Alkoholistietävanhempi ja lasten tapaaminen

Erosimme miehen kanssa lokakuussa. Emme tehneet tapaamissopimusta, koska olimme molemmat sitä mieltä, että pystymme tapaamisista sopimaan ihan keskenämme. Mies ei kovasti kykene/jaksa/halua lastaan nähdä, voi mennä kolmekin viikkoa ilman että näkevät. Mies asuu 20 km päässä omassa kaksiossaan. Lapsi on 8-vuotias.

Miehen muuton jälkeen vein lapsen kaksi kertaa isänsä luokse viikonlopuksi kuten oli sovittu. Molemmilla kerroilla tulimme lapsen kanssa yhdessä takaisin kotiin, koska mies oli humalassa jo lauantaiaamuna. Oli tietysti kovin närkästynyt kun en lasta sinne jättänyt - koska ei hän nyt niin kännissä ollut.

Seuraavaksi kokeilimme sitä, että mies tulee luokseni tapaamaan lasta - sillä ehdolla että hän on selvä. Näin mentiin tovi, kunnes mies alkoi olla täällä yökylässä juoden. Viimeksi näin kävi 4 vkoa sitten. Olin miehelle taas sanonut, että ei tule jos ei voi olla juomatta. Selvänä (vissiin) tuli, mutta jo muutaman tunnin päästä nukkui humalaansa.

Jouluna kerroin, että mies on tervetullut aattona jouluaterialle ja viettämään aikaa lapsensa kanssa. Ei tullut, kun ei saanut jäädä yöksi. Kuulemma ahdistaa ajatus siitä, että pitää lähteä pois. Kävi sitten tapaninpäivänä. Silloinkin sanoin, että tulisi heti aamusta, että ehtisi olla koko päivän lapsensa kanssa. Tuli klo 15 ja lähti klo 19.

Nyt mies olisi halunnut lapsen luokseen vuoden vaihteeksi, minä kieltäydyin, koska en luota miehen juomattomuuteen yhtään. Seuraavaksi mies ehdotti, että tulee luokseni yöksi 15v lapsensa kanssa (ed. liitosta). Kerroin, että yökyläily ei käy, mutta voivat tulla iltapäivällä ja lähtevät sitten hyvissä ajoin pois, miehen luokse ampumaan raketteja - 8v ei edes jaksa valvoa niin pitkään. Tämä ei sopinut miehelle, koska hän ei “jaksa sahata tätä väliä edestakaisin”. Seuraavaksi hän oli sitä mieltä, että mä vieroitan lasta hänestä, koska en anna hänen jäädä yökylään. Mun mielestä kyse on siitä, etten suostu hänen manipuloitavakseen.

Olen jo muutaman kerran ehdottanut, että mentäisiin lastenvalvojan luo keskustelemaan näistä tapaamissäännöistä, mutta mies ei ole halukas. Selvitin tänään miten tämän kaupungin lastenvalvojat ovat tavattavissa ja soitan sinne heti maanantaina kun niillä on seuraava puhelinaika.

Kuulilsin mielelläni miten te muut olette saaneet tapaamiset toimimaan ja millaisilla säännöillä. Onko jollakulla kokemuksia lastenvalvojien kanssa keskusteluista - ihan kaikki kokemukset ja mielipiteet ovat tervetulleita! Kiitos jo etukäteen!

Kuullostaa erittäin tutulta, huokaus. Ei oikein tiedä mistä tässä aloittaisi kirjoittamaan :unamused:

Me ei olla vielä tavattu lastenvalvojaa. En tiedä olisiko siitä meille lopulta edes apua, kun ongelmahan on se, etten voi luottaa mieheen kaikkina aikoina. Eikä kyse siis ole vain siitä etten minä pystyisi luottamaan, vaan siitä etten voi luottaa, ei ole mihin luottaa. Joinakin aikoina mies ei vaan ole selvä, vaikka mitä olisi sovittu ja vaikka hän itse sanoisi mitä.

Ruttu sanoi täällä joskus muinoin, ettei lapset ole nyt ole ollenkaan yötä miehen luona, kun tämä on masentunut. Se on ollut mun mielestä hyvä lähtökohta. Helposti ajattelee vain eroavan ihmisen näkökulmasta ja tottakai sitä haluaa että omalla lapsella säilyy läheinen suhde toiseenkin vanhempaansa minun omasta erostani huolimatta, sehän on tosi arvokas asia. En mä ainakaan halua kostaa miehelleni mitään (no joskus nalkuttamalla :wink: ) enkä ainakaan käyttää omaa lastani sellaiseen. Mä haluaisin ehdottomasti, että lapseni voisi tavata isäänsä usein ja elää täysipainoisessa ihmissuhteessa keskenään. Ja lisäksi mieheni on hyvä tyyppi ja hyvinä aikoina kaikki viihtyvät hänen kanssaan, minä, lapsi etc.

→ Mutta kun tuon lisäksi mieheni on myös alkoholisti (tai ilmeisesti oikea termi kuuluisi tuurijuoppo, mutta mun mielestä ongelma on sinänsä jatkuvaa, että vaikka tunnistan ne juomakauden merkit ja miehen syklin, niin koskaan ei voi olla täysin varma, miten kauan hyvä kausi kestää, alkaako jo huomenna eri tunnelma. Joten mun mielestä kuvaus alkoholisti sopii paljon paremmin, tuurijuoppo kuullostaa mun korviin lähinnä itsepetokselta). Ne säännöt, mitä meillä on, ei päde niinä aikoina kun juodaan. Ei ne lupaukset mitä mies antaa, joten miksi minun sitten pitäisi sitoa itseni ja lapseni joihinkin lupauksiin, joihin sitten vaan pettyy. Niistä kerroista kun poika on ollut miehen luona ja on selvinnyt että mies on vaan nukkunut tai itkenyt sellaista takertuvaa känniruikutusta ala-asteikäiselle lapselleni mutta poika ole kuitenkaan kehdannut jättää häntä yksin ja lähteä kotiin - mulle noista kerroista on jäänyt vaan paha olo ja itsesyytöksiä tyyliin miksi annoin tapahtua kun mun olisi pitänyt tajuta. Mä en usko että tämä perusongelma muuttuisi vaikka ne tapaamisajat olisikin määritelty mustaa valkoiselle.

Mä en toistaiseksi ole mitään vedenpitävää ratkaisua tähän keksinyt. Meidän onneksemme mies asuu myöskin paikallisbussimatkan päässä ja poika osaa kulkea matkan yksin. Ajoittain on toiminut ihan jopa säännölliset vierailut ja yönukkumiset isän luona - meillä ne on toteutettu lähinnä arkiviikolla, koska silloin voin olla varmempi. Kun on mennyt pidempään hyvin, niin vaikka isä sitten yhtäkkiä aloittaisikin juomaan, osaa poika sen nykyään tunnistaa sellaiseksi tilanteeksi, josta on hyvä lähteä pois ja tosiaan lähtee sieltä kotiin. Ja toi on musta upeaa, niin upeaa kuin noin surullinen asia nyt ylipäätään voi olla. Toisinaan taas - kun isällä on jatkunut se huono kausi mutta noiden kahden ikävä toisiaan on niin kova että haluavat sopia yökyläilystä vaikka miehestä näkee että ainakin krapula on päällä- en voi mitenkään luottaa siihen että poika osaisi jättää miehen ongelmat tämän omiksi ongelmiksi ja tulla vaikka kotiin heti kun havaitsee jonkin olevan vialla (siis miehen juovan salaa), tai että kertoisi minulle ja pyytäisi minut sinne. Pojalla saattaa olla liian kova ikävä isää tai jotain muuta sellaista. Tässä kirjoittaessa tuntuu päivän selvältä ettei tuolloin pitäisi antaa pojan mennä yöksi, mutta kuitenkin sellaista on sattunut… Välillä olen tehnyt niin että olen itsekin tullut yökylään miehen luo pojan kanssa ja sitten tosiaan tuota että mies tulee meille. Välillä sujuu hyvin, välillä huonosti. Sitäkin on kokeiltu, että joinain päivinä poika menee koulusta isänsä luo mutta tulisi yöksi kotiin… Pojalla vaan kun alkaa olla omiakin menoja niin paljon, oikeaa aikataulujen yhteensovittelua tämäkin… Mun pyrkimys on se, ettei pojan tarvitsisi nähdä isäänsä juoneena, mutta aika vaikeaa tämä välillä on ja vaatii paljon venymistä multa. Jään itsekin odottelemaan muiden kommentteja ja ajatuksia :slight_smile:

Ai niin, vielä tuosta miehen kyläilystä meidän luonamme - mies usein valittaa että tuntuu liian pahalta palata omaan kämppäänsä täällä vietetyn yön jälkeen, täällä vietetyistä öistä seuraa sydänsuruja. Siksi noi täällä yöpymiset on vähän huono vaihtoehto, vaikka ne muuten tuntuvatkin helpoimmalta.

Joo-o, lapseni isä eli juoppohullu omassa ketjussa, on myös ryssinyt menemään tapaamisviikonloppuja juodessaan ja tosiaan ehdotellut, että eikö olisi helpompi jos tulisi minin luo yöksi tapaamaan lasta ja sitten toisaalta nauku kuinka ahdistaa lähteä jne.Eli samaa soopaa kuuluu täälläkin.Totuus on kuitenkin se, ettei lastenvalvoja raitista juoppoa isää, saatat joutua ongelmiin, kun tapaamiset on kirjattu virallisesti ja isukki voi sitten uhkailla sillä, kun et päästä sovittuihin tapaamisiin jos epäilet/ huomaat ettei isä ole sellaisesssa kunnossa, että kykenisi lasta hoitamaan.Katsos kun ne tapaamiset saavat lainvoiman ja jos joudut tilanteeseen jossa joudut tapaamisen estämään, sinun sanasi ei enää paina mitään vaan joudut soitamaan poliisit puhalluttamaan isukin ja sitten vielä pääset yhteyteen päivystävän lastensuojelun kanssa.

Ylipäänsä ainoa järkevä tapa toimia olisi se, että jos toinen vanhempi on alkoholisti niin se lähivanhempi saisi yksinhuoltajuuden, itse olen metsästellyt juoppista pitkin paikallisia ryyppykämppiä saadakseni nimikirjoutuksen pankkipapereihin.Lapsen kautta alkoholistimies saa pyöritettyä exsäänsä ja välillä tuntuu ettei eroa ole tullutkaan , kun joutuu kuitenkin pähkäilemään sen juomisia tai juomattomuutta.Alkolisti on mielestään hyvä vanhempi ja selvänä ollessaan touhottaa lapsen kanssa, antaa kaiken periksi ja kas lapsi on kohta sitä mieltä että lähivanhempi on rasittava nipottaja, kun alkkarista ei ole rajoja pitämään.Eikä se johdu siitä, että alkkari haluaisi olla sellainen ,mutta miten ihminen joka ei pysty asettamaan itselleen minkäänlaisia rajoja voisi asettaa niitä muille ?

itse olet siinä sitten ihmettelemässä kumpi on parempi, yhteys epävakaaseen , manipuloivaan, kännissä sopertelevaan etävanhempaan joka “viettää laatuaikaa” lapsen kanssa silloin kun hälle sopii ( ei koskaan silloin kun lapsi sitä toivoo) vai ei yhteyttä ollenkaan ??

Mä en halua tehdä tapaamissopimusta vaan käydä keskustelua lastenvalvojan fasilitoimana niin, että mieskin ymmärtäisi millä säännöillä mennään - taitaa olla toiveajattelua tällainen…

Viime keväänä mies ilmoitti tekstarilla muuttaneensa jonkun naisen luo asumaan ja käski tuomaan lapsen sinne. Mä soitin silloin päivystävälle lastenvalvojalle ja kerroin mikä tilanne on ja varmistin, että eihän mun tarvitse viedä lasta sinne, eihän? Puolihysteerisenä, kun en edes tiennyt että miehellä on toinen nainen, mies kun koko ajan vannoi haluavansa mun luo takaisin. Mulla oli hyvä keskustelu silloin lastenvalvojan kanssa ja lopuksi se kysyi, että kirjataanko tämä soitto vastaisen varalle. Kirjattiin.

Mä luulen, että mies ymmärtää olevansa altavastaajan asemassa ihan omasta syystään. Siksi se ei halua lastenvalvojan juttusille vaan parhaansa mukaan yrittää syyllistää mua, jotta taipuisin hänen ehtoihinsa. Onneksi mä vahvistun joka päivä ja pystyn pitämään puoleni.

Voimia sinulle ! Syyllistämisen kanssa on rankkaa elää vaikka järki sanoo ,ettei juoppiksen puheet ole tästä maailmasta,niin tunnetasolla pahoittaa mielensä.Mutta ollaan vahvoja, kaikki yhdessä ! :slight_smile:

Hei vaan ja voimia uuteen vuoteen…
Lyhyesti meidän tilanne… ISI aivan katuojassa tällä hetkellä ja pääainetta en tiedä, kaikki menee mitä irtoaa… Erottu vuosi sitten ja lapsi 1,4v

Tapaamiset sujui 4kk eron jlk päivittäin, kun hän oli kunnossa, vähitellen alkoi laiminlyödä tapaamisia,kun päihteet tli kuvioihin.
Tapaamiset olemme saaneet siis itse sopia, sillä lastenvalvojalla tilanne oli vuosi sitten meillä hyvä ja ISI kunnossa.

Sitten tapaamiset on olleet kesästä alkaen vain kk välein, sitten meni 2kk ja nyt jo 3kk. Ja tuossa välissä häntä ei tavoita, jos tavoittaa soittaa hän rakastamis ja itkuvirttään…
Joulun alla kävi ja nyt puhutti tänää itsensä tänne. (vaikka olin päättänyt että ei tule tänne ennen katkaisua ja kuntoutusta, joka kuulemma ensi viikolla…AINA siirtyy ENSI viikkoon)…

Ja tapaaminen päättyi vartin jlk, sillä hän oli aivan hakattu, retunen ja SEKAISIN kun seinäkello “krapula kun join eilen 3kaljaa, sängyst tipuin ja siks silmä auki ja turvonnut”… Sanoin heti etten usko tai jos on noin paha krapula ei tapaamisesta ole lapselle mitään hyötyä…(eikä kellee muullekaan)

Hän käyttää välineenä lasta, että jos ei näe ei pysy selvänä, mutta tänään sain avattua suuni ja sanoin, ettei lapsen kuulu sinua hoitaa, vaan sinun häntä.

Tapaamisten tiimoilta meillä oli elokuussa lastenvalvoja, jonne ISI ei tullut ja huoltajuutta haen oikeudelta paraikaa, kuten myös ruokkoja…

Lastenvalvojan, sossun yms. ohjeet on että vain selvänä etävanhempi tapaa! Ja esim. meillä minä valvon tapaamisia, sillä valvottuihin hän ei suostu. Ja tänää 1.x vuoteen sain voimia pistää hänet pihalle, mutta on ollut aina sekasin kun on tullut tapaamaan=( mutta pystynyt silti toimimaan, tänään ei pystynyt sitäkään enää=(
Nyt lapsi on jo sen verran iso että alkaa huomaamaan isästään joten en enää aio lipsua asiassa… Ja saan itselle pian jonkun mahahaavan, kun näen häntä tuossa kunnossa, joten parempi pysyä poissa!

Lastenvalvojat yms on myös sanoneet “lapsella oikeus isään, kunhan isä selvä ja tapaamiset voi laittaa jäähylle jos tilanne tälläistä”… Sillä eihän tuossa kunnossa olevalla ole mitään annettavaa lapselleen…
Neuvola taas sanoi, että lapselle on rikkaus nähdä toistakin vanhempaa, kunhan selvä, mutta että toinen turvallinen vanhempi KOKO AJAN läsnä tapaamisessa! Ihan niin kuin mummojakin nähdään harvoin, mutta ne on olemassa, niin myös tässä tilanteessa meillä se toinen vanhempi, mikä mielestäni surullista=(

Toivottavasti tästä jotain apuja tai tukea sinulle!

Moi! Kirjoitan tähän nyt lapsen näkökulmasta, koska mä olen ollut joskus tuo lapsi tällaisessa tilanteessa.

Yleensä, jos isä oli humalassa, ei hän tullut tapaamiseen lainkaan. En edes jaksa laskea monta tuntia olen venannut isää turhaan. Mutta parempi ettei silloin tullut… Äiti piti aina huolen siitä, että en koskaan joutunut olemaan isän kanssa jos hän oli humalassa. Muistan muutaman kerran kun on menty tapaamiseen ja käännytty kannoilta nopeasti :slight_smile:

Vihasin isän puhelinsoittoja humalassa. Lapsi kyllä tajuaa vanhemmastaan nopeasti jos se on kännissä ja se on pelottavaa. Melko pienenä opin sanomaan AINA puhelimen soidessa “Jos se on isä ja kännissä, olen kylvyssä.”

Mitä me teimme isän kanssa kun tapasimme? Urheilimme, hiihdimme, pelasimme shakkia, kävimme syömässä. Tekeminen oli tärkeää.

Todellinen suhde isääni mulla muodostui vasta aikuisena. Kävimme pari isoa riitaa, joiden jälkeen olin vuoden puhumatta hänelle. Opin kuitenkin tärkeän asian äitini mallista jo lapsena - opin ettei mun tarvitse kuunnella humalaista isää ja mä saan asettaa rajat. Nykyään tulemme hyvin juttuun ja isäni kunnioittaa asettamiani rajoja, tietää esimerkiksi että mulle on aivan turha soittaa humalassa.

Tässä asiassa te, selvempi osapuoli vanhemmista, olette musta tärkeässä roolissa: teidän mallista lapsi oppii asettamaan rajoja ja oppii, että hänellä ei ole vastuuta vanhempansa humalasta. Aivan samalla tavoin kuin päihderiippuvainen puoliso aiheuttaa toisessa ristiriitaisia tunteita ja sitä, että toisesta alkaa huolehtia, se aiheuttaa näitä tunteita myös lapsessa. Ei lapsella kännisen isän kanssa kivaa ole, hän kuitenkin tuntee vastuukseen olla läsnä ja huolehtia sillä tavalla isästään - ikään kuin leikkii lasta jotta isälle ei tulisi paha olo lisää.
Se ei ole hyvä tilanne.

Ei ole kännisen isin kanssa joo kivaa, meillä eilen poika juoksi ovelle kun kuuli että ISI tulee, kunnes tämä puliukolta haiseva hakattu aave tuli sisään, perääntyi poika ja istui vain sylissäni sen hetken mitä tapaaminen kesti…

Mietin miksi ISI oli niin aivokuolleen oloinen ja koordinaatio kateissa… Sain tietää tänään että hän käyttää nykyään butaania, kun muuta ei enää ole varaa hankkia, johan tuollainen voi olla vaarallinenkin ja onkin kun tiedä mitä harhoja näkee…

Itse myös elänyt alkkisäidin siivittämää elämää, tai isäni ymmärsi laittaa äidin pihalle ja meillä ei kotona juotu, mutta muistan aina sen kikkara tukkaisen naisen vihreässä jakkupuvussa, joka haise yves rokkerin mansikkatuoksulle… tuli ovelle sanomaan että äiti rakastaa ja lähti baariin. Tänä päivänäkin oksennan likimain tuosta mansikka tuoksusta!! Joten tuskin olen ollut silloinkaa kovin innoissani…

No voi harmi, kävin illalla kirjoittamassa tähän vastausta ja luulin tallentaneeni sen, kun en ehtinyt saada kirjoitettua loppuun - mutta näköjään joudunkin kirjoittamaan alusta alkaen…

Joo tosiaan, tuo tekeminen tapaamisten yhteydessä olisi mahtavaa. Saada kannustettua isä vaikka joukkuetoimintaan tai johonkin muuhun yhteiseen harrastukseen lapsen kanssa. Tässä asiassa mulla ei kuitenkaan ole mainittavaa sanavaltaa, voin vaan toivoa ja yrittää ehdotella…

Tapaamisiin vain selvänä, tottakai, mutta harmi ettei aina ole selvää, onko toinen juonut vai ei, kun toinen on vuosia opetellut peittämään jälkiään. Aina se, että luulee lapsen lähtevän selvän ihmisen luo ei pidäkään paikkaansa, ainakaan muutaman tunnin kuluttua. Ihan siinä eroon muuttaessa mitkään yökyläilyt eivät tulleetkaan kysymykseen, ja kerroin lapselle syyksi sen että nyt kun isällä on se masennus ja alkoholiongelma niin täytyy odotella… Mutta pojallahan itysellään on ikävä isää, puhumattakaan nyt isän ikävästä. Meillä isä oli aina juonut salaa ja kun muutettiin erillee, poika ei vielä osannut tunnistaa juomista, ja sittenhän isä jo nukkuikin tai oli jo liian sekaisin… Mä näytin pokkana pojalle piilopulloja yms, että osaisi yhdistää että tuo käyttäytyminen, tuo silmien asento ja tuo väsymys kuuluu yhteen juomisen kanssa. Toi ei varmastikaan ole mitenkään kaikkiin tilanteisiin sopivaa käyttäytymistä vanhemmalta, mutta mulle oli tärkeää että lapseni osaisi havaita merkit ajoissa ja poistua paikalta, ennenkuin olisin voinut luottaa ollenkaan tai laskea häntä isän luo muuta kuin pariksi tunniksi. Kaikkein tärkeintä oli tehdä toi hyvässä hengessä, välttää turhaa riitaa, koska sitä poika varoi kaikkein eniten, ja pelkäsin salaisi vanhempien riitojen pelossa juomista minulta.

Pikkuhiljaa sit tuli niitä kyläilyjä enemmän ja mielelläänhän poika jää yöksikin. Oon aina ollut backuppina, siis jos meen jonnekin etten pääse lastani hakemaan tai en oo kotona, niin poika menee muualle yökylään. Mutta pettymyksiltä ei ole voinut varjella. Tässä on kuitenkin kaksi ihmistä, jotka haluavat nähdä toisiaan ja joskus se lapsen ikävä on ihan käsin tunnusteltavaa. Ihan vasta viimeisen parin kuukauden aikana on ilmaantunut haluttomuutta mennä isälle ja soittaa tälle. Alkuun luulin, että se johtuisi siitä että pojalla kaverit alkaa jo näytellä pääosaa, sopi aina koulun jälkeen heidän kanssaan menoja ja lopulta halusi tulla kotiin kun täällä saa tehtyä läksyt helpommin. Mä luulin että isä voi paremmin kuin mitä tilanne oikeasti olikaan, lopulta selvisi että isä oli aina itkeskellyt ja ollut poissaoleva (ja vanhana almana ajattelen sen tarkoittavan juuri salaa tissuttelua) ja että on juonut, mutta poika ei vaan ole kehdannut lähteä. Aaargh. Niin ja toinen mitä poika pelkää on se, ettei muista ottaa koulukirjojaan toisesta kodista, asiat alkavat olla liian levällään kahdessa kodissa, tämä on tän jaetun kouluviikon ongelma. Arkiviikko on kuitenkin parasta kyläilyaikaa alkoholiongelmaisen luona.

Ja lasta kuuntelemalla mennään, eli just nyt ei tarvii ajatella yökyläilyjä.

Piukula, vaikuttaa että olet törmännyt viisaaseen ihmiseen siinä lastenvalvojan hahmossa, joten jos häneltä tosiaan jotain konsultaatiota on mahdollista saada, niin ota ihmeessä vastaan. Itse yritin löytää vastaavaa perheneuvolasta, mutta ikävä kyllä petyin, ainakin siihen omaan vastaaottooni. Olisin kaivannut paikkaa jossa olisimme olleet perheenä, varsinkin me vanhemmat siis, puhumassa eron jälkeisestä vanhemmuudesta, alkoholismista, tapaamisjärjestelyistä, alkoholista ja masennuksesta puhumisesta lapsen tasoisesti… Mutta eihän minun lapsellani ole ongelmaa, ongelma on meillä vanhemmilla. Pojan luokanvalvojan sanoin tasapainoisemman oloista lasta saa hakea. Meille olisi ollut tarjota pariterapiaa - jos olisimme halunneet olla pari. Mä en kuitenkaan halua tehdä enää työtä sen eteen, vaan olisin halunnut tehdä työtä sen eteen, että erosta huolimatta voimme hyvin. Eli, odotettuamme aikaa ensin 9 kk, jouduimme luovuttamaan ekan koko perheen vastaanottokerran jälkeen paikkamme jollekin akuutimmalle perheelle. No mutta olen jaksanut kantaa arjen kaikesta huolimatta, nyt tuntuu että eron suhteen itselleni raskaimmat ajat ovat jo takana ja suhteellisen hyvin ollaan tähän asti selvitty, mutta mulla tuolloin pelkona olikin, että entä jos en jaksa tai jospa en osaakaan :confused:

Eepos: Meillä myös tuo että aina en erota onko toinen selvä vai ei… Ja sitten haluaa uskotella itselleen että kyllä tuo nyt selvä on! (vaikka totuuden tietää kuitenkin) … Ja jos tapaamiset on sujuneet hyvin, niin olen antanut hänen ollakin tässä kun molemmilla on ollut ihan hauskaa, pojalla ja ISIllä… jos isi ees muistaa täss olleensa…

Nyt eilen hän naukui tänne päästä ja totesin että ei ennen kuin on katkasussa, sitten voidaan miettiä asioita uusiksi.
Ja tänää taas pyysi että huomena saisi tulla, mutta kielsin sen…
Sillä uskon että mikään ei ole muutamassa päivässä muuttunut ilman apuja, saman kaveriporukan kanssa ja ilman ryhmiä…

Kun kiellän häntä tulemasta alkaa marttyyri ruikustus"hyvä on, en tule enää ikinä sitten"

Olen sanonut vain että tulla saa, mutta silmien on pysyttävä auki!!

Voimia teille kaikille tasapuolisesti