Alku uudelle elämällä:

Mietin pitkään pitäisikö minun kirjoittaa tänne. Syy on se, että kaltaiseni henkilöt jotka ovat päättäneet lopettaa juomisen vain vajaa viikko sitten, eivät vaikuta täällä vielä kovinkaan uskottavilta. Monilla on vielä tässä vaiheessa kova uho/usko itsensä ainutlaatuisuuteen. Itsellä ei tällä hetkellä ole minkään sortin näkemystä siitä, että olisin jotenkin “erikoinen” jolle alkon lopettaminen olisi läpihuutojuttu juttu. Koska täällä kerrottujen tapausten lukeminen on mielestäni hyvin terapeuttista, niin sen vuoksi ajattelin kuitenkin kantaa korteni kekoon ja tässä se nyt on:
Olen 50 v. mies, eronnut ja yhden lapsen isä. Koulutus on kunnossa, kuten työpaikkakin. Tulotaso on (nykyään) ylemmän keskiluokan sarjassa, joten siitäkään en saa selitystä juomiseen. Juodaanhan viinaa kaikissa tuloluokissa, tarkoitin ainoastaan sitä että en pysty motivoimaan itseäni juomaan esim. taloushuolien avulla.
Eli ulkoisesti kaikki hyvin mutta siitä huolimatta alkoholi maistuu hyvin. Ja se on ainakin minusta todella omituista! En pysty selittämään itselleni miksi juon, vaikka ymmärrän että viinan kanssa voin hankkia itselleni vain ongelmia. Mielestäni minulla ei ole mitään voitettavaa, kun juon. Ajokortti voi lähteä (ajan monesti illalla baarista kotiin omalla autolla), työpaikka voi lähteä (joskus mennyt töihin semikännissä/hyvässä krapulassa) ja niin edelleen. Edes kapakoiden ilmapiiri tai asiakaskunta ei ole sitä mitä oikeasti kaipaan. Nuoruudessa tilanne oli päinvastainen, silloin juomiseen liittyvät yksityiskohdat olivat pääsääntöisesti positiivisia kokemuksia. Mutta nyt siitä on aikaa 30 vuotta ja vaikka nuo “hyvät” ajat ovat nykyään kuin viiniä mihin on kaadettu reilusti vettä, niin silti alko maistuu. Yritänkö päästä takaisin “nuoruuden päiviin” alkoholilla, en tiedä.
Join ensi kännit 14 v. Mutta en teininä eronnut juomiseni puolesta muista ikäsistäni millään tavalla. Teinivuosien jälkeen on tapahtunut kaikenlaista (opiskelua, avioliitto, yrittämistä, ym.) mutta alkoholi on pysynyt kuvioissa olosuhteista riippumatta. Eli yhtenä “punaisena lankana” viimeisen 30 vuotta, on elämässäni ollut alkoholi. Homma on pysynyt siedettävänä viime vuosiin asti mutta nyt olen vakavasti huolestunut juomisen arkistumisesta. Töistä suoraan bubiin, tapaamaan ihmisiä joihin en törmäisi jos olisin raittiina. Ihmisiä joiden maailmankuva poikkeaa usein omastani. Eli olen jotenkin yksinäinen kapakoissa joihin hakeudun ja tämä tekee juomatavoistani vieläkin vaikeammin ymmärrettävää. Ainoa asia millä olen juomistani voinut selittää viime vuodet, on ollut ahdistus mikä on ollut läsnä teini-iästä alkaen. Ainakin.
No, tässä oli vähän taustaa ja sitten itse asiaan: juomisen lopettamiseen. Olen jo vuosia ollut varma siitä, että vähentäminen ei toimi minulle. Sitä olen yrittänyt useasti vuosien aikana. Ei mitään toivoa! Joten vaihtoehdot ovat joko jatkaa juomista tai lopettaa kokonaan.
Juomisen lopettaminen on mielestäni ainoa reitti päästä elämäntilanteeseen, jollaista ikävöin. Ja sen vuoksi päätin tällä viikolla, että yritän lopettaa kokonaan. Tosissani. Huolestuttavaa on sen tiedostaminen, että lopettaminen on niin lopullista. Toisaalta olen täysraittiutta miettinyt jo vuosikausia ja samaan aikaan olen yhä vähemmän ymmärtänyt, miksi jatkan juomista. Toisin sanoen, nyt aika tuntuu olevan kypsä sanoa pysyvästi hyvästi vanhalle kumppanille ja kokeilla miltä elämä maistuu ilman päihteiden aikaan saamaa turrutusta.

Toivoisin teiltä jotka olette joko samassa tilanteessa kuin minä tai olette olleet jo pitkään raittiina, tukea, ohjeita, vinkkejä tai mitä tahansa mikä auttaa minua tavoitteessani: täysraittiutta.
Kiitos jo etukäteen!

Ensinnäkin hyvä kun kirjoitit, on iso asia myöntää ongelma. Vähentäminen ei onnistu jos alkoholi maistuu, tiedän itsestäni. Olen samanikäinen nainen ja samoja ajatuksia oli keväästä lähtien, meinasi lähteä työ ja henkilön. Lopulta pyysin lääkäriltä antabuksen raittiuden tukeen, en voi juoda vaikka tahtoisin. Käyn myös AA kokouksissa toisella paikkakunnalla. Raittiutta nyt 2 kk ja elämä jo paljon parempaa. Päivä kerrallaan olen raitis, aluksi ahdisti ajatus etten voi koskaan juoda mutta toi päivä kerrallaan ajattelu auttaa. Alkoholistin aivot toimivat siten että himoja tulee vielä pitkään ja retkahdukset usein kun luulee jo olevansa selvillä vesillä. Kirjoita tänne ja lue muiden juttuja, kaikki voivat selvitä vaikka vaikeaa onkin; varsinkin alussa.

Kiitos Yksinäinen, että jaksoit vastata! Onko ensimmäiset viikot/kuukaudet olleet helppoja, vaikeita tai jotakin siltä väliltä?

Lämpimästi tervetuloa! Hyvä kun kirjoitit! Vielä ei todellakaan ole myöhäistä vaan nyt on korkea aika lopettaa, kun vielä ymmärrät lopettaa! Jos jatkat juomista, edessä on vain syvenevä alkoholismi, ja niin se asia vain on. Vähentelyt olet kokeillut (niin minullakin meni viisi vuotta vähentäessä kunnes tahti alkoi kiihtyä ja korkeakoulutuksen ja työttömyyden myötä syveni siihen asti, että A-klinikalle “jouduin”, siis pääsin, onneksi sain apua. Elämäni solmut ovat alkaneet avautua. Olen saanut keskusteluapua ja siitä asti pysynyt raittiina. Masennus on lähtenyt alkoholin käytön lopettamisella ja elämässä on nyt aivan uutta toivoa ja aitoa iloa.

Lopettaminen oli vaikeaa. Itse en halunnut lääkehoitoa, vaikka sitä tarjottiin, mutta päätin hoitaa ongelmaani enemmän tutkimalla syitä, mikä saa minut juomaan ja miksi elämässäni on sitä kaikkea mitä on, jota täytyy alkoholiin paeta. Niin solmut ovat auenneet ja aukeavat. Se ylläpitää minulla raittiutta. Halu raitistua on tärkeä.

Päivä kerrallaan tutkimusmatkalla omaan elämään. Tee muutos! Se kannattaa! Ja pysy linjoilla, kirjoittele ja tee se oma prosessi niin varmasti raitistut! Sinusta itsestäsi se on kiinni. Hae apua, jos tarvitset.

Tsemppiä alkuirtautumiseen alkoholista! Toisinaan minuutti ja tunti kerrallaan, parhaimpina päivinä päivä kerrallaan, mutta ethän kiirehdi eteenpäin. Kohtaa uusi elämä sellaisena kuin se on. Siinä minun neuvoja mitä tuli mieleen näin yöaikaan. :slight_smile:

Tervetuloa palstalle ja kirjoittelemaan. En kyllä aistinut tekstistäsi mitään uhoa, vain rehellistä pohdintaa omasta tilanteestasi ja juomisestasi. Se on hyvä lähtökohta, että olet itsellesi rehellinen ja on myös konkreettinen teko kirjoittaa siitä tänne.

Pohdit kirjoituksessasi selitystä juomiselle, mikä on hyvä. Välttämättä juomiselle ei ole mitään sen suurempaa tai syvempää selitystä, kuin haluaa juoda. Nyt kuitenkin mielesi on kääntynyt enemmän siihen suuntaan, että et halua juoda ja haluat raittiin elämän. Tässä on se työsarka, se on elämäsi suunta, kumpaa pohjimmiltaan haluat enemmän ja kumman eteen töitä teet. Juuri nyt sinun ei tarvi pohtia yhtään sen enempää mitään, voit ottaa ihan rauhassa ja se kyllä riittää varsin hyvin tässä hetkessä, että pidät korkin kiinni. Asioita kerkeää kyllä pohtia matkan varrella varsin hyvin.

Tsemppiä ja raitista päivää.

Tervetuloa kirjoittamaan!

Lopettaminen on lopullista, se luonnollisesti huolestuttaa sinua noin pitkän käyttöajan jälkeen. Kauhistuin minäkin, kun sitä ajattelin raittiuteni ensipäivinä. Onnekseni olin jo kuullut, että päivä kerrallaan, siis tänään juomatta on alkoholistlle sopiva tapa elää raittiina.
Kohtuujuojaksi en ollut onnistunut tulemaan. Eräänä päivänä sitten tuli halu lopettaa. Koska tiesin, että AA oli auttanut muutamia työ- ja liiketuttaviani, lupasin kotona tehdä jotain juomiseni lopettamiseksi. Toteutin lupaukseni ja otin selvää AA-ryhmän kokoontumisesta, menin sinne, sanoin olevani alkoholisti eikä ole tarvinnut sen jälkeen juoda. Saattaa tuntua liian yksinkertaiselta, mutta näin vain kävi.

Palavereissa käy monenlaista väkeä, läpileikkaus Suomen väestöstä. Palaverikäytäntö sopii työssäkäyville, koska ryhmiä kokoontuu joka päivä jossain, niihin voi mennä ilmoittautumatta ja nimettömänä. Raittiuteni alkuaikoina työssäni liikuin eri puolilla Suomea, ja oli mukava mennä vieraan paikkakunnan palavereihin. Nykyisin käyn pääkaupunkiseudun ryhmissä pari kertaa viikossa. Ryhmät ovat itsenäisiä, joten palaverin kulku voi vaihdella toisistaan poikkeavasti. Pääsyvaatimuksia ei ole, halu lopettaa riittää mukaan menemiseen. Jäsenmaksuja ei ole, kahvit voi maksaa, jos haluaa.

AA syntyi 80 vuotta sitten, kun kaksi toisilleen tuntematonta alkoholistia huomasivat pysyvänsä raittiina kertoessaan toisilleen juomisensa tarinan. Muutamassa vuodessa he saivat mukaansa useita kymmeniä raitistuneita juoppoja. He kirjoittivat kokemuksistaan kirjan, jonka nmeksi tuli Alcoholics Anonymous ja rupesivat nimittämään yhteisöään sillä nimellä.
aa.fi/

Ryhmissä jaamme kokemuksemme, voimamme ja toivomme

Moro Antti!

Ensinnäkin täytyy sanoa tekstistäsi, että realisti ja fiksu olet…alkuun tänne usein kirjoitellaan juuri tuo viikko tai pari kovalla raittiusuholla…ja sitten alkaa taas juomahammasta kolottamaan ja koko homma jää siihen… ei onneksi tosin ihan kaikkien kanssa… itse olin myös lopen kyllästynyt juovaan elämäntapaani ja aloin kirjoittelemaan omaa raitistumispäiväkirjaa tänne ja lukemaan toisten juttuja… auttoi minua tuo ja oli iso lenkki raitistumisessa…ja homma onnistui siis niin sanotusti kerrasta…toivottavasti sivustosta olisi myös sinulle apua…niin ja sen verran noista muista vinkeistä ja toimista joita raitistumisessani käytin voit lukea jos kiinnostaa ketjustani “elämä alkaa voittamaan.,vihdoinkin”…tuonne kirjasin hyvinkin tarkkaan päiväkohtaisesti raitistumisprosessiani.

Nyt kun aikaa on jo hieman kulunut viimeisestä ryypyltä, alkaa elämä tuntumaan ehkä jo hieman normaalilta ja vakaaltakin näiden hommien suhteen… eikä koko hommaa enään liiemmin edes mieti…eli vapaus näistä kuvioista alkaa häämöttämään… ihan suositeltava olotila!

Tsemppiä ja tervetuloa!

Hei Antti!
Täällä kirjoittaa 35-vuotias kahden teinin äiti, joka käy töissä, tekee taidetta jota arvostetaan, pitää kodin siistinä, elää vakaassa parisuhteessa, purjehtii kesät ja rakastaa puutarhaa. Näistä kaikista kohokohdista tykkäänkin usein someen kirjoitella ja pidän hienosti kulissit kunnossa.
Kuitenkin mä join joka päivä viimeiset vuodet. Ilman mitään järkevää selitystä. Mulla kaikki näennäisesti erittäin hyvin! Mutta mä join koska mä olen alkoholisti. Useita kertoja yritin vähentää ja lopettaa. Onnistumatta.
Nyt oon ollut reilun kuukauden raittiina, syön Antabusta ja käyn päihekoinikalla. Matka sinne johti oikeastaan aluksi yleislääkärin kautta psykiatriselle ja sieltä eteenpäin päihdeklinikalle. Kun uskalsin olla rehellinen ennen kaikkea itsellenija kertoa avoimesti lääkärille missä mennään, niin alkoi matka kohti parempaa tulevaa.
Vaikka asiat tosiaan on ollut mulla ihan mallillaan, taustalla on kokoajan ollut valtavaa ahdistusta juomisesta, joka ajanut mut lähes sekoamisen partaalle.
Alkoholismi on etenevä sairaus ja tiedän etten enään voi jatkaa juomistani. Kymmenen vuoden päästä voi olla ettei mulla olekaan enään työtä tai parisuhdetta eikä mun lapset tule enään edes käymään.
Ei kannata ryveta yksin ongelman kanssa. Keskusteluapu on tärkeää. Olet jo myöntänyt ongelman itsellesi ja se on hieno ensimmäinen askel.

Ensimmäinen viikko meni hyvin mutta haluja juomiseen tulee ajoittain. Varsinkin tapahtumissa missä ollut tapana juoda ja näkee muiden juovan. Onneksi on antabus ettei retkahda. Kyllähän tämä aikaa vie että eroon pääsee. Sen verran juoni on tuo aikopiru ja kuulunut vuosia jokapäiväiseen elämään. Plinkin lukeminen auttaa ja se tieto että olot kestää vain sen hetken.
Juomisen syitä en ole hirveesti pohtinut, riittää nyt etten juo.AA ryhmät auttaa myös, on hyvä jutella ja kuunnella ihmisiä jotka todella tietävät mitä alkoholismi on. Voimia sulle Antti.

Sellainen tuli mieleeni että kannattaa tehdä audit-testit ym.

Kun lopetin audit pisteeni oli 38. 40 on maximi. Kyllähän se nyt yli neljän kuukauden raittiuden jälkeen tuntuu omituiselta että käytin alkoholia elämässäni aivan kaikkeen, eniten tunteiden säätelyyn. Lopussa siitä tuli tapa ja täytyi saada jotta sai mielihyvää siinä kuopassa, jonne oli itsensä ajanut.

Hei ja tervetuloa. En itsekkään ole kovin kauan ehtinyt raittiina vielä olla, mutta halusin toivottaa sinut tervetulleeksi. Itse olen 45-vuotias nainen ja join lähinnä viikonloppuisin. Välillä enemmän, välillä vähemmän. Mutta joka viikonloppu ja usein enemmän kuin olin suunnitellut. Tunnistan kirjoituksestasi sen pelon mikä tulee lopullisuuden tunteesta, ei ikinä enää alkoholia. Kun se ajatus ja ahdistus alkaa nostamaan päätään, pyrin keskittymään nykyhetkeen ja olemaan miettimättä niitä edessä olevia hetkiä ja tilanteita, mihin aiemmin alkoholi on niin erottamattomana osana kuulunut. Toki henkinen varautuminen on paikallaan, mikäli tiedossa on esim. juhlat joissa on aina aiemmin juonut. Muuten on itselläni toiminut parhaiten hetkessä eläminen. Joulu oli vaikea, tosi vaikea, mutta tänne kirjoittaminen ja täältä saatu tuki auttoivat vaikeimman yli. Eikä tämä nyt pelkkää kärvistelyä ole. Viikonloppu aamut ovat nyt kivoja, samoin juhlien loppuillat ja niitä seuraavat aamut ovat olleet riemastuttavia: tietää mitä tekee, pystyy osallistumaan keskusteluihin. Aamuisin ei tarvitse potea morkkista, eikä kasata sirpaleisia mielikuvia illan kulusta. Eikä pohtia ketä on tullut loukattua… Liikunta ja ulkoilu toimivat myös hyvinä juomisen korvikkeina. Mieliala on myös noin kokonaisuudessaan selvästi parantunut raittiuden myötä. Ja olen myös hauskuuttanut itseäni testailemalla erilaisia alkoholittomia oluita ja siidereitä. Parit holittomat viinitkin olen testannut, mutta niiden suhteen joudun varmaan luovuttamaan, niin pahoja ettei viitsi enää rahaa moisiin hassata. Tai no, uudeksi vuodeksi sorruin vielä yhden alkoholittoman kuohuviininin ostamaan. Jouluna kokeilin lehtikuohua, maistui ihan hajuvedelle, hah, hah. Oluista on jo suosikki löytynyt, saunan jälkeen itselleni olisi ehkä ollut liian iso menetys jos ei sitä sauna olutta olisi enää saanut, alkoholiton toimii siinä oikein hyvin, eikä aiheuta nuutunutta oloa. Mutta tsemppiä sinulle, uskon että onnistut ja täältä saa tukea kun sitä tarvitsee.

muokattu

Terve Antti. Olen kanssasi saman sukupolven mies, joka on juonut liikaa varmaan 3-kymppisestä lähtien ja jonka viime vuosina yhä tiheämmäksi kiihtynyt tissuttelu kehittyi lopulta käytännössä jokailtaiseksi juopotteluksi. Viisauksia minulla ei ole antaa, mutta ymmärrystä sitäkin enemmän. Olen näet itse parhaillaan ensimmäistä kertaa elämässäni yrittämässä raitistumista ja Plinkkiinkin liityin vasta parisen kuukautta sitten.

Oma tavoitteeni ei kuitenkaan vielä tällä hetkellä ole sen enempää lopettaminen, kuin vähentäminenkään: tavoitteeni on aina vain olla juomatta TÄNÄÄN. Uppiniskaisuuteni asian suhteen ei johdu siitä, että kammoksuisin ajatusta vaikkapa koko loppuelämän raittiudesta (vaikka sekin fiilis on hyvinkin tuttu aiemmilta ajoilta!). Päätöksen lykkääminen perustuu tylyyn ja kyyniseen suhtautumiseeni omiin kykyihini toteuttaa vuosien pitkäjänteisyyttä vaativia suunnitelmia. Olen elämässäni onnistunut sabotoimaan etenemistäni eräiden monivuotisten projektien kohdalla yrittämällä jossain kohtaa haukata liian suurta palaa kerralla. Olen asettanut liian kunnianhimoisia välitavoitteita tai sitten jumiutunut miettimään lopullista päämäärää niin intensiivisesti, että se kaikessa kaukaisuudessaan on alkanut tuntua mahdottomalta suuruudenhulluudelta. Seurauksena on ollut tuskaista pettymystä, itseinhoa, lannistumista ja lamaantumista. Niinpä tätä nykyä pyrin asennoitumaan pitkän linjan projekteihin tyyliin “Kunhan joka päivä etenee hiukan, se riittää”. Luotan, että edistymisen myötä luontevia ja realistisia välitavoitteita alkaa aikanaan ilmaantua melkeinpä itsestään. En ole silti lainkaan vakuuttunut siitä, että asennoitumiseni on hyvä alkoholiongelman kohtaamisessa, mutta näillä mennään toistaiseksi.

Raitisteluni alku on ollut jossain määrin työläs. Ensimmäisinä viikkoina olin rähmälläni riippuvuuden edessä toistuvasti vain jokusen päivän välein. Olin hämilläni siitä, kuinka tavattoman helposti ja suorastaan automaattisesti ajauduin vähän väliä hakemaan juomaa. Riippuvuuteni täysi syvyys - ja pelottavuus! - on kai oikeastaan aukeamassa vasta nyt, kun raittiuskoneeni on vihdoinkin mahdollisesti alkamassa puskemaan eteenpäin. Tai no, puskemaan kauhean hitaasti, yskähdellen ja epävarmasti, mutta eteenpäin nyt kuitenkin. Fyysiset vierotusoireet olivat oma lukunsa, mutta minun kohdallani ne taisivat kaikessa lyhykäisyydessään olla lähinnä korkeintaan hermostuttavia.

Tunnistan itsessäni mainitsemasi tunteen, kun ei oikein enää tiedä, miksi juo. Ei juopottelu nyt NIIN mukavaa ole. Tämän vuoden join enää vain, koska join. “Etkö sinä jumalauta osaa mitään muuta, kuin ryypätä???” raivosin itselleni moneen kertaa kyllästymisen hetkillä. (Niin, ja olen muuten minäkin istunut oman osani lähipubeissa täydellisen kummissani siitä, mitä ihmettä minä teen tällaisessa paikassa seuranani kantapeikkoja, joiden kanssa minulla ei ole muuta yhteistä, kuin tuoppi edessämme?)

Kuvaamaasi känniajelua en sulata, mutta mahdollisesi ymmärrän taustalla olevan fiiliksen? Oma versioni hiljaisesta hätähuudosta oman pään sisällä olivat ajoittaiset toiveet siitä, että tulisikin kunnon krapula tai muistinmenetys tai suuri hölmöily tai vaikka jopa haimatulehdus; tapahtuisikin jokin katastrofi, joka ravistelisi minut “hereille”. Samaan hengenvetoon kyllä sitten pelkäsin moisen pohjakosketuksen tosiaan tulevan vastaan.

Oikeastaan haluan tässä vain sanoa, että tervetuloa minunkin puolestani. Kirjoitan itse Vähentäjien puolella ketjuun “Nilkutellen”, mutta valitettavasti siinä ei ole mitään lukemisen arvoista muille, kuin itselleni. Päiväkirjamainen kirjoittelu kuitenkin tuntuu auttavan minua, jopa suuresti.

Ensinnäkin iso kiitos kaikille teille, jotka olette jaksaneet kirjoittaa rohkaisevia ajatuksia! Luen huolellisesti jokaisen viestin läpi ajatuisella ja niistä on ollut paljon apua sekä lohtua. Kiitos!
Tällä hetkellä iso käytännön apu olisi siitä, jos viitsitte kertoa minulle, mitä teette kaikella tällä ylimääräisellä ajalla mikä juomisen lopettamisen jälkeen jää? Tänään kävin isossa kauppakeskuksessa “ihmisten ilmoilla” ja yritin hahmottaa, miten “normaali” ihmiset kuluttavat aikaansa viikonloppuna. Kyseinen käynti oli monessa mielessä hämmentävä/avartava, kun huomasi olevansa “turisti” suurien massojen keskellä.
Olo ei tällä hetkellä ole lähelläkään eufoorista mutta selvästi parempi verrattuna alku viikkoon. Tuo eufooria, ym. mistä ihmiset täällä usein kirjoittavat on ymmärtääkseni vielä tulossa mutta se ei tunnu nyt odottamisen arvoiselta: tärkeintä olisi nyt saada arkeen uudet toiminta mallit. Joten jos jaksette kertoa miten alussa tåytitte sen ajallisen tyhjiön jonka juominen aikaisemmin täytti, niin siitä(kin) olisin hyvin kiitollinen!

Moi Antti!

Alkuun sanon, että älä masennu kirjoituksestani… kirjoitan suoraan omien kokemusteni kautta ja mahdollisimman todenmukaisesti kuinka itse asiat muistan kokeneeni.

Alkuun elämä tuntui tosiaan jopa tyhjältä ja ontolta…se itse ydin ja elämän ns. Tarkotus oli hävinnyt ja hukassa…olo oli tosi tyhjä ja orpo… aukkoja aloin täyttämään liikunnalla, luonnolla, uinnilla, elokuvilla, työllä, ruoalla, yms…kaikella millä sai edes vähän ajatuksia pois entisestä rakkaasta elämäntavasta ja aineesta…tuntuiko tuo sitten hyvältä ja helpolta?..no ei todellakaan… kaikki tekeminen tuntui vaikealta, teennäiseltä ja väkisin vääntämiseltä…silti vaan tein ja väänsin ja keskityin olemaan alkuun VAIN juomatta…oikeastaan keinolla millä hyvänsä…vaikka kuinka halutti…tämän ohjeen ja neuvon sain täältä muutamalta raittiuskonkarilta…

Sitkeästi koitin ja keskityin kaikkeen muuhun kuin alkoholiin…ja pikkuhiljaa siitä kaikesta muusta alkoi tulla tapa ja tapoja joihin kiinnyin…jälkeen sitten jouduin vieroittautumaan irti karkeista yms…jotka tuli alkoholin tilalle…mutta jossain vaiheessa se itse alkoholi unohtui tai ainakin muuttui turhanpäiväiseksi asiaksi… Valtavan määrän sitkeyttä ja tahdonlujuutta tuo kaikki vaati… se euforia josta monet (itseni mukaan lukien) täällä kirjoittelevat…tuli ainakin omalla kohdallani siitä tunteesta kuin huomasi pystyvänsä olemaan juomatta…tunsi saavuttavansa jotain todella suurta ja ennenkuulumatonta…ylitti itsensä… noita olotiloja koin ja (moni muukin kokee)(…etenkin juuri niiden ensimmäisten kuukausien/n.puolen vuoden aikana… toki ollaan kaikki yksilöitä.

Helppoa touhu ei missään tapauksessa ole…mutta sitäkin palkitsevampaa…nyt jo hieman etäisyyttä saaneena huomaa kuinka paljon alkoholi on elämää rajoittanut… enään ei tee mieli… enkä missään tapauksessa enään vapaaehtoisesti alkaisi juomaan… vahingossa olen kaksi kertaa alkoholikulauksen raitistumisen jälkeen saanut… ja olo muuttui todella pahaksi…

Tsemppiä Antti, pidä realistinen asenteesi ja keskity siihen mitä oikeasti haluat!

.

Antti hei!
Ei huolta, tyhjiö täyttyy yllättävän nopeasti, kunhan raittiutta kertyy päivä kerrallaan. Olen tietenkin siinä onnellisessa asemassa, että löysin tieni AA:han. Viikottaisen parin palaverin lisäksi sain nopeasti vinkkejä ja tarjouksia erilaisista harrastuksista. Ihan vaan kalareissu silloin tällöin, saunailta joskus, vierailu jonkun kyydissä tai joku minun kyydissäni uusiin ryhmiin. Kahvinkeitto- ja ovien avaamisvuoro luotettiin minulle aika pian. Ja raittius mahdollistaa myös sellaiset tilaisuudet, joihin en tarvitse aa-laista seuraa. Voin mennä yksin, puolison tai jälkikasvun kanssa vaikkapa taidenäyttelyyn, museoon, konserttiin, kahvilaan. Sukutapaamisiin on nyt helppo mennä, niin häihin kuin hautajaisiinkin. Ja muutenkin tuttava- ja ystäväpiiri on laajentunut.
Työnarkomania imaisi minut myös mukaansa, mutta irrottauduin siitä muutaman raittiin vuoden kuluttua. Työ- ja lomareissuilla oli alusta alkaen mukavan jännää mennä täysin tuntemattomiin ryhmiin. Kirjojen lukeminen ei raittiuden alkuaikoina onnistunut, mutta tilanne muuttui ajan kuluessa.

Tärkeintä on, että sinulle kertyy raittiita päiviä, kaikki muu korjautuu, ja jos ei, niin raittiina vastoinkäymisiinkin voi ottaa toisenlaisen asenteen. Raittiina voi asettaa tavoitteita, välitavoitteita tai hyljätä pilvilinnojen rakentelun. Alkoholismi on krooninen ja etenevä sairaus.
Usko pois, sinulla on täydet mahdollisuudet raitistua ja päästä kiinni täyteen ja tasapainoiseen elämään.
Pistän loppuun aa-laisten yleisen rukouksen: Jumala suokoon minulle tyyneyttä hyväksyä asiat, joita en voi muuttaa, rohkeutta muuttaa, mitkä voin ja viisautta erottaa nämä toisistaan.

Ensimmäiset asiat ensiksi

Antti, ihan alkuviikkoina vain keskityin pysymään erossa alkoholista ja tutkin niitä oloja, mihin olin tottunut juomaan. Aloin etsiä uusia ratkaisukeinoja niihin. (Huomasin mm. etten ole yksinäinen, mutta se oli hyvä stoori juoda.) Sitten fyysinen puoli. Aloitin kävelemään pieniä matkoja. 1,5 km:kin oli hyvä. Aloin nauttia pienistä saavutuksista, esim. siitä että sain iltaisin pestyä hampaat ja yöpaidan päälle tai esim. luettua kirjaa. Tein kaikkea, josta tuli hyvä olo ja mitään en suorittanut väkisin. Aloin harrastaa vanhoja harrastuksia ja kokeilin uusia sekä kirjoitin ja käsittelin asioita. Myös ylijäävällä ajalla lepäsin, nukuin pöiväunia ja huomasin että olin kaikesta toipumisesta ja kuluttavasta entisestä elämästä hyvin väsynyt. Annoin itselleni aikaa toipua. Ja annoin itselleni aikaa hyvästellä alkoholi, josta oli tullut kumppani. Tämä prosessi kesti kolmisen kuukautta. Tuossa kohdassa oli paha paikka. Meinasin 95%:n varmuudella ratketa, mutta A-klinikan avulla en sitä tehnyt. Elämääni sattui myös ihania ihmisiä, jotka kannustivat oikealla hetkellä. Se tuntui ihmeelliseltä kuin kohtalolta. Niin löysin tavan jatkaa raittiutta ja nyt kun on menty yli 4 kuukautta niin raittius on jo helppoa. Mielihalut ovat enää vain laimeita ajatuksia.
Itselleen täytyy siis antaa aikaa toipua, koska alkoholin häipyminen aivoradoista vie sen puolikin vuotta. Kun on mielekästä tekemistä niin se helpottaa toipumisprosessia. Liikunta auttaa myös rentoutumisessa ja kaikki normaali elämä. Kunhan siihen ei vain enää yhdistä alkoholia eli opettaa itsellensä uusia temppuja ja pitää itsestä huolta. :wink: Pidä itsestäsi huolta.

Ja tämä päihdelinkki, tämä on ollut tärkeä apu ja kanava ihan alkumetreiltä asti, kun täällä on muitakin, sopivan anonyymisti, mutta yhtymäkohtia monien tarinoihin niin paljon. Aina tulin tänne vain kun tuntui, että yksin ei jaksa. Virtuaalinen apu täällä on läsnä ihan koko ajan ja kirjoittamalla asiat selviää itselle! Kirjoittaminen saman kokeneille ihmisille on mukavaa ja terapeuttista ja menneisiin tunnelmiin (omiin ja muiden) voi palata, jos alkaa tehdä mieli juoda…silloin tulee varmasti toisiin aatoksiin.

Kiitoksia jälleen, että olette jaksaneet kirjoittaa kommentteja! Jo pelkästään siitä saa paljon voimaa mennä eteenpäin, että tiedostaa olevansa vain yksi muiden joukossa olematta ainoa ihminen näiden sotkuisten ongelmiensa kanssa. Kun olen lukenut ajatuksianne, niin teillä on ollut lukuisia (minulle) heuristisia ajatuksia joita olen halunnut kommentoida tarkemmin mutta sitä en vielä jaksa tehdä. Kommentoin sitten, kun saan siihen tarpeeksi voimia kerättyä. Halusin kertoa tämän siksi, että tiedätte teidän kirjoitusten/kokemusten ja rohkaisun tulevan perille. Kiitos todella paljon.
Mielenkiintoisia asioita tapahtuu nyt näemmä todella nopealla aikataululla: Viime yö oli todellinen liskojen yö!!! Keho ilmoitti lähes läpi yön, että “nyt on mentävä ottamaan muutama olut. Sitten helpottaa!”. En mennyt ja kun iltapäivällä heräsin, niin olo oli palkitseva! :slight_smile: Tänä yönäkään nukkumisesta ei ole tullut mitään mutta fyysiset tuntemukset ovat pysyneet poissa. Olen omituisen pirteä/energinen.
Toinen mielenkiintoinen huomio on se, että ajatuksen juoksu on kiinteytynyt. Pystyn keskittymään asioihin paremmin, ajatukset eivät laukkaa niin hallitsemattomasti kuin mihin olen tottunut jo pitemmän aikaa. En vielä ehkä kutsuisi tätä “ajatusten kirkastumiseksi” mutta keskittymiskyky on kiistämättä parantunut selvästi. Pystyn ajattelemaan asioita pitemmällä/syvällisemmin kuin aikoihin ja päätöksen teko on helpompaa. Aivan kuin mieli haluaisi kiittää siitä, että vihdoinkin se saa keskittyä omiin asioihinsa ilman häiritseviä tekijöitä (alkoholi). Nyt yritän nukkua muutaman tunnin, sitten töihin ja odottamaan vuoden vaihtumista koska vuorokauden päästä tähän aikaan olen saavuttanut ensimmäisen viikon tavoitteen: olen pysynyt raittiina viikon. Kippis sille ja uudelle vuodelle ilman alkoholia :smiley: !

Hienoa Antti! Jatka samaan malliin. Uusivuosi ja parempi elämä ilman myrkkyä.
Vastaan nyt mihin käytän ajan joka vapautuu Alkosta. Liikun koiran kanssa, tapaan ystäviä, ajelen autolla, katson netflikiksiä, luen plinkkiä ja riippuvuudesta kertovia kirjoja, kirjastosta saa. Lepään! Käyn AA.ssa.
Eka viikko meni mullakin välillä unilla kun tottunut nukkumaan Alkon voimalla mutta sitten helpotti. Mikä ihana tunne mennä nukkumaan selvänä ja herätä ilman myyrän paskaa suussa.
Kirjoittele tänne ja voimia hirmuisesti, olet hyvällä tiellä ja päivä kerrallaan, joskus vaan hetki. Hyvää uuttavuotta!