Anarkismi ja päihteet

Me Lopettajat
1

Koetan kirjoittaa yhden asiallisen tekstin. En saata onnistua, mutta yritän ainakin.

Aiheen otsikkoon sain R.E.M- yhtyeen kappaleesta Everybody hurts. Älkää kysykö miksi,
en osaa sanoa. Mieli kulkee omituisia polkuja, ainakin minun mieleni mielellään.

Eihän asia tietenkään niin ole, että kaikki anarkisteiksi laskemani henkilöt ovat tai ovat
olleet päihdeongelmaisia, mutta aika moni on.

Seuraa kysymys: kumpi on ensin, anarkismi vai päihteet?
Riippuu varmaan tapauksesta.
No, miten minulla?
Ensin anarkismi ja sitten päihteet, noin uskon tietäväni ja tiedän uskovani.

Anarkismi, se miten sen käsitän, vaatii tietysti määrittelyn.
Eli, minulle se merkitsee lähinnä vapautta, varsinkin ajatuksen vapautta ja vapautta
kenenkään vallasta. Tai minkään, edes omien uskomusten ja pelkojen vallasta.
Anarkismiin ei liity mielestäni minkäänlaista väkivaltaa. Sorrun varmaan itse välillä
väkivallan tekoihin jollakin tasolla, enkä yritä väittää olevani jokin mestari.

Toisaalta taas olen mestari omanlaisessa anarkismissa. Siinä ei ole oikeastaan mitään pyhää,
ei edes mikään oma ajatuskyhäelmä.
Paikalleen jääminen on käsittämässäni anarkismissa mahdotonta.
No tuon verran määrityksestä. Sitä voisi jatkaa loputtomiin.
Sen voisi kiteyttää näin: kunnioita kaikkea, mutta älä pidä mitään pyhänä.

Siis: kuuluvatko päihteet väistämättä anarkistisen ihmisen elämään. Johan taisi tulla mainittua, että ei tietenkään,
mutta hyvin usein kuuluvat.
Miksi sitten kuuluvat, kenen elämään nyt sitten kuuluvat?
Eikö voi olla tarpeeksi uskottava anarkisti, ellei omaa elämää tuhoa; ellei elä mistään
välittämättä vaikka kaikesta ehkä eniten välittääkin?
Tai tuleeko liian nopeasti eteen tilanne, jossa ei uutta osaa nähdä? Jolloin päihdeoloilla
saa ainakin jonkinlaista uutta, jotain ihan muuta?

Vai onko sittenkin useimmin niin, että anarkia kumpuaa kovista kokemuksista, joita kai jokaisella
enemmän käyttäneellä on?
Jotenkin asiat tuntuvat liittyvän toisiinsa mielessäni. Lieneekö asiassa mitään ajattelemisen
arvoista? Onko ajattelemisen arvoista lopulta yhtään missään?

Laitan kuitenkin tähän vielä tuon biisin josko se kenelle vaan jotain lohtua soisi,
kuka on sellaisen tarpeessa.

youtube.com/watch?v=5rOiW_xY-kc

2

Minä käsitän anarkismin enemmänkin vapaudeksi ja yhdenvertaisuudeksi ilman erilaisia valtahierarkioita enkä sen takia osaa oiken vetää minkäänlaisia yhtäläisyysmerkkejä anarkismin ja päihteiden välille.

3

Aika mielenkiintoisen kysymyksen heitit. Jollain tasolla näen päihteiden käytön takana halua anarkiaan, toisaalta taas en. Minä ymmärrän anarkian sääntöjen rikkomisena ja kapinointina olemassa olevaa systeemiä vastaan. Hajoittamista ilman uuden rakentamista, muutenhan kyseessä olisi reformointi eli uudistaminen.
Erottaisin kovien huumeiden käytön ja juomisen. Koska ensimmäinen on lakisääteisesti kiellettyä, osa käyttäjistä ehkä kokee olevansa jotenkin erikoinen ja erityisasemassa. Ainakin moni niistä ex- ja vieläkäyttäjistä joita tunnen, näkee itsensä jollain lailla valtaväestön yläpuolella olevana. Mulle käsittämätöntä, mutta tällaisen vaikutuksen sain.
Toisaalta jokainen juomisellakin aiheutettu pako arkipäivästä ja rutiineista voi liittyä haluun muuttaa jotain. Jos ei yhteiskuntaa tai omia suppeampia raamejaan, niin ainakin hetkellistä olotilaansa.
Mutta onko tämä sitten anarkiaa vai ainoastaan pakoa olemassa olevasta todellisuudesta?
Ja onko anarkiassa vain hajoittamisen itsensä takia mitään järkeä? Mielestäni ei, koska nelivuotias lapsikin pystyy repimään asioita rikki. Mutta harvoin pystyy kasaamaan rikkomaansa taas ehjäksi. :wink:

4

“Minä ymmärrän anarkian sääntöjen rikkomisena ja kapinointina olemassa olevaa systeemiä vastaan.”

Anarkismi on aivan liian vaivalloista alkoholistille. Ja sosiaalisesti liian vaativaa. Ja kallistakin.Alkoholin käyttöä arvostetaan (monasti niitä halvimpia viinejä/viinin tapaisia), mutta alkoholiriuppuvuutta vieroksutaan.

Eiköhän se mene niin päin, että ensin tulee se anarkistiporukkaan etabloituminen ja sitten päihteiden käyttö (kannabis ja bentsot). Sekakäyttäjillä ja anarkisteilla on sosiaalinen lahjakkuus huippua - toisin kuin alkoholisteilla; aina löytyy ryynejä ja savuja.

USA:ssa ei mene noin että köyhät käyttävät vaan varakkaat poliitikot molemmista puolueista noita suomalaisanarkistien päihteitä käyttävät. Ja varakkaat mielellään usein myös kokaiinia.

Eli tavallaan alkoholisti on rokotettu anarkismia vastaan eli on alkoholismissa edes joku hyvä puoli - ainakin systeeminvartijoiden kannalta jos ei muuten.

5

ehkä asia onkin noin: repimistä ilman välittämistä seurauksista.
kapinasta ainakin, se on taattu.
olemassaolevan systeemin mahdottomaksi kokemista.
ei kai päihteiden väärinkäytössä mitään järkeä voi olla, oli syyt mitkä tahansa?

anrkismiin todella liitetään tuhoaminen ja se on ihan väärin toisaalta.
kyllä sotien syyt on jossain ihan muualla, kyllä huligaanit toimivat muista pontimista,
noin väitän.
no, itselläni ainakin niin, että jos mielessä on mitään esteitä tai rajotteita(ajatuksen tasolla ainakin),
olen jollakin tavalla hukassa. muiden ohjailtavana. tai liiaksi ohjailtavana, väkisin kai jonkin verran on?

ja pakko se kai on entinen repiä, että voi uutta syntyä. eikö paikalleen jämähtäminen kuitenkin olisi
se suurin hulluus? eli noin ajatellen nykysysteemi, joka mielestäni on monin osin jämähtänyt ja menee
jopa takaisin vanhoihin huonoihin aikoihin, on se mitä vastaan kapinoida.
no, eihän tämä ole mitenkään ylivoimaisen vaikeaa selvipäin…ei ainakaan näin pintatasolla liikkuen.
silloinhan asiat usein vaikeutuvat kun kunnolla heittäytyy, panee ns. itsensä likoon.
ja kai silloin helposti päihtyy jos tarpeeksi likoaa, aineilla tai ilman, hyvää tai pahaa itselle ja
kenties muille tuottaen.

-oli tullut jokin väliin, mutta laitan nyt mitä nousi tuosta Andanten jutusta…

6

Jeps, vanha eli nykyinen systeemi kannattaa ainakin tarkistaa huolella jos mielii päästä eteenpäin. Poistaa ne asiat jotka häiritsevät, pitää hyvä ennallaan ja panostaa hyviin. Nollapohjabudjetointia yksinkertaistettuna.
Selvinpäin kyllä onnistuu, saattaa vain ottaa enemmän aikaa kuin kuvittelee. Mutta kyseessä onkin isompi urakka kuin pelkkä korkin kiinni narautus joka sinälläänkin on joskus hankalaa.

7

Anarkismi on yhteiskuntajärjestelmä jossa valtarakenteita ei ole ollenkaan.
Ajatukseen kuuluu se, että lakeja, rajoituksia, niitä valvovia koneistoja ei tarvita, koska ihmiset täydellisessä vapaudessa pääsisivät parempiin tuloksiin kuin säädeltyinä.

Itsekukin voi tykönään miettiä onnistuisiko?

Monet anarkismia kannattavat myöntävät, että se kuuluu ns utopistisiin yhteiskuntamalleihin, mutta korostavat että se on sitä -toistaiseksi. Ajattelu nojautuu siihen että ihmiskunta edelleen kehittyessään tulisi toisiaan kohtaan suopeammaksi, omaneduntavoittelu vähenisi ja ihmiset alkaisivat ottamaan huomioon toistensa tarpeet ilman siihen velvoittavaa lainsäädäntöä tai yhteiskunnan asettamaa painetta.

Miten siihen sitten sopisi päihteidenkäyttö?
Enpä tiedä. Tietysti päihteidenkäyttö, kuten kaikki muukin , olisi sinänsä sallittua. Mutta, uskon että kuvitteellisessa anarkistisessa yhteiskunnassakin olisi jotain vallitsevaa hegemoniaa sen suhteen, mikä on suotavaa ja ns. hyvää käyttäytymistä ja mikä sitten paheksuttavaa. Anarkiassa, lakien puuttuessa, olisi tietysti jokaisella oikeus esimerkiksi tappaa seuraava vastaantulija, jos itsestä sattuisi siltä tuntumaan että se mukavaa olisi. Mutta voisiko anarkia toimia jos ihmiskunta edelleen pitäisi väkivaltaa yhtenä ihannoitavista toimintamuodoista? Eiköhän siinäkin alkaisi muodostumaan järjestäytyneitä yhteenliittymiä joilla olisi keskinäisiä sääntöjä -esimerkiksi kiellettäisiin oman porukan jäsenten tappaminen?

Anarkia taitaisi vaatia ihmiskunnalta melkoista kehitystä ennenkuin se voisi toimia.

Saattaa olla niinkin että se olisi mahdollisempaa jos ihmiskunta olisi sillä kehitysasteella ettei kukaan kaipaisi päihteitä.
Selväjrkisiltä se voisi onnistua hiukan paremmin.

Anarkismiin on kyllä vielä niin paljon matkaa että en jaksa uskoa sen tulevan edes vakavasti otettavana mahdollisuutena yhteiskuntajärjestelmänä ennakoitavissa olevan tulevaisuuden aikana.

8

Unohtui edellisestä viestistä; Kiitos foo, hyvästä keskustelunavauksesta.

Jäin vielä hetkeksi miettimään anarkisteja. Tai niitä jotka sanovat olevansa anarkisteja.

Anarkismin pääasia on yksilön täydellinen vapaus, ja siihen liittyen valtion tms yhteiskuntajärjestelmän vastustaminen.

Anarkisti sitten on sellainen, joka haluaa kumota valtasuhteet, kontrollin, kaiken mikä vähänkin rajoittaa täydellistä yksilönvapautta. Siis ihminen joka haluaa elää anarkismissa. Käännettynä toisinpäin, ihminen joka ei halua elää järjestäytyneessä yhteiskunnassa.

Mutta sitten, onko sellainen anarkisti joka ei vaan kykene elämään järjestäytyneessä yhteiskunnassa sen asettamien normien mukaisesti. Syynä voi olla vaikkapa just päihteiden käytön suhteen tehdyt valinnat. Anarkistisuus siis ei välttämättä perustukaan mihinkään maailmankatsomukselliseen ajatteluun vaan siihen että ihminen alkaa toimia kuin yhteiskunnan yhteisiksi koetut rajoitukset eivät häntä koskisikaan?

Minusta aito anarkisti, siis anarkismia kannattava, on myös realisti, ja pystyy näkemään sen että tällä hetkellä ja lähitulevaisuudessa me emme elä anarkismissa, vaan ihan muunlaisessa yhteiskunnassa, ja pystyy elämään myös tässä yhteiskunnassa sen jäsenenä.

Miten hän sitten suhtautuu päihteidenkäyttöön?
Ehkä sitä ei voida suoraan johtaa hänen maailmankatsomuksestaan.

9

kai se realismin nimessä sanottava, ettei ehkä anarkia vielä toimi, muttei se kai nyt ihan
mahdotonta olisi sinne suuntaan pyrkiä.
ihmisiä opetettaisiin ottamaan vastuuta omasta ajattelusta.
ja kyllä minulla kuitenkin tulee mieleen jotain toimivaakin, ainakin tuohon suuntaan.
mahatma gandhi ensimmäisenä, pidän häntä melkoisena anarkistina. ei tietty päihteilijä.
tai martin luther king…varmaan paljon muitakin ja myös päihteiden kanssa tekemisissä olleita.

taiteilijoilla taas tuntuu olevan hyvin yleistä anarkismi ja siihen liittyvä päihdeongelma.
rokkareilla tosi paljon ja itse heidät lasken samalla tavalla taiteilijoiksi.

lienen sanonut ennenkin vaan laitan vielä, etten tee suurta eroa mitä käyttää. vaikutukset
vaihtelee, syyt on mielestäni samoja, ainakin hyvin samankaltaisia.

10

foo#fighter kirjoitti

Minulle kävi päin vastoin. Alkoholisoiduttuani halusin raitistua ja ratkaisun löysin AA:sta, anarkistisesti toimivasta yhteisöstä.

mies metsänreunasta kirjoitti

En myöskään usko, että yhteiskunta voisi muuttua anarkiaksi. Sen sijaan pienempi yhteisö voi toimia anarkistisesti.
AA on yksi sellainen. Kuka tahansa, joka haluaa lopettaa juomisen, voi liittyä siihen. Kukaan ei voi sitä estää. Eikä kukaan voi erottaa ketään ja tuomita häntä mahdollisesti takaisin juomisen kurjuuteen. Ei ole jäsenmaksua, jonka maksamista joku tai joku elin valvoisi. Ei ole johtajaa, joka voisi määrätä toisia. Saa kuulua mihin tahansa poliittiseen liikkeeseen tai uskontokuntaan tai olla kuulumatta mihinkään. Ketkä tahansa kaksi tai kolme raittiutta etsivää alkoholistia voivat ilmoittaa olevansa AA-ryhmä, kunhan eivät liittoudu mihinkään ulkopuoliseen liikkeeseen tai järjestöön. Kukin ryhmä saa toimia itsenäisesti paitsi toisia ryhmiä tai koko AA:ta koskevissa asioissa.
Useimmat raittiit alkoholistit pystyvät elämään muun yhteiskunnan lakeja ja tapoja noudattaen

Ryhmissä jaamme kokemuksemme, voimamme ja toivomme

11

Mielestäni päihteiden käyttäjä ei voi olla anarkisti, koska päihde asettaa jokaiselle riippuvaiselle omat ehtonsa joita riippuvainen ei voi kontrolloida mihnkään suuntaan. Ne rappioromanttiset boheemit jotka hehkuttelevat päihteidemkäyttöään, eivät oikeasti pysty muuhun kuin kapinoimaan olemassa olevia normeja vastaan.
Mutta eikö tästä ole pitkä askel anarkiaan joka pyrkii muuttamaan systeemiä? Nämä rappioromantikot elävät omassa, yhteiskunnan ulkopuolella olevassa kuplassaan, vai ei? Tämä arvostelematta ja arvottamatta.

12

Anarkismin tiimoilta löytyi oheinen artikkeli.

sites.google.com/site/vallankri … hdollista-

Jos oikein tulkitsen, tuossa ajatellaan, että jos ihmistä ei pakoteta mihinkään alkaa hän työskennellä yhteiskunnan parhaaksi. Eli hän ei (enää) yritä saattaa omaa taakkaansa toisten kannettavaksi, rikollisuus loppuu, jne. Kuten täällä on mainittu, päihderiippuvainen ei ehkä kykene tuohon, vapaaehtoiseen oman kortensa kekoon kantamiseen, koska on päihteensä vietävänä ja hallinnassa. Pitää ehkä tulkita niin, että artikkelin kirjoittajan mielestä sekä rikollisuus että päihderiippuvuudet loppuisivat koska kävisivät tarpeettomiksi, eli ne olisivatkin vain epäoikeudenmukaisen järjestelmän aiheuttamia häiriötiloja.

En usko tuohon vaan uskon että rikollisuus ja alttiudet eri päihderiippuvuuksiin ovat mutaatioita, ja toimivassa evoluutiossa syntyy aina mutaatioita. Laji ikäänkuin kokeilee erilaisia toimintamalleja (rikollinen, päihderiippuvainen, homoseksuaali…) yhä uudelleen ja uudelleen.

Ehkä voi toisaalta ajatella niin, että hyvin toimiva anarkia ottaisi sairaat ”siipiensä suojaan”, ja hoitaisi (tarvittaessa pakkohoitaisi) päihderiippuvaiset ja mielisairaat (mm. rikolliset) siinä missä raajarikot ja syöpäsairaatkin. No jos siinä niin kävisi, olisi anarkia siltä osin mahdollista. Mutta olisiko se enää kelvollista anarkiaa jos mielisairaita pakkohoidettaisiin?

Ja koko anarkia epäilyttää kovin, löytyisikö kaikkiin tehtäviin tekijöitä jos kenenkään ei tarvitsisi mihinkään tehtäviin taloudellisten tai muidenkaan syiden takia kajota jos ei sattuisi huvittamaan?

13

usvakumpareen paarustaja kirjoitti

Kun ihminen on päätynyt juomalla pohjalle, hän saattaa olla valmis tekemään mitä tahansa itsensä tähden. jopa myöntämään voimattomuutensa ja pyytämään apua kohtalotovereilta.

Ryhmän toiminta loppuu tarpeettomana silloin, kun tehtäviin ei löydy vapaaehtoisia tekijöitä. Uusia kuitenkin syntyy koko ajan. Esimerkiksi 80-vuotiaan AA:n rinnalle on syntynyt Al-Anon ja NA.

Me lopettajat -ryhmä sisältää joitain anarkistisia piirteitä, meillehän ei makseta, kirjoitamme kenenkään käskemättä oman raittiutemme vuoksi. Voimme kirjoittaa vapaasti ellemme loukkaa Suomen lakeja tai Päihdelinkin sääntöjä.

Ryhmissä jaamme kokemuksemme, voimamme ja toivomme

14

ei anarkismiin kyllä mitkään yhteiskunnat kuulu ja ei aa mikään todellinen anarkiapaikka ole,
snobbaillaan ja ollaan olevinaan anarkisteja…täytyy tehostella kun ei pelkkä semikäon riitä.

eikä tuossa sen kummempaa, kaikki kai noin tekevät enemmän tai vähemmän.

ja taas: toisaalta aa:ssa on anarkian ajatusta…siis siellä sisällä oleville…eli vapaus vallitsee periaatteessa,
mutta miten on käytännön laita…ohje numero jokinjokin: meistä tulee hyödyllisiä yhteiskunna jäseniä(oma
tulkinta)…kenen yhteiskunnan? kenen määrittelemän?—hallituksen?, demokratian? enemmistön? onko enemmistö oikeassa?..no ei ole…kato vittu ympärilles ja totea ettei ainakaan kaikessa ole, jos et kulje jotkut vitun aurinkolasit
päässä päivin-öin…ja daa…mitä välii…no rako…no hätä…jesus saves tai sit ei ja sekin on se ja sama…???wou???
wwwwwooooooooaaaaaahhhhhhhhhhhh…siinon teille anarkiaa ja keskisormia kaks…

15

Nuorena olin kiinnostunut sellaisista punk/hc-bändeistä, jotka tunnustautuivat juurikin yhteiskunnallisen ja ideologisen anarkismin viljelijöiksi. Sellaisia oli mm. brittiläiset Conflict ja CRASS, joista viimeksimainitun juuretkin taisivat olla jo 60-luvulla syntyneessä omavaraisesssa hippikommuunissa.

Ne olivat ideologisuudessaan selvästi erilaisia kuin vaikkapa Sex Pistols, jolle anarkia oli lähinnä provosoiva sana, ja fokus oli loppujenlopuksi vain erityisen voimallisen ja simppelin rockn rollin soittamisessa.

En ole anarkismin erityinen asiantuntija, mutta nähdäkseni sen ajatus ei ole vastustaa yhteiskuntaa tai yhteisöä, vaan valtiota, ja valtion valtaa yksilöiden yli.

Onhan anarkialla pitkät perinteet historiassa, heitä on ollut vahvana liikkeenä mm. Venäjällä ennen bolsevikkien vallankumousta. Google kertoo lisää tiedonhaluiselle.

Itse en juurikaan usko anarkian utopiaan. Uskon demokratiaan ja parlamentarismiin.

PS. Orwellin “Eläinten vallankumous” on tietysti kommunismin satiiri, mutta yhtä lailla se voisi osua mihin tahansa radikaaliin vallankumoukseen. Myös anarkistiseen, jos sellainen tulisi.

PS2. Päihteiden vastaisella straight edge -liikkeellä on paikoin yhteyksiä anarkismiin. fi.wikipedia.org/wiki/Straight_edge

16

Ei ole eka kerta kun kuulin tämän anarkiajutun… Itse tunnen Vapauden Huudon sielussain…runollisena…etsin VAPAUTTAAAAAAAAHHH!!!..siksi olen päihteiden jälkeen kokeillut helluntailaisuutta,AA-laisuutta,Hippiaatetta, olen ostanut prätkän…nyt ajattelin ostaa Hippi-Volkswagenin prätkän lisäksi ja matkailla… Tunteeko kukaan muu (luulen että kaiki muutkin tuntevat) jonkinlaisen Vapauden Huudon Sielussaan…(tänään muuten tulee juuri tähän aiheeseen liittyvbä leffa EASY-RIDER)…

17

vadelmamunkki kirjoitti

Utopiaahan anarkia on. Sen eräiden periaatteiden soveltaminen AA-toimintaan on kuitenkin mahdollistanut raittiuden suurelle joukolle hyvin erilaisia alkoholisteja ympäri maapallon.
Demokratiakin sallii teoriassa ihmisille mahdollisuuden osallistua joihinkin yhteisiin touhuihin lähtökohdista ja taustoista riippumatta, mutta . . .

Päivä kerrallaan

18

Mutta AA:lainen Hippiaate voisi toimia pk-seudulla runsaan AA-väen vuoksi. Voisimme tehdä AA-laisen taloyhtiön,jossa asuisi vain AA-laisia ja olisi AA-kommuuneja…Nyt on olemassa jo AA-leirejä…AA-sauna…AA-vene…

19

“nyt ajattelin ostaa Hippi-Volkswagenin”

Siis hyväkuntoiset Kleinbusit ovat kalliita, luokkaa 10 k€, olematon suorituskyky, talvella kylmiä ja ajo-ominaisuuksista ei voida puhua ja sisämeluakin on. Ostaisit vanhanaikaisen keräilyauton keräilyauton hinnalla käyttöautoksi? Eikö GMC tai Chevy olisi parempi matkailupaku? Jos matkailuautojen kärkeä etsisi niin se ehkä olisi VW Multivan matkustamon ei ajamisen osalta. Tietysti jos löytää passelin projekti Kleinbusin, jonka kunnostaa niin autolla voi ehkä vähän tienata.

“kokeillut helluntailaisuutta”

Piditkö?

20

Anarkismissa on hyvää sääntöjen ja kaavojen pudottaminen jalustalta. Kaiken ennaltasäädetyn epäileminen. Ajattelun vapaus.
AA-liike on siitä niin kaukana kuin olla voi
Puheenvuorotkin on pidettävä järjetyksessä. On sovittu mistä saa puhua ja mistä ei. Epäillä ei saa eikä edes väittää vastaan. Ei saa kommentoida. Ei saa keskustella. Kaikkeen on olemassa noudatettava perinne.
Raitistuminen on yritetty pakottaa muottiin. Askeleisiin joita luetaan samansisältöisinä vuodesta toiseen niinkuin kaikki ihmiset olisivat samanlaisia koneita jotka toimivat samalla käyttöohjeella. Kuin robotit.

AA ei todellakaan ole edes lähellä anarkismin hyviä puolia. Kirkon piirissä jopa on toiminta vapaamuotoisempaa!!!

Miksi lomapuiston täytyy joka asiaan väkisin ja asioita väännellen tunkea AA:n mainostamista?

Eikö elämä olisi mitään?