Niin samaistuin tohon kysymykseen että mitä tehdä kaikella sillä ylimääräisellä ajalla jota vapautuu lopettaessa Alkon käytön.
No tällä kertaa mullahan tässä lopettaessa on samaan aikaan maaninen jakso, joten tekemisen puutetta ei ole ollut. Päin vastoin mun on pitänyt harjoitella pysähtymistä ja rauhoittumista. Mutta se onkin oma sairautensa, vaikka mielenterveysongelmat ja alkoholismi mulla nitoutuvat vahvasti yhteen. Molemmat ruokkivat toisiaan.
Mutta joo samaistumaan tohon kyllä täysin siinä mielessä että muistan kun noin vuosi sitten ekan kerran tosissani yritin lopettaa juomista. Tunsin oloni tosi pitkästyneeksi. Mulla oli ihan vaan sairaan tylsää. En tiennyt mitä tehdä. Mun arjesta katosi jotain niin oleellista kuin viini. Se oli pyörittänyt koko mun elämää ja arkea ja ilman sitä tunsin tyhjyyttä. Ehkä siinä se kompastuskivi olikin, ettei raittius silloin kantanut kovin pitkälle. En osannut olla ilman sitä. En tiennyt mitä muuta pitäisi tehdä. Mikään muu ei tuntunut miltään. Yritin käydä lenkillä ja väkisin keksiä vaihtoehtoista tekemistä, mutta kaipuu juomiseen ja vanhoihin tapoihin oli koko ajan vahvasti läsnä.
Nyt opettelen jälleen uutta elämää ilman alkoholia. Antabus varmistaa tilannetta taustalla. Mulla on ehkä just nyt se “euforinen” jakso menossa mistä muutkin puhuu. Tai sitten se johtuu mun maniasta tai sopivasta lääkityksestä… Tiedä siitä sitten mistä mikäkin johtuu, mutta ainakin suunta on nyt hyvä ja oikea. Viinipullot ei enään huokuttele enkä oikeestaan edes kiinnitä niihin juuri huomiota, vaikka tossahan noita on komea rivi kokoajan esillä. Joululahjaksi tuli monta pulloa, isäntä saa tinttaa ne mun puolesta. Ei kiitos mulle. Pidän itsestäni raittiina paljon enemmän.
Mä oon taipuvainen addiktoitumaan asioihin ja mietinkin että mikä mahtaa olla sitten se asia joka tulee Alkon tilalle. Tänään menen ostamaan kuntosalikortin, vaikka en tosiaan mikään salihirmu ole ikinä ollut. Mutta jos vaikka addiktoituisin siihen ja käyttäisin kaiken ylimääräisen aikani ja energiaani treenaamiseen niin ei se huono voi olla. Uusia asioita ja tapoja täytyy vaan keksiä ja opetella. Ja siis nimenomaan opetella, ei mikään heti alkuunsa tunnu ominaiselta. Lähinnä väkinöiseltä.
Hyvä suunnitelma vaikka voihan treenamisessakin liiallisuuksiin mennä kuten lähes missä vaan.
Itselleni ei juurikaan aika ole tullut pitkäksi, koska olen aina ollut kova lukemaan. Juovana aikanakin jaksoin suorittaa kaksi vaativaa tutkintoakin, koska uuden oppiminen on aina hyväksi. Siksi olen myös aloittanut soitto-opinnot.
Olen myös tehnyt vuosia vapaaehtoistyötä Siitä saa hyvän mielen.
Kuten totesit pitää vaan keksiä, opetella ja totutella.
Ilman muuta jotain mielenkiintoista tekemistähän sen viinan tilalle on saatava, eihän sitä muuten raittiina pysy. - Mutta jos kärsii kovasti masennuksesta, niin kyllä se on aika vaikea innostua mistään. Siksi ei kannata pidemmän päälle jäädä kärvistelemään ja kärsimään siitä masennuksesta. - Edellisellä raitistumiskerralla kärsin masennuksesta turhaan vuosikaudet, kun se kuulemma kuuluu kärsiä. Moista tietä en suosittele kenellekkään.
Innostuminen jostain uudesta asiasta tai taidon hankkimisesta ei voi olla ihmiselle pahaksi. Onneksi nää addiktoitumishöpinät on vähenemässä julkisuudessakin.
Tervetuloa Antti.
Tämä on ihmeellinen palsta. Täällä olen toisten kokemuksia lukiessa kokenut ahaa-elämyksen.
Olet minuun verrattuna nuori ja hienoa, kun olet jo nyt havahtunut.
Meitä tällä palstalla yhdistää sekin, että olemme kovin alttiita addiktoitumaan. Kun alkoholi jää, jokin muu tulee tilalle. Toki melkein kaikki addiktiot ovat terveellisempiä, mitä alkoholi.
Itse olin aika masentunut jokin aika sitten. Sitten sain voimia jälleen aloittamaan uinuksissa olleen liikuntaharrastukseni. Oli mielihyväkeskusta palkitsevaa huomata, että siellä se peruskunto oli ja aika äkkiä tuli liikuminen jokapäiväiseksi.
Itse vanhasta viisastuneena yritän olla armollinen itselleni. Ei ihan joka päivä tarvitse. Pakko siinäkin alkaa ahdistamaan. Eli pakkoliikunnastakin voi tulla riippuvaiseksi.
Alkoholin ennen täyttämän tyhjiön voi täyttää myös lukemalla, kirjoittamalla… Vaikka katselemalla vanhoja jo nähtyjä leffoja, miksei uudempiakin. Ne vanhat ovat selvällä päällä tavallaan uusia, jos ennen tuli huppelissa niitä katsottua. Joku maalaa, piirtää, mikäli lahjoja sellaiseen.
Minun piti elää yli 60 vuotta vanhaksi ennen kun itse tosissani havahduin. Siinä mielessä olet, Antti, paljon paremmissa lähtökuopissa.
Oikein hyvää Uutta Vuotta sinulle. Ja voimia vaihtaa elämäsi kurssia.
Antille raitista matkaa vuoteen 2019.
“Muukalainen” Putkanvartija 0132
Kiitoksia jälleen, että olette jaksaneet kirjoitella ja kannustaa! Kuten kellonajasta voi päätellä, unirytmi on lievästi sanottuna sekaisin. Mutta se kuuluu luonnollisena osana tähän tilanteeseen, kun on tottunut menemään nukkumaan alkoholin avulla. Eli asiaan kuuluvaa unettomuutta ja levottomuutta on havaittavissa mutta ei mitään sellaista minkä kanssa ei pystyisi elämään. Tein AUDIT testin (kirjoitinhan sen oikein?) ja pisteet oli 24/40. Eli kaksi päätelmää tuosta numeroarvosta voi ainakin vetää: olen päässyt alkoholismin polulla jo pitkälle mutta toisaalta tilanne voisi olla huomattavastikin pahempi. Jos ulkopuolisena katson noita pisteitä, niin toteaisin että “lopetit juuri ennen romahdusta! Onneksi olkoon!”
Eli kuilun reunalla ollaan mutta kaikki on vielä pelastettavissa. Kunhan muistan tämän vielä silloinkin, kun perusteeton itsevarmuus astuu esiin pitkän raittiuden varrella. Palstaa kun lukee, niin monille näyttää se ensimmäinen iso takaisku tulevan usein vasta monen kuukauden raittiuden jälkeen. Toisin sanoen silloin, kun ollaan päästy pois kuilun reunalta ja arki on jälleen hallinnassa. Lukemani perusteella olen alkanut varautumaan juuri tuohon petolliseen ajatukseen, että “mitäs jos kohtuukäyttö sittenkin on mun juttu?”. Nyt tämä raittius on “helppoa” kun luonnollinen selitys kaikkiin negatiivisiin asioihin ja tuntemuksiin on alkoholi. Mutta sen muistaminen, että alkoholistin aivot/mieli toimii poikkeavasti verrattuna “terveiden” ihmisten aivoihin/mieleen, tulee olemaan yksi isoimmista haasteista tämän juoksun aikana. “Alkoholismi on krooninen sairaus, josta ei voi parantua” on ajatus, jota yritän nyt teroittaa itselleni.
Well, kun nukkumisesta ei näemmä tule mitään, ajattelin lähteä… ajamaan autolla, käymään jossakin bensa-asemalla nauttimassa roskaruuasta, jonka jälkeen taas autolla ajoa kunnes väsy tulee tai työpäivä alkaa! Wauu, eli tekemään juuri sitä mitä teininä tuli tehtyä, kun oli liikaa energiaa!!! 
Pysytään langoilla, tuotetaan toisiamme ja tullaan tuetuksi! 
Huomenta Antti, ja hyvää vuoden ensimmäistä työpäivääsi!
Hyvin olet ymmätänyt alkoholismin salakavalan ja hämäävän luonteen. Eikä alkoholi vaani uhriaan vain kuukausien raittiuden jälkeen vaan vaarassa on vuosienkin raittiuden jälkeen uudelleen juominen jos valppaus pettää.
Kuilun reunalla löydetylle omalle henkilökohtaiselle pohjalle perustuva raittius mahdollistaa myös ajatusmaailmaltaan kaikinpuolisesti terveemmän elämän rakentamisen niin sosiaali-, suku- kuin itsesäilytysviettien alueilla.
Ensimmäiset asiat ensiksi
Tervehdys kaikille! Viime yönä sain ensimmäisen kerran nukuttua “normaalisti”. Unet olivat reilun kuusi tuntia mutta aamulla kun heräsi, niin yhtä äkkiä sitä vain on he-reil-lä. Pim! 
Ihmisen keho ja mieli ovat kyllä uskomattomia: reilu viikko ilman alkoholia ja olo on jo nyt kuin uudella ihmisellä. Myös semmoinen havainto tähän kohtaan, että “näköalattomuus” joka usein liittyy alkoholismiin alkaa väistymään. Kun vielä kaksi viikkoa sitten jo aamulla töissä alkoi odottamaan milloin pääsee pois töistä ja ottamaan ensimmäisen huurteisen kanta-bubiin, niin nyt miettii aivan muita asioita. “Käynkö tänään vaihdattamassa autoon öljyt ja jos niin missä?” “Miten sitä käyttäisi ensi viikonlopun?” “Hmm, tänään punttikselle klo. 18?” jne.
Eli kaikille meille jotka olemme vastan hiljan lopettaneet alkon käytön: juomiseen liittyvät positiiviset kokemukset tulevat yllättävän nopeasti ja yllättävän isoina! Koska pää ei ole turrutettu päihteillä, niin pystyy näkemään (ja nauttimaan) paljon pienemmistä nyansseista/yksityiskohdista. Kokemusten ei enää tarvitse olla kerrostalon kokoisia, että ne rekisteröisi. “Pienistä” asioista saa jopa isommat kiksit kuin aikaisemmin “isoista” jutuista. Ja ne kiksit kantaa pitemmälle/kauemmin kuin aikaisemmin.
Kaikesta päätellen olen siirtymässä hissukseen siihen “eufooriseen” vaiheeseen, mistä lopettajien keskuudessa usein puhutaan. Hienoa jos näin on! Nautitaan tästä niin paljon kuin mahdollista, ennen kuin tämä olotila “arkipäiväistyy” ja elämä normalisoituu omille urilleen. (kirjoitan näitä asioita ylös nyt, kun vielä ovat tuoreena mielessä. Myöhemmin, eri tilanteissa, yritän sitten hyödyntää näitä “muistiinpanoja”. Tietenkin on hienoa, jos näistä on hyötyä myös muille!)
- päivä ilman alkoholia. Nyt uni maistuu! Viime yönä nukuin lähes 20 tuntia!
Töitä lukuun ottamatta, kontaktit muihin ihmiseen ovat tällä hetkellä lähes nollassa. Satunnaisia puheluja lukuun ottamatta. Kun herään, niin olen välittömästi virkeä. Verrattuna aikaisempaan, niin siltä osin muutos on iso: kun heräsin, niin ensimmäinen ajatus oli että saanko vielä levätä pari tuntia? Päivät meni tuskaisen hitaasti, odottaen ainoastaan sitä milloin pääsee kanta-baariin ottamaan sen ensimmäisen tuopin…
Eli arki on nyt huomattavasti ripeämpää, pystyn keskittymään tekemiseen. Toisaalta sosiaalisuuden tarve on romahtanut. En ahdistu, vaikka istun kotona yksinäni. Itse asiassa, tämä yksinään olo tuntuu siunaukselta. Saan aikaa itselleni ja omille ajatuksilleni. Se on tunne, joka tuntuu nyt jostakin syystä etuoikeutetulta.
Alkoholi ei ole käynyt mielessä viimeisten päivien aikana kuin satunnaisesti. Ajatukset eivät onneksi pyöri sen ympärillä, puhumattakaan että olisi ollut pakottavaa tarvetta hakeutua alkoholin lähelle.
Okay, pysytään linjoilla ja jatketaan taistelua yhdessä!
Hyvä Antti!
Nyt kun alkaa keskittyminenkin palautumaan… käy lainaamassa Kalle Lähteen kirjat: “HAPPOTESTI” ja “LOPPULUISU” Lue ne vaikka yhteen menoon, niin veikkaan että juomahalut pysyy hetken aikaa Poissa… 
Kiitos tästä! Käynkin lainaamassa ensitilassa, sillä on mielenkiintoista katsoa pystynkö nykyään taas lukemaan? Viimeisen 20 vuoden aikana en ole siihen pystynyt…
Ensimmäiset kaksi viikkoa raittiutta takana. Kippis sille! Jotenkin tuntuu, että aikaa olisi mennyt enemmän, kuin 14 päivää viimeisestä kännistä. Muutama huomio tähän kohtaan:
- uni maistuu/väsymystä on havaittavissa.
- Viihdyn loistavasti omissa oloissani. En kaipaa seuraa, mitä netistä ei ole tarjolla.
- alkoholi käy välillä mielessä mutta ainoastaan negatiivisena elementtinä (ajatus että menisi kanta-baariin kaatamaan “muutaman” tuopin, kuulostaa jo ajatuksenakin hyvin negatiiviselta/näköalattomalta. Mitä hittoa tein siellä niin monta vuotta? Enhän edes viihtynyt siellä!)
- Mitä enemmän luen tarinoita täällä, sitä enemmän osaan arvostaa omaa tilannettani: olisihan se paremminkin voinut mennä mutta havahduin näemmä tarpeeksi aikaisin, koska mitään ei ole vielä menetetty (terveyttä, työpaikkaa, kotia, ajokorttia, lasta, luottotietoja tai vapautta).
- Olen todella onnellinen ennen kaikkea siitä, että mitään peruuttamatonta ei ole tapahtunut! Oma ja muiden terveys ei ole kärsinyt minun edesvastuuttoman elämäntyylinä vuoksi! Olen ollut hyvin onnekas sen suhteen. Ennen kaikkea onnekas!
Olen tehnyt myös muistilistaa tuleville kuukausille:
- Varaudu petolliseen hyvän olon tunteeseen. Sinusta ei ole “kohtuukäyttäjäksi”, muista se! Sitä säätöä yritit jo vuosikausia. Jos alat taas käyttämään alkoholia, niin tiedät jo nyt mihin se johtaa: umpikujaan, josta haluat ainoastaan päästä pois raittiiden ihmisten listoille.
- Arvosta jokaista aamua, kun heräät uuteen päivään, raittiina!!!
- Arvosta jokaista iltaa, kun olet oman aikasi herra! Voit valita menetkö nukkumaan vai teetkö jotakin muuta rakentavaa. Olet saanut itsellesi takaisin itsenäisyyden/autonomian. Älä vaihda sitä tunnetta alkoholin illuusioon.
- Yritä saada unirytmi normaaliksi.
- Ja tärkein kaikista: pysy plinkissä! Käy ensimmäisten kuukausien aikana vähintään kerran päivässä täällä!!! Se on nyt helpoin tapa säilyttää suhteellisuuden taju.
No mutta Antti. Asiaa ihan koko teksti.
Muistilista on kuin omani. Jopa unirytmi tuntuu hieman täsmäävän .
1/2 kuukautta on aika hyvä juttu. Loistava.
Kun arkielämä tosissaan alkaa, silloin kannattaakin olla tosi tarkkana. Kuten kirjoititkin.
Hienoa Antti! Jätkä samaan malliin. Raittius kyllä kannattaa. Olo vain paranee.
Kolme viikkoa raittiutta takan ja tänä yönä saatan päästä ensimmäisen kerran nukkumaan ennen puolta yötä. Tuon unirytmin lisäksi elämä on löytämässä muutenkin normaalit uransa. Tylsää ei ole ollut vielä hetkeäkään: yksinään olo tuntuu loistavalta! Nyt odotan mielenkiinnolla alkon ensimmäistä hyökkäystä: eli valmistaudun nyt henkisesti siihen ensimmäiseen hetkeen, milloin huikka tuntuu hyvältä idealta. Olen valmistautunut siihen hetkeen ajatuksella, että se ei tule olemaan hauskaa mutta kun siitä pääsee yli, niin seuraavana aamuna olo on todella palkitseva… (kirjoitan näitä muistiin, että voin hyödyntää tuntemuksiani myöhemmin tarvittaessa).
Ystävät, jatketaan eteen päin toisiamme tukien, sillä jokainen aamu ilman krapulaa on iso voitto!!!
Hienoa Antti! Päivä kerrallaan ilman alkoa ja muista olla ottamatta sitä ensimmäistä paukkua.
Kiitos tästä!!! 
Juuri näin Antti! Olet ymmärtänyt asian hyvin ja suhtaudut siihen mielestäni juuri oikealla realismilla, järjellä ja teoilla… uskallan väittää, että tämän linjan kun pidät niin sinä olet meidän suht harvojen selviäjien joukkkoon kuuluva kaveri…
Aivan huippuhyvä asenne sulla! Jatka samaan malliin… Tulee oikeen hyvä olo itsellekin sun kaltaisista “järjen kavereista”, jotka ei turhia hosu, hössötä eikä hötkyile!
Huomenta. ja onneksi olkoon hyvin alkavasta raittiudesta, toivon että se jatkuu ja onnistumisen ilo säilyy.
Se oli minullakin se suurin eteenpäin vievä voima: onnistumisen ilo. vaikka raitistuinkin AA-ohjelman ja Jumalan avulla niin kuitenkin tuo ilo että kykeneekin olemaan ilman viinaa oli se huumaava tunne minkä varassa jaksoi sitten kestää ne hankalat ja ahdistavat ajat mitkä tuli, kun elämässä tapahtui vastoinkäymisiä tai liian suuria ilon aiheita.
Ja yhä edelleen yritän pitää tuota iloa yllä muistamalla kuinka ihanaa oli kaksi ensimmäistä viikkoa selvinpäin. Ja sen kuinka ahdistavaa oli juominen ja siitä seuranneet ongelmat.
Tsemppiä kovasti ja iloa elämään, kiitollisuutta.
Kiitos Metsien mies näistä sanoista! Vaikka jokainen meistä käy tätä taistelua loppu peleissä yksin, niin kaikki laadukas kannustaminen auttaa/keventää kuormaa todella paljon. Vaikeina hetkinä täältä saatu kannustus ja esimerkit kantavat todella pitkälle, monesti jopa yli pahimpien syvänteiden. Kiitos sinulle ja kaikille teille, jotka jaksatte kirjoittaa minulle/tänne eri keskusteluihin!!! (en aina vastaa viesteihin heti mutta luen joka päivä plinkkiä, joten kaikki mitä kirjoitatte tulee perille.)