Osoite alla. Luvassa kaikenlaista aivo-oksennusta. 
Hyvä! Näyttää hyvältä tuo alku.
Kiitos Ketostix. 
Olin tänään kuntoutuksessa, jossa kävimme retkahdusprosessia läpi. Kirjoitin blogiini postauksen. Mielenkiintoinen luento, suosittelen luettavaksi kaikille, jotka kamppailee vasta toipumisen alkumetreillä asian kanssa. Linkki alla.
Kopsaan blogikirjoitukseni tähän.
Kävimme tänään retkahdusprosessin kulkua läpi.
Jälleen mielenkiintoinen luento takana. Liittyen retkahdusprosessiin liittyen alkoholismiin.
Kirjoitan nyt aktiivisesti aiheesta, sillä oma toipumiseni on vielä niin alkuvaiheessa että koen tarvetta käsitellä tätä asiaa ja kirjoittaminen on minulle siihen paras keino. Sen ohjeistuksen olen saanutkin, että jos koen sen parhaimmaksi tavakseni kohti raittiutta niin anti mennä.
Juomisen lopettamisesta siihen että alkaa voida hyvin menee yksilöllisesti hyvin vaihteleva aika - aikavälillä yhdestä viikosta yhteen vuoteen. Yksilöllinen juttu. Vuoden raittiina olemisen jälkeen kun alkoholisti saavuttaa hyvinvoivan ja tasapainoisen vaiheen ja alkaa ikäänkuin olemaan varmalla pohjalla, saattaa herkästi alkaa petollinen vaihe. Unohtuu se hirveä olotila mikä vieroitusvaiheessa on käyty läpi ja se työ mikä hyvinvoinnin eteen on saavutettu. Ajatus alkaa keskittyä siihen että kun voin näin hyvin niin miksi en voisi nyt jo ottaa pari tuopposta olutta. Alkoholisti alkaa herkästi huijaamaan itseään jälleen että voi käyttää alkoholia kohtuudella. Aluksi se voikin onnistua. Voi mennä muutama viikko tai kuukausikin “kohtuukäyttäen”. Kuitenkaan alkoholismi ei ole kadonnut minnekään huolimatta siitä vaikka kuinka pitkä raittiusjakso takana olisikin. Sairaus on edelleen aivoissa ja siitä johtuen tämän “kohtuukäytön” aikana ajatukset alkavat yhä enemmän kietoutua päihteen ympärille. Sairaalloinen yhteys alkoholiin aktivoituu jälleen ja se on entistä enemmän mielessä. Tekosyyt juomiselle lisääntyvät ja lisääntyvät yhä uudelleen ja sairaus pääsee jälleen etenemään. Juodaan ensin se pari kolme olutta terassilla ja voi mennä viikko ettei juoda mitään. Kuitenkin päässä takoo jo sen viikon aikana koko ajan se perjantain odotus kun pääsee taas seuraavan kerran “kohtuukäyttämään” alkoholia, jolloin juotu määrä voi olla 5 tai 6 tuopillista. Tulee stressaava työpäivä keskellä viikkoa ja hei, alkoholihan on niin hyvä stressilääke niin poiketaas pubiin taas muutamalle. Määrät lisääntyvät ja lisääntyvät ja syyt juomiselle lisääntyvät johtaen siihen että lopulta palataan taas ennemmin tai myöhemmin siihen pisteeseen että kiskotaan kaljaa, viiniä tai milloin mitäkin aamusta iltaan ja kunnon juomaputki käynnistyy ennemmin tai myöhemmin. TAKUUVARMASTI. Sitten jossain vaiheessa ollaan taas katkolla kun juomisen lopettaminen ei kerta kaikkiaan onnistu.
Kestää jälleen toipua ja tulee hyvinvoinnin vaihe vaikka vuoden päästä. Taas on mahdollisuus huijata itseään. Ja sama rumba alkaa alusta ja sairaus etenee koko ajan lopulta puliukkoasteelle niin että lopulta se vie hengen maksakirroosin, väkivallan uhrina kuolemisen, tapaturman tai alkoholimyrkytyksen kautta. Tähän voi yksilöstä riippuen mennä vuosikymmeniä mutta lopulta alkoholismi etenee loppuvaiheeseen jolloin kuolo lopulta korjaa.
Tämäniltainen luento oli minulle hyvin tärkeä. Ihan senkin vuoksi, että vaikka kuinka pitkään olisi ollut raittiina, ei voi sortua siihen uskoon missään vaiheessa että voi käyttää kohtuudella. Ohjaajamme, joka on entinen alkoholisti, on päässyt niin sinuiksi sairautensa kanssa, että hän ei enää tarvitse päihteitä mihinkään elämässään. Ei hauskanpitoon, ei suruun, ei masennukseen, ei murheeseen. Hän on päihdeterapeutti koulutukseltaan ja tietää mistä puhuu. Pidän hänen luentojaan suuressa arvossa, hän osaa juuri oikealla tavalla kuvata alkoholismin petollisuutta ja riskialttiutta retkahduksiin.
Yksi hyvin riskialtis vaihe retkahtaa on tietenkin toipilasaika ja siksi Antabus on kullanarvoinen lääke näin toipumisen alkuvaiheessa. Olen valmis käyttämään sitä vaikka vuosia tai loppuikäni ja toivottavasti muistan aina kyseisen päihdeterapeutin opetukset tulevaisuudessakin. Alkoholismi on sairaus joka pysyy kuolemaan asti. Vaikka olisi raittiina lopun ikäänsä. Se on pakko muistaa. Toivon todella että minun ei tarvitse enää ikinä käydä alkoholin tuomia maanpäällisiä helvetin tuskia läpi ja voin elää täyttä elämää raittiina ja vapaana kahleista. Ja olla sinut alkoholismini kanssa. Tuon kuntoutusohjelman jälkeen aion takuulla aloittaa AA kerhoissa. Setallakin on kuulemma omansa, sitäkin voisi kokeilla. Päihdeterapeutti suositteli minulle sitä ainakin kokeiltavaksi.
Kiitos tekstistä, silkkaa asiaa!
Tärkeää pohdintaa, tulen seuraamaan blogiasi
Hyvä teksti, kiitos!
Kiitokset positiivisesta palautteestanne!
Omalla kohdallani kirjoittaminen on hyvin terapeuttista ja tuo blogi on siis melko julkinen, sitä lukevat työkavereitani myöten aika moni koska tein sellaisen päätöksen että lopetin salailun täysin ja tulin kaapista täysin ulos masennukseni ja alkoholiongelmani suhteen. Mitä niitä salailemaan, se heittäköön ensimmäisen kiven joka ei koskaan ole mitään syntiä tehnyt. Pääsääntöisesti palaute on ollut erittäin kannustavaa ja positiivista kaikilta tahoilta. Minä olen vain kyllästynyt salailemaan ja peittelemään omasta minästäni yhtään mitään joten anti mennä vaan.
Tsemppiä! Vaikka puoli päivää kerrallaan, mutta ilman viinaa. On meitä muitakin kanssasisaruksia, jotka ovat painineet ja painivat edelleen masennuksen ja alkoholismin köyheröiden kanssa. Itsekin olen sairastanut keskivaikeaa masennusta(sairastan edelleen)ja siihen vetänyt viinaa ja kulkenut töissä auttamassa muita. Nyt kun raittiutta takana n 1½kk olo tasoittunut, helpottunut, valaistunut ja mitä muuta kaikkea hyvää? Aluksi usein ja nyt harvemmin iltaa kohti lisääntyvä ärtymys ja kiukku ovat esiintyneet harvemmin ja saan olla rauhassa.
En sano enteellisesti mutta kirjaimellisesti kuitenkin, lepää rauhassa. Juominen on väsyttänyt sinut niin kuin minutkin. On hyvä levätä virvoittavien vetten äärellä(minulla ne ovat Litl:n “sinistä vettä”) Hyvällä tiellä olet.