foorumia missä olet nyt. Keskusteluista löytyy todella paljon kokemusasiantuntijoita, joiden viestejä lukemalla ymmärrät, ettet ole yksin. Lähes kaikenlaisista tilanteista löytyy kokemuksia, mitkä saattavat auttaa juuri sinun tapauksessa ja voit aina anonyymisti kysellä käyttäjiltä lisää apua.
Yksinkertaiset ja todella käytännölliset ohjeet löytyy täältä. Jos haluat mennä suoraan oikeaan kohtaan, klikkaa heti alussa “Läheiseni pelaa liikaa, mitä minun tulee tehdä?”. Tekstiin on poimittu yksinkertaisia ja käytännöllisiä ohjeita nimenomaan siltä kannalta, miten läheisen kannattaa valmistautua ja toimia, jotta hän pitää itsensä turvassa. Lisäksi tekstin aivan lopusta löytyy paljon linkkejä muille sivuille, mistä saa myös lisää tietoja.
Ajattelin kommentoida tätä ketjua, jos joku edelleen tuskailee avun saamisen suhteen.
On totta, että peliriippuvuus on edelleen valitettavan huonosti tunnettu ja autettu riippuvuus esim. aineellisiin riippuvuuksiin verrattuna.
Suosittelen lämpimästi Hertan lisäksi Peluuria ja Pelirajat’onta. Jälkimmäisen sivuilta löytyy paljon vertaistukea esimerkiksi vertaisryhmien, -chatin ja -puhelimen välityksellä.
Keskusteluapua kannattaa hakea myös ammattilaiselta. Siihen paras keino on oma terveysasema, työterveys tai a-klinikka, jotta pääsee alkuun.
Usein yhdistelmä sekä vertais- että ammattitukea on paras apu.
Läheiselle on ensisijaisen tärkeää pitää huolta itsestään ja omasta hyvinvoinnistaan.
Jos tilanne sallii tai se tuntuu tarpeelliselta, suosittelen myös yhteistä keskusteluapua läheiselle ja peliriippuvaiselle.
Rakentava keskustelu kahden kesken voi olla hankalaa, koska tunneside on niin vahva.
Siksi voi olla hyödyllistä, että keskustelussa on mukana joku ulkopuolinen.
Yhteistä keskusteluapua voi saada esimerkiksi seurakunnalta tai a-klinikalta.
Halusin nostaa tätä ketjua lähinnä sen vuoksi, jos joku kaipaa edelleen hieman koottuna tietoa erilaisista apukeinoista.
Nyt syksyn tullen monenlainen vertaistukitoiminta alkaa taas pyöriä kesän jälkeen. Itsellä on kokemusta esimerkiksi pelirajattoman vertaisryhmistä, voimavarakurssista, chatista ja tukipuheluista. Vertaisryhmiä järjestetään nykyään myös etänä zoomin välityksellä, jos omalla paikkakunnalla ei ole ryhmää tai paikan päällä ryhmässä käyminen on hankalaa.
Jos pohtii sitä, olisiko itsellä tarvetta avulle, kannattaa kokeilla ja keskustella asiasta esimerkiksi pyytämällä lisätietoja toiminnasta. Siten on helpompi hahmottaa, millainen tukimuoto voisi sopia itselle.
En yhtään ihmettele miten ihmiset voivat nykyään huonosti ja kaikkea ikävää käy, koska läääkärit&muut neuvonantajat eivät suhtaudu asioihin vakavasti!