Olen kirjoittanut tänne aiemmin nimimerkillä Apila. Nyt vain on salasana ja sähköpostikin hukassa, joten loin uuden tunnuksen.
Olen hävinnyt koko taistelun. Juomiseni sen kuin pahenee. Nyt on kahden päivän putki takana. Luulen, että nyt on maanantai, sillä join eilisen pois. Valehtelin ensin miehelle tekemisistäni, mutta lopulta oli pakko kertoa totuus. Satutin häntä, todella pahasti.
Miksi minä en pysty lopettamaan juomista ja te muut pystytte siihen?
Hei Apila,
minäkin join itseni siihen siihen kuntoon, että mieheni itki, itki ja välillä huusi. Sattui nähdä , että hän itki minun takiani. Tämä oli yksi kannustin raitistumiseen - vaikka se tietysti pitäisi tehdä oman itsensä takia eikä muita varten.
Nyt näen miehestäni , kuinka iloinen hän on raittiista ajastani (4k), eikä siihen tarvita edes sanoja tai palkintoja - kynttiläillallisista puhumattakaan (niitä kun ei muutenkaan meillä harrasteta).
Kyllä sinäkin pystyt. Kolme pv on jo hyvä alku , kohta helpottaa ihan varmasti , jja alat ihmetellä, miksi ihmeessä olet koskaan juonutkaan. Kannattaa myös hakea apua, tukea, vertais- tai ammattilaisapua. Miehesi on sitten vaikka hyvä peili.
Pysythän linjoilla!
…pahoittelen, Apila, sotkin tuon 3 pv tähän.
Tähtää alkuun päivä kerrallaan, siitä se lähtee, ja on hyväksi havaittu keino täällä palstalla. Jos viekkarit on kovat, hae lääkkeitä avuksi.
Tsemppiä!
L:tar
Tsemppiä! Narkkitehti kannusti minua ensimmäisessä alussani sanoilla “jokainen tunti vie kohti parempaa!” Sain siitä kannustuksesta uskomattomasti voimia viekkareita vastaan taisteluun ja kestämiseen. Suosittelen samaa kaikille polkunsa alussa oleville, ainakin itselleni tunti oli sopiva aika käsiteltäväksi! Voimia taisteluun, uskon että siihen pystyt! Itsekin olen aloittanut useamman kerran alusta, mutta mikäli halu raitistua on olemassa niin olet jo pidemmällä kuin ne, joilla ei sitä ole!
Moi Apila,
Et ole hävinnyt taistelua!!
Pää ja häntä pystyyn, etsi ulkopuolista apua mitä tahansa, antanut ja AA
Ovat molemmat hyviä. Muista että meitä on monta, jotka räpiköimme
Samassa suossa! Itse olen tänään menossa AA-palaveriin puolentoista
Vuoden tauon jälkeen.
Ahdistus on valtava… Kiitos tsemppauksesta. Pakko kai se on ajatella, että periksi ei anneta. Tuntuu vain siltä, että muut tajuavat lopettaa juomisen ajoissa, minä vain annan alkoholismin viedä itseäni kohti hautaa. Tämä viimeisin känni oli jotain aivan hirveää, ja valehtelin kotona niin törkeästi, että häpeän sitä lopun elämäni ajan.
Muisti menee joka kerta juodessa. Ja nykyään humallun nopeasti, jo yhden viinipullon jälkeen olen aivan sekaisin. Nousuhumalakaan ei enää ole mukava olotila, kehoni huutaa umpihumalan perään eikä mitään pientä nousua.
Mielenterveyteni horjuu, minulla on kummallisia pakkomielteitä ja aivan valtavia ahdistuksentunteita.
Taistelu on hävitty, mutta henkiin jäin. Tunti kerrallaan on siis elettävä, ei voi muutakaan tehdä. Miehellekään en voi mitään luvata, luottamus on mennyt. On jollain tavalla tyhjä ja tunteeton olo.
Tsemppiä Apila ja ei muuta ku pökköä pesään.ei meistä kukaan ole pekkaa pahempi ja samoja juttuja mietitään. Retkahdus ei mitään haittaa. Oot ollu siinä välissä selvinpäin ja se on hieno juttu.
Itellä on aika tyhjä olo tällä hetkellä .mut Päivä kerrallaan…
Terve Apila! Tsemppiä!
Kyllä meitä on muitakin, jotke emme ole tajunneet lopettaa ajoissa, vaikka merkit ovat olleet luettavissa aikapäiviä sitten, että tästä ei hyvä seuraa… Minun olisi pitänyt ymmärtää lopettaa jo viimeistään 15 vuotta sitten, mutta minkäs teet, kun nousuhumalaa ei voi vastustaa. Nyt vihdoin olen oikealla tiellä ja liukastua voin vieläkin.
Älä anna periksi, kuten et ole tehnytkään. Hyvä Apilanlehti!
Nostakoon käden, joka ensi yrittämällä onnistui.
Moi Apilanlehti,
Taisteluita on tullut hävittyä montakin mutta sodan voi silti voittaa, ei kannata lannistua. Puolison luottamus tässä juopottelutouhussa todennäköisesti jossain vaiheessa menee tai pahasti horjuu. Mutta sen voi saada takaisin! Ei enää lupauksilla, mutta teoilla. Näyttämällä, että haluaa raitistua. Näyttämällä että yrittää tosissaan!
Tunti kerrallaan voi olla ensi alkuun hyvä tahti. Pikkuhiljaa ne ylipääsemättömät asiat ja tunteet muuttuvat voitettaviksi ja sitten lopulta voitetuiksi. Ihmismieli kun osaa korjata asioita itse, kunhan sille antaa aikaa.
Ja jatkossa voi sitten mennä päivä kerrallaan, enempää ei tarvitse. Itse pidän edelleen laskuria, vaikka raittiita päiviä jo alkaa ollakin kohtalaisesti. Jokainen raitis päivä on voitettu taistelu 
Voimia ja tsemppiä!
Apilanlehti kirjoitti
Juomistapasi viittaa vahvasti siihen mahdollisuuteen, että olet sairastunut alkoholismiin. Jos olet, se ei ole sinun syysi. Siitä voi silti toipua raittiiseen elämään. Kuitenkin juuri ja nimenomaan sinun vastuullasi on hakea tukea, apua tai hoitoa, jos omat voimat eivät riitä.
Tuhansien muiden alkoholistien tavoin yritin hallita juomistani, mutta en pystynyt. Päädyin sellaiseen tilaan, että en halunnut alemmas, vaan halusin lopettaa juomiseni. Tiesin jotain AA:sta, päätin mennä, otin selvää kokouspaikasta, avasin oven ja löysin raittiin elämäntavan. Päivä kerrallaan vertaistuen parissa on ollut mahdollista olla juomatta ensimmäistä lasillista.
Vaikuttaa yksinkertaiselta ja sitä se onkin. Sopii minulle ja monen monelle muulle alkoholistille.
Miehellesi voit kertoa, että Suomessa toimii A-Anon, läheisen alkoholinkäytöstä kärsivien toveriseura. On myös AA:n avoryhmiä, joihin voi mennä kuka tahansa.
Ryhmissä jaamme kokemuksemme, voimamme ja toivomme
