Antakaa mun olla tästä lähin ilman!

Heipparallaa. Olen lukenut täällä pitkään, mutta kauan kesti, että uskalstin luoda oman tunnuksen. Jotenkin se tuntui kauhean isolta kynnykseltä, vaikka nyt olenkin päättänyt, että minun on terveyteni takia lopetettava kokonaan.
En ole jumankauta edes 30v nainen vielä pariin vuoteen, ja olen jo siinä pisteessä, että minun on lopetettava terveyteni takia. Eikä pelkästään maksan: pelkään, että sydämeni lakkaa toimimasta. Viimeinen (toivottavasti elämäni viimeinen) krapula eilen toi mukanaan rytmihäiriöt. Ja minulla on sukuvikana se muutenkin, että liika stressi, kofeiini tms. on aiheuttanut joskus tiheälyöntisyyttä. Kiesus kun tuntuu, että nyt vielä toisenakin päivänä ottaa rinnasta, mutta kai se on vain se pelko siitä miten pitkällä tässä sopassa ollaan…

Olen nyt viimeisen vuoden ainakin “on-off”-lopettanut. Yleensä juomisten välissä on ollut viikkojen taukoja, mutta jumankauta silloin kun juon niin juon kaiken mitä on tarjolla. Helposti mennyt yli 5 vahvaa siideriä illassa (mitkä on siis varmaan yli kahta alkoholiannosta/pullo), siihen ehkä vielä rommikolaa pari lasillista, ja mitähän vielä. Ja olen aika pienikokoinen nainen…

Ja juomisesta on hävinnyt kaikki ilo. Sekä juomia ostaessa että niitä juodessa mielessä on vain se, kuinka vahvoja ne siiderit ovat ja montako on jäljellä ja ainoa tavoite on humala. Jossain välissä “taukoillessani” tunnistin isoimman ongelmani olevan siinä, että juon kotona, kun olen ensin hakenut Alkosta kunnon varaston. Sitten kun tämän tajusin, niin yritin huijata itseäni silläkin, etten enää osta kotiin juomista, niin eikös se perhana mennyt siihen, etttä “eihän meillä vielä ole kiire kotiin, voi jäädä vielä yhdelle (eli ainakin kolmelle)”. Tässä ei ole jotenkin auttanut yhtään se, että olen juonut “kotijoukkojen” kanssa samaa tahtia, ja nimenomaan ollut seurassa ulkonakin enkä yksin, joten olen perustellut itselleni ja kuullut muilta perusteluja, että olen vain liian vainoharhainen asian suhteen, koska minulla on viikkojen taukoja jolloin en juo ollenkaan, ja kyllähän toinenkin juo samalla lailla, niin eihän se ole ongelma…

Uskomatonta, että olen onnistunut kusettamaan itseäni niin kauan, vaikka olen itse nähnyt vierestä sen hitaan prosessin, kun ihminen kuolee maksakirroosiin. Eikä sitä toivoisi pahimmalle viholliselleenkaan.

Nyt ahdistaa ihan helkkaristi. Mutta lopettaminen ei ahdista, vaan pelko siitä, että entä jos olenkin tehnyt jo jotain pysyvää vahinkoa itselleni näin nuorena? Noh, otsikossa toiveeni. Haluan vastedes pärjätä ilman. Haluan, etten enää tarvitse alkoholia.

Päivä kerrallaan.
-Kasviswokki

Moi ja tervetuloa tänne kirjoittelemaan ja peilailemaan! Sulla on jo vahva alku kun rohkaistuit kirjautumaan plinkkiin, tämä on mulle ja monelle muulle aivan korvaamattoman tärkeä resurssi raitistumisessa ja elämäntavan uudelleenopettelussa. Täälläkin on monessa yhteydessä todettu, että riippuvaista ihmistä voi kunnolla ymmärtää vain toinen riippuvainen.

Kannattaa ottaa yhteyttä kotikunnan A-klinikkaan, sieltä löytyy monenmoista palvelua jonka tarkoitus on vain ja ainoastaan auttaa sinua. Vertaisryhmät kuten AA ja NA ovat monelle tärkeä apu raitistumisessa ja tutustumisen arvoisia, vaikka ne eivät sovi kaikille. Monelle riittää kuitenkin tämä plinkkikin, eikä vastaavaa foorumia meiltä tahdo muualta löytyäkään.

Puhut kotijoukoista postauksessasi. Onko mahdollista saada kotijoukot mukaan projektiisi, tueksi? Ja joo, alkoholi ei todellakaan ole mikään sydänlääke. " Skitsoilla " ei kuitenkaan kannata, vaan varata aika lääkäriin ja keskustella tilanteesta.

Hurjasti tsemppiä ja tervetuloa, R-R

Kiitoksia tervetulon toivotuksista!

Luulen, että pienellä puhumisella on mahdollista saada kotijoukkoja tähän mukaan. Ei varmaankaan niin, että itse ovat lopettamassa (enkä sitä vaatisikaan, kotijoukoilla on niin erilainen juomamaku kuin minulla, etten ota triggeriä siitä mitä heillä on kaapissa), mutta ovat ennenkin olleet ihan ok sen asian kanssa, kun olen ollut pitkiäkin pätkiä juomatta. Lienee siis paluu tähän taas edessä. Saattaa sieltä tosin aluksi vähän kommenttia lennellä, että olen liian vainoharhainen tästä, ainakin jos teen asiasta ison numeron. Mutta jos sanon itselleni ja muille, ettei vaan tee mieli, niin ei sitä yleensä sen enempää tarvitse perustella.

Taidan olla sen verran ryhmissä ahdistuvaa sorttia, että yritän ihan kotikonstein toimia. Olen huomannut, että koska vietän paljon aikaa introvertisti kotona, niin erilaiset keskustelu-jutut netissä ja äänikirjat ovat minulle mainio tuki.

Näin suorin vartaloin en tunne mitään ongelmaa lopettamisen ajatuksessa, mutta katsotaan kun alkaa tuo vanha kunnon kaksi viikkoa tulla täyteen. Viime aikoina on siinä kohtaa “antanut itselleen luvan” juoda. Mukamas kohtuukäytön nimissä. Vaan eihän se ikinä kohtuudessa pysynyt. :unamused:

-Kasviswokki

Tervetuloa, täälläkin alle 30v nainen lopettelee.

Hyvä kun ylitit sen kynnyksen ja kirjauduit tänne. Sulla on hyvät lähtökohdat kun pystyt olemaan viikkojakin ilman, nyt kun jätät vielä sen tauon jälkeen ensimmäisenkin ottamatta. Juomistapasi kuulostaa kuin omaltani, vaikka juomani määrät ovat olleet paljon suurempia. Tavoitteena vain humala ja mielessä se paljonko on vielä juomia jäljellä.

Et mielestäni ole vainoharhainen, ihmisen jolla ei ole alkoholin kanssa ongelmaa on helppo sanoa niin, koska ei tiedä miltä se tuntuu kun ongelma on. Vaikka joisikin saman määrän ja samaan tahtiin.

Mukavaa raitista päivää sinulle

Kiitoksia sinullekin toivotuksista nymeria! Alan jo tässä kohtaa huomata, että vertaistuki on hieno asia.

Tosin sekin on auttanut mielentilan kanssa, että otin vielä pikkuiset torkut tuossa, ja nyt tuntuu, ettei enää ahdista läheskään niin paljon kuin aamulla.

Halu aloittaa oikeasti raitis elämä on vahva. Sitä vaan haluaisi tässä ensimmäisenä päivänä kiirehtiä, että niitä päiviä olisi jo enemmän. Olisi paljon parempi olo sanoa, että on ollut jo kolme viikkoa ilman, kuin että yhden päivän. Mutta jostain kai se kolme viikkoakin on aloitettava. Yhdestä päivästä on hyvä aloittaa. Kai niitä tulee lisää kun rauhassa odottelee. :smiley:

Tervetuloa mukaan juttelemaan!

Kiire, joo… kyllä niitä päiviä kertyy, ja jossain vaiheessa alkaa tuntua siltä että niitähän tulee paljon nopeammin kuin alkuun. Ja sitten lopulta sillä ei ole mitään merkitystä minkä verran niitä on, se selvänäolo nimittäin tulee luonnolliseksi tavaksi aikaa myöten, kun sen antaa tulla sellaiseksi eikä takerru siihen lopettamisprosessiin.

Siitä se lähtee!

Sitä haluaisi olla raitis saman tien ja mahdollisimman helposti, ilman muuta, mutta niin kuin olet kohdallasi jo huomannutkin, asiat etenevät HITAASTI ja PIENIN ASKELIN. On ottanut jo pidemmän aikaa sekin, että olet tavallasi kokeillut montaa tapaa ja keinoa ja täällä kirjoittajaksi ryhtymisesikin eteni pitkissä kantimissa. Mutta toisaalta juuri se on tässä hyvää! Nyt eivät pikaratkaisut ja nopeat heräämiset, täysefektiset elämykset ja ahaat olekaan konstina niin kuin sellaisia saattoi joskus saada juomisesta tai ainakin jäi niitä siltä toistuvasti kaipaamaan. Nyt on aikaa, nyt saa olla kesken, nyt saa olla vaikeaakin. Usko pois, kaikki muutokset, jotka tällä tiellä vievät parempaa elämää kohti, ovat kyllä kestävämpiä kuin ne “helpoimmat keinot”. Ovat ne vaativampiakin mutta kun tavoite on selvä ja haluaa jo enemmän mitä tahansa muuta kuin sitä alituista juomista, niin sellaista lakkaa pelkäämästä: nimittäin sitä uutta ja tuntematonta, mitä tästedes on vastassa mutta jota myös kasvamiseksi usein sanotaan.

Ei muuta kuin tervetuloa mukaan hitaasti kypsyvien seuraan!

Tämä jotenkin iski tuolta tekstisi keskeltä. Nyt on lupa mennä ihan omalla tahdilla, tavoitteena vain se oma elämä parhaalla mahdollisella tavalla. Tämä minun on saatava takaraivooni: tämä ei ole kilpailu, tämä on vain minua varten. Vaikka se parantaisikin omaa itsetuntoa, kun voisi sanoa jo itselleen, että on jo ollut näin ja näin kauan juomatta. Vaan ehkä se ei olekaan se aikamääre, vaan se, että se olemisen tila on se juomattomuus, raittius.

Ehkä tavallaan olen jo tavoitteessani, kun en vain juo? Jos saisin pois sen ajattelun, että tarvitaan tietty määrä päiviä, että voi sanoa olevansa kuivilla. Jos saisinkin siitä uuden osan minuuteeni, että en tarvitse alkoholia. “vuosi juomatta” kuulostaa hienolta, mutta vielä hienommalta kuulostaisi, jos voisi sanoa, ettei vuoteen ole tehnyt edes mieli.

Kesken tai valmis, mutta päivä kerrallaan. Raittiina.

Mulla on takanani kolmen ja kahden vuoden täysraittiudetkin, näiden välissä sitten rankempaa ja iisimpää tuurijuopottelua, hukassa olemista ja vaikka mitä. Olen siksi päästänyt irti ajatuksesta, että tämäkin pitäisi ottaa jonain kilpailuna, loputtoman kasvun ja menestyksen asiana, ansiona luettelossa. Tää ei ole sitä! Se on just niin, että vain sillä on merkitystä, mitä on just nyt: vain tänään voi olla raitis ja tehdä ratkaisuja sitä silmällä pitäen, minkälaiseen aamuun huomenna herää, mitä elämää tässä tavoitellaan jne. Kun ajatellaan juomista, että mitä se pakonomaisena toimintana meinaa, niin aika monihan meistä on juonut ikään kuin hallitakseen itseään, elämäänsä, tunteitaan, lopulta juomistaankin on yrittänyt hallita juomisella kuten sinäkin kuvailit. Juodessa tuntuu joltain, jos muuten ei tunnu miltään. Se on esimerkiksi yksi asia, mikä voi tulla eteen ja se ahdistaa. Mutta jos ottaa sen niin, ettei kielläkään itseltään ahdistusta tai muita asiaan kuuluvia vaikeita tunteita ja omaa keinottomuuttaan, vaan suostuu jollain lailla tuntemaan niitäkin, niin ajan oloon niistä myös vapautuu. Pakenemalla niistä pitää pikemminkin lujasti kiinni, sillä ei niistä mihinkään pääse. Mutta just elämän raakana ottaminen ja sen hyväksyminen, ettei lopulta voi hallita kuin hallittavissa olevia asioita, on se tie, joka sitten myös kantaakin. Yksi asia, minkä voi hallita jotenkin on se, juoko vai ei. Sitä ei voi hallita, tekeekö ehkä mieli juoda välillä mutta pelkkä tunne ei vielä pakota juomaan. Nämä kaksi kannattaa opetella erottamaan toisistaan: mielihalu ja teko. Vain tekojen seuraukset aiheuttavat esim. rytmihäiriöitä, mielihalu ehkä siinä tapauksessa, että kuvioon liittyy vaikkapa paniikkihäiriötä tjms. Mutta siihenkin saa tarvittaessa hyvää hoitoa :slight_smile: Se on jännittävää, että uusien asioiden äärellä on opeteltava myös uusia taitoja. Usein ollaan aluksi kauhean armottomia itseä kohtaan ja vaaditaan syyllisyys- ja häpeäpäissään itseltä vaikka mitä. Mutta oikeasti pitääkin opetella välittämään itsestään, kohtelemaan itseään hyvin, ajattelemaan itsestään myönteisemmin, rentoutumaan, hoitamaan omaa hyvinvointia, valikoimaan lähipiirinsä niin, ettei sekään olisi itseä kohtaan vahingollinen jne. Siksi suosittelenkin, että kaikkien katumusharjoitusten oheen ottaisit heti ohjelmaasi “treenin”, kuinka teet olosi hyväksi. Ja kun tulee vaikka viikko täyteen ilman känninpuolikastakaan, niin miten palkitset itsesi? Sitäkin kannattaa miettiä. Ja Plinkki on hyvä tapa oksentaa kauheat juotatukset ja muut tilat ulos, kun niitä tulee - oppii samalla, että tunteen voi purkaakin sen sijaan, että yrittää vaientaa sen vaikka dokaamalla - ja opetella rehellisyyttä, puhumaan itsestä, hoksaamaan, että nämä ovat lopultakin “vain” ongelmia ja että ne ovat siksi myös ratkaistavissa… ettei kyse olekaan vain sinusta ja huonoudestasi, elämäsi kohtalosta tai siitä, että olisit edes maailman ainut nuori nainen, joka on joutunut ongelmiin ihmiskehoon ja -mieleen mitenkään välttämättä kuuluvan etanolimyrkyn kanssa. Tiukan paikan tullen voit muistaa, että moni muukin on joutunut taistelemaan välillä tuntikin kerrallaan mutta että sekin on vain yksi vaihe ja menee ajallaan ohi.

Viisaita sanoja, ystävämme savannilta. :slight_smile:

Kyllä se kieltämättä luontevalta tuntuukin, että ottaa yhdeksi lähtökohdaksi sen, että on ennen kaikkea tässä hommassa siksi, että on kiltti itselleen. Oman fyysisen ja henkisen kuntoni takiahan minä tähän olen paljolti ryhtynyt. En halua enää rytmihäiriöitä tai puolta viikkoa kestäviä moraalikrapuloita.

Onneksi nyt voi seuraavat muutaman päivän käytännössä hengähtää, kun seuraavat päivät menee töissä. Sen olen aina onnistunut pitämään, että en edes harkitse juomista, jos seuraavana päivänä on töihin meno.

Mutta tottahan se morkkis on vielä käsillä tässä, kun se viimeinen kerta on ihan vasta juuri ja juuri mutkan takana. Mutta eteenpäin, mars, niin se katoaa näkyvistä jossain vaiheessa! :smiley:

Eteenpäin, juuri niin! Ja vaikka tosiaan on niin, että morkkiksissa on helppo olla raitis, niin uutta elämää opettelemalla sitä raittiuden helppoutta rakentuu vähän muunkinlaisten vaikuttimien varaan - sellaistenkin, ettei tarvitse juoda silloinkaan, kun on vaikeaa, koska oppii elämään vaikeuksienkin kanssa, kun on vähän harjoitellut toisenkinlaisia strategioita kuin juomista.

Kasviswokki kirjoitti

Päivä kerrallaan on viisas juttu, se on paitsi tavoite tähän päivään, myös ainoa keino kerryttää pysyvää raittiutta. Raittiina voi sitten suunnitella ja pyrkiä toteuttamaan elämässään jotain haluamaansa. Ja raittiina kestää myös takaiskut ja suunnitelmien murenemiset järkevämmin.
Ota rennosti, ei syytä huoleen!

Hiljaa hyvä tulee

Heippa Kasviswokki ja tervetuloa mukaan! Sinulla on hyviä ajatuksia joista saan sillan yhteen itselleni tärkeään seikkaan. Puhut aikamääreestä ja juomattomuuden olotilasta. Saatko kiinni sellaisesta ajatuksesta, että muutat “ajan” olotilaksi etkä näe sitä enää eteenpäin menevänä suureena jota me emme kykene pysäyttämään? Kukaan meistä ei tietenkään pysty pysäyttämään ajankulkua - siihen liittyviä oman ympäristönsä tapahtumia kylläkin melko pitkälle. Tässä yhteydessä voi yrittää jäädyttää elämäntilanteensa hetkeksi ja tehdä nollapohjabudjetoinnin.
Vaikka meillä on eroa raittiuden pituuteen, näen kuitenkin tilanteemme täysin saman"arvoisena". Raittius ei ole todellakaan mitään kilpailua, alussa on ponnisteltava enemmän, mutta ei ole olemassa minkäänlaista raittiuspankkia johon voisi kerätä raittiuspääomaa ja toivoa että tämän turvin välttäisi kaikki riskitilanteet jatkossa. Näin ei valitettavasti ole, joten on periaatteessa melkoisen samantekevää kuinka pitkään kukin meistä on ollut raittiina. Tämä vain kommenttina oikeaan näkemykseesi siitä, että touhumme ei ole mitään kilpailua päivistä. Toki niinkin on, että raittiit päivät luovat perustan oikealle elämälle eikä niiden kerääntyminen haitaksikaan ole.
Ja kyllä joidenkin etappien tavoittaminen oli itsellenikin ensimmäisenä vuotena motivoivaa. Motivaattorina mulla oli esimerkiksi sellainen valkoinen karkkihiiri jonka liimasin jokaisen selätetyn viikon kunniaksi olohuoneeni mustan kaapin oveen. Oikeastaan kahden vuoden ajan! Toimitti myös palkinnon virkaa,
Tässä hieman sekavaa tekstiä, kiva kun olet mukana ja tsemppiä! :smiley:

Hei tosta viikottaisesta palkitsemisesta voisin koittaa ottaa kopin, luulen että se voisi olla minulle mukava pikku lisämotivaatio, vaikka sitten kevyt ja vähän hömppä sellainen. :smiley:

Pidemmän päälle en tiedä onko päivien laskemisesta hyötyä, mutta otan sen ainakin näin alkuun itselleni. Saa nähdä kokeeko sen sitten myöhemmin tarpeelliseksi, mutta ainakin näin pienten numeroiden kohdalla tuntuu, että siitä saa vielä perspektiiviä tilanteeseensa.

Tavallaan tämä tuntuu vähän vanhaan palaamiseltakin, koska kuten tuonne johonkin väliin kirjoitin, olen tehnyt tätä aiemminkin, joskus paremmalla ja joskus huonommalla menestyksellä. Mutta joku tässä on silti erilaista, kun aiemmin olen vähän mennyt sillä asenteella, että antaa tulla sen pituinen tauko juomisessa kuin on tullakseen. Nyt ihan oikeasti haluaa, että se tauko kestää loppuelämän, sen verran tuo huoli omasta terveydestä pisti miettimään. :neutral_face:

Ilman muuta on hyvä vähän laskea päiviä ja viikkoja jne., koska sekin palkitsee, kun näkee ihan konkreettista tulosta ja sen, että sä PYSTYT. Dokaamisella olet saattanut hoidella kehnosti myös itsesi palkitsemistakin ja kyllä me vaan palkintoja ja vastapainoja ja vapautuksen hetkiä yms. tarvitaan. Nyt voi saman tien alkaa etsiä rakentavampia ratkaisuja niiden tarpeiden täyttämiseksi.

Heippa Kasviswokki. Huomasin vasta eilen, että olit kirjannut raittiutesi kestoksi 1 päivän. Vastasin sinulle siinä luulossa, että olisit ollut jo pitempään raittiina - jotenkin tekstistäsi paistaa tietynlainen kokemus läpi. No, ylempänä selvisikin miksi.
Se, mikä saattaa tällä kertaa olla erilaista, on ehkä sinulle avautunut ero juomatauon ja täysraittiuden välillä. Paitsi asenteessa, niin myös siinä mitä on tehtävä jälkimmäisen eteen?
Juomataukoa pitäessä tai suunnitellessa voi mielestäni keskittyä “vain” korkin kiinni pysymiseen. Tauon pituudesta riippumatta. Eihän tietääkseni kukaan vaikkapa tipatonta tammikuuta pitävä ala tarkistelemaan ympäristöään tarkoituksenaan alkaa vetämään rajoja vaikkapa omaan lähipiiriinsä?
Täysraittuden kannalta tällainen raaka rajaaminen oli minulle tärkeä koska kyseessä on kokonaisvaltainen ongelma joka vaatii kokonaisvaltaista elämäntapa ja joskus -rakennemuutosta. Itselläni näin.

Oikeassa olet andante tuon rajaamisen suhteen. On se erilaista silloin kun pitää taukoa kuin nyt kun pyrkii oikeasti täysraittiuteen. Sitä huomaa mm. suunnittelevansa jo alkoholittomia juotavia uuden vuoden juhliin, mitkä meillä on aika perinteisesti yleensä aika isot ja kosteat (mutta onneksi pääosassa on myös hyvä ruoka, sauna ja yhdessäolo, ei pelkkä juominen). Kun ennen olisin saattanut suunnitella, että olen raittiina siihen uuteen vuoteen asti, niin silloin “saa ottaa”.

Niin ja eilen lahjoitin “kotijoukoille” viimeisen siiderin, mikä minulla oli jäänyt juomatta viimeksi (koska sammuin ennen sitä). Nyt se “ei ole minun”, joten en katso sitä kaapissa samalla tavalla. :blush:

Mutta toinen päivä menossa hyvällä vauhdilla raittiina! Ja uskonpa, että samalla vauhdilla menee tosiaan nuo kolmas, neljäs, viides, kuudes ja toivottavasti vielä seitsemäskin, koska tuohon haarukkaan minulla osuu töitä, mikä yleensä pitää minut “kaidalla polulla” ilman sen suurempaa yrittämistä. Varuiksi laitoin kyllä taskukalenteriini seuraavien vapaiden kohdalle merkinnän “muista sydän”, että olisi tuoreena mielessä, miksi holiton on hyvä ratkaisu. Koska sekin on minulle tyypillistä, että kun edelliseen juomaan saa päiviä väliin, niin sen unohtaa, kuinka paha olo ja mieli siitä tuli jälkikäteen. :confused:

Riippuvuus meissä unohtaa, riippuvuus meissä teettää ikään kuin ohjelmoimiaan ajatuksia, jotka ovat juomiselle MYÖNTEISIÄ: sellaisten ajatusten tunnistaminen onkin aika tärkeää ja halu opetella “uutta ohjelmointia” eli reagoimista niihin ajatuksiin, tunteisiin jne. Silloin alkaa hissukseen saamaan tuntumaa siihen, ettei juominen tai juomattomuus RIIPUKAAN juhlista, muiden juomatavoista tai esim. työvuoroista vaan omista valinnoista ja todellisista, mielenoikkujamme isommista, pyrkimyksistämme ja haluistamme.

Kasviswokki, ylläolevaan AP:n kirjoitukseen sopii mielestäni viittaus otsikkoosi. Ketä pyydät ja tarkoitat kun muotoilet kehoituksesi rauhaan jättämisestä?

Helkkarin hyvä kysymys muuten. Lähinnä varmaan huudan niille päänsisäisille äänilleni tässä otsikossa. Niille turjakkeille, jotka aina uskottelevat, että enhän minä oikeasti juo niin paljon, ja kun kerran pystyn pitämään niitä parin viikon taukojakin ongelmitta, niin eihän minulla siis oikeasti ole ongelmaa. Niin ja ne, joilla on oikeasti alkoholista seurauksena fyysisiä ongelmia ovat minua paljon vanhempia ja juoneet rajummin ja blaa blaa blaa. Siis sille Antiloopin mainitsemalle riippuvuudelle minussa, joka vähättelee ongelman vakavuutta, jotta addiktiota voisi jatkaa turvallisilla mielin. Sille tuon huudon on pakko olla suunnattu, koska mihinkään korkeampiin voimiin en tässä elämässä oikeastaan usko. Jokainen ihminen itse on oma korkeampi voimansa.

Minun on vain ohjelmoitava kuuppani uudelleen: sen sijaan, että kuulisin mielessäni perusteluja sille, miksi voin juoda, haluaisin kuulla perusteluja sille, miksi en tarvitse juomista. Tulee varmaan olemaan hidas prosessi, koska vuosien saatossa noita edellisiäkin lauseita on toisteltu, niin vuosia varmaan pitää sitten toistella niitä uusiakin.