Jälleen kerran Alma oli erossa juoppiksesta. En vielä tiedä mutta ainakin jos jotain voi päätellä eilisestä tekstiviestistä minulle (törkyviesti) hän on jo palaamassa juoppiksen luo. Miten voi olla tuollainen joku ihminen? Toisaalta säälittävää ja raivostuttavaa samaan aikaan. Sama kuvio toistuu kerta toisensa jälkeen ja onnellinen Alma ei taida olla missään vaiheessa. Onneksi minulla on ollut hieno kesä, olen myöskin viettänyt sen luonnossa ja järvellä rentoutuen niinkuin parvekekin. Suomen luonto on niin kaunis kesällä.
Ja kyllä totta tosiaan, se että pistin välit poikki kokonaan tähän Almaan ei pitänyt. Että pata kattilaa soimaa.
Hei! Tämä on taas yksi näkökulma lisää, tämä sinun. Kun käsittelet ikäviä tunteita täällä, annat samalla erittäin rehellisen kuvan siitä, miltä se poukkoilu tuntuu ystävän mielestä. Siksi meillä almoilla on kovin vähän ystäviä, kun elämä pyörii sen alkoholismin ympärillä. Ja jos on ystäviä, suhde on kovin ohut. Tavallaan ystävä joutuu tosiaan ottamaan oman osansa sairaudesta taakakseen. Se on raskasta. Eikä aina auta vaikka mies vaihtuu, voi käydä niin että uusi on samanlainen tai pahempi tai koska ei ole päästy irti, veivaus jatkuu vanhan kanssa kohta.
Minä itse koin häpeää palattuani yrittämään uudelleen alkkiksen kanssa… Siksi en tohtinut puhua asioista kellekään, yritin yksin kannatella uutta tilannetta aina. Sekin oli raskasta, häpeä, varsinkin kun lupaukset aina rikottiin ja jouduin taas aloittamaan irtaantumisen ja myöntämään ystäville miten kävi. Tilanne korjaantui vasta kun aloitin käynnit Al-Anonissa jolloin vuodatus löysi paikkansa ja ymmärtävät kuulijat: siellä kun jokaisella on samoja hommia niin se on oikea paikka puhua ja hakea tukea. Näennäisestihän tuolloin “jätin ystävät rauhaan” tämän veivaamisen suhteen ja pystyin hetkellisesti olemaan läsnä ja puhumaan vaikka työstä tai ystävän raskaudesta tai kesäloman suunnitelmista: Tavallisista Asioista! Olihan se hienoa. Tosin Al-Anon auttoi myös irtautumisessa ja paranemisessa. Toisin kuin se entinen ystävien hyppyyttäminen, avun hakemus ja hyvin yksipuolinen keskustelu, joka vain jatkoi omaa vankilaani olosuhteiden “uhrina” ja “marttyyrina” kun “ei tuokaan minua ymmärrä” siinä kohtaa kun roikun taas alkoholistissa. Ystävät pitäisi jättää tämän asian ulkopuolelle juuri siksi että tässäkin tapauksessa menettää voimansa ja tulee hulluksi ystävä, kun eihän alkoholistin läheistä voi sen enempää muut ihmiset auttaa kun alkoholistiakaan: apu on heidän omassa päässään eikä muiden käsissä. Al-Anon sen sijaan ensin kuuntelee vuodatuksen ja sitten hellästi ohjaa askeliin tekemään toipumistyötä. Ainahan se ekakertalainen ja ekan kuukauden kävijä vain marmattaa siitä juoposta… Kunnes tajuaa muiden, pidemmällä askelia käyvän puhuvan itsestään ja toipumisesta. Siitä alkaa sitten se varsinainen työ, toipuminen: Katse siirtyy juoposta itseen.
Ilmeisesti tämä Alma josta puhutaan, ei ole kovin paljon tutustunut käsitteisiin läheisriippuvuus tai alkoholismin vaikutuspiirissä eläminen, tai sitten on tutustunut mutta ei ole sairautta myöntänyt itselleen…
Kiitos kovasti näkökulmasta koska kyllä minua ainakin ihmetyttää vielä vuosien jälkeen joidenkin ystävien varautuneisuus: olenhan heidän kanssa käynyt tätä väärää polkua. Rehellisesti olen pyytänyt anteeksi käytöstäni, mutta en voi olettaa että luottamus heti palaisi vai palaako koskaan. En voi sitä vaatia keneltäkään joita olen käyttänyt hyväksi niin törkeästi. Ja monet ovat ne ystäväni, jotka tarpovat vielä suossa: heihin suhtaudun kaikella rakkaudella irrottautuen, jos en koe olevani avuksi. Jos elämälle on löytynyt se tarkoitus toimia juoppojen ukkojen päähänpistojen mukaan, ei siihen jää tilaa olla aito ystävä vaan siinä jää ystävälle osa, jossa on tiukka rooli kuunnella ja olla varovasti mitään mieltä kun kohta taas palataan sen idiootti-hullu-kusipään luo kun se jotain on luvannut. Rahaa lainataan irtiottoihin, muuttoautoja pitää etsiä ja asuntoja käydä katsomassa TAI toinen vaihtoehto on että vain loputtomasti natkutetaan ja natkutetaan samoja asioita. Eka kerta otan tuon vakavasti mutta uskallan nykyään sanoa suoraan, jos kierre toistuu… Usein siihen loppuu yhteydenpito siltä erää, mutta kun en ole pitkävihainen niin kyllä sitä vuosien päästä taas palataan varovasti tai pikemminkin. Se on totuus että ei nämä tunteet tahdo palautua entiselleen mutta se on elämää: rosoja tulee suhteisiin, paikata voi muttei kannata loputtomiin.
Tässä loistavasti kiteytetty. Näinhän se on!!
Itse laitoin viestin Almalle että sun pitää mennä juttelemaan jonkun asiantuntijan kanssa tuosta juoppiksesta ja muusta ja sen jälkeen tuli se törkyviesti. Almaan ei tosiaan voi enää yhtään luottaa! Nyt hän tietysti palaa juoppiksen luo koska siellä ollaan hänelle taas jonkun aikaa ystävällisiä. Juoppis haluaa muuttaa yhteen Alman kans koska silloin hän pystyy lopettamaan juomisen. Noinkohan on. No mutta siinäpä Alma sitten veivaa eestaas varmaan hauskaa kun vedetään luo ja työnnetään pois koko ajan milloin mistäkin suunnalta. Toivottavasti Alma ei kuvittele että hän on niin ihana että häntä halutaan joka puolella, koska näin ei tosiaan enää ole.
Luen muuten parhaillaan kirjaa Juoppohullut vallankahvassa ja siinä on juurikin sanottu että juoppikset haluavat että heillä on kynnysmatto. Alma on tällainen kynnysmatto sehän on selvää.
Mukava lukea noita sun kirjoituksia, sillä oon ite ollu samassa tilanteessa. Lopulta tulin siihen tulokseen että ystäväni hakkaa päätään seinään juuri niin monta kertaa kun se on hänen kohdallaan tarvis. Lopulta sain kerättyä rohkeuteni ja sanottua että minä en valitettavasti sitä enää pysty katsomaan. Eli tein itsekkään teon. Mutta minäpä tätä elämääni elän ja olen vastuussa jaksamisestani, ei kukaan muu.
Siinä vaiheessa tietää antaneensa liikaa, kun menettää yöunet. Kyse on rajojen vetämisestä. Vaikka minäkin tahtoisin kuinka ystävääni auttaa, on se täysin tuloksetonta niin kauan kun toisella on pää syvällä omassa ahterissa.
Tämän välitauon aikana olen voinut itse huomattavasti paremmin, joten tiedän että ratkaisuni oli oikea.
Sellainen ystävyys ei kovin pitkälle kanna, missä itse vaan antaa eikä saa.
Toki mielelläni kuuntelen ystävieni murheita, mutta liika on liikaa. Jopa minulle.
Alman siskona, iltaa sinulle.
Olin itse samanlaisessa tilanteessa muutama vuosi takaperin. Ystäväni rakastui palavasti sekakäyttäjään joka kurautti hänen omaisuuttaan tonnien edestä, mm auton lunastukseen, vedätti ystäväni pankkikortin, piti asunnossa bileitä hörhöjen kanssa, yritti iskeä meitä ystäviä ym niin käsittämättömän törkeää ja silti vain ystäväni sulatti ja antoi anteeksi. Hommasi turhaan katkoille ja valehteli meille ystäville, koska ei oikeesti kehdannut myöntää että on niin riippuvainen ettei pysty eroamaan. Ystäväni joutui syömään vahvoja masennuslääkkeitä ja käymään terapiassa 3 vuotta jotta eheytyi tuosta kaikesta. Suhdetta kesti 5 vuotta. Nyt erosta on jo 3 vuotta ja vieläkin ystäväni kertoilee mitä ihmeellisimpiä tempauksia, mitä tuo sekakäyttäjä oli tehnyt noiden vuosien aikana.
Hän siis sairastui itsekin niin pahoin ettei pystynyt näkemään tosiasioita tai kielsi ne, koska miehessä oli se “hyvä puoli” jota hän rakasti palavasti.
Ystävyytemme oli koetuksella ja aikaajoin ei pidetty yhteyttä ollenkasn, koska huomasin ettei hän voinut puhua niinkuin asiat ovat, vasn salaili/jätti kertomatta/piti etäisyyttä.
Onneksi hän pääsi eroon miehestä, mutta katuu menetettyjä vuosia ja omaa tyhmyyttä. Liian monta vuotta valui viemäriin.
Tsemppiä sinulle! Ehkä etäisyys voi olla yksi ratkaisu jos sinusta tuntuu että kärsit.
Alma on ollut tähän asti hyvin erossa juoppiksesta mikä hyvä juttu koska Alma ollut tasapainoisempi ja itse olen puolestaan säästynyt juoppiksen lähettämiltä ikäviltä tekstiviesteiltä. Nyt tuntuu että Alman kamelinselkä on pettämässä, toivottavasti ei. Juoppiksesta joutuu kärsimään myös veljeni ja naapurinikin. Sanoin kun huomasin että haavekuvat juoppiksesta taas nostivat päätään Alman puheissa että toivottavasti et sen kanssa enää palaa yhteen, en kestä enää yhtään viestejä juoppikselta ja että olen kertonut niistä juoppiksen lähettämistä viesteistä kaikille lähipiirissäni. Pilasin kuulemma hänen hyvät fiilikset. Katsotaan kuinka homma etenee…
Hei ja kiitos kaikille jotka on vastaillut päivityksiini 