Nyt kirjoitan jostain mikä on kielletyltä ja vaarallista. En tiedä onko se sitä, mutta pelottaa siitä puhua julkisesti. Toivon, että täällä olisi muitakin joille asiaa voi jakaa ja ymmärtävät.
Ensin omaa taustaa. Minulla on alkoholisti isä ja läheisriippuvainen äiti ja sisaruksia. Isä oli sekakäyttäjä ja käytti henkistä ja fyysistä väkivaltaa. Vanhemmat erosi lopulta monien tapahtumien jälkeen. Sisaruksilla on ollut päihteiden käyttöä ja itsemurhayrityksiä. Minä olen olen ollut “selviytyjä”, hyvä lapsi. Lapsuuden seurauksia on ollut vaikeus luottaa muihin ihmisiin, tarve kontrolloida kaikkea, syömishäiriö, huono itsetunto, vaikeus luoda toimivaa perisuhdetta, muutamia mainitakseni.
Nyt teen töitä lasten/nuorten kanssa joilla suurimmalla osalla samanlaista taustaa. Se, että ajauduin alalle oli tietoinen valinta. Itse en koe saaneeni aikuisilta apua kun sitä tarvitsin. Yritin kyllä kertoa asioista mm koulussa mutta kukaan ei asiaan puuttunut. Sain pärjätä yksin ja hoitaa perhettä. Päätin joskus, että jos edes yhtä lasta voisin auttaa siinä tilanteessa kun itse olin, olen tehnyt työni mitä lähdin tekemään. En tiennyt mihin lähdin…Olen tehnyt työni hyvin. Olen siinä hyvä, tiedän sen. Mutta en tiennyt minkä hinnan siitä joudun maksamaan.
Olen auttanut lukuisia nuoria jaloilleen ja olen saannut heiltä kiitosta. Olen elänyt heidän rinnalla niin hyvässä kuin pahassa. Annan itsestäni paljon, mutta omia kokemuksia en ole kuitenkaan koskaan jakanut asiakkaiden kanssa. En ole vain työntekijä vaan ihminen joka kohtaa ihmisen. Se kuluttaa paljon. Olen niin mukana, että kannan heidän asioitaan mukana ja huoli heistä on kova. Se kuluttaa minua välillä suunnattomasti, en saa nukuttua tai syötyä. Tiedän työni olevan sen arvoista, mutta kulutan itseäni työssä likaa. Minun on vaikea “kestää” työkavereita, jotka tekevät vain työtä ja eivät suhtaudu työhön samalla tavalla kun itse teen.
Tänään olin hautaamassa nuorta miestä, jonka kassa olen tehnyt töitä hyvin pitkään. Itkettää. Kuolema oli onnettomuus. Mutta niin surullista, että paikalla oli työntekijöitä ja muita asiakkaita. Kuinka maailma voi mennä näin, että ihmisillä ei ole “omia ihmisiä” vaan läheiset ovat tulleet palveluiden kautta. Niin surullista ja niin väärin. Tämän pojan elämässä on aina ollut mukana vanhempien päihteiden käyttö.
Se, että kertoo työntekijänä “omasta taustasta” aiheuttaa usein paljon puhetta työyhteisössä siitä, että siksi se tekee niin koska… se hoitaa itseään…ei ajattele ammatillisesti… ym. Siksi on vaikeaa avoimesti puhua asiasta, koska ihmiset selittävät kaiken “taustalla” vaikka näin ei olisi.
Löytyykö täältä muita omaa taustaa omaavia työntekijöitä? Olisi kiva kuulla teidän ajatuksia.
Olen yrittänyt opetalla työn rajaamista. Edelleen toivon teidän ajatuksia jotta oppisin itsestäni lisää.