…ja hyvältä tuntuu.
Olen vähän vajaa kolmikymppinen työssäkäyvä nainen. Takana viihde-alkoholinkäyttöä 14-vuotiaasta lähtien ja nyt viime aikoina enemmän. Vuosi 2009 meni aika huuruisesti, tuli velkoja, lihomista ja poissaoloja/myöhästymisiä töistä. Terapiakin piti keskeyttää juomiseni takia.
Nyt olen toista viikkoa antabuksilla ilman viinaa ja hyvältä tuntuu! Olen kirjoitellut tänne aikaisemminkin, viime kesänä, linkitän vanhan keskustelun tähän kunhan löydän sen.
Tuollaista olen aikaisemmin kirjoittanut lopettajissa:
Moikka vaan Agga 
Kolomenkympin verenjakajalla olet ja luulisin ettei alkoholi ole vielä tehnyt mittään peruuttamatonta vahinkoa.
Tai olisit vielä säästynyt vakavilta seurauksilta !
Hiljalleen päevä kerrallaan saat raittiina hyvän elämän.
T… Kanthoona
Tervetuloa minunkin puolestani!
Viihde-alkoholin käyttäjä olin minäkin. Nyt reilu neljä kuukautta viinatonta elämää takana ja enää juhlin viinan voimalla vain välillä unissani. Mutta elämä ilman viinaa tuntuu ja maistuu hyvältä!
Agga, luin tuon vanhan ketjusi ja siinä oli aika paljon äänessä muut kuin sinä. Silloin sai kuitenkin vaikutelman, että et ollut ihan varma haluatko vielä lopettaa juomista kokonaan. Nyt olet sitten kai varmempi, kun olet ottanut antabuksen käyttöön. Tsemppiä.
Hei Agga,
Itse näin 5 kk raittiina olon jälkeen mainostan mielelläni sulle kokonaan lopettamista. Kyllä niitä pelkästään jo alkoholin jättämisen positiivisia vaikutuksia on niin paljon. Eivät ne kaikki hyvät jutut välttämättä heti realisoidu lopettamisen jälkeen, sitä ei kannata odottaa, mutta ajan kanssa muutoksen huomaa. Salli itsellesi se aika.
Tervetuloa!
Kiitoksia kommenteista.
Joo ei tämä auta kuin ottaa päivä kerrallaan. Toivottavasti pääsen takaisin terapiaan, kun se piti keskeyttää juomisen vuoksi. Ajattelin että otan terapeuttiin yhteyttä jos ja kun olen ollut n. kuukauden juomatta.
Olen käynyt nyt päihdeklinikalla aamuisin ottamassa antabukset, toivottavasti saan ne pian itselleni niin ei tarvi sinne rampata joka aamu. Tietysti hyvä että aloittavat antabukset valvotusti.
Antabukset on vähän kuin vakuutus. Oon uskaltanu kavereitakin käydä moikkaamassa baarissa selvinpäin kun tiedän, että en voi juoda. Ilman antabuksia tulis varmaan hirveä kiusaus juoda. Vähemmän aikaa tietty baarissa tulee viihdyttyä selvinpäin eikä ole yhtä hauskaa mutta ei se nyt auta, pakko yrittää että saan elämän taas kuntoon.
Olen ollut kohta pari viikkoa juomatta, viimeinen juomaviikko oli aika vauhdikas. Joka ilta pubin kautta karaokebaariin, pikkutunneilla kotiin ja aamulla tai viimeistään iltavuoroon töihin. Huhhuh. En kyllä krapuloita ainakaan kaipaa. Enkä hillitöntä rahanmenoa…
Huomenta Aggalle ja Muille myös… 
Ja anteeksi jos setäilen ihan vähän 
Agga . Ne baarit on tehty juovia humalahakuisia ihmisiä varten…
Sinulla on alkoholi ongelma jonka oireet pahenee noissa ympyröissä 
Toisin sanoa Juoma himosi kasvaa jokaisesta bubivierailusta joit siellä tai ei… Elä mene noihi paikkoihin jos haluat etsiä raitista elämää.
Sen sijaan mene kirjastoihin konditorioihin uimahallien kahviloihin …Siis paikkoihin joilla on muu päätarkoitus kuin humalaan ajautuminen… Niissä paikoissa käy ihmisiä jotka harrastaa muutakin kuin juomista
Tereveisin kanthoona
Komppaan. Kavereita voi treffata kahvilassakin. Tuli myös lorvittua karaokebaareissa ja kaikenmaailman pubeissa, mutta nyt mua ei sais kirveellakään niihin räkälöihin kattomaan sitä ihmisten humalahakuista touhua. Ennen kammoksuin ns. parempia paikkoja, mutta nyt ymmärrään niitäkin paremmin. Niissä kukaan ei häiritse tai vahdi juotko vai syötkö… Sitä on oppinyt arvostamaan rauhaa, siistiä ympäristöä ja kanssaihmisten asiallista käytöstä aivan uudella tavalla. Eli jos jossain on iltaa istuttava, suosittelen ei-humalahakuisempia ravintoloita.
Näin se menee. Yksi asia mitä kannattaa kokeilla on se että jos on hyvä aurinkoinen ilma, niin mene järven jäälle kävelemään (tai jopa hiihtämään). On muuten aivan extaasimainen kokemus jos takana on paljon pimeitä baari iltoja. Tuonnekin voi pyytää “kavereita” mukaan.
Lisäksi kannattaa huomioda että suuri osa sun ajatuksista edelleen pyörii sen alkolholin ympärillä ja nämä ajatukset tulisi pystyä vaihtamaan uusiin ajatuksiin ja tämä ei onnistu baarissa. Nyt kun sulle vapautuu enemmän aikaa niin tee vaikka lista kaikista unelmista ja haaveista ja erityisesti kaikista pikku asioista mitä on aina halunnu tehdä ja alat sitten pikku hiljaa toteuttamaan niitä. Esim osta jokin uusi lehti tai kirja tai cd mitä ei ole aiemmin viitsinyt ostaa “kun se maksaa” yms. Niin ja käy vaikka tutustumassa AA:ssa vaikka ihan vain uteliaisuuttasi. Tsemppiä.
Mulla on ihan sama kokemus. Tykkäsin pubeista ja räkälöistä ja porukoista joita niissä istui. Joo, ja lauloin karaokeakin useasti - ja aina humalassa. Nyt en todellakaan enää menisi mihinkään niistä paikoista istuksimaan, saati laulamaan. Ei taitaisi enää juttu lentää vanhaan malliin.
Ajattelen sitä yhtäkin paikkaa… Siellähän oli ihmiset aina räkäkännissä. Niin olin minäkin. En voi oikein enää tajuta itseäni. Että mitä ihmettä minä sieltä olen hakenut.
Minä halusin aina paikkoihin, missä sain olla ihan rauhassa sekaisin, ilman että kukaan ihmettelee. Ja jos rehellisiä ollaan, kaipa sain jonkinlaista tyydytystä siitäkin, että tunsin olevani vähän parempi kuin ne muut asiakkaat siellä… Ihmeellistä harhaa!!! 
Onhan niitä baareja ja on baareja. Ei kai siinä ole ongelmaa, jos jossain käy kavereita moikkaamassa. Todellisiin juottoloihin ei kannata mennä - tai ainakaan minä en mene - siinä tulee liikaa vanhat ajat mieleen. Juodessa juuri ne juottolat olivat “turvallisimpia”, koska niissä on känniääliöihin totuttu. Kaikenlaisista keskustan hienoista paikoista ymmärsi pysyä loitolla, ettei olisi mokannut jotain poikkeuksellisen pahasti.
On sellainen havainto, että juottoloissa kaikki puhuvat samaa kieltä, taustasta, koulutuksesta yms riippumatta. Se on ihan samaa jaanaamista se kaikki juttu. Sitä kun menisi selvin päin kuuntelemaan - ei kiitos!
Olen päiväkausia istunut yhdessä ihmisten kanssa, joista tiedän, että selvin päin ei meillä olisi mitään puhuttavaa. Ei vain ole mitään yhteistä. Kännissä kaikki on yhteistä, ja kaikki ovat sielun veljiä.
Näin se menee 
Näin se menee. Hölöhölöhölö… Olen kyllä yhden elämän tarpeiksi saanut kuunnella ja itse suoltaa sitä puhetta. Se on vielä todella kyynistä, luonnottoman “kovaa” ja mustaa puhetta. Päihtymys ja krapula puhuvat.
Ei, sitä en mene vapaaehtoisesti enää koskaan kuuntelemaan.
…Tai näennäisesti hauskaa ja rentoa huulenheittoa, vaikka koko olemus viestii - keltaisia silmämunia myöten - ettei ihminen voi hyvin.
Voe tokkiinsa niitä viisaita puheita baaripöyris .
Ne puheet kannattaa joskus käydä oikein selvinpäin kuuntelemassa… Vaiken suosittele het uuden elon alussa kapakoihin menemistä. Ne puheet matkii viiniä ja paranee vuosien myötä 
Siis käänteisessä mielessä.
Haluaisin tähän väliin kertoa vaikka joku luuleekin elvistelyks käyneeni tämän uuden lähes kakskytvuotta kestäneen raittiin jakson aikana ehkä 3 kertaa räkälöiksi luokitelluissa paikoissa … viime kerrasta on jo yli viisvuotta…
Eikkä sitte ole ikävä yhtään , Vallan mainiosti tulen toimeen ilman känniääliömessuja :mrgreen:
Siks Suosittelen häpeilemättä kahviloita ynnä muita paikkoja jos on halu ihmisten pariin.
Konditorian kaivoslehvit hups leivoskahvit maistuu muuten hyvälle 
Tereveisin Kanthoona
Joo,
on se kakspiippuinen juttu tuo baarissa käynti. En aio baarielämää laittaa täysin pannaan koska mulla on aika paljon tuttuja yhdessä pubissa (ei räkälä) ja yksinäiselle sinkkuihmiselle on ihan kiva käydä siellä joskus moikkaan tuttuja. Tietysti pistäytymiset on huomattavasti lyhyempiä kuin ennen, ja aika täytyy kattoa vähän siten ettei kaikki muut oo naamat. Lisäksi karaoke on mulle ihan harrastus kuten muukin laulu, ei pelkästään kännistä ölinää, joten karaokebaareihinkin vielä aion uskaltautua ihan laulamisen ilosta. (Tietty siis, tulen käymään niissä varmasti 10 kertaa vähemmän kuin ennen!!) Tästä seuraa nyt hirveä inttäminen ja juupas-eipästely jos tätä palstaa yhtään tunnen mutta sanonpa kuitenkin . :mrgreen:
Lisäksi: en ole vielä tehnyt päätöstä mistään elämänkestävästä raittiudesta. (onko se mahdollista??) vaan lähinnä olisi mielessä täysi raittius siihen saakka, jos ja kun saan terapiani loppuun. (kysymys olisi kuitenkin yli kahdesta vuodesta).
Vaikka toisaalta, olisihan se ihanaa jos ei tarvitsisi yhtäkään krapulaa enää elämänsä aikana kärsiä! Antabukset on aivan upea keksintö!
Joku ehdotti A-A:ssa pistäytymistä. Laitetaan korvan taakse, voisi olla mielenkiintoista.
Olisihan se ihanaa joopa Joo
Ileman muuta saat käydä karaookeilemas ja vierailla Bupeis ei se meitä muita haittaa…
Yritin omalta osaltani kertoa mitä raittius on minulta vaatinut …Väärin sanoin tuon kun ei minulta ole mitään vaadittu. Sain vain niin pal järkee et aloin hokaamaan mitä oikeesti elämältä haluan…
kerro minulle minkälaisten ihmisten kanssa seurustelet Minä kerron sinulle minkälainen olet
Terlveisin Kanthoona
