Mieheni on alkoholisti, juonut 30 vuotta tuurijuoppona nyt 8 vuotta raittiina. Mulla masennus ja ahdistuneisuus niinkuin nuoremmalla pojallakin, syö samoja lääkkeitä kuin minäkin.
Hänellä masennukseen liittyy muitakin asioita.
Mieltäni vaivaa miten juominen voi vaikuttaa päähän, hän on äkäinen ja kireä. Voiko nämä johtua juomisesta. Puhumisesta ei tule mitään, koska aina alkaa huuto jota jo juomisen aikana saimme kuulla haukkumista,ja sitä hirveää huutoa. Vai onko tässä yksinkertaisesti kyse hänen luonteestaan?
Tervetuloa tänne linkkiin ihmettelevä! Kyselit voiko juominen vaikuttaa päähän? Alkoholi vaikuttaa keskushermostoon mitä suurimmassa määrin,kun sitä juo runsaasti ja pitkään.Netistä löydät paljon tietoa aiheesta kun googletat alkoholi ja aivot.
Minun mieheni on ollut nyt tasan vuoden raittiina. Olen alkanut näkyä mielialojen kiristymistä ja ilkeilyä. Mietin tuota samaa miten paljon tuhoja on tullut? Persoona on alkoholistin jotenkin edelleen. Suuruuskuvitelmia itsestä ja kaikenlaisen työntekemisen välttely. Ylimielisyys. Tai sitten retkahtaa kohta?
Bim, tuo ilkeily ja hermojen kiristely kuulostaa kuivahumalalta. Tähän kannattaa kaikkien läheisten tutustua, jotta tunnistaa oireet.
“Useimmat päihderiippuvaisen kanssa tekemisissä olevat ajattelevat, että jos juoppo pn ilman päihdetä, normaali olotila palaa automaattisesti. Myös useimmat alkoholistit uskovat että yksikin päivä juomatta on voitto. Asia ei ole näin. Jos alkoholisti joutuu olemaan ilman päihdettä vastentahtoisesti, vaikkapa vain osoittaakseen muille ja itselleen, että tilanne on hallinnassa, tila on epämukava. Tilaa kutsutaan kuivaksi humalaksi. Se on alkoholisteille ja läheisille tuttu kiputila. Tarve päihteeseen on olemassa ja ellei sitä voi tyydyttää, paha olo kohdistuu muihin ihmisiin. Päihderiippuvaisesta tulee kriittinen ja vaativa (ja arvosteleva) muita ihmisiä ja olosuhteita kohtaan. Vaikka juominen on jäänyt, tunnetilat ovat saattaneet muuttua jopa huonompaan suuntaan. Yleensä läheiset tunnistavat tämän. Alkoholisti kieltää riippuvuutensa, sairauden negatiiviset seuraukset ja voimattomuutensa oman elämän hallintaan, Hän eristäytyy omaan maailmaansa ja valhtelee suojellakseen itseään, kunnes raja valheen ja totuuden välilllä häviää. Kuivassa humalatilassa oleva ihminen on tavallaan vaihtanut juomisen kriittisyyteen ja suorituskeskeiseen elämään. Juomisen tilalle saattavat tulla esim. työnarkomania tai maratonit. Ahdistus ja syyllisyyden tunne, häpeä sekä elämän kaottisuuden aiheuttama viha ovat tunnemaailmaa jonka alkoholisti projisoi läheisiin ja rakkaisiin ihmisiin.”
“Tuskaisuus ja vihan tunteet ovat raskaita läheisille. Tilanne on masentava ja lähes toivoton. On siis saatava apua. Raittius on tunne-elämän eheyttä. “Kuiva humala” on vain juomattomuutta. Alkoholisti ei siis vielä ole kyennyt pääsemään raittiiksi uuden elämäntavan raittiuden kanssa eikä hänellä ole uutta elämäntyyliä. “Kuiva” kokee vielä raittiuden uhrauksena ja menetyksenä ja ajattelee usein juomista.”
Lainaus täältä: kaleva.fi/juttutupa/oma-elam … ut/3094606
Ihan kuin puhuisitte minun ex:ästäni. Ylimielisyys, halveksunta, hermot kireällä. Hän ei niinkään raivonnut koko ajan, paitsi lopunaikoja kohti sekin yleistyi.
Oon ihmetellyt myös sitä äärimmäistä negatiivisuutta, sulkeutuneisuutta ja kontaktissa olemattomuutta, ja puhumattomuutta - että kuuluuko alkoholismiin vai sattuiko muuten vaan olemaan minua kohtaan mykkä ex yksilö, jonka nimi olisi voinut olla “Ei”.
Ehkä kuivakärvistely on niin rankkaa.
Minun käsityksen mukaan kykenemättömyys läsnäoloon, kontaktiin ja normaaliin vuorovaikutukseen on tyypillistä alkoholisteille, mutta se voi ilmetä puheripulinakin tms. Yhtä kaikki jokin syvempi tunne-elämän ja vuorovaikutus- ja aidosti välittämisen kykenemättömyys/vammaisuus siinä on.
Ja normaalilla tunne-elämällä varustetun ihmisen on tosi vaikea älytä, että niin sairasta voi olla olemassakaan.
Sitä en tiedä, onko ensin muna vai kana. Eli pilaako juopottelu tunne-elämän kyvyt ja taidot vai onko epänormaali tunne-elämä / psyyke ensin.
Olen raitis alkoholisti, ollut raittiina jo kauan, mutta ärsyyntyminen, arvostelu ja muutenkin olo hetkittäin on kuin liian jännittynyt jousi. Kun huudan, kiroan, räyhään, arvostelen läheistäni saan tunteen pois päältä. mutta tilalle tulee katumus ja häpeä. tätä on jatkunut koko elämäni ja alan olla kypsä tähän.
En tiedä mikä mekanismi minut ajaa tuohon tilaan. Raittius on ihana asia ja nautin siitä suuresti, en ole väkisin raittiina enkä kenenkään takia, koska elin yksin silloin kun raitistuin.
Minulla on lapsenlapsi jolla huomaan samaa käytöstä vaikka on vielä lapsi. kauhistun ajatusta jos hänestä tulee samanlainen, tai on jo. En ole läheinen tuon lapsen kanssa, en edes näe häntä kovin usein joten ei ole mallia saanut, eikä vanhempansa ole perinyt minun käytöstä.
Joten onkohan tämä alkoholistin mieli, tunne-elämä ihan oikeasti jotain muuta kuin kuivahumalaa jolla se aina selitetään (yleensä sitä termiä käyttää ihmiset jotka eivät sairasta tätä). Sillähän sitä on yritetty lakaista maton alle, ongelmaa. Kun sille pitäisi löytää hoitokeino. En vain ymmärrä mikä se olisi? Onko joku psyykenlääke tähän keksitty?
Tämä on kuin minun miehestä kirjoitettu. Hän on nyt ollut reilut 2,5 vuotta enemmän tai vähemmän kuivilla erinäisistä syistä johtuen. Sitä ennen joi päivittäin useita vuosia. Onnistui humalassa töissäkin käymään. No ei siitä enempäänsä. Nykyään mieheni juo 1-2 kertaa kuukaudessa, mutta kerrallaan vain yhtenä iltana, toki silloin vetää ihan perskännit. Olen ihmetellyt että miten hän pystyy jättämään sen juomisen kuitenkin yhteen iltaan, ennen kuitenkin oli siis loiventelija ja käytännöllisesti katsoen aina kännissä. Ilmeisesti kauhea tahdonvoima on. Olen tästä asiasta satavarma, ettei juo enää seuraavana päivänä, koska se menee sitten sohvalla potien = nukkuen. Voiko alkoholisti muka näin säädellä, tavallaan itse päättää että ei jatka, eihän sitten “oikea” alkoholisti ole. Niinkuin voi lukea kaikilta asiantuntijasivuilta että alkkis ei voi ottaa ryyppyäkään ilman että mopo ei karkaisi käsistä, kyllä se näkyy onnistuvan. Ainakin minun miehellä. Mutta on tämä silti kuin veitsenterällä kävelyä. Mieheni oli vajaat puoli vuotta kokonaan juomatta, sitten alkoi pikkuhiljaa juomaan kerran kuukaudessa, siitä kaksi kertaa kuukaudessa, nyt tänä kesänä on jo käynyt neljänä viikonloppuna peräkkäin. Asiasta ei saa puhua.
Niin, tuosta puhumattomuudesta aloinkin alun perin kirjoittamaan. Hän on siis juuri sellainen vetäytyvä, ei juuri oma-aloitteisesti puhu, eikä osallistu. Ilmeisesti se on tyypillistä käyttäytymistä kuivilla olevalle. Onko täällä palstalla ketään toipuvaa alkoholistia joka kertoisi omista kokemuksistaan? Mieheni on täysin kykenemätön puhumaan alkoholinkäytöstään. En oikeastaan tiedä pitäisikä siitä edes puhua mitään, ehkä minun pitäisi mennä al-anoniin puhumaan. Muta minulla on tunne, niinkuin mieheni ei kuuluisi tähän perheeseen, vaan hänellä on vieläkin oma salainen suhteensa alkoholiin. Vaikea selittää, mutta välillä tuntuu, että alkoholi on vieläkin vahvasti läsnä, vaikka meillä on sovittu, että hän ei juo kotona. Minun siis ei tarvitse nähdä häntä humalassa, olemme sen sopineet ja se on pitänyt.
Tutulta kuulostaa. Hassua, mutta minä epäilin että jos mies on autistinen jotenkin lievästi kun se oli niin poissaoleva. Mutta se olikin juoman puutetta. Yksi tapa minkä muistan hyvin oli se, että kylässä mies vetäytyi sosiaalisesta tilanteesta mutta jos oli aika ottaa konjakkia tms niin sitten siitä tuli jotenkin reipas ja touhukas! Ei ole helppoa olla yksin mutta on se hyvä ettei enää tarvitse kylään mennessä miettiä että mitenkähän tämä päättyy.
Minä olen myös joskus miettinyt että missä ihmeen kuplassa mieheni oikein elää. Kuplassa, johon ei kuule mitään. Hän nimittäin kykenee olemaan täysin reagoimaton sellaisissakin asioissa, joissa normaalisti kyllä reagoidaan. Hän vain on, niinkuin häntä ympäröisi jokin näkymätön kelmu, joka erottaa hänet muusta perheestä. Olen myös miettinyt, että joiko hän silloin aikoinaan aivonsa jotenkin “hitaiksi”.
Kyllä tässä voi olla takana masennus. Masennus ei aina ilmene lamaannuksena, vaan voi ilmetä ärtyisyytenä varsinkin miehillä. Voisit käydä juttelemassa oman lääkärisi kanssa tai jopa psykiatrian klinikalla, jos oireet ovat vahvat. Tunnen ilmisiä, jotka ovat saaneet avun masennukseen tarkoitetuista lääkkeistä.
Minua välillä ärsyttää puhe kuivahumalasta. Ei minun mulkkuuteni ainakaan selity kuivahumalalla. Se voi olla niin, että ne suuret syyt, jotka ajoivat ihmisen juomaan, nousevat pintaan ihmisen raitistuttua. Jos niihin asioihin ei saa apua, olo on varmasti huono, vaikkei olisikaan pelkoa retkahtamisesta.
Itse olen saanut apua vaikeisiin asioihini aa- ja na-ryhmistä sekä mindfulnessista.
Voimia läheisille. Kyllä alkoholismi sairastuttaa läheisetkin.