Olen seurustellut n. 4 vuotta miehen kanssa, jonka juominen on vaikuttanut koko ajan meidän suhteeseen.
Alussa ennen seurustelua miehellä oli kova putki, ja kun aloimme kunnolla seurustella, juominen rauhoittui hieman. Kuitenkin kun mies otti viikonloppuisin, hän otti kunnolla, ja viikon saunakaljat yms. kuuluivat kuvioon myös.
Aika aikaisessa vaiheessa alkoi riitely tästä juomisesta. Mies muuttuu täydeksi ääliöksi humalassa, vikittelee vieraita naisia vaikka olisin vieressä, kohtelee minua todella epäkunnioittavasti ja ilkeästi. Yleensä meidän yhteiset illat viihteellä päättyvät järkyttäviin riitoihin, ja aloin lopulta ahdistua omasta provosoituvasta käytöksestäni niin paljon, että alkoholista muodostui minulle mörkö. Luottamusta meidän suhteessa ei enää ole paljoa jäljellä, johtuen lukuisista lupausten rikkomisesta, jotka aina ovat jollain tavalla liittyneet juomiseen/alkoholiin.
Mies ei itse myönnä, että alkoholinkäyttö ei ole hänen hallinnassaan, ja jos asiasta mainitsee niin suuttuu, ja painottaa miten ei enää juo niin paljon kuin joskus villeimpinä aikoinaan. Ei pysty käymään ”yksillä”, lähtee melkein aina lapasesta, lupailee että juo vain yhden, mutta pahimmillaan saapunut kotiin yksiltä seuraavana aamuna.
Olen monet kerrat pakannut tavarani ja ollut lähdössä, mutta en ole kuitenkaan sitä tehnyt, vaan haaveilen parisuhteesta jossa pystyisin luottamaan toiseen, eikä alkoholin käyttö olisi tärkeämpää kuin suhteen hyvinvointi. Olemme käyneet kerran parisuhdeterapiassa, mutta juomiseen ei otettu kantaa niin paljoa kun olisin toivonut.
Onko mitään enää tehtävissä?
Tiedän sisimmissäni etten voi toista ihmistä muuttaa, mutta sydän särkyy kun pullo muuttuu tärkeämmäksi kuin minä.
Olen saanut onnekkaasti elää koko elämäni niin, etten ole kärsinyt kenenkään lähimmäisen juomisesta ennen tätä.
Hei vaan.
Kysyt onko mitään tehtävissä…
Juuri luin jostain uudesta eroa käsittelevästä kirjasta, että ero voi olla hyvä ratkaisu, jos puoliso ei ole kiinnostunut ratkaisemaan ongelmia.
Tässä on ajatusta. Yritin pitkään yksin ratkaista parisuhteeni ongelmia. Jos toinen ei ole kiinnostunut, korkeintaan “suostuu” johonkin yritelmiin, niin onhan se osoitus, ettei halua ole. Usein juoppo ei ymmärrä, että juomisesta on mitään haittaa. Ongelmaa ei ole, eikä sitä siten ole halukkuutta ratkoa. Toisen puheet on joutavaa nalkutusta.
Kukin itse tietysti miettii elämäänsä ja ratkaisujaan. Luulen, että onnistuminen on todennäköisempää, jos kumpikin tajuaa ongelman ja kumpikin haluaa sille jotakin tehdä… ja omalle käytökselleenkin tietty. Usein puolisokin on muuttunut siinä vierellä ikävään suuntaan.
Raitistuneen alkoholistin vaimon Riitta Koivulan kirjoitukset on avartavia… löytyy netistäkin. Käytti muistaakseni termiä vittumaisen puolison syndrooma… oman sairastumisen ilmeisesti huomaa vasta kun puoliso on raitistunut, mutta itse jatkaa omaa toimintaansa samana.
Mun entinen puoliso juo edelleen… ja huomaan vieläki., että taisin tosiaan henkisesti muuttua aika paljon… itsetunto huono, vaikeaa luottaa kehenkään… kaikki ikävä murentaa pikkuhiljaa vuosien saatossa sielua ja siitä kestää toipua.
Ehkä sanoisin sulle, että etsi mahdollisimman paljon tietoa alkoholismista, miten se vaikuttaa juovan mieleen ja persoonaan, miten etenee. Miten vaikuttaa läheisiin jne. Tieto auttaa ja sen varassa on helpompi miettiä, mitä kannattaa tehdä.
Voimia!
Hei,
olen uusi vertaiskekustelija, äskettäin aloittanut tällä kanavalla.
Sen minkä kerrot tuntuu niin tutulta. Olen ollut suhteessa missä alkoholi vei avopuilisoa mukanaan. Itse en silloin hakenut apua tilanteeseen, keskityin kaikin voimin pitämään fasaadin ulospäin pystyssä. Tilanne meillä meni vain pahemmaksi. Minulle oli siinä vaiheessa enää ero vaihtoehtona, sen verran rikki olin mennyt. Tänään tiedän että minun ei olisi kannattanut jäädä niin kauan ja että apua pitäisi uskaltaa pyytää.
Hyvä että olet ottanut aikaa miettiä teidän tilannetta ja yrittänyt keksiä mitä olisi hyvä ratkaisu teille. Kuitenkin tässä asiassa voi olla ihan hyvä olla terveesti itsekäs- anna aikaa itsellesi, ja jos tilanne ei tahdo mitenkään mennä parempaan suuntaan niin sinun/teidän on päätettävä mitä seuraavaksi. Kannattaa tosiaan hakea tietoa ja tukea, älä jää yksin pohtimaan. Paljon voimia toivotan.
