Alkoholistin raitistuminen ja raitistaminen

Me Lopettajat
1

Tämä juttu tuli mieleen Ulla Appelsinin kolumnista ja Juha Vuorisen blogista. Molempiin taitaa löytyä linkki ketjusta Mediasta poimittua, mutta laitoin ne vielä tuohon alle.

iltasanomat.fi/kotimaa/art-1 … 62871.html
blogit.iltalehti.fi/juha-vuorine … murheeseen

Molemmissa kirjoituksissa on hieman liberalistisia piirteitä, taustalla sen suuntainen ajatus, että Ihmisten tulisi saada itse päättää omista asioistaan niin kauan kuin he eivät vahingoita muita. Jäin miettimään onko asia alkoholiongelman kohdalla kuitenkaan ihan musta-valkoinen. Ja milloin heitä tulisi auttaa. Ensin jaoin alkoholiongelmasta kärsivät ryhmiin kolmen kriterin perusteella:

  • ne jotka myötävät ongelman ja jotka eivät
  • ne jotka haluavat raitistua ja jotka eivät
  • ne jotka haluavat apua ja jotka eivät

Noista syntyy kahdeksan ryhmää, jotka nimesin A:sta H:hon

A. Myöntää ongelman, haluaa raitistua ja haluaa apua. Tämä lienee selvä tapaus, kaikille pitää olla apua saatavilla.
B. Myöntää ongelman, haluaa raitistua, mutta ei halua apua. Lienee myös aika selvä tapaus, raitistuu tai siirtyy ryhmään A.
C. Myöntää ongelman, ei halua raitistua, mutta haluaa apua. Tiedän yhden tapauksen. Tapasin katkolla henkilön, joka kertoi, että kohta tulee sata katkokeikkaa täyteen. Jätetänkö nämä ja vastaavat tapaukset jossain vaiheessa avun ulkopuolelle?
D. Myöntää ongelman, ei halua raitistua, eikä halua apua. Ei auteta väkisin.
E. Ei myönnä ongelmaa, haluaa raitistua ja haluaa apua. Nämä ovat mielestäni ainakin ajoissa liikkeellä. Kaikille pitää olla apua saatavilla.
F. Ei myönnä ongelmaa, haluaa raitistua mutta ei halua apua. Ei auteta väkisin. Jos ei raitistu, niin ehkä siirtyy ryhmään E tai A.
G. Ei myönnä ongelmaa, ei halua raitistua, mutta haluaa apua. Nämä ovat mielestäni kohtuukäytön tavoittelijoita. Ainakin A-klinikka tarjoaa heille tukea ja plinkki. Joko pääsevät tavoitteeseen tai sitten siirtyvät ryhmään A. Minä kuulun näihin siirtyjiin.
H. Ei myönnä ongelmaa, ei halua raitistua eikä halua apua. Ei auteta väkisin. Jossain vaiheessa siirtyy johonkin ryhmistä A - G. Tai hautaan.

Ryhmään C kuuluvia saattaa olla paljonkin. Minusta selkeästi ongelmaryhmä. Syö yhteiskunnan varoja mutta odotettavissa ei ole tulosta. Sitten ryhmät D ja H. Pitäisikö jossain vaiheessa tiukemmin ohjata tai pakottaa avun piiriin? Vai mennäänkö liberalistisen periaatteen mukaan, jolloin yhteiskunnalle kumminkin syntyy kuluja? Ja alkaa tuo ryhmä F myöskin jossain vaihessa yhteiskunnalle maksaa, jos ei raitistu eikä apua hae.

2

Ite oon sitä mieltä, että inhimillisyyteen kuuluu toisten auttaminen jos huomaa toisen apua tarvitsevan. Oon antanut omista viimeisistäkin rahoistani kavereille, jos ovat esim. ruokaan rahaa tarvinneet.

Mun mielestä ihmisiä pitäisi ohjata/valistaa enemmän hoidon piiriin, jos vähänkään huomaa toisella ongelmia. Itsellä ajatusmaailma juontaa jo tuolta ammatin valinnan puolelta(hoitoala:))

Oikeastaan kohdan c ihmiset ovat ainoita, jotka nostavat niskakarvat pystyyn asenteellaan minä,minä ja minä. Heitän autetaan vaan velvollisuudesta.

3

Eiköhän auttamisessa pitäisi ensisijaisesti tukea autettavan itse asettamia tavoitteita?
Auttajan tavoitteet voivat olla auttajan mielestä parempia, mahdollisesti yleisen mielipiteenkin mukaan parempia tavoitteita, mutta onko väkisin auttaminen auttamista vai väkivaltaa?

Poikkeuksia on, joskus yksilöä on suojeltava itseltään, tai yhteisöä on suojeltava yksilöltä -vastoin yksilön tavoitteitakin.

Mutta, noin yleensä, ainakin kai pitäisi ensin varmistaa, ollaanko edes samaan tavoiitteeseen pyrkimässä.

Raitistuminen on varmasti “hyvä tavoite” -siihen pyrkiviä on kovin mukava auttaa, ja vilpittömästi siihen pyrkivät usein onnistuvatkin -siinä saa auttajakin jotain mielenylennystä itselleen kun on jollain osa-alueella helpannut ja raitistumista mahdollistanut.

Mutta… tosiaan… jos ihmisen tavoitteena onkin vaikka pitää juomisensa entisissä rajoissa, ettei enää pahemmaksi menisi… silloin taidetaan vaatia raittiuteen orientoituneelta auttajalta ihan oikeaa epäitsekkyyttä kun itse ei tavoitetta niin oikeaksi miellä.

4

Tämä on hyvä pointti. Olen kuullut sellaisen ohjeen, että auttajan olisi aina syytä miettiä, olisiko itse valmis samassa tilanteessa ollessaan vastaanottamaan sitä apua, jota on nyt tarjoamassa. Hyvää tarkoittaminen saattaa saada hieman toisen näkökulman.

Tuo yhteisön suojelu on selvä asia mutta yksilön suojelu itseltään tataa olla jo monimutkaisempaa. Voikohan alkoholistia ohjata lainkaan pakkohoitoon? Paitsi ehkä työnantaja hoitoonohjaustilanteessa. Mutta voi siinäkin valita potkut.

5

Yksiselitteisesti: kyllä. :slight_smile:

Päihdeongelmaisen ei katsota olevan syyntakeeton sillä tavalla, etteikö hän itse älyäisi asettaa itselleen sopivaa tavoitetta päihteidenkäytön suhteen, jos apua hakee.
Päihdehoidossa ei siis ole pakkohoitoa, vaan hoito on aina vapaaehtoista. Pakkohoito tulee kyseeseen niissä tapauksissa jos ihminen on psykoottinen ja selvästi vaaraksi itselleen tai muille, mutta silloin on kyse jo psykiatrisesta hoidosta eikä päihdehoidosta.

Työnantaja tai lastensuojelu voi patistaa hoitoon, mutta ei ehdottomasti eikä vasten tahtoa vietynä.

Pelkkä päihderiippuvuus ei riitä syyntakeettomaksi luokitteluun, vaan päihderiippuvaisen katsotaan edelleen oleva kykenevä tekemään valintoja.

Avun tarjoamisen suhteen meininki on nykyisin se, että laitoshoitoja karsitaan ja katkollekaan ei ole ihan joutuisaa päästä. Tarjolla on löyhää avohoitoa, tai parhaassa tapauksessa hieman rakenteellisempaa avohoitoa.
Mutta pääasiassa linjaus on se, että päihdeongelmissa it’s a every man/woman for him/herself, eikä mitään hoitoja kovin helposti tipu. :slight_smile:

Toipukaa spontaanisti tai menkää AA:han/NA:han/BB:hen. Päihdehuollossa on lappu luukulla.

6

Ei kai nyt ihan lappua luukulla ole, päihdehuollossakaan. Totta kyllä on, että kaikesta nipistetään ja teetetään alihankintana halvimman tarjouksen tehneellä… mutta jotain on jäljelläkin.

Tässä lukuja vuodelta 2012, eli tuon mukaan nimenomaan päihdehoitolaitoksissa on hoidettu siihen tahtiin että joka helkutin aamu on pari prosenttia väestöstä lampsinut hoidettavaksi juopottelustaan sensijaan että olisivat heitelleet saapasta toisen eteen ja marssineet työpaikalleen, perunamaalleen tai edes tyhjiä pulloja keräilemään.

Se on aika paljon väkeä, ja kun kaikki harmi ei ole edes siinä että he ovat poissa kansantuloa kerryttävästä porukasta, vaan he tarvitsevat lisäksi palkattua hoitohenkilökuntaa pilvin pimein, isoja laitoksia ja niihin taas siivoojia, kahvinkeittäjiä, perunankuorijoita, talonmiehiä, kuntopolkujen sahanpuruntasaajia, kirjureita, toimistopäälliköitä, laitoksenjohtajia, viransijaisia ja henkilöstönkouluttajia, konsultteja ja leegion muuta virkamieskuntaa…

Ja kyllä niitäkin vielähoidetaan, jotka ovat viinalla ihan fyysisenkin terveytensä saaneet rikki…

Alkoholin kulutus tosiaan on viime vuosina hiukan vähentynyt, ja tuossa on kehitys näköjään jotenkin oikeansuuntaista. Tuosta hoidosta kun eivät laitokset voi oikein kieltäytyäkään… on ne kaikki sisälle otettava kun sisäelimet paukahtelevat.

Mutta… tässäpä sitten lukuja vuodesta 2000 asti. Ei siis oikeastaan noissa hoitokerroissa ole vuosituhannen alkuun verrattuna isoa muutosta. Tuota pitäisi kai katsella vieläkin pitemmällä tähtäimellä. Ilmeisesti hoitojen tarve on sekin hyvin suoraan verrannollinen kokonaiskulutukseen, ja siitä sitten voisi jo tehdä jotain päätelmiäkin.

Tottahan se on, että eri aikoina , hoidettavia priorisoitaessa, katsotaan ihan erilaiset krapulat ja tärinät laitoshoitoa vaativiksi.

7

mies metsänreunasta kirjoitti

Kiitos, että pistit näitä lukuja nähtäväksemme. Kyllä niistä kertyy tosi suuri summa euroja vuoden mittaan.

Huomioni tarttui katkaisuhoitoasemien ilmoittamiin lukuihin. Minulle uutta tietoa on katkaisujen keskimääräinen pituus, yhdeksän vuorokautta. Siellä olleiden tuttujen kertomusten perusteella olen käsittänyt, että katkaisuhoito on yleensä alle viikon tai vain muutaman päivän ajan.
Aina sitä vaan saa uutta tietoa.

Ryhmissä jaamme kokemuksemme, voimamme ja toivomme

8

^ Helsingissä alkoholistien katkaisuhoidon pituus tosiaan on alle viikon, ja nopeimmat pikakatkaisut tehdään muutamassa päivässä. Tämä ainakin tilanne viime kesänä, kovasti ruuhkautuneen katkon takia. Lisäksi on päihdeklinikoiden palveluihin tullut mukaan taas avokatkaisu, johon ei tosin ihan helppo päästä.

Helsingin kokoisessa kaupungissa on nyt ainoastaan yksi ensisijaisesti alkoholisteille tarkoitettu katko, eli kuuluisa Hangonkadun yksikkö. Töölön katko siirtyi huumevierotukseen, kun kaupunki katsoi parhaaksi lopettaa huumevierotuksen ostamisen Järvenpään Sosiaalisairaalasta ja HDL:n Munkkisaaren vierotuksesta, ja hoitaa huumevierotuksenkin itse.

Huumeidenkäyttäjillä katko on yleensä sentään kaksi viikkoa. Jos siis lasketaan keskipituus sekä alkoholistien että huumeidenkäyttäjien katkoista, se voi tosiaan ollakin 9 päivää.

Vuonna 2012 muuten tuo palveluissa nipistäminen ja supistaminen ei vissiin näyttänytkään vielä niin tiukalta, vaan tilanne on tiukentunut erityisesti ihan viime vuosina, siis 2013 ja 2014.

Palvelut joita on tietysti aina tarjolla, on nuo asumispalvelut (niiden avullahan Suomesta on poistettu lähes kokonaan pahimman laadun asunnottomuus eli kadulla ja roskiksissa yöpyminen), ja tietysti huumeidenkäyttäjien lääkkeellinen korvaushoito.

Mutta kannattaa toki muistaa, että etenkin noiden päihdeklinikoiden asiakaskuntaan kuuluu paljon myös työssäkäyvää porukkaa. :slight_smile: Työpaikkojen hoitoonohjauksetkin tulevat usein työterveyslääkäriltä seuraavaksi paikalliselle Päihdeklinikalle. Myös katkaisu- ja kuntoutuslaitoksissa on paljon työssäkäyviä, tai ainakin takaisin työelämään tai opiskeluun pyrkiviä.

Juu se “lappu luukulla” oli hieman kärjistetty, mutta tuohon voisi täsmentää, että kaupungit pyrkivät oikeastaan eroon alihankinnoista ja kilpailutuksista, koska kaikkein edullisimmaksi kunnalle tulee tuottaa pakolliset palvelut itse.
Tämän vuoksi säätiöillä ja yhdistyksillä on ne YT:tkin päällä.

9

Kiitos MM hyvistä tilastoista.

Joistain linkittämiesi taulukoiden luvuista voi päätellä, mihin suuntaan päihdehoito Suomessa kehittyy. Ja joitain pitäisi hieman (tai paljon) edelleen kehittää.

Kun katsotaan taulukkoa 36, Päihdesairauksien vuoksi hoidetut potilaat, löytyy sieltä lukuja, jotka kertovat lyhyellä aikavälillä, missä mennään (myrkytykset, päihtymystila) ja jotka taas ovat pitkän aikavälin lukuja johin vaikuttaa pitkän aikavälin päihdehoito (maksa- ja haimasairaudet). Tämä on minusta hyvää tietoa olettaen, että hoitoon pääsyn diagnoosirajoja ei ole tiukennettu.

Katkaisuhoitoasemien asiakasmäärä ja hoitovuorokausimäärä kertovat, että keskimääräinen hoitojakson pituus on 9 vuorokautta, kuten lomapuoisto totesi. Mitään muuta se ei sitten kerrokaan! Tätä voitaisiin kehittää esim. niin, että seurattaisin myös, kuinka moni on käynin “uusija” esim. kuukauden, vuoden, kolmen vuoden ja viiden vuoden sisällä. Ja kuinka moni on katkaisuhoidon kautta kuntoutunut.

A-klinikkojen asiakasmäärät vuosittain taas on mielestäni sellaisenaan täysin mielenkiinnoton luku kahdestakin syystä. Ensinnäkin, koska se on sidoksissa A-klinikkojen ja niissä olevan henkilöstön määrään. Itse odotin terapiaan pääsyä yli yhdeksän viikkoa. Toiseksi asiakasmäärä on manipuloitavissa. A-klinikkoja kiinni ja henkilöstöä pihalle, ja kas, käynnit vähenee. Minusta voisi mitata esim. kuinka moni koko hoitojakson läpikäynyt palaa takaisin. Tai kuinka paljon euroja käytettiin per asiakas. Tai ei sentään…toi jälkimmäinen on liian ruma!

Mielenkiintoista muuten, miten paljon A-klinikojen asiakasmäärät tuhatta asukasta kohden vaihtelevat maakunnittain. Mistähän tuo johtuu? Voiko jonkun pikkukunnan asiakaspaikat olla eri maakunnassa?

10

Lisää tiukkaa tilastotietoa löytyy melkoinen läjä:
http://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/110892/SVT_PTVK_2013_korjattu%2018.2.2014_verkko.pdf?sequence=1

Hyvä että näitä tilastoja löytyy netistä, asiatieto on keskustelun pohjana ihan tarpeellista.

Noissa luvuissa kiinnitti huomiotani se, että ensisuojapalveluyjen ja asumispalvelujen määrät ovat nousseet.

ja ne kai ovat sitä raskainta sarjaa… niitä tarvitaan vasta silloin kun ollaan siellä pohjalla (jonne jokunen viisastelija aina joskus yllytää juomaan että voisi sitten alkaa toipumaan… ehkei sentään tartte.)

11

Eli 110 000 ? Ei ihan aukea minun laskupäälläni. Saisinko tarkennusta kitos.

12

Juu Ei kommentoi A-klinikan asiakasmääriä. Well, ikuinen täsmennyshuomautus tähän kuuluu aina, että on eri asia puhutaanko A-klinikkasäätiön toiminnasta vaiko kuntien omista päihdeklinikoista, joita myös on kutsuttu A-klinikoiksi. Jossain kunnissa ehkä kutsutaan edelleen.

A-klinikkasäätiöllä (jolla siis on ne isot YT:t ja joka myös toimittaa tätä Päihdelinkki-sivustoa) on myös monenlaisia muita palveluta kuin varsinaisia päihdeklinikoita. Mm. Järvenpään Sosiaalisairaala, Vinkki-pisteet, Hietalinnayhteisö ja kaikenlaista muuta.

Päihdesairauksien hoitoa mina en puolestaan laskisi päihdehoitoon lainkaan, sillä onhan esimerkiksi maksasairauksien hoito enemmänkin sisäelintautien kenttää ja muutkin seurannaiset hoidetaan terveydenhoidon tai sairaanhoidon puolella sillä erityissektorilla jonka toimintakenttään pipi on tullut. Ja mitenkään erityisesti päihteidenkäyttöön puuttumatta. (paitsi että sairaalassa ei varmaan saa dokata, vaikka olisi omat eväät mukana).

Oikeastaan päihdehuollon piiriin eivät kuulu myöskään yllättäen ns. märät asuntolat. Ne kuuluvat vain asumispalveluihin. Sen sijaan päihteettömät asuntolat, joissa päihteettömyyttä valvotaan ja tuetaan, kuuluvat päihdehuollon piiriin, koska niillä on kuntouttava tarkoitus.
Metkaa. :slight_smile:

Kai sitä hieman seurataankin, koska onhan hoitopaikoilla asiakastietojärjestelmät. Voisin tähän mutuilla, että niitä käynnin uusijoita on asiakaskunnasta suurin osa. Well, Valtio-mies on ollut katkolla vain kolme kertaa, ja se käyntimäärä on todella niukka todellisiin katko-jermuihin verrattuna. :laughing:
HC-porukalla on katkokäyntejä elämässään kertynyt useita kymmeniä. Ja pitempiä kuntoutuksia vieä päälle roima määrä.

Ne katkoilijat taitavat olla harvinaisia, joilla katkokäynti jää yhteen ainoaan. Toki niitäkin on. Ja syyt vain yhteen visiittiin vaihtelevat toki. Katkaisuhoidon tarkoitushan ei olekaan olla kuntouttava hoito, vaan ainoastaan akuutti ensiapu kierteen eli putken katkaisuun. Varsinainen toipuminen alkaa vasta katkolta lähtiessä, jos on alkaakseen: laitoskuntoutuksessa, vertaisryhmissä tai omin nokkineen.

Katkaisuhoidon pituuksista. Siis alkoholisteilla se tosiaan on 3 - 6 päivää, huumevierottujilla 7 - 14 päivää, vähän aineista ja viekkareista riippuen. Joskus poikkeustapauksissa voi olla pidempikin aika, jos suoritettavana vaikkapa jonkun lääkkeen alasajo.

13

Moi,

Itse kun tuossa pari päivää sitten tutkin asiaa, totesin, että koko omassa MAAKUNNASSANI ei ole yhtään A-klinikan toimipistettä…en nyt sano mikä tämä maakunta on, mutta utelias voi sen tällä perusteella selvittää…en ole tutustunut niin hyvin kuntani päihdehuoltoon, että tietäisin mistä tämä johtuu. Onko tehty tietoinen päätös olla käyttämättä A-klinikan palveluja? Vai ovatko ne paikat toisen maakunnan alueella? Taidankin kysäistä asiaa kun menen seuraavan kerran päihdeklinikalle…

14

Jaaha, MM sen kun postaa lisää tilastoa :smiley:. Täytyy silmäillä kun sopivaa aikaa löytyy. Jostain syystä minua kiinnostaa tilastot, raportit ja käppyrät. Niistä saatavan tiedon lisäksi pyrin usein pohtimaan, mistä ne kertovat tai pyrkivät kertomaan. Mitä vaikuttavia tekijöitä taustalla on tai voisi olla. Tai onko kenties sellaisia tekijöitä, jotka “vääristävät” tuloksia tai saatu tulos on vain osa totuutta. Ja sitten on tietysti sitä tilastohuttua, joka ei kerro tai usein yritäkään kertoa mitään.

Esimerkiksi alla oleva käppyrä Suomen osalta.

Vuosien 1969 - 1970 piikin aiheutti varmaan keskioluen siirtyminen elintarvikekauppoihin. Piikki kuitenkin jatkuu 70-luvun puolivälin tienoille. Siihen ajoittuu myös suuri maalta muutto lähiöihin teollistumisen myötä. Ympäristön muutos oli monelle kova pala ja viina helpotti. Vuosien 1985 - 1990 piikin voisi hyvinkin selittää kova talouden nousu- ja korkeasuhdanne. Ja sitä seuranneen notkahduksen talouskasvua seurannut lama. 1995 alkanut kulutuksen nousu saattoi hyvinkin päättyä 2008 - 2009 taantumaan. Viinan kulutus näin katsottuna on siis myös talousvetoinen asia.

Tarkoitus ei siis suikaan ole kritisoida tilastointia vaan tuoda tilastojen ja raporttien lukemiseen myös kriittistä ja avarakatseisempaa näkökulmaa. Sinällään tilastoijat tekevät arvokasta (ja puuduttavaa) hommaa. Ja ei, en itse ole tilastonikkari :laughing:

15

Well, Juu Ei on myös kolme katkokeikkaa tehnyt. Me nyt sitten vissiin muodostetaan pieni vähemmistö, kun yritystä raittiuteen on :smiley:

Mutuilen samaa kun sinäkin, että suuri osa on uusijoita ja paljon varmaan myös kymmenien käyntien HC-porukkaa. Itse asiassa tästä kymmenien käyntien porukasta tämän ketjun pohdintani lähti osittain liikkeelle. Mitä näiden kanssa pitää tehdä? Humaani tapa toki on, että auttaa pitää, olen itsekin sillä kannalla. Mutta, mutta, entä jos tuo sana auttaa korvataan sanalla mahdollistaa. Mahdollistaa raitistuminen vai mahdollistaa juomisen jatkuminen. Nyt tuo jälkimmäinen ei enää kuulostakkaan niin kovin humaanilta. Pitäisikö sittenkin, ainakin hetkeksi, päästää vapaapudotukseen. Antaa käydä lähempänä, ehkä paljon aiempaa lähempänä sitä pohjaa, joka vääjäämättä näyttää odottavan. Ja jos sekään ei tepsi, niin sitten…mitä?

16

Kauan sitten, maistellessani elämää melko läheltä niitä pohjalukemia, eli kun asuminen ja syöminenkin oli ajoittain ei niin jokapäiväistä vaan vähän tilanteen mukaan, oli lähimmässä tuttavapiirissä sellaisiakin katkollakävijöitä, ettei se ihan puhdasta alkoholisminhoitoakaan ollut.

Tapahtui sellaista, että kun kaveri, jolla kenties oli jonkinlainen asuntokin, mutta rahat tilapäisesti totaalisen loppu ja luottokin nollissa, katkollelähtö toimi selviytymiskeinona myös näihin ongelmiin.

Kaveri olisi kyennyt selviytymään aivan mukavsti kotioloissakin, jos vain …

No, noista jutuista on aikaa, en oikein ymmärrä miten se niin meni etten itse tuota konstia tullut koskaan käyttäneeksi. samantapaista tarvetta olisi tietysti ollut, mutta jokin siinä vaan laittoi hanttiin.

Enpä sitten tiedä, onko enää nykyaikana tuollaista tapahtumassa. Ehkä, ehkä ei.

Osaisivatko mahdollisesti lähempänä nykyhetkeä tuolla porttikäytäväasumisessa tai muuten totaalisessa ilman tuloja elämisessä mukana olleet kertoa, käytetäänkö tuota vielä vai onko jo muita ja parempia selviytymiskeinoja jokaisen ulottuvilla? Noista minun kokemuksistani on todellakin niin kauan että ovat varmaan ajat muuttuneet -silloinhan ei ollut ihan yksinkertaista saada mitään päivärahoja tms, se oli hiukan semmoista viidakon touhua ajoittain.

17

Tottahan toki katkolle menoon on monenlaisia motiiveja. Yhdelläkin ihmisellä voi olla useampi syy päästä pienelle hengähdystauolle lepäämään.
Huumeidenkäyttäjien motiiveista vielä mainittakoon, että suljettuun vierotukseen voi hakeutua myös velkojia tai poliisia karkuun. :slight_smile:

Eräänlaisella lomailu-mentaliteetilla saatetaan hakeutua myös pidempiin kuntoutuksiin. Kuusi viikkoa jossain Tervalammella, kauniilla maaseudulla, on oikein rattoisaa nenänvalkaisun merkeissäkin.
Tällaista lomailu-kuivattelua on nykyisin poiskitketty laitoskuntoutuksia karsimalla, mikä voi olla joskus hyväkin asia.

JuuEi:n mainitsema “vapaan pudotuksen” pidentäminen tapahtuu kyllä nykyisin jo ihan sen vuoksi, että katkaisuhoidot on melko lailla ruuhkautuneet eli niihin ei pääse ihan käden käänteessä. Samalla etenkin alkoholistein kohdalla katkot on lyhentyneet. Katko saattaa olla vain 3 - 4 päivää että pahimmat tutinat helpottaa, sitten Antabuksen alotus ja ukkeli/akkeli takas baanalle. Tai klinikalle jatkosuunnitelmaa tekemään Antabus siksi ettei se nyt ihan heti lähiviikkoina pyrkisi taas takaisin.

Silloin kun itse olin viimeksi katkolla, oli ylellistä kun sai olla jopa viikon, vaikka itse maltoinkin olla vain 5 - 6 päivää. Omassa kotikunnassani onkin jopa kaksi toimivaa katkaisuhoitopaikkaa ensisijaisesti alkoholisteille. Toinen on kunnan oma ja toinen A-klinikkasäätiön. Mutta vaikka hauskaa olikin, viimeisestä visiitistäni siellä on kulunut jo tovi. Tapahtui joskus George W. Bushin presidenttikaudella.

18

Kiirus viikon jakso ollut, joten plinkkiin kirjoittelu on jäänyt. Lueskellut olen lopettajat palstaa aina kun on aikaa jäänyt ja tätä omaa tilannettani ja sen kehittymistä pohdiskellut. Kahdella sanalla on omassa raitistumisessani huono kaiku, pakko ja lopetta. Pakko tarkoittaa ulkoista painetta tai tahtotilaa, joka ei ole itsestä lähtöisin. Se jopa lietsoo kapinamieltä, en tee niin kuin muut haluavat, teen niin kuin ITSE haluan. Lopettaa merkitsee minulle jotain todella lopullista, kuten vaikka lemmikin lopettaminen. Se mikä on lopetettu, ei enää IKINÄ palaa. Ja tuo sitten johtikin asian välttelyyn, ei IHAN vielä, IHAN vähän aikaa vielä jatkan, IHAN kohta lopetan. Noh, en lopettanut! Ei onnistunut! Tässä raitistumisessa on muuttunut tapa ajatella. Korvasin lauseen Pakko lopettaa lauseella Päätin raitistua, koska niin päätin! Ja tuon päätöksen takana on aito halu raitistua, ei pakko.

Täällä usein nähty lause Myönsin voimattomuuteni alkoholiin nähden on myös pistänyt miettimään. Omalla kohdallani täytyy sanoa, että ei se noin mene, juurikin päinvastoin. Tai no, myönnän jos alkoholi nyt sitten kumminkin vie hautaan, muuten en. Olen joutunut elämässäni moneen kertaan myöntämään voimattomuuteni. Asiat menivät niin kuin menivät, minusta piittaamatta. Alkoholin kanssa niin ei käy, minä VOIN vaikuttaa asiaan ja aion voittaa.

Tällä tavoin tällä hetkellä haen voimaa! Ja hyvin on mennyt, viinan himo ei ole piinannut, mitä nyt pieniä välähdyksiä ajoittain tulee, menee ja unohtuu :smiley: