Hei, täällä Amanita, yksinelävä 58 v nainen ja alkoholisti joka haluaisi haluta lopettaa juomisen kokonaan. Mutta sekin riittäisi että alkoholi palaisi sille paikalle elämässä millä se oli vuosikymmeniä eli satunnaiseksi sosiaaliseksi asiaksi eikä lääkkeeksi jokaiseen ahdistukseet.
Määrät ovat raskaasti yli kaikkien mittareiden, kerralla menee viinipullo tai kevytkossu. Ja arkisin, työpäivän päälle, jos nyt ei päivittäin niin ainakin joka toinen päivä 
Joulun aikaan mulla oli kymmenen päivän loma. Pystyin olemaan viikon juomatta ja halusin niin että se jatkuisi. Palasin töihin ja taas iltapäivänä kävelin tahdottomasti Alkon kautta bussipysäkille, samalla jotenkin tarkkaillen itseäni että jaha, taas mennään. Nyt korona-aikaan en tapaa oikeastaan melkein ketään ja ahdistaa olla töissä kauppakeskuksessa. Mulla ei ole työkavereita, pyöritän pientä kauppaa yksin. Vain pari ystävää tietää missä jamassa olen, toinen on itsekin alkoholisti ja riskiryhmää, toinen puolisonsa omaishoitaja, niin ikään riskiryhmää. Pystyn tekemään työni, nukun suht hyvin, huolehdin kodistani ja ulkonäöstäni, sekä kissoistani priimahyvin. Mutta jos mietin miksi juon niin en oikein keksi muuta vastausta kuin miksi en joisi. Mitä alkoholista haluan? Viettää loppupäivän kuplassa kunnes pääsen nukkumaan. Tämmöistä täällä
Tsemppiä kovasti taisteluusi. Kohtalotovereita löytyy. Oletko lukenut Annie Gracen selvin päin kirjan. Suosittelen. Antaa paljon ajateltavaa.
Hei Amanita,
aika samanlainen tilanne minulla.
Viiniä kuluu päivittäinen kaikkien rajoitusten yli, mutta toistaiseksi olen hoitanut työni, kotini jne.normaalisti, välillä jopa todella hyvin sanoisin.
Juomiseni määrä on vuosien myötä jatkuvasti noussut ja nyt pelkään, että jos en saa jonkinlaista katkoa/reilua vähennystä aikaiseksi siirryn “rajan” yli ja menetän kokonaan otteeni elämästäni. Ja siitä ei ehkä enää olekkaan paluuta. Tuntuu uskomattomalta, että 20-30 vuotiaana en oikeastaan juonut lainkaan!
Terveysriskit myös kauhistuttavat… En ole uskaltanut testauttaa maksa-arvojani pitkään aikaan.
Olen aina kärsinyt suunnattomasti toisen vanhempani alkoholismista ja tuntuu hirveältä myöntää itselleni, että samalla tiellä ollaan. Ainoana erona, että minä juon “sivistyneemmin” = en örveltele, kaatuile enkä sammu, mutta eipä se nyt paljoa muuta. Alkoholisti mikä alkoholisti. Sosiaalisen juomisen lisäksi juon yksin, salaa mieheltäni ja eikä kukaan ystävistäni tiedä miten syvällä oikeasti olen. Tarkoitukseni oli pitää tipaton tammikuu. Vielä ei ole ollut yhtäkään tipatonta päivää. Toivottavasti tänään ensimmäinen.
Ymmärrän täysin kun sanot:
.
Tsemppiä! Monet täällä olevista ovat saaneet upeasti vähennettyä. Toivottavasti mekin!
Mulle on ainakin ollut tuo työpäivän jälkeinen kalja se vaikein, mistä luopua. Jotenkin tuntuu, että olen sen ansainnut. Nyt olen kiskaissut alkoholittoman kaljan siihen pahimpaan himoon. Tsemppiä lopettamisen haluamiseen!
Kiitos kaikille ja onpahan lohdullista - vaikkei mitenkään hyvä asia - että on kohtalotovereita!
Eilen holiton päivä - pakko mainita koska viikko maanantaista torstaihin oli holillisia. Työpäivän päälle menin Alkoon ja hain pullon punkkua, jne. Mutta eilen pysyin selvin päin ja yön nukuin hyvin.
Nyt kun aamulla nousin ylös, eikä mihinkään sattunut - on siis muutamia kremppakohtia kropassa kun ei enää ole nuori - ja ajatus oli selvä ja mieli tyyni niin taas kerran mietin että miksi en halua tätä riittävästi jättääkseni alkoholin 
Minkä ihmeen takia ammun itseäni jalkaan tällaisella käytöksellä, kun oikeasti siihen ei ole mitään syytä.
Mutta tänään siis hyvä päivä, huomenna töihin (ja jee, Alko ei ole auki, en ikinä hae kaupasta mitään juomia). Toivon kaikille hyvää tänääntä ja pitäkää peukkuja etten lähde iltapäivällä Alkoon.