Nimekkeitä löytyy, jokaiselle omanlaisensa. Mietin sitä, miten erilainen on alkoholittoman maailma, riippuen siitä, minkä otsakkeessa olevan sanan alle itsensä sijoittaa?
Täällä meitä on niitä, jotka joivat kaiken ja niitä, jotka eivät edes putkassa ole yöpyneet. Luultavasti yhteisen ongelman (alkoholi) lisäksi meillä on aika vähän yhteistä isona ryhmänä. Toisaalta yhteisten kokemustensa kautta “pareja” tai “pienryhmiä” taitaa olla useita.
Miten tämä kaikki vaikuttaa täällä käytävään keskusteluun? Onko se joka joi kaiken “tietävämpi” kuin se, joka tissutteli vuosia, muttei menettänyt kuin rahaa ja hiukan itsekunnioitusta? Miten tälle aspektille asettuu nöyryys/ylimielisyys? Ne jotka menettivät kaiken, ovat osin hyvinkin nöyriä, mutta nähtyään rumemman pohjan heillä on kokemusta jonka kautta “helpompi” tie näyttää itsensä pakoilulta, tai siltä ettei varsinaista ongelmaa edes myönnä.
Mittariksi ei voi asettaa alkoholiannosta/vko, toiselle paljon on toiselle vähän. Myös häpeä on hyvin monimutkainen käsite tässä keskustellessa. Toiselle häpeää aiheuttavat valikoimattomat sanat, toisesta kännijorinoitten häpeily on naurettavaa, ehkä tarvitaan paskat housussa työpaikan edessä sammuminen, jotta häpeän tunne herää.
Näitä pohdin koska itse kuuluin “tissuttelijoihin”. Usein tässä tulee tunne etteihän minulla ongelmaa ollutkaan tai ongelmani ovat niin naurettavan “pieniä” ettei niitä tässä edes ongelmalistalle voi kirjata, pikkuhaittoja korkeintaan. Samasta syystä ehkä karsastan AA:ta. Pelkään että kohtaisin “oikeita” juoppoja, joiden seurassa tuntisin olevani riikinkukko tai sanotaanko Scarlet O´Hara, yhtä kaikki “vertaistuen” löytyminen tuntuu epätodennäköisemmältä kuin tässä.
Josta taas palaan plinkkiin, se että tässä on vertaisiani, niitä jotka eivät käyneet “rumalla” pohjalla, saa itseni ymmärtämään että alkoholi on ongelma silloinkin, kun se ei ole tehnyt elämästä helvettiä. Tätä samaa taisin pohtia 2006 kun tähän ensikerran eksyin. Mietin voiko ongelmaan tarttua, ennen kuin mopo on karannut käsistä.
Useinhan sanotaan että jokaisen on löydettävä oma pohjansa. Noita pohjia tässäkin on kirjattu ylös, niissäkin näkyy että pohjia on monen syvyisiä, toiset näyttävät pelkiltä kuopilta, toiset kaivoilta.
Alkoholismin määritteleminen laskukaavalla on mielestäni turhaa. Alkoholiongelmien vakavuus ei johdu käytetyn alkoholin määrästä, vaan siitä kuinka vakavaksi ihminen itse tuntee alkoholiongelmansa.
Tässä kohtaa jos kriteeristöä käytetään, voidaan ihmiseltä itseltään viedä “intuitio” siitä, missä kohtaa kaarta ongelma on. Mikäli kriteerein pyritään todistamaan tai erottelemaan alkoholistit niiden joukosta jotka epäilevät käyttävänsä alkoholia liikaa, luodaan mielenkiintoinen ilmiö, jota voisi kutsua suomijuoppoudeksi. Vaikka ihminen itse tiedostaa että ongelma on, yhteiskunta laittaa siteen yksilön silmille ja luokittelee tämän terveeksi, siihen kunnes toisin todistetaan → yleensä se totuus tulee eteen myöhemmässä vaiheessa, jolloin ongelman korjaaminen on paljon vaikeampaa.
Jos alkoholismia ei pyrittäisi määrittelemään tarkkarajaisesti, jokainen joka kokee että hänellä on ongelmia alkoholin kanssa, voisi saada tukea ja apua ongelmaansa. Tällä hetkellä mikäli ongelma ei ole “vakava” muuta hoitoa ei ole kuin ohjaus AA:han tai sanat “Vähennä/lopeta”. Jos ihminen ei koe olevansa alkoholisti, miksi hän menisi AA-ryhmään. Onko mitään ryhmää ihmisille, joilla on lievä alkoholiongelma? Onko tuollaista sanaparia suomenkielessä?
Nythän pyritään kartoittamaan kakkostyypin diapetestä sairastavia, niiden joukosta, jotka eivät vielä tiedä sairastavansa tuota salakavalaa tautia, (alkuvaiheessa taudin voi pysäyttää ravinnon ja liikunnan avulla, ilman lääkitystä, pitkälle edetessään tauti aiheuttaa mm. sokeutta ja raaja-amputaatioita)
Ihan samoin voitaisiin alkoholin suhteen toimia, pyrittäisiinkin tekemään ihmiset tietoisiksi “piilevästä” ongelmastaan jo varhaisessa vaiheessa. Saataisiin ihmiset tiedostamaan elintapojen vaikutus taudin kehitykseen. Vai kaatuisiko tämä yhteiskunta jos alkoholi ei toisi suoria verotuloja ja loisi sosiaalipuolelle tuhansia työpaikkoja ->tapaturmat, pitkät hoitosuhteet, sosiaalitoimi, perhetyö, poliisi jne.
Tämä on syy että tulin tänne ja samasta syystä olen edelleen tässä. En ole löytänyt mistään muualta vertaistukiryhmää jossa tuntisin kuuluvani joukkoon. Sikäli tämä kaikki tuntuu hassulta maassa jossa alkoholi aiheuttaa eniten ensiaputoimia, on työikäisen väestön suurin kuolinsyy, on suurin huostaanottojen syy, eikä liene pienin paha mielenterveysongelmienkaan yhteydessä. Ihan kuin ongelmaan ei yhteiskunnan taholta haluttaisi puuttua sen varhaisessa vaiheessa.
Vajaa litra porukalla tehtyä kiljua oli tarpeeksi .
, jolloin kaikkien kirjojen ja kansien vaatimukset tuli täytettyä 
…ja joskus matkani varrella