Heippa! Kirjoittelen tänne ekaa kertaa… Tapailen miestä, joka on alkoholisti. Ei enää juo joka päivä, mutta pelottaa että se menee takaisin siihen vanhaan. Olen nyt tapaillut häntä muutaman kuukauden ja mietin että kannattaako jatkaa vai ei. Tunteita on jo molemminpuolin tullut sen verran, että olisi vaikeaa lähteä 
Mutta ei taida helpottua missään vaiheessa kuitenkaan. On kertoja kun hän on sanonut ettei voida nähdä vaikka ollaan sovittu, koska on todella känissä ja ei halua minun näkevän häntä enää niin kännissä. Mietin vain jatkoa, että en jaksa sellaista “nähdään, ei nähdä” ja kaikkea sattuu ja tapahtuu ja minulle tulee paha mieli ja ahdistaa aina, että jääkö hänellä putki päälle ja mitä kaikkea voi sattua. En haluaisi satuttaa itseäni tässä, mutta hän on ihmisenä niin todella ihana, ei missään nimessä väkivaltainen ikinä ja erittäin hyväsydäminen, lempeä ja luonteeltaan kaikkea mitä voin toivoa. Mutta se alkoholismi… Mietin vaan, että onko tämä sen arvoista? Oikeasti voinko edes kuvitella hänen kanssaan elämää?
Säästyt paljolta jos lopetat suhteenne. Mies vaikuttaa jo kohtuullisessa määrin alkoholisoituneelta, ja pahempaa vain on luvassa mitä pitempään olette yhdessä. Olette olleet niin vähän aikaa yhdessä, että hän jaksaa vähän skarpata mutta siltikään ei tarpeeksi että muuttaisi tapojaan, elämäntapaansa… hän sentään ymmärtää että juominen on toisesta ikävää katsella, mutta täytyisi löytyä tahtoa ja kykyä muuttaa tapansa. Mutta kun alkoholismi on jo nostanut päätään niin saat kuitenkin elää jos ei ikuisessa pelossa niin ainakin todella pitkään pelätä, koska hän repsahtaa taas…
Voit toki kuvitella hänen kanssaan elämää - minäkin olen kuvitellut ja unelmoinut kivasta elämästä alkkikseni kanssa noin viimeiset kaksikymmentä vuotta, nyt olen yrittämässä repäistä itseni irti helvetistä.
Lähtökohtanne vaikuttaa ikävä kyllä hyvin samanlaiselta kuin oman parisuhteemme alkumetrit. Hieno homma, kun vaikutat olevan fiksumpi kuin mä vastaavassa tilanteessa aikoinaan ja hoksaat pohtia, missä mennään ja mihin jatko johtaisi.
Ei kenenkään kannata pilata ainutlaatuista elämäänsä niin kuin omassa tapauksessani on ikävä kyllä käynyt.
Riippuu varmaan siitä mitä haluat elämältä. Eli jos haluat yhdessä asumista, yhdessä tekemistä, tasapainoa, lapsia tms kannattaa varmasti lähteä. Jos sinulle taas riittää pitkälle tulevaisuuteen tapailutyyppinen suhde kannattaa ehkä miettiä hetki ennen lähtemistä. Jäämisen kohdalla tuolloinkin on iso riski, että joudut miettimään jossain vaiheessa omaa jaksamista ja monesti.
Tervetuloa palstalle! Hyvä että olet löytänyt tänne ja olet kiinnostunut ottamaan selvää sairaudesta nimeltä alkoholismi.Ihminen joka kerran on alkoholismiin sairastunut on aina alkoholisti.Eli sinun kannattaa punnita asioita mitkä sinulle on tärkeitä ja minkälaista elämää haluat tulevaisuudessa elää. Alkoholisti osaa kyllä kieputtaa sormensa ympärille läheisensä,josta on vaikea päästä irti.On hyvittelyjä,lahjontaa,katteettomia lupauksia,paaaaljon pettymyksiä joka aiheuttaa sitten ahdistusta. Itse olen pitkässä liitossamme tätä katsellut n.10 vuotta ,joka viikonloppuista juomista.Nyt kuitenkin puoliso ollut reilut kaksi kuukautta juomatta,saa nähdä milloin repsahtaa…koko ajan tietynlainen varpaillaan olo vie henkisiä voimavaroja.Mieti tarkkaan mitä elämältäsi haluat.
Alussa kaikki voi mennä suht ok, mutta suhteen pidetessä ongelmia melko varmasti tulee. Ensin on “vieraskoreutta” kuten muunkinlaisissa ihmissuhteissa. Raadollisemmat puolet alkaa paljastua vasta myöhemmin ja rakastuessaan ihminen pystyy ehkä skarppaamaankin…
Älä ap ainakaan ala hyvyyttäsi paapomaan ja tekemään asioita alkoholistin puolesta. Mulle ainakin kävi niin, että kaikenlainen apu alkoi muuttua itsestäänselvyydeksi ja lopussa alkkis oli erittäin kiukkuinen, jos sitä ei vaadittaessa herunut. Homma meni kiukutteluksi jotenkin kuin lapsi äidilleen. Kannattaa säilyttää itsenäisyytensä ja toisaalta antaa alkoholistinkin säilyttää omansa, vaikka kuinka “rakkaudesta” haluaisi auttaa ja tasoittaa toisen tietä.