Kysyisin rehellistä mielipidettänne, toivottavasti myös ammattilaisilta.
Olen ollut mieheni kanssa yhdessä noin 20 vuotta, niistä 10 naimisissa. Ihana mies, ahkera ja aikaansaava, taitava käsistään jne. Hirveän moni kehuu, kuinka onnellinen voin olla, kun minulla on mies, joka tosissaan välittää ja hommaa, yms.
Mutta sitten se kolikon toinen puoli. Kun kotona ovi sulkeutuu ja kukaan ei näe, aukeaa ensimmäinen kaljatölkki. Niitä menee illassa 3-8, riippumatta siitä, onko viikonloppu vai arki. Eikä hän ole mikään suuri mies, muttei kyllä silminnähden päihdykään. Laskin täällä päihdelinkin sivuilla hänen ma-la juomansa alkoholiannokset (ei siis pelkät tölkit tai lasit, vaan ne ns. “viralliset” annokset) ja tosiaan maanantaista lauantaihin on tällä viikolla mennyt jo 55 annosta.
Viime aikoina hänen käytöksensä on ollut aika kiivasta, ja olemme keskustelleet siitä. Lapsetkin ovat sanoneet, ettei ole kiva, kun isä suuttuu niin herkästi. Hän on nyt parempi, mutta hänen juomisensa huolettaa minua. joskus olen vain miettinyt, että annan hänen juoda itsensä hengiltä, koska rakastan häntä niin, etten voi jättääkään, mutta onko sitä järkeä odotella?
Teenkö kärpäsestä härkäsen, onko kyseessä oikeasti ongelma, hän sanoo, että minä teen asiasta ongelman, jota se ei oikeasti ole…
Kauhean vaikea vastata tuohon kysymykseesi. Raja alkoholin suurkuluttajan ja alkoholistin välillä on niin häälyvä. Minunkin mieheni joi paljon jo kun tapasimme, mutta hän oli vasta 27vuotias. En olisi uskonut että niin nuori on voinut jo alkoholisoitua. Sitä paitsi pidin sitä ihan normaalina että sen ikäinen nuori mies juhlii paljon.
Alkoholi on kuitenkin ongelma siinä vaiheessa jos se alkaa vaivaamaan läheisiä. Ja alkoholisti on myös mestari kääntämään puolison pelot epäilyiksi omasta mielenterveydestään. Olen itsekin usein kyseenalaistanut tuntemuksiani, miettinyt olenko se sittenkin minä jolla on ongelma. Mutta ei se ainkaan meidän tapauksessa niin ollut.
Voitko ehdottaa miehellesi vaikka raitista lokakuuta. Haasta hänet pysymään raittiina koko lokakuun. ihmiselle, jolla ei ole alkoholiriippuvuutta ei pitäisi kuukauden tuottaa kovinkaan suuria ongelmia.
Tiedän, että hän voi halutessaan olla ilman, mutta juominen alkaa sitten taas ja määrät vain koko ajan kasvaa. Epäilen kiivaan käyttäytymisen johtuvan alkoholista, jota on ollut jo vuosia liikaa. Olen väsynyt kaapissa pursuaviin tolkkeihin, ja kaljalta haisevaan mieheen, mutta toisaalta hän on niin rakas…
Hei, ja tervetuloa ihmissusi! Minusta tuo miehesi juoma alkoholimäärä kuulostaa aivan hirvittävän suurelta. Tietty, eri ihmiset reagoivat eri tavoin alkoholiin. Riippuvuudeltahan tuo kuulostaa. Jotkut pystyvät olemaan suurkuluttajia suht inhimillisellä käytöksellä. Olen kuitenkin sitä mieltä, että siinä vaiheessa, kun muu perhe alkaa kävelemään niillä kuuluisilla munankuorilla eli pelkäämään yhden ihmisen suuttumista, niin aika isokin ongelma on olemassa. Voimia sinulle pohdinnoissasi ja tietenkin oma mies on rakas, vaikka aiheuttasikin ongelmia. Minä olen jo eronnut ja silti haikailen perään.
tuo munankuorilla kävely on kuvannut hyvin elämäämme. Inhottavaa kuiskuttaa lapsille “Hae paitasi pois sohvalta, ennen kuin isäsi sen huomaa…” jne. Viikonloppuna saimme juteltua tuosta suuttumisesta, mutta ei vielä juomisesta. Tosin vihjaisin hänelle, kun mietti tupakkalakkoa, että jos luopuis nesteistä ensialkuun.
Monesti vain ihmettelen, miten ihminen voi elää terveenä tuolla juomisella. Itselläni vaikka mitä sairauksia ja toinen lähestulkoon elää kaljalla, ja voi hyvin!
Surullisen tuttua… Toki riippuu ihmisestä, miten paljon hän on valmis hyväksymään toisen juomista. Itse olin puolisoni juomista kohtaan aluksi suvaitsevainen. Sitten kuvaan astui määrän asettamiset, sitten päivien asettamiset… Kunnes väsyminen ja henkinen kasvu tapahtui: “Mikä minä olen kontrolloimaan toista? Minulla on omakin elämä elettävänä.” Oma juomiseni väheni (en ole koskaan juonutkaan hirveästi). Tosin nyt olemmekin eron partaalla… En voi luottaa enää mieheeni alkoholin suhteen, joten peli on menetetty. Meillä ei ole lapsia, joten olen suhteellisen helpossa tilanteessa.
Voimia sinulle! Pohdi, mikä on parasta sinun jaksamiselle ja sitä kautta myös lapsillesi!
Miehesi ei salaile juomistaan niinkuin meillä tapahtuu. Työkaluvaja on loistava paikka piilotella pulloja ja
siellä mieheni vieraileekin ahkerasti. Aina on jotain pientä remppaa mitä omakotitalossa pitää tehdä
Yksi päivä käväsin vajassa ja keräsin tyhjiä tölkkejä viedäkseni ne kauppaan, niitä oli mieletön määrä, osan roudasin
kierrätyspisteeseen ja kaupan pullonpalautuskoneesta sain 30 euroa. En kehdannut viedä niitä meidän kyläkauppaan vaan ajoin kauemmaksi Prismaan jossa kukaan ei tunne minua.
Nyt sillä on jäänyt perjantaista ryyppy päälle, on jossain ties missä, eikä vastaa puheluihin. Tekstiviesti tuli jotta
tulisin hakemaan hänet iltapäivällä kotiin. Minä kilttinä tyttönä ajoin 50 km sovitulle paikalle, eikä hän ilmestynyt sinne. Ei mitään viestiä, ei soittoa, viina vei voiton minusta taas kerran. Hän jaksoi olla 3 viikkoa kuivilla ja nyt kun
ratkesi niin ei voi lopettaa. Kohta varmaan menee työpaikka, milläs sitten asuntolaina maksetaan kun itse olen vuorotteluvapaalla ja tuloni ovat tosi pienet.
Voi helvetti tätä elämää, tämä on tällä hetkellä pelkkää kärsimystä
Sinulle Vieras: Jos mieheni käyttäytyisi noin, en näkisi kuin yhden ratkaisun. Minun miehelläni ei ole mitään vaikeuksia hoitaa velvollisuuksiaan eikä hän karkaile juomareissuille, tissuttelee vain kotona.
Illalla sain otettua puheeksi juomisen: Hänen mielestään olen naurettava. Jos hän juo illassa 5 isoa olutta (“simaa”, kuten hän itse sanoo), niin se ei kuulemma ole yhtään mitään (hän painaa selkeästi alle keskivertomiehen painon). Hän sanoi, että tarvitsee sitä rentoutuakseen. Kysyin, onko pakko rentoutua joka ilta, johon hän ivallisesti sanoi, että niin, voihan sitä rentoutua vaikka juomalla vettäkin. Rentoutusta hän kuulemma tarvitsee, koska päivät ovat tietystä syystä niin rankkoja (tää tietty syy on ollut hänen vastuullaan kesäkuusta, ja juominen on jatkunut vuosia). Ja elämä on muuten kivaa ja hän on tyytyväinen, mutta oman itsensä toteutukseen ei jää aikaa (minkä voin myös itse allekirjoittaa).
On se ihmeellistä, että alkoholisti ei vaan sairastu millään muihin sairauksiin kuin alkoholismiin ja läheisille tulee mitä kummallisimpia psyykkisiä ja fyysisiä sairauksia.
Kirjoittelin tässä ketjussa eilen Vieraana kun en ollut vielä rekannut itseäni foorumille.
Olen ollut 22 vuotta avioliitossa välillä vähemmän ja välillä enemmän juovan miehen kanssa. Nyt on
pinnassa ollut se rankka ryyppäysputki. Kaljakeissejä ja viinapulloja piilotellaan milloin mihinkin, ja ihan hirvittää mitä vaurioita viina on aiheuttanut hänen kropalleen. No yhden asian voin jo suoraan kertoa, se on impotenssi, miehellä ei seiso kunnolla jos on ollut näitä ryyppyputkia. Kun oli kuivilla kuukauden niin asia korjaantui normaaliksi.
Muutama vuosi sitten mies oli työterveystarkastuksessa ja kaikki muut arvot oli hyviä, jopa maksa-arvot mutta hänen
hemoglobiininsa oli vain 82, siis pahasti anemian puolella. ASiaa tutkittiin maha- ja suolitähystyksessä eikä sieltä löytynyt mitään vuotoja, kaikki näytti normaalilta mitä nyt helikobakteeri löydettiin.
Luulen että rankka ryyppääminen aiheutti anemian, mutta ei lääkärit sitä epäilleet, eivät varmaan tienneet ukon rakkaasta harrastuksesta. Nyt kun hän täytti 50 vee hän halusi kohentaa terveyttään ja lopetti tupakanpolton mutta viinan kittaamista ei lopettanut. Kovasti kyllä on kuunnellut Terveyden tukipilarit ohjelmaa jossa tomera Paula Heinonen varoittelee viinan vaarallisuudesta ja mitä kauheuksia se aiheuttaa maksalle, siitä pelästyneenä jaksoikin olla kolme viikkoa kuivin suin, mutta nyt räjähti viime lauantaina ja ei oo ukko köyhä eikä kipee kun on baarikierroksillaan. Lupasi tulla huomenna kotiin, en tiedä mitä työpaikalla asiasta ajatellaan. Varmaan hän on omasta
mielestään korvaamaton…
Mutta ne psyykkiset oireet joita läheisille aiheutuu on kamalaa. Unettomuutta, ahdistusta, pelkotiloja, paniikkihäiriöt jne… Minä lääkitsen itseäni tällä hetkellä muutamalla siiderillä jotta pystyn nukkumaan, en tiedä pitäisikö mennä lääkärin puheille ja hankkia jotain mietoja rauhoittavia ??? viime yönä sydän välillä takoi rinnassa ettei rauhallisesta unesta ollut tietoakaan. Millä te hoidatte ahdistustanne ? On niin paljon vaikeita asioita mietittävänä, esimerkiksi miten pärjäämme taloudellisesti jos mieheltä menee työpaikka. On vielä asuntolainaa maksettavana, mitä jos koti menee alta, se olisi katastrofi. Ehkä voin neuvotella pankin kanssa asiasta, jospa maksaisi vaan korot siihen asti kun aloitan työt (olen nyt vuorotteluvapaalla)
Olen miettinyt Al-Anoniin menemistä, ehkä vielä joku päivä uskaltaudun sinne. Ensin keskustelen täällä Kotikanavalla ja on todella lohdullista lukea samankaltaisia tarinoita mitä itse on kokenut.
Alkoholistin tunnistaa ehkä parhaiten toinen, raitistunut alkoholisti. Ei siis välttämättä juova alkoholisti itse, ei läheiset eikä tosiaankaan se työpaikkalääkäri. Kokemusta on.
Alkoholismilla ja juomismäärillä ei suoranaisesti ole yhteyttä. Suurkuluttajan käsite on epämääräinen. Ero on joka tapauksessa siinä, että alkoholismi on riippuvuussairaus. Kysymys ei kuulu: kuinka paljon juot? Vaan: miten juot?
No, yleensähän ne määrät on suuria, ainakin silloin kun alkoholisti juo. Huomioitavaa on kuitenkin se, että alkoholisti saattaa olla pitkiäkin aikoja juomatta (ns. kuivilla). Se, että joku juo kotona ei tee hänestä yhtään vähemmän tai enemmän alkoholistia kuin siitä henkilöstä, joka katoaa reissuilleen. Tyylejä on monia.
Ei ehkä erityisen lohduttavia sanoja, mutta aihekin on vakava. Googletappas Minnesota hoito, niin saat sieltä vaihtoehtoisen näkemyksen perinteisen juomismääräajattelun rinnalle.
Itse olen kokenut suurta turhautumista yrittäessäni tukeutua tässä asiassa terveydenhuoltoon (ts. Terveyskeskukset, työpaikkalääkärit, psykiatrit, päihdetyöntekijät, perheterapiat). Kukaan ei ymmärtänyt mistä puhun kun puhuin mieheni juomisesta. Vasta Al-anonissa ja Lapualla ymmärsivät. Onneksi. En ollutkaan hullu
GoodWifelle…kyllähän se alkoholi tuhoaa ennemmin tai myöhemmin alkoholistinkin elimistön. Tiedän parikin tapausta, jotka saivat nuo maksa-arvot normaaleina, mutta yllättävän kuoleman jälkeen tutkimuksissa todettiin, että maksa on sökönä yms. Ompahan jotakin riesaa myös miehille eli impotenttius hah.
Mulla on rauhottavia lääkkeitä olemassa, joita käytän hyvin pienellä annoksella silloin, kun ahdistus/paniikki iskee ylivoimaisena. Niiden kanssa pitää vaan olla huolellinen, ettei ota liian usein. Itse pyrin olemaan käyttämättä ollenkaan, mutta joskus ne on tarpeen. Siinä vaiheessa, kun huomasin odottavani exääni baarista kotiin niin paniikissa, että rauhoittavaa piti ottaa, niin iski hälytyskellot päälle. Tajusin, että eihän sitä aina voi ottaa rauhoittavaa, kun epäilee toisen käytöstä. Tämäkin taisi olla yksi laukaiseva tekijä eroon. Eron jälkeisinä kuukausina nukuin hyvin, vaikka surua olikin, koska tiesin olevani turvassa. Nyt sitten on taas iskenyt luopumispaniikkeja ja ahdistuksia, koska läheisriippuvuus taisi jäädä katkaisematta psyykkisellä tasolla häneen. Al-anoniin olen myös mennyt vasta viime aikoina ja suosittelen kyllä ehdottomasti sitä sinulle. Siellä on ihmisiä, jotka pystyvät ymmärtämään tilanteesi, eivätkä hoe jotain itsestäänselvyyksiä. Lämpimästi tervetuloa tänne. Minäkin olen tosin aika ´tuore´ tapaus .
Hei, monen teidän juttuihin verrattuna huomaan, että ehkä liioittelen ongelmaamme, mutta huoleni on kyllä aito.
Toissailtaisen keskustelun jälkeen sain eilen yhden raittiin illan eilen, kokonaan . Nautin siitä kyllä sydämeni kyllyydestä, kokemus kertoo, ettei näin jatku pitkään.
Ja joku kysyi, millaisen elämän itselleni haluaisin: kodin, jossa ei tarvitse pelätä, kodin, jossa teemme asioita yhdessä, kodin, jossa minun ei tarvitse kieltää lapsilta yökavereita ja lapset uskaltaisibat muutenkin tuoda kavereita kotiin, kodin, jossa minä olen nainen, ja kelpaan miehelleni myös ilman kaljaa, jne. Meidän suhde ei ole kovin seksuaalinen, eikä minulla ole haluja häntä kohtaan, pidän seksistä selvin päin . Viime yönäkin näin unta, että suutelin toista miestä, se oli ihanaa, vaikkakin vain unta
Kysynpä vielä: Onko aamuinen kiukkuisuus raittiin illan jälkeen merkki vieroitusoireista? En ollut keittänyt aamulla tuoretta kahvia herran herätessä. Siitä se sitten lähti…
Jokainen juova alkoholisti käyttäytyy kuten narsisti, oli sitten selvä tai humalassa. katumuskrapulan hetki tekee poikkeuksen, silloin hän on…no juuri niin hurmaava kun narsisti on silloin kun siitä on hänelle etua joten silloinkin hän käyttäytyy kuin naristi. Jokainen narsisti ei ole alkoholisti, mutta jokainen juova alkoholisti käyttäytyy kuin narsisti ja siihen kuuluu ehdottomasti myös kyky hurmata, eli ostaa seuraavaa juomalupaa.
Rakastamalla ei voi ketään raitistaa, sitä on varsinkin naiset koittaneet sukupolvien ajan. Silloin saadaan vain lopputuloksena koko perheellinen tuhoutuneita ihmisiä.
Toista ei voi muuttaa, vain itseään voi, mutta muuttumalla itse, voi pakottaa toisen muutokseen. Jos toinen ei lähde mukaan muuttumaan (esim. hakemaan apua alkoholismiinsa) silloin hänen on siedettävä muutos, joka syntyy siitä kun mahdollistaja lopetaa työnsä ja hän jää itse kantamaan vastuun juomisensa seurauksista. Se on ainoa tapa auttaa alkoholistia; asettaa omat rajansa ja pitää niistä kiinni, pakottaa alkoholisti kantamaan vastuu juomisestaan. Silloin voikin tulla yllätys ja syntyä halua raitistua. Ei ole mitään tarvetta raitistua niin kauan, kun juomisella ei ole seurauksia. Alkoholisti ei laske napuittavaa akkaa varsinaiseksi seuraukseski, se vaan haukkuu, mutta ei pure. Uhosta huolimatta se tulee ja selvittää sotkut taas seuraavallakin kerralla ja huolehtii että elämä sujuu, vaikka hän juo.
Kun kertoo tuskansa ja hätänsä ystävällisesti mutta vakuuttavasti ja myös toimii sen mukaan. (esim. jos uhkaa pois muutolla, myös muuttaa pois) voi alkoholistille syntyä halu tehdä oma osuutensa tilanteen normalisoimiseksi. “Uhkailu ja kiristys” toimii kyllä, mutta on pidettävä huolta, ettei sorru katteettomiin lupauksiin; vain sillä voi “uhkailla ja kiristää”, jonka on itse valmis pitämään.
Alkoholismi aiheuttaa yhtä suurta hätää ja häpeää niissä perheissä, joissa kyse on vasta vain siitä, ettei alkoholisti pysty omassa yhteisössään hyväksyttyyn alkoholinkäyttöön. Tämä korostuu tiukoissa uskonnollisissa yhteisöissä. Niistä hakeutuu hoitoon ihmisiä, joita ei voisi kuvitella mitenkään alkoholistiksi. Kuitenkin kun ei pysty siihen oman yhteisön normien mukaiseen käyttöön, ei pysty itse päättämään milloin juo ja varsinkin kuinka paljon, niin kyseessä on sairaus nimeltä alkoholismi, vaikka sairaus olisi vasta hyvin alkumetreillä. Tuska on syvä niin perhessä kuin alkoholistilla, vaikka ei ole tapahtunut vielä yhtään mitään!
Sen miettiminen, liioitteleeko ongelmaa ei ole hyödyksi kenellekään. Jos itsellä on paha olla nykyisessä elämäntilanteessa, on sille tehtävä jotakin. Perheessä, jossa vanhemmat voi huonosti elää huonosti voivia lapsia jotka siirtävät pahan olon vielä omiinkin lapsiinsa. jonkun on oltava se rohkea, joka tuon kireteen katkaisee. Yksi yleisesti käytetty alkoholismin määritelmä on, että kyse on alkoholismista, jos muut kärsii siitä. Tässä on se vinha perä, että jos ihminen ei ole alkoholisti ja perhe kärsii hänen juomatavoistaan, hän on valmis muuttamaan niitä.
Itse sanon usein, että kyse ei ole siitä mitä tapahtuu juodessa vaan siitä mitä tapahtuu kun ei juo. Eli juuri tuo kuivahumala ja se miten ihminen käyttäytyy, kun on syystä tai toisesta pakko olla juomatta.
Heh, kuinka ollakaan näin myös viime yönä unta että suutelin vierasta miestä Olin siinä unessa kuitenkin
huolissani miehestäni joka oli teillä tiettymättömillä. PRKL eikö nämä huolet voisi olla edes unista pois ?
Kohta lähden hakemaan miestäni joka on nyt saanut tarpeekseen ryyppäämisestä, tällä kertaa… hän oli baarikierrokselta päätynyt mökillemme, joten ajomatkaa tulee ihan kivat 120 km per suunta. GoodWife on kuitenkin
helpottunut että mies on siellä eikä ruumishuoneella. Kysäisin miten oli päätynyt mökille, niin kaverit olivat kuulemma heittäneet hänet sinne, mutta mikseivät ne kaverit voineet sitten tuoda häntä kotiin ???
Meillä olisi huomenna risteily joka on tilattu ja maksettu aikaa sitten, saas nähdä mites siellä käy ?? Mukaan lähtee
pariskunta jotka ei todellakaan sylje lasiin, voi elämän kevät… pelottaa.
Milloin hän nöyrtyy ja lähtee hakemaan itselleen apua, miksi se on niin vaikeata myöntää itselleen että ei hallitse enää
juomistaan ?? Kuinka alas pitää vajota ennenkuin sen tajuaa ??? Meillä voisi olla kaikki todella hyvin ilman viinanpirua.
Tämä ei ole vastaus, jota haet, mutta tämä on vastaus, jonka moni on joutunut todeksi kokemaan; kun mahdollistaja lopettaa työnsä.
Kun hän tosiaan jää sinne mökille ihmettelemään, miten täältä pääsee pois ja jää yksin krapulansa kanssa ilman tukea. Lisätään tähän vielä tieto, että tukea tulee heti, kun hän hakee hoitoa alkoholismiinsa, niin halua tehdä asialle jotain syntyy huomattavasti todennäköisemmin kun silloin kun joku aina tulee ja hakee, siivoaa sotkut ja ymmärtää.
valitettava tosiasia on, että me hyvät vaimot vaan mahdollsitamme juomisen jatkumista ja mitä enemmän yritämme, sitä helpommaksi me juomisen teemme!
Et ole ymmärtänyt asiaa. Alkoholismi on etenevä sairaus. Ei kukaan alkkis synny juopoksi veneen alle, kyllä ne jostain muualta tiensä löytää. Kun aikaa kuluu ja olutta, niin huomaat ettet enää etsi eroja meidän muiden tarinaan, vaan samankaltaisuuksia. Tällä hetkellä toivot ettei miehesi olisikaan alkoholisti, mietit kuumeisesti syitä hänen käytökseensä ja yrität vaikuttaa häneen niin ettei hän joisi. Olet ehkä aikaisessa vaiheessa liikkeellä. Et ymmärrä asiaa. Toista alkoholistia voi ymmärtää vain raitistunut alkoholisti, me muut voimme tukeutua luuloon tai tietoon. Tukeudu sinä tietoon, googleta se mainitsemani hoito.
No sinäpä sen itse sanoit. Odottelemalla ei asiat parane.
Ja sulla on näihin kaikkiin täysi oikeus, niin kuin meillä muillakin. Toivon todellakin ettet sinä, jo meidän muiden tarinoita lukeneena, tekisi samoja virheitä eli yrittäisi järkeillä miestäsi raittiiksi. Mutta kokemus on tässä itseänikin opettanut, asiaa on vaikea ymmärtää kun ei ymmärrä edes sitä lähtökohtaa että hän on mahdollisesti sairas eikä siksi kykene objektiiviseen keskusteluun omasta tilastaan.
Et voi pakottaa alkoholistia, mutta voit antaa hänelle vaihtoehtoja. Sopia, mitkä on kotinne säännöt, ja jos hän niitä noudattaa niin hän saa kodissa asua. Ruotsissa esimerkiksi rattijuopumuksen jälkeen voi valita, meneekö vankilaan vai hakeutuuko hoitoon.
hah.
.
. Viime yönäkin näin unta, että suutelin toista miestä, se oli ihanaa, vaikkakin vain unta 
Olin siinä unessa kuitenkin