Solmin elokuussa 2007 apteekkisopimuksen PVK-lääkkeitä koskien psykiatrini kanssa. Sopimusta en ole purkanut, mutta minulla on nyt eri psykiatri ja eri hoitopaikka. Sain rauhoittavia lääkkeitä nykyiseltä lääkäriltäni. Kerroin hänelle apteekkisopimuksesta ja hän sanoi, että sen voi itse purkaa milloin vain. Lääkäri myös käski pyytää apteekin henkilökuntaa soittamaan hänelle, jos ongelmia lääkkeiden (Opamox ja Insomin) saamisessa ilmenisi, koska juuri sillä hetkellähän purkaminen ei onnistuisi. Menin apteekkiin, eikä minulla ollut minkäänlaista ongelmaa saada noita lääkkeitä. Onko sopimuksella joku määräaika? Tämänhetkinen lääkärikään ei tätä tiennyt. Vai voiko entinen hoitava lääkäri purkaa sopimuksen hoitosuhteen loppuessa ilmoittamatta sitä minulle? Tietääkö kukaan?
Asian voi tietysti ottaa selville entiseltä hoitavalta lääkäriltä tmv., mutta ajattelin nyt ensiksi kysyä täältä, kun tämän hetken masennus ja ahdistus rajoittaa toimintakykyä…
Näin itseasiassa luulin minäkin, eikä sopimukseen muistaakseni laitettu määräaikaa. Mutta siis oikeasti tein sopimuksen ns. “omasta tahdostani” (= sen hetkinen mieheni painosti ja pakotti), mutta ihan varma en ole sisällöstä, VAIKKA sen luin. Siinä kun oli kaikenlaisia tilanteita päällä muutenkin. Ajattelin vaan lähinnä, että onkohan tähän tullut joku uusi käytäntö, että sopimus raukeaakin tai jotain tietyssä ajassa…
Oma kokemus apteekkisopimuksista on se, että voivat olla paperilla selkeitäkin, vaan sopimuksia lukevat farmaseutit tekivät aivan eri tulkintoja esim. siitä, mitkä lääkkeet siihen kuuluivat, vaik tarkoitus mun kohdalla oli nimenomaan kontrolloida PKV- lääkkeitä. Perustelivat sillä, että sopimuksiin on monenlaisia syitä (yhdel tutul laitettiin siksi, että oli vetänyt itsemurhayrityksessä kaikki lääkkeet ja niitä oli paljon), jolloin kaikkia lääkkeitä pitää kontrolloida, eli sitten räknättiin tarkkaan masislääkkeet ja ketipinorkin. Tai jos oli lääke, josta olis saanut kerralla vaik 100 kpl, mut esim. rahapulan takia otin vain 30, niin sitten jonkun mielestä sain loput, millon halusin, jonkun toisen farmaseutin mielestä piti laskea, että eka pakkaus on käytetty niinku pitää. Mulla ei ollu paperissa mitään mainintaa kestosta. Ekan sopimuksen purin itse apteekis, Yliopiston apteekissa vaadittiin lekurin ilmoitus. Oli aika hankalaa sopimuksen kans, kun esim.annostuksia muutettiin. Nyt ei ole apteekkisopimusta. En tarvitse sitä enää. Lisäksi ostelin aika lailla muualta, joten ei juuri ollut hyötyäkään…
Pölönen on oikeassa siinä, että farmaseuteilla ei ole mitään yhtenäistä käytäntöä sopimuksen tulkintaan. Monet eivät edes ymmärrä, miten siihen pitäisi suhtautua. Suomalaiset farmaseutit on paskoja ja alikoulutettuja.
Tietotekniikka on kaukana apteekkien hallinnasta. Keskuskone, josta tiedot apteekkeihin lähtee, toiminee. Mutta kukaan ei tee mitään apteekkisopimusten postamiseksi yksittäisten apteekkien tietokannoista. Apteekit eivät ajattele asiakkaita (tai niitä hc asiakkaitahan on mummot, joiden lääkitys on satoja euroja viikossa), koska korvaushoito, benzovierotuspotilaa eivät ole mitään kultakaivoksia mummoihin verrattuna.
Yksi syy, miksi jätin paskaisen syntymämaani, oli farmaseuttien ja monien lääkäreiden kyvyttömyys hoitaa työtään, kun asiakkaaksi tulee riippuvuudesta KÄRSIVÄ nuorempi ihminen.
Viimeiset lääkesopimukset tein parisen vuotta sitten ja ne oli voimassa toistaiseksi. Eli siihen saakka, kun joku osapuoli purkaa sopimuksen. Mutta laiskat apteekkipaskat pitävät tiedostossaan ikivänhoja sopimuksia ja katsovat kieroon, jos ostit vaikka laastareita (suomessa nekin on varmaan jo reseptillä).
Suomeen saadaan kunnon päihdeongelma tätä menoa. Mun työpaikkalääkäri pomppasi kattoon, kun sanoin, että mulla on ongelmana benzot. En PYYTÄNYT mitään, mutta äijä sai silti lähes sydärin. Kerroin vaan, kun kysyi, ettÄ käytänkö lääkkeitä. En edes kuvitellut pyytäväni mitään siltä ali-ihmiseltä. Olin vaan rehellinen.
Yksi keino on aina: valehtele niin paljon kun pokka pitää. Olen kärsinyt rehellisyydestä, mutta en enää. Ja suomalainen lääkäri ei minun asioitani hoida. Lopetin ystävyyssuhteen lapsuusystävääni, koska luki lääkäriksi. Suomessa on niin huono yliopisto-opetus, että vain suomalainen luottaa suomalaiseen lääkäriin.
