Ellis kirjoitti fiksusti. Olen samaa mieltä ihan kaikessa. En minäkään ajatellut, että tilanne olisi kovinkaan paha omassa suhteessani. Luin toisten juttuja ja ajattelin, että noillahan on vielä rankempaa. Exäni kun ei juonut säännöllisesti, seksi luisti ja rauhallisia koti-iltoja oli suurinosa kaikista illoista. Jälkikäteen vasta olen huomannut, että miten persoonani on muuttunut läheisriippuvaisen persoonaksi. Se jatkuva yrittäminen…hohhoijaa.
Jo tuo, että yhdellä ihmisellä on perheessä noin vahva auktoriteettiasema verrattuna toisiin on huolestuttavaa…lapset ei uskalla tuoda kavereita kotiin…aamukahvin keittämättä jättämisestä valitetaan…onko tuota nyt vaikea itse keittää? Minun mielestäni sinä olet jo tottunut kestämään liikaa. Eikä ole hyvä malli lapsille, että äiti joutuu aina kestämään kaiken. Pahoittelen, jos olen liian suora. Harmittaa vaan, kun yritän ymmärtää läheisriippuvaisuuttani ja koko tätä alkoholismi kuviota ja kun kuulee samalta kuulostavia tilanteita. Sitä sitten tyytyy niihin harvoihin selviin iltoihin…saa niistä niin kovan onnen tunteen, että kestää kaikki muut. Tällöin alkoholi hallitsee elämästä nauttimista. Päättää milloin siihen on oikeus.
Kaksi iltaa meni “absolutistina”, sitten tuli aihe juhlistaa onnistunutta päivää muutamalla oluella (5*0.5l). Annoin siihen itse syyn, kun jäin tyopaikan juhliin eilen, ja otin muutaman lasin viiniä siellä. Oma(kin) sosiaalinen elämäni on nykyisin niin kapeaa, että tartun tällaisiin juttuihin hanakasti.
Huomaan nyt, että muutenkin, kuin tässä asiassa otan syyn aina omille harteilleni. Minun ei olisi pitänyt jäädä juhliin, minun olisi pitänyt hoitaa tilanne paremmin, niin oltaisiin vältytty huudolta jne.
Joka tapauksessa kaikkien näiden keskustelujemme jälkeen tuota ekaa raitista aamua luukuun ottamatta, on elämämme ollut taas leppoisampaa. Hän yrittää kovasti ja hän on meille hyvin rakas.
knight=ihmissusi
Tämä on kuin suoraan jostakin läheisriippuvuuden määritelmästä 
(Itse pidän enemmän sanasta kotivammaisuus, mutta tuota läheisriippuvuutta käytetään yleisemmin)
Itse päädyin tuolla ajattelulla ottamaan turpaani -välillä pahastikin- ja uskomaan että minun olisi pitänyt hoitaa tilanne paremmin, niin olisi vältytty…mitä sitten ikinä tapahtuikin. Läheisriippuvuus kuten alkoholismikin on etenevä sairaus. Sielä ne etenevät sievästi rintarinnan kodin “turvallisten” seinien sisäpuolelle. Henkinen väkivalta on usein vielä fyysistä tuhoisampaa, koska sen kanssa joutuu miettimään sitäkin tapahtuiko se todella…alkaa eopäillä itseään, ei tiedä, mikä on totta. Fyysistä väkivaltaa ei sentään voi itseltää kieltää -vaikka sen voikin selittää aina yksittäiseksi ylilyönniksi.
Ja ainahan minä sain palkkioni, sen hyvittelypäivän, jolloin olin maailman kaunein, älykkäin, seksikkäin ja kaikinpuolin valovoimaisin yksilö, jalustalle nostettu jumalatar, joten tokihan sen takia kannatti menettää omanarvontuntonsa, mielenterveytensä ja tuhota lapsilta lapsuus, kun selvcästi me oltiin sille alkoholistille niin kovin rakkaita, saatinhan me hyvittelypäivinä (joita sentään oli viikossa noin 3-4, alkuviikko) kaikki mitä keksittiin haluta ja mä sain sitä palvontaa, viis valvotuista öistä viikonloppuna ja siitä, että koti oli sellainen että lapset ei viikonkopuisin kotona olleet vaan pakenivat isovanhempien luo mutta meillä oli mahtavaa seksiä ja tehtiin koko perheen kanssa paljon juttuja yhdessä, matkusteltiin ulkomailla, käytiin ulkona syömässä…mehän elettiin täydellistä elämää! Mitä nyt yks pikku kupru, isä oli humalassa 2 päivää viikossa, mutta eihän sitä kukaan tienny ja mähän vaan olin ylireagoiva ja hysteerinen.
Hei,
Huolesi on aitoa. Noin meilläkin miehen juominen alkoi. Joku kirjoitti ettei olisi kuin yksi vaihtoehto jos mies ei hoitaisi työtään ja muita velvollisuuksiaan juomisen takia. Mutta siihen se juominen johtaa! Ensin juodaan avoimesti, sitten alkaa tulla kotona sanomista, joten aletaan juoda osin piilossa. Kohta juodaan kokonaan salaa ja piilotellaan pullotkin. Ja valehtelu kuuluu tietysti asiaan: “mitään en ole ottanut tai jos olen, yhden tai kaksi vain”. Kohta alkaa työnteko takkuilla. Ei ollakaan niin mahtavia ja päteviä kuin itse kuvitellaan.
Alkoholistista kun ei meinaa päästä eroonkaan sitten kun hoivavietti on päässyt loppumaan. Juoppo nauttii luontaiseduista kotona, eikä koe tarvetta muuttaa muualle. Eihän hän ole se perheen häirikkö, vaan vaimo joka huutaa mitättömistä asioista, kuten juomisesta, käännyttää vielä lapsetkin pyytämään isää menemään pois.
Muistan ne rankat vuodet kun hoidin pieniä lapsia kotona, mies kävi töissä ja joi hirveät määrät iltaisin ja viikonloppuisin. Hänestä ei käytännössä ollut mitään apua lastenhoidossa. Olin niin puhki että pidättelin itkua aina kun joku ystävällisesti kysyi “mitä kuuluu”. Olin niin uupunut etten olisi pystynyt muuttamaan lasten kanssa pois, tai tekemään muitakaan ratkaisuja. Onneksi mies vähensi itse juomistaan asteittain. Toivotan voimia tulevaisuudelle!
Sinulla Moninainen siis ihan rohkaiseva esimerkki 
Eilen 5 isoa olutta ja kaksi iso lasia punaviiniä, ainakin kolme ravintola-annosta. Annos hieman pieni normiperjantaille, ensimmäinen tölkki aukesi vasta klo 20. Tänään suunnitteli grillaavansa, ensimmäinen tölkin aukeaminen riippuu siis siitä, milloin meillä on ruoka 
(siihen voi mennä tovi, hänellähän on oikeus nukkua aamuisin pitkään)
Aina löytyy syy, miksi juoda. On olemassa ainakin remontti-, siivous-, grillaus- ja ruohonleikkuu- ja ruoanlaitto-olut, saunaoluesta puhumattakaan…
Olen tavannut erään miehen, josta haaveilen. Tiedän, ettei hän ole mies minua varten, eikä hän tiedä tunteistani, ja näin asia saa myös olla. On vain jotenkin helpottavaa, kun tietää, että tuollaisiakin miehiä on olemassa, vaikka en itse koskaan siitä saisikaan nauttia, muuten kuin kuvitelmissani.
Mieheni isä on alkoholisti, nyt eläkkeellä hän sen jo tunnustaa. Juomismalli on isältä perittyä siis. Hänen veljensä on alkoholisti, tai “kohtuukäyttäjä”, kuten miehenikin. Mieheni veljessä näen jo niin huolestuttavia piirteitä, jotka varmaan näkyvät omassa miehessänikin, mutta en itse niitä erota, kun olen liian lähellä.
Huomaan jääneeni jo koukkuun tänne palstalle, olen lukenut monia tarinoita, ja laput silmiltäni ovat pudonneet.
Ensimmäiseksi täytyy sanoa, että eilen ei auennut grillausolut, raittiinakaan ei ollut, mutta ihan kohtuuannoksissa kuitenkin pysyi (lasi viiniä ruoan kanssa ja illalla kolme olutta). Minulla oli kuitenkin tunne, että hänen aikomuksensa oli tyytyä vain tuohon viinilasiin, mutta ei sitten voinut itselleen kuitenkaan mitään.
Vietän (taas) aamua lasten kanssa keskenään. Isä nukkuu. En ole keittänyt kahvia 
Googlasin vihdoin sen Minnesota-hoidon, kumma miksi se oli niin vastentahtoista. Yksi lause kiinnitti huomioni, liittyi siihen, ettei alkoholistin promillet vastaa humalatilaa. Olen vuosia puolustellut mieheni juomista sillä, ettei hän juo humalahakuisesti. Mutta jos ei juominen ole humalahakuista, miksi siis 1-2 olutta ei riitä? Laskin jollain laskurilla, että hänellä 4 ravintola-annosta riittää 1 promillen humalaan (=3 isoa keskiolutta). Tuo on hänellä päivän minimiannos. Laskin samoin hänen ajokuntonsa lauantaina, perjantain juomisen jälkeen. Vielä puolilta päivin 0.7 promillea. Myös kuivahumala löytyi noilta sivuilta, kun alkoholisti pakotetaan vasten tahtoaan olemaan ilman annostaan…
Läheisriippuvaisuus oli minulle kokonaan uusi sana. Olen aina ihmetellyt, miksi ihmiset jäävät suhteeseen alkoholistin kanssa, ja nyt huomaan, kuinka perustelen itselleni, minun mieheni on erilainen, hän on ahkera ja välittävä. Uskon hänen tarinansa kohtuukäytöstä ja jos mietin eroa, riittää, että hän sanoo, että minun menettämiseni on hänen suurin pelkonsa, kun minä jo hautaan sen ajatuksen kokonaan.
Vanhin lapsistamme on viime aikoina ottanut useaan otteeseen kanssani puheeksi, kuinka oudosti ja epäreilusti isä joskus käyttäytyy. Alkuun puolustelin häntä, mutta nyt olen ottanut rehellisen linjan. Olen kertonut, että olen keskustellut asiasta isän kanssa, ja toivon sen auttavan. Mainitsin myös, että positiivista on, ettei isä vielä kello kahdeksaan mennessä illalla ollut avannut yhtäkään olutta. Samalla havaitsin, ettei lapsi ymmärtänyt asiaa. Koko hänen elämänsä ajan on isä juonut olutta, lähes joka ainoa ilta. Ei lapsi osaa yhdistää isän käyttäytymistä ja tuota tölkkiä toisiinsa, jos niillä nyt yhteyttä onkaan, voihan kiukuttelun syy piillä myös jossain muualla.
Hienoa ihmissusi. Kuulostaa, että olet oivaltanut jotain tärkeää. Isommille lapsille lapsille voi jo puhua asioiden oikeasta tilasta, koska ymmärtävät kyllä. Äidin ei pidä joutua anteeksipyytelijän asemaan. Mielestäni ei ole myöskään normaalia, että alkoholia kuluu joka ilta (määristä riippumatta). Ajattelen taas lähinnä vierestä seuraavia lapsia. Ei ole hyvä rentoutumismalli heillekään. Kyllä kiukkuisuuden voi pistää kuivahumalan piikkiin varsinkin, kun alkoholin käyttöä on takana vuosia. Lapset eivät sitä ymmärrä, kun se on aikuisillekin niin vaikeaa. Ainakin minulle oli 
. Riippuu lapsien iästä, mutta jossain vaiheessa on hyvä puhua asioista niiden oikealla nimellä. Luulen, että heidänkin on sitten helpompi lähteä omaan elämään. Alkoholismi on muutenkin niin yleinen ongelma, että jokaisen nuoren pitäisi tietää siitä vähän enemmän.
Yllättävän paljon samankaltaisuuksia löytyy mm. väkivaltaisessa suhteessa elävien kanssa. Ainakin itse olin kuitenkin sitä mieltä, että väkivaltaista miestä en kestäisi… 14 vuotta jaksoin kuitenkin juovan kanssa? Olisinko selittänyt samalla tavoin lapsilleni, että isä löi tänään vaan vähän? Ja että hoitaa se kuitenkin työnsä?
Sorry, tämä nyt ei liity juuri sinuun, mutta tuli omasta historiastani mieleen.
“Älä jätä minua” pyysi mieheni, kun sanoin suhteemme loppuvan jos korkki ei mene kiinni. Kaksi vaihtoehtoa, eroamme ja lähden oman mielenterveyteni tähden, en jaksa enää… tai sinä lopetat juomisen lopullisesti.
Hän lupasi lopettaa, mutta ei ole valmis hakemaan apua muualta, ainakaan vielä. Sanoi että jos ei itse pysty
lopettamaan niin sitten hän menee.
Vaikea tilanne, pysyykö se korkki kiinni ?? Olen nyt toiveikas mutta pelko on takaraivossa koko ajan. Hän lähti
aamulla töihin, vai lähtikö sittenkään ?? Puhuimme viikonloppuna asioista, ja hän haluaisi yrittää jos minä olen hänen tukena. Lupasin hänelle yrittää vielä, en tiedä olenko ihan hyväuskoinen hölmö jota voi vedättää mielin määrin ?
Hän pystyy ihan helposti olemaan kuukaudenkin kuivilla, ja kaikki on ihanaa, rakkaudentäyteistä elämää kunnes…
juominen alkaa uudestaan. Sanoin hänelle että jos tulee sellainen olo että tekee mieli viinaa ja ahdistaa niin siitä täytyy puhua eikä lähteä ryyppäämään. Hän lupasi ja minä uskoin… 
Minun mieheni lähti hoitoon siinä vaiheessa, kun mä olin soittamassa itselleni ambulanssia (112 oli jo painettu) ja lähdössä psykiatriselle osastolle lepäämään.
Voisin suositella lämpimästi kahta kirjaa: Katarine Hamori: Vastoin miehen tahtoa ja Robert J. Meyers& Brenda L Wolfe : Rakkaasta raitis. Tosin jälkimmäistä kirjaa lukiessa on muistettava, että parempi yksi ruumis kuin kaksi, eli itsensä on ymmärrettävä pelastaa ajoissa.
[/quote]
Voisin suositella lämpimästi kahta kirjaa: Katarine Hamori: Vastoin miehen tahtoa ja Robert J. Meyers& Brenda L Wolfe : Rakkaasta raitis. Tosin jälkimmäistä kirjaa lukiessa on muistettava, että parempi yksi ruumis kuin kaksi, eli itsensä on ymmärrettävä pelastaa ajoissa.
[/quote]
Kiitos vinkistä, menen tänään kirjastoon lainaamaan tuon Katarine Hamorin kirjan, se näytti netin mukaan olevan
meidän kirjastossa.
Sinun miehesi onneksi tajusi tilanteen vakavuuden ja meni hoitoon. Onko hän pysynyt kuivilla ?
Oma mieheni ei yleensä juo viikolla kun käy töissä, ja nyt yrittää olla ilman Alkoa viikonloppuinakin, näin me sovittiin. Saa nähdä kuinka kauan sopimus pitää.
Televisiosta alkoi viime perjantaina Katkolla ohjelma, siinä 9 suomalaista menee päihdekuntoutukseen klinikalle.
Katsoin ensimmäisen jakson ja se vaikutti mielenkiintoiselta.
tv1.yle.fi/ohjelmat/asia/katkolle
Mieheni kävi Minnesota-hoidon vajaa 3 vuotta sitten. Hän on sen jälkeen retkahtanut 2 kertaa. Retkahdukset on olleet viikonlopun retkahduksia, perjantai+lauantai. Eli siis ihan siitä jatkui, mihin jäi. Minunkaan mieheni nimittäin ei lyhyitä poikkeuksellisia jaksoja lukuunottamatta juonut viikolla.
Vaikka alkoholi kaikenaikaa, suhteen alusta asti, hallitsi jollakin tavoin elämäämme, en osannut pitää miestä alkoholistina ennen kuin odotin ensimmäistä lasta. Silloin tuli ensimmäistä kertaa vastaan voimakkaammin ne tilanteet, kun mies joi juuri silloin kun ei olisi pitänyt. Toki vielä muutama vuosi tuon jälkeenkin onnitui jopa 3 kk:n täysin raitis jakso jonkun isomman tyräyksen jälkeen. Syytä kuivaan putkeen en muista, mutta sen muistan, mihin se loppui, tuttavan häihin, joissa ei voinut olla selvinpäin. Tuolloin mies jopa sanoi, että oikein harmitti kun piti juoda niin pitkän raittiin kauden jälkeen Sellaista mahdollisuutta kuin selvinpäin häissä ei tuolloisessa ajatumallissa kuitenkaan ollut :O!
Itse muuten onnistuin asettamaan itseni muutamien kavereiden yläpuolelle sillä perusteella, että oma mieheni oli käytännössä selvinpäin omissa häissämme, muutaman kaverin mies kun on sammunut häissään 
Mulla siis oli asiat oikein hyvin ja elämä hanskassa 
Jatkan vielä omaa kirjoitustani. En tarkoittanut kokemuksiani “kannustavaksi esimerkiksi”, koska se ei sitä ole.
Vaikka mies vähensi juomistaan, hän on alkoholisti. Se on vaikuttanut käytännön elämääni sen, että velkaa on useammaksi vuodeksi ulosotossa maksettavana, luottotiedot on menneet, jouduin luopumaan haaveesta saada oma talo, lasten lapsuusvuosista suurinosa on tahrattu riidoilla, väkivallalla ja viinanhuuruilla, petetyillä lupauksilla ym. Olemme saaneet häädön kahdesta asunnosta maksamattomien vuokrien takia ja koko asia paljastui minulle vasta myöhemmin. Mies osaa puhua asiat parhainpäin ja saada ne näyttämään aivan toisenlaisilta kuin ovatkaan. Eli makselen tässä miehen yksin järjestämää velkaa vuosia.
Mies otti itseään niskasta kiinni vasta sitten kun itse luovutin. Soitin poliisit hänen peräänsä kun hän lähti minun autollani (jatkamaan juomistaan). Poliisit eivät saaneet haaviin sillä kertaa, mutta oppi meni perille. Olen joutunut laittamaan tiukat rajat kuin murrosikäisella. En vieläkään pidä käteistä kotona, lasten pankkikorteilla ei voi nostaa rahaa ja seuraan tarkasti tilitapahtumia enkä siirrä heille kerralla paljoa rahaa. Mies on useasti ottanut lapsen kortin ja pokkana näpytellyt kaupassa tunnusluvun. Hän on yleensäkin keksinyt lähes kaikki keinot millä saa rahaa.
Yritän sanoa että alkoholistin juominen on vain pieni osa ongelmaa. Minulle ainakin valehtelu, huijaaminen, epärehellisyys ovat olleet paljon vakavampia asioita. Miksi sitten vielä olen tässä? Mies on selvinpäin suurimmaksi osaksi mukava tyyppi, joka hoitaa asioitamme myös kunnolla. Raha-asiat on kuitenkin vakaasti minun takanani. Minussa ei ole sittenkään tarvittavaa päättäväisyyttä ja kovuutta pistää peliä poikki. Toivoisin että olisi ollut, vuosia sitten jo.
Tässä ollaan asian ytimessä!
Alkoholismi on mielen ja tunne-elämän sairaus, joka muuttaa ihmisen moraalia.
Ahaa, ymmärsin Moninainen siis viestisi väärin. Teidän juttuja lukiessa ei voi kuin ihmetellä, mitä kaikkea te ihmiset jaksatte ja kestätte ja jatkatte vain 
. Ja eronneetkin vielä jaksaa huolehtia ja murehtia exästään, antasitte mennä
Mun mies oli 4 iltaa selvänä, kunnes eilen joi taas. Pari raivokohtausta, pahempi alkuviikosta. Ihan helppoa ei ole tainnut irtiotto olla, vaikka niin esittää, sillä uutena on nyt ilmestynyt tupakan lisäksi nuuskaaminenkin! Kuitenkin tuntuu nyt hieman paremmalta ja lupaavammalta kuin ennen, kun se juominen ei kuitenkaan ihan joka päivä ole läsnä.
Wakey wakey, rise and shine… paremmalta ja lupaavammalta??? 4 pvän jälkeen. Joo.
Tarkoitin lähinnä yleistä tunnelmaa, joka on taas parempi. Ja kyllä, jopa 4 päivää ilman tuntuu hyvältä näiden vuosien jälkeen 
Kaksi viikkoa on ollut alkotonta aikaa, siitä lähtien kun kävin hakemassa mieheni mökiltä pois. Työssä käy ja on ihanan hellä minua kohtaan. Ei minkäänlaisia kiukkukohtauksia, kaikki on liian hyvin… 
MUTTA…hän ei puhu niistä vaikeista asioita, mikä painaa miehen mieltä, miksi juo ? Hän ei ole valmis käsittelemään asioita, joten olen varma että retkahdus tulee vielä piakkoin, toivottavasti olen väärässä.
Ensi viikolla viikonloppuna on juhlat, ystävämme täyttää vuosia ja jää eläkkeelle, siellä virtaa viina mitä suurimmassa määrin. Vaaran paikka, mitä kannattaisi tehdä ?? Jäädäänkö pois juhlista ja suututetaan ystävämme… jos menemme sinne niin se on varma että mieheni ottaa kuppia. Miten tämä karikko ylitetään, HELP !
Hei Goodwife,
Vain siinä tapauksessa, että miehesi itse ehdottaa kutsuilta poisjäämistä, teette niin. Sinun ei kannata sellaista ehdotella. Sen miehesi panisi korvan taa ja uuden tilaisuuden tullen ei häntä mikään pidättelisi.
Läheinen ei voi alkoholistin juomiselle yhtään mitään - korkeintaan siirtää seuraavaa ryyppyä parilla päivällä. Alkoholistin on itse haluttava raittiutta. Muuten se ei tule olemaan pysyvää.