Mulla tässä lopettamisen alussa on todella paljon sellaista, että kaipaan mahdollisuutta vain vetäytyä hetkittäin omiin oloihin, ilman mitään emotionaalista “vaatimusta” mistään suunnasta. Tämä tilanne vie niin paljon kaistaa ja vaatii niin paljon työskentelyä itsen kanssa, että samaan aikaan just nyt ainakin mulle olisi täysin mahdotonta kyetä “terapoimaan” täysillä parisuhdetta.
Ymmärrän silti vaimosi tuskan, sillä kumppanini oli alkoholisti. Vasta nyt, kun olen itse samankaltaisessa tilanteessa, käsitän mitä hän aikoinaan kävi läpi (hän lopetti juomisen).
Mulle tulee mieleen, että vaimosi ehkä tarvitsisi nyt sulta turvaa - itselleni olisi aikoinaan esimerkiksi riittänyt, että kumppani olisi vaikka sanonut, että “vaikka just nyt tarvitsen enemmän aikaa omien ajatusteni selvittämiseen jotta pääsisin irti alkoholista, rakastan sua ja haluan että tiedät, että mun pyrkimykseni on nimenomaan tulla takaisin sua kohti. Juuri nyt tarvitsen vain aikaa vahvistuakseni niin, että opin itse olemaan omien tunteitteni kanssa ja käsittelemään niitä itselleni turvallisella tavalla”. Ja sitten joku aikaraja, tyyliin kolme päivää, jolloin voisit keskittyä pääasiassa vain itseesi. Jotain tuollaista.
Enkä todellakaan ole mikään perheterapeutti ihan vaan omasta kokemuksestani käsin pohdiskelen.
Päivä 44 ja ilman vaikka se piru aina välillä muistuttaakin olemassa olostaan. Jotenkin outoa että himo tämän pahemmin ole iskenyt ja toinen ihmetyksen aihe on että minä en ole kokenut että aikaa olisi nyt enenmän. Jotenkin olen uponnut kotona omiin ajatuksiini tai sitten vältellyt niitä katsomalla netflix sarjoja tai kuuntelemalla äänikirjoja. Paino ei ole vielä lähtenyt putoamaan ehkä jopa noussut kun kroppa haluaa korvata etanolisokerit muilla sokereilla ja mieli jopa apaattinen varsinkin nyt kun ei tule ulkoiltua niin paljoa kovan pakkasen vuoksi. Olen aina ollut mukavuudenhaluinen ja nyt haluaisi vaan nukahtaa talviuneen ja herätä vasta kesällä. Vaimo haluaa terapiaan mutta nyt just ei vaan jaksaisi. Mitä sanon sille. En halua loukata mutta tällä hetkellä mieli hakee selvästi uutta tasapainoa ja vaikka mitään ei tee ja nukkuu hyvin ja ei vaan jaksa . Pääasia tällä hetkellä on kuitenkin se että ei edes tee mieli alkoholia olon parantamiseksi mutta jotain tarttis tehdä
Sähän olet jo terapiassa, kun keskityt muihin asioihin ja lepäät. Sen lisäksi olet täällä opislelemassa aiheesta alkoholismi.
Ei terapeutit mitään Jumalia ole. Monesti kuvitellaan, että se on joku oikotie onneen, kun maksaa itsensä kipeäksi jostain istunnosta.
Mä kävin ”pakotettuna” juttelemassa terapiassa yksin ja yhdessä pojan kanssa, kun se pari vuotta sitten äkisti halvaantui. Pojalla meni niihin hermot heti, mä kävin kohteliaana muutaman kerran ja sit sanoin, että soittelen, jos kaipaan juttuseuraa.
Jokainen toki tekee kuten parhaaksi näkee.
Uskon vaimosi kyllä huomaavan muutoksen, kun pysyt vaan raittiina ja odottelet sitä komeaa kevättä.
51 Päivää takana ja melkoista vuoristorataa viime viikko. Ensimmäistä kertaa oli viittä ellei jopa neljää vaille että en olis eilen hakenut olutta kaupasta. Turhauttaa kun mieli ei kirkastu ja pahalla tuulella koko ajan. Jotenkin apaattinen olo kun ei tule lainkaan high fiiliksiä, pelkkää tasaista harmaata. Miksi en voisi juoda ja eihän ne low olot nyt niin pahoja ole ollut ettenkö voisi palata vanhan tuurijuopon arkeen ainakin sillon kun vaimon silmä välttää. Eihän se haittaa eihän. Tätä se piru olkapäällä huutelee ja jotenkin viime aikoina ääni voimistunut. Huuuuuuh kun v….tuttaa
Pitihän sitä mokata eli hiihtolomalla Kuparinen meni rikki eli joka päivä tuli juotua ja pientä pakonomaista juomista muilta salassa mutta vaimon ja tuttavaperheen edessä vain pari olutta eli päällisin puolin olin ok mutta rinteessä jokainen päivä alkoi oluella ja jekulla. Eihän tämä ennen ollut ongelma. Vaimo oli mökissä suurimman osan päivistä kun liian kylmä joten sain juoda joka päivä mökille ajaessa pari olutta autossa ja jännitin onko puhallutusta tänään. No ei ollut ja nyt jälkikäteen ajatellen tuli oltua varsinainen idiootti. Nyt mittari nollille ja uusi yritys
Se on se sairaus. Sairauteen kuuluu oleellisena osana se, että ”päätöksenteon taso on kuin kultakalalla” (lainaus eräästä podcastista jonka tällä viikolla kuuntelin).
Sulla kuitenkin hyvä raitis putki alla, ei se sieltä mihinkään ole hävinnyt. Retkahdus ei sitä nollaa, vaikka päivien laskeminen nyt ehkä nollaantuikin. Tsemppiä ja nyt äkkiä takaisin raittiille polulle
Haluaisin kysellä onko siellä muilla koskaan ollut ns. Synkkyyden tavoittelu ajatuksia esimerkiksi seuraavanlaista: tsemppaan itseni irti alkoholista ja pysyn tällä tiellä kunnes vaimo kuolee tai jättää minut. Sen jälkeen voin sitten sukeltaa tähän mustaan aukkoon niin syvälle kun haluan.
Pelottavaa mutta totta. Jopa tällaiset ajatukset välillä mielessä.
Millä ihmeellä näistä pääsee eroon kun kouluttanut aivoja pian 40 vuotta alkoholipalkalla toimimiseen.
Minulla on sellaisia ollut, ja vitosesta vetoa että monilla muillakin täällä. Tulkitsin sen omalta kohdaltani niin, että psyyke oli vielä alkon verkossa. Kauan se koulutus minullakin kesti, yli kolmekymmentä vuotta. Lopettamisen alkuaikoina oli eri vaiheita, oli puhdas mieliteko, joka kaatoi useammankin yrityksen, oli niin ikään useita tuhoon tuomittuja yrityksiä ruveta kohtuukäyttäjäksi, oli raittiushumala joka kohotti mielialaa, että nyt ollaan upeasti ilman, ja oli sitten sekin että vielä joskus ja joissakin muissa olosuhteissa, ajassa ja/tai paikassa, pääsisin ottamaan. Nämä kaikki olivat merkkejä siitä, että alko oli edelleen ajajan paikalla ja elämän keskiössä. Kokemukseni mukaan tästä pääsee eroon vain ajan myötä, mutta pääsee kuitenkin. Eräänä päivänä huomaa että ei ole enää aikoihin laskenut ilman-olo-päiviä, kuukausia tai vuosiakaan. Omalta kohdaltani pitää, kun asia tulee mieleen, laskea kymmensormijärjestelmällä vuosiakin. Ilman alkoa elo ja olo ei ole siinä suhteessa vaikeaa (muuten voi toki ollakin). Alko ei ole enää olemisen keskiössä, eikä sen puoleen missään muuallakaan; kemiallisena kaavana korkeintaan muiden sellaisten turhassa joukossa. Siirtymävaiheessa on kaikenlaisia kuoppia, mutkia ja töppäreitä, mutta hiljalleen tie siliää. Poika, olet oikealla tiellä! Se kannattaa.
ihan vaan omasta kokemuksestani käsin pohdiskelen.
. Pääasia tällä hetkellä on kuitenkin se että ei edes tee mieli alkoholia olon parantamiseksi mutta jotain tarttis tehdä
