Löysin tämän keskustelupalstan vasta tänään ja olen jo nyt kiitollinen teille. On ollut tosi terapeuttista lukea muiden kokemuksista, ja oppia niiden myötä ymmärtämään minkälaisessa kusessa olen ollut ja tulen olemaan jos asiat eivät muutu.
Pari vuotta yritin hillitä vaimon juomista lahjonnalla, uhkailulla ja kiristämisellä, mutta turhaan. Lopulta tilalle tuli hiljainen sivusta seuraaminen ja lopulta lopetin oman alkoholin käytön reilu vuosi sitten. Muka esimerkkinä siitä, että juomisen voi lopettaa. Viimeiset pari vuotta olen vain seurannut sivusta ja yrittänyt välttää riitatilanteita.
Vaimo lopetti juomisen jonkin aikaa, ehkä puolitoista kuukautta sitten. Ilman sen kummempaa ymmärrystä olin tosi iloinen asiasta ja yritin tukea häntä asiassa. Parin viikon raittiuden jälkeen alkoi isommat ongelmat ja nyt alan olla valmis avioeroon. Tuntuu, että tällä hetkellä asun kotona pelkästään vaimon tukena ja syntipukkina. Lähes päivittäin kuulen syytöksiä siitä, että olen aiheuttanut juomisen olemalla itsekäs, en osaa keskustella enkä antaa tarpeeksi hellyyttä. Nyt avioliitosta on kuollut kaikki romatiikka ja rakkaus. En tohdi sanoa, että hän on täysin oikeassa; Olen lopettanut puhumisen, koska pelkään aiheuttavani riitoja. Minua inhotti koskettaa kaljalle haisevaa, lääppivää naista ja menin mieluummin nukkumaan kun olisin osoittanut hänelle hellyyttä. Inhottavaa sanoa, mutta turvonnut, punoittava olemus ei enää herättänyt minkäänlaista intohimoa. Ja aikaa myöten taito puhumiseen ja hellyyteen on kadonnut. En enää osaa vaikka haluaisin.
Olen lueskellut keskustelupalstoilta narsismista ja etsinyt itsestäni narsismin piirteitä. Olen ollut aivan varma, että olen syyllinen tilanteeseen. Olen ollut täysin ymmälläni, kuinka minun pitäisi toimia, että voisin korjata tilanteen ja saada vaimoni takaisin. Pelastaa avioliiton. Nyt olen alkanut ymmärtää, että en ole välttämättä se suurin syyllinen. Vikaa on toki itsessänikin; Olen tehnyt asioita joita en voisi nykyään kuvitella tekeväni. Kyse ei ole missään nimessä väkivaltaisuudesta, mutta ikävistä, kaduttavista asioista joilla olen häntä loukannut. Tuntuu kuitenkin kohtuuttomalta, että asiasta syytetään vielä vuosien jälkeen.
Nyt voimat alkavat hiljalleen hiipua. En jaksa enää juurikaan välittää juomisesta, tai olla iloinen, että juominen on nähtävästi loppunut. Ainakin toistaiseksi. Avioliiton jatkuminen on vaakalaudalla, koska vaimo haluaa eroa. Elämme suvantovaiheessa ja yritämme olla tekemisissä toistemme kanssa mahdollisimman vähän. En oikein ymärrä syytä, mutta näin hän on päättänyt.
Ajattelin käydä katsomassa Al-Anon ryhmässä, josko sieltä löytyisi jonkinlaista apua omaan tilanteeseen. En oikein tiedä, mitä odottaa mutta aika näyttää. Olen tähän asti pelännyt avautua asiasta, koska pelkään vaimoni löytävän kirjoitukseni mutta nyt en enää jaksa välittää. Samoin koen Al-Anon kanssa. En enää jaksa pitää kulissia yllä ja en välitä vaikka siellä tulisikin vastaan tuttuja.
Olisikohan tässä alkuunsa riittävästi avautumista. Tuli aika sekavaa tekstiä, mutta aika sekava on olokin.