Alkoholistin puoliso?

Ollaan oltu miehen kanssa yhdessä 12v, joista 10 naimisissa. Meillä on ihana 4v lapsi, jonka kanssa molemmat tykätään viettää aikaa.

Ongelma on miehen oluenjuonti. Oli töissä pienpanimolla, joka meni nurin vastikään. Oli siellä saanut keitellä omia projektejaan sillä ehdolla, että firma voi ottaa niitä tuotantoon. Konkurssin tullessa toi kaikki nämä laatikot (6kpl) kotiin.

Oluenjuonti alkoi lähteä lapasesta melko pian sen jälkeen, kun aloitti työt panimolla. On aina nauttinut hyvistä oluista, mutta maistelu pysynyt parissa pullossa per ilta per vkl. Perusteli aina juomistaan maistelulla. Maisteli uusia prototyyppejä ja uusia eriä. Myös työnkuvaan kuului tuotteiden maistelu eri tuotantovaiheissa. Jossain vaiheessa havahduin siihen, että oluita saattaa kulun 5-6/ilta, joka päivä. Myös töistä välillä hain sovitusti kotiin ja huomasin, että mies on aivan tuhannen päissään ja sammui kotona saman tien. Silloin kävin keskustelun miehen kanssa ja sen jälkeen tehtiin diili, että saa ottaa olutta vain viikonloppuisin. Noh, aluksi vkl määrät pysyi ihan hallussa. Mutta viime aikoina homma on taas lähtenyt lapasesta työttömäksi jäätyään. Kerroin jo konkurssitiedon tullessa, että mua pelottaa sen alkoholinkäyttö tulevaisuudessa. Sanoi vaan ettei tartte pelätä. Nyt on tullut vajaan kuukauden sisään pari ylilyöntiä, jolloin mies on ollut tosi humalassa, ei oo pysynyt pystyssä, on oksennellut humalansa takia. Lapsen kanssa ollessaan ei koskaan juo humalaan, vaan saattaa saunassa ottaa yhden tai kaksi, jos en ole kotona. Yleensä ongelmajyominen alkaakin siinä vaiheessa, kun mies jää yksin valvomaan ja mä menen lapsen kans nukkumaan. Katseleee keittiössä sarjoja, napostelee aina jotain eikä pysty hallitsemaan ei napostelua eikä juomista. Avaa vaan aina heti uuden kun vanha on tyhjä. Ja oluet ei ole mitään kolmosta, vaan voltteja voi olla 7-12.
Tänään taas illalla keskusteltiin siitä, että juominen on taas lisääntynyt paljon ja pitäisi yrittää vähentää. Käytiin yhdessä saunassa, jonne korkkasi illan toisen oluen. Korkkasi kolmannen kun mä painuin tytön kanssa iltapalalle ja kävi jäähdyttelenässä. Neljä kun meni takaisin saunaan. Saunan jälkeen viidennen ja silloin kysyin lasta omaan sänkyyn saattaessa, että kuinka monta meinaat vielä juoda. Vastaus oli että tää on viimeinen. Tästä meni puolisen tuntia niin kuului uusi sihahdus. Kävin sanomassa, et petti just lupauksensa. Vastaus siihen oli, että oonko kytännyt koko ajan et korkkaako vielä uuden. Sanoin, että en oo kytönnyt, vaan mua ahdistaa toi alkoholin käyttö ihan sikana. Oon vielä töissä paikassa, jossa hoidetaan paljon mm. haimatulehdus ja maksakirroosipotilaita ja heidän vakavia tiloja. Tieto lisää tuskaa niin sanotusti. Tähän mies vastasi, että kai hän sitten kaataa tän oluen pois.

Oo n nyt katsellut monta vuotta tätä showta. Oon saanut nostettua miehen peliriippuvuudesta ylös, oon nostanut vakavasta masennuksesta ja muista ongelmista. Tätä arkea pyörittäessä oon itse sairastunut vakavaan masennukseen, paniikki- ja ahdistuneisuushäiriöön sekä myös somaattisesti vakavasti. Sain tänään vihdoin sanottua, että en enää kauaa jaksa katsella tota juomista. Tän jälkeen mies tuli sänkyyn ja sammui siihen… mua ahdistaa edelleen niin paljon etten saa unta. En haluis ottaa opamoxiakaan, koska se ei ole ratkaisu…

1 tykkäys

Hei,

Ikävä kuulla tilanteestasi, paljon tuttuja piirteitä.
Älä luota siihen, että mies juo “vain” pari vahtiessaan lasta, jos hän voisi olla juomatta lapsen seurassa niin ratkaisuhan olisi sitten siinä. Toki voi toistaiseksi vielä hillitä itseään sen aikaa, kunnes tulet paikalle ja vastuuvapautus tapahtuu. Ei hänen kuuluisi juoda silti edes sitä paria lapsen kanssa ollessa ja ne tosiaan ei ole pari, kun kerroit hänen juovan isompia, vahvempia oluita.

Siinä se aikalailla tuli. Sinä olet nostanut ja hoitanut, missä mies on ollut silloin? Koetko, että mies voi tehdä “mitä vaan” ja sinä joudut kulkemaan perässä siivoamassa jälkiä? Luottaako hän sinun hoitavan homman? Aikuisen ihmisenhän täytyisi pitää huoli itsestään, ei olla huollettava.
Riippuvuussairaat löytävät herkästi aina uuden riippuvuuden vanhan tilalle. Olisiko mies voinut vaihtaa peliriippuvuuden alkoholismiin? Unohda miehesi ja hänen ongelmansa hetkeksi ja mieti, mitä sinä tarvitset ja kaipaat.

Mitä sinä haluat elämältä? Millaisen parisuhteen? Näetkö olevasi onnellinen miehesi kanssa tulevaisuudessa? Mitä pitäisi tapahtua, jotta se olisi mahdollista? Mitä huonoa ero toisi tullessaan?

Et ole yksin. Tunnistan nuo masennuksen ja ahdistuksen tunteet, olo on kuin hullulla ja kurkkua kuristaa. Hienoa, että yrität löytää apua itseäsi varten, jotta et huku tuon painolastin alle.

Voi on niin tuttua. Kaikki mitä kerrot. Se miten alkoholisti toimii, ja miten puoliso toimii. Tosi hienoa että olet jo heti lähtenyt hakemaan tietoa ja tukea. Vaatii aikaa sulattaa asiaa, nähdä oma ja lapsen tulevaisuus. Ja ymmärtää mitä alkoholismi ylipäänsä on. Ja niin vaikeaa kuin se on, myöntää, ettei pysty alkoholistia auttamaan rakkaudella eikä raivolla. Ja vähiten järkevillä perusteluilla. Puoliso ja lapsi ovat alkoholistille yhtä tärkeitä kuin kenelle tahansa. Ehkä jopa tärkeämpiä, koska hän todella tarvitsee heitä pitäytymään jatkuvalta juomiselta, mikä veisi nopeammin rappiolle.
Puolisolle tilanne on raskas valehtelun ja jatkuvan epätietoisuuden takia. Sairauden edetessä mukaan tulee ikäviä piirteitä, kun puoliso alkaa asiasta huomautella ja asetella ehtoja. Tulee pullon ja alkoholistin väliin. Teilläkin puoliso syyttää sinua kyttäämisestä, kun itse ei pidä lupaustaan. Totta kai kyttäät, ei kai sitä tarvitse hävetä. Alkoholistia ahdistaa. Hän ei halua menettää kumpaakaan, ei alkoholia eikä perhettä.
Jaksamista sinulle tähän. Alkoholismi on sairaus joka pahenee ajan myötä. Ei kannata toivoa että tilanne paranee itsestään, vaan kannattaa toimia. Toiset alkoholistit saa pakotettua/huijattua/ohjattua hoitoon. Toisia ei. Sairaus ei mihinkään katoa, mutta hoidettuna sen kanssa voi elää. Raittiita alkoholisteja on.