Olen hieman alle 30-vuotias alkoholistinainen, joka on vastikään tunnustanut olevansa alkoholisti, vaikka kaikki merkit ovat kyllä olleet jo jonkin aikaa näkyvillä.
Edellistä raittiusjaksoa kesti reilut puoli vuotta, jonka jälkeen oli sitten pakko kokeilla, että josko sitä kykenisi kohtuukäyttäjäksi. Yllätys, yllätys, en kyennyt 
Olen käynyt aikaisemmin A-klinikalla ja nyt tämän “kokeilun” jälkeen olen uskaltautunut AA:han.
No, nyt perusteellisen itsetutkiskelun jälkeen on aika karmea olo.
Miten kukaan on jaksanut tällaista alkoholistia? Olen pettänyt, valehdellut, huijannut, juonut salaa, laiminlyönyt itseäni ja perhettäni, you name it…
Onneksi en sentään ole satuttanut ketään fyysisesti, vaikka henkistä hallaa on tehty sitten senkin edestä.
Vaikka AA:ssa minut on otettu todella hyvin vastaan, niin olen vielä niin pettynyt ja häpeissäni, etten pysty kenellekään avautumaan kasvotusten.
Onneksi on tämä päihdelinkkki, jonne voin vuodattaa oman pahuuteni.
Toivottavasti tämä raittius kantaisi pidemmällä ja alkaisi tuo tunnepuolikin tasaantumaan hiljalleen.
25. päivä tänään raittiina ja päivä kerrallaan jatketaan.
Moro! Itsellä samat tunteet. Olen myös juovana aikana tehnyt Niin paljon kuvailemasi asioita että ihmettelen miten olen vielä normaalissa arkielämässä kiinni. Olen 25v mies ja toista päivää raittiina. Hain apua a-klinikalta ja sitä myös sain.
Ei sun tarvitse asioitasi puhua naamatusten kellekään, jos et siihen ole valmis. Kyllä se pato vielä jossain vaiheessa murtuu ja puhdistaa. Elät vain päiväsi raittiina ja prosessoit asioita.
Kävin itse viime vuonna AA-kerhossa, eikä se oikein auttanut. Nuori ikäni aiheutti tunteen (syystä tai ei) että olen väärässä paikassa. Siinä kokouksessa ihmisten keski-ikä oli 60-vuotta.
Kyllä mulla on suuret odotukset tulevalle. Uusi työ, uudet harrastukset ja perhe. Ei enää valehtelemista juomisen takia. Ei enää kireitä krapulapäiviä kotona. Onneksi on tämä palsta johon voi purkaa tunteitaan kellonajasta huolimatta.