Sössittyään lahjakkaasti sekä oman, puolisonsa että lastensa elämän, alkoholisti pääsee jatko-osassaan seuraavaan vaiheeseen. Hän saa kuivuudesta kiinni!
Elettyään kuivuutta tarpeeksi kauan, hän huomaa olevansa messiaanisessa asemassa. Hänhän on niinsanottu Raitistunut alkoholisti. Ihan Jeesukselle ominaiseen suvaitsevuuteen asenne ei aina riitä, vaan ns. raittiudesta (isolla R:llä hänen kohdallaan) voi tulla väline pistää ympäristöä kuriin.
Kuiva alkoholisti saattaa nimittäin pitää omaa saavutustaan sen luokan kovana juttuna, että lähiympäristön on häntä sen vuoksi jatkuvasti kumarrettava.
Kuiv… anteeksi siis raitistunut alkoholisti saattaa myös havaita jonkun olevan ihan eri linjoilla kanssaan, ja ryhtyy pilkkaamaan ja haukkumaan tätä joka käänteessä vaikkei pilkan kohde kiinnittäisi häneen huomiota.
Tätä raitistunut alkoholisti pitää raittiuden etuoikeutena, jota voi käyttää niitä kohtaan jotka eivät ole raittiita hänen asettamallaan tavalla.
Tällä tavoin “raitistumisen valon” saanut ei ole valitettavasti kyvykäs työskentelemään esimerkiksi päihdeongelmaisten parissa, vaikka hänellä olisikin sosiaali- ja terveysalan koulutus. Moisessa työssä, tai vertaisutuessa, toimiminen edellyttää että oma ongelma on sivuutettu ja siitä ollaan toipumassa. Mutta toipuminen on oltava sen verran pitkällä ettei yhä alkuvaiheessa olevien tila muodosta mitään antipatioita, tai energiaa hukata yhä käyttäjien dissaamiseen. Moinen johtaisi vain ongelmiin oman pään sisällä, vaikka tarkoitus olisi auttaa toista.
Alkoholisti ei aina välttämättä tiedosta tätä, koska hän on oman ylivertaisen raitistumiskokemuksena lumoissa, taikka “ei-raittiiden” huonouden ärsyttämässä tilassa.
Toisinaan alkoholisti ähkyy ja puhkuu taakkansa alla, sillä hän on tehnyt suuria tekoja. Hän on kasvattanut lapsia, ja peräti hänellä itsellään on lasinen lapsuus. Marttyyrin asennetta ei himmennä, että ne omat lapset satuttiin “kasvattamaan” ympäripäissään, sattunein seurauksin.
Alkoholisti on kuitenkin ns. raittiudesta kiinni saatuaan ylivertainen myös omaan jälkikasvuunsa nähden, mikäli jälkikasvu ei sattunut niinsanotusti putoamaan kauas puusta.
Lastensuojelu? Ai mikä? Se natsijärjestö jonka tehtävä on vain ahdistella hyviä vanhempia, joilla nyt vähän meni viikonloppu pitkäksi.
Alkoholisti on kuivuttuaan löytänyt boostin, koska on havainnut monia ihmisiä niin sanotusti alemmikseen. Alempia ovat etenkin yhä juovat alkoholistit, joita kohtaan raitistunut alkoholisti tuntee nokkelaa ylenkatsetta.
Heitä kohtaan on onneksi keskustelufoorumeillakin nasevia hymiöitä, joiden avulla voi lyhyesti ylenkatsettaan osoittaa. Esimerkiksi. →
Tukea alkoholisti saa selkääntaputtelusta ja oman erinomaisen hyvyytensä ylistämisestä. Hän on addiktoitunut oman erinomaisuutensa kehumiseen, jota ilman hän ei edes jaksaisi kuivalla tiellään.
Tämä kaikki ei ole lainkaan huonossa mielessä huomioitua. Olisin minäkin aikoinaan valinnut mieluummin kuivan faijan kuin “märän” faijan. Paras oli kuitenkin raitis faija, koska senkin sain ohimenevästi nähdä.
Hyvä ketju, Keto. Tässä voi käsitellä niitä asioita joiden kanssa pitempään raittiina olleet joutuvat kamppailemaan. Tavallisia elämänhallintaan liittyviä juttuja siis? Kyllä ja ei. Mulla meni aika kauan ennenkuin hiffasin, että hankaluudet eivät enää johdukaan juomisestani. Eikä edes siitä alkoholisti-identiteetistäni jota raahasin vuosikaudet viimeisen ryyppynikin jälkeen riippana mukana. Vaan siitä, että elin “pullon varjossa”. Pullosta livahtaneena, mutta kuitenkin - vielä nykyäänkin - aikamoisessa defenssissä ja luottamuspulassa. Pitkään seisoin oman itseni tiellä.
Otsikkoon viitaten yritän muistella alkuaikojani. Ei mulla mitään julistamisen tarvetta koskaan ollut. Eikä raittiushehkuttelua mihinkään suuntaan. Olen ennen nykyistä elämäni pisintä raittiuskauttani lentänyt niin monta kertaa turvalleni, että varon luottamasta itseeni liikaa. Ilokseni olen kuitenkin havainnut, että vanha, aika tarkka intuitioni on palannut takaisin. Joskus huomaan jonkin pienen impulssin mahdollisena vinkkinä suuremmalle muutokselle. Opettelen elämään spontaanimmin. Ehkä oikein? En tiedä, mutta mulla ei ole kuin yksi elämä kokeilla sitäkin - taas!
^ Juuri niin, eli ymmärsit ketjun ihan oikein, ja näin varmaankin keskustelua jatketaan. Kiitos andante.
Itsehän en ole ollut pitkää aikaa raittiina, ja kokenut paljon ylenkatsetta ja halveksuntaa mm. jonkun kauemmin raittiina olleen taholta. En toki kaikkien, enkä monien. Yleensä ihailen suuresti pitkään raittiina olleita, ja viihdyn heidän kanssaan IRL. ja arvostan heidän työpanostaan kokemusasiantuntijana päihdehoidoissa.
Mutta toki oma sarkastinen ketjun avaukseni on kärjistetty ja provosoiva, kuten oli kai ykkösosakin jonka aloitti… noo joku, en muista kuka.
Olisikohan niin, että raitistuneilla on joskus tarvetta ylentää itsensä alentamalla muita? Huonoa suhteuttamista toisten kustannuksella. Eihän oma asema nyt niin paljoa ole parannut, että olisi varaa ylenkatsoa toisia. Eikä ylipäätänsä pitäisi suhtautua kehenkään halveksivasti.
Yhden sorttista aina oikeassa olevaa alkoholistia kuitenkin kunnioitan. Sellaista nimittäin joka on tajunnut ensimmäisen lasin vaarallisuuden! Tämä riivattu kun toimii sataprosenttisella varmuudella.
Kyllä toki tällaista on. En sitten tiedä onko se nyt niin vaarallista, jos se kuiteniin säästää sen toisen hengen alkoholismisairaudelta.
Esim. jos oman raitistumiskokemuksen omaava aikoo työskennellä ihan työkseen päihdeongelmaisten parissa, on saatava joko paljon etäisyyttä siihen omaan päihdeaikaan tai sitten sellainen hyvä flow, jossa se oma historia ei vaikuta häiritsevästi omaan arki-elämään.
Aina on kuitenkin hyvä ymmärtää kaikkien meidän ihmisten tasa-arvo, ja se että se kuopassa oleva ei ole ihmisarvoltaan alempi kuin se joka häntä kuopasta yrittää ylos auttaa.
Voehan se olla tai olla olemattakin. Alennelkoon ja ylennelkoon ken tykkaa. Olen mielta mita tykkaan ja silla sipuli. En jaksa jonkun hairiintyneen mielipidejohtajan pelossa asetella sanojani. Tuskin auttaa hanta tai ketaan muutakaan.
Älähän nyt turhasta hikeenny, basi! Muotoilin onnettomasti kun tarkoitin jotain aivan yleistä enkä suinkaan teidän keskusteluanne! Kyse oli raitistuneista ja heidän/meidän juovista kohtalotovereistamme oikeassa elämässä. Siis lähinnä siitä, mitä sisälläni liikahtaa kun näen selvästi alkoholiongelmaisen levittelemässä viikonloppuostoksiaan kassahihnalle edessäni. Viinaa, olutta, sektiä. Ja pari jogurttia ja leipää alibiostoksina. Tai tyyppejä joiden vielä tiedän olevan koukussa. Näistä on kysymys. Minä olen alkkis, mutta millä lailla ja missä voisin olla näiden suhteen aina oikeassa?
Ei tullut hiki Andantte, ei suinkaan. Tama oikeassa olemisen tematiikka on minulle aika tuttu aihe ja vaittaisin, etta melko tyostetty. Jopa niin, etta tanaan voin sanoa: ihan sama!
Tämähän nyt ei tietenkään liity aiheeseen mitenkään mutta alkoholismi ei periydy isältä tyttärelle. Isältä pojalle kyllä, äidiltä kummalle vaan sukupuolelle. Omituista.
Kyllä se…
meidän suvussa se on semmoista hyppelevää sorttia. Minullakin lähin alkoholisti oli äidin isä, alkoholisoitunut suutari joka ryyppäsi koko liikkeensä ja häipyi maailmalle…äitiini ei tauti iskenyt ollenkaan, mutta minuun sitten taas… isän puolella ei ollut kuin yksi (sitäkin kiivaampi viinamies, alkoholisti oikein vanhaaan malliin!)setämies ja sitten taas poukkoillen eri haaroissa ilman mitään logiikkaa.
No, se todistaa vain taudin salakavaluudesta ja perkeleellisyydestä, periytyy jopa koukaten neljänkin sukupolven yhteisten esivanhempien kautta jälkikäteen.
Olen sukututkimusta harrastanut muutaman kymmenen vuotta ja aukotonta tietoa on useita sukupolvia taaksepäin, nämä juomisasiat löytyvät yllättävän hyvin asiakirjoista. Olisivat toki saaneet tarkemminkin kirjata. Nytkin noita papereita selatessani minua on vaivannut eräs aikoinaan Siperiaan tuomittu sukulaismieheni joka lopulta hirtettiin Omskin kuvernementissa hevosvarkaudesta. Olisihan se mukava tietää pöhnässä oli vai selvästä päästäkö konin meni pöllimään…
viinageenejä löytyy muuten varmasti jokaisen suvusta. Eihän tarvitse mennä kuin vähän toistakymmentä sukupolvea taaksepäin niin itsekullakin on jo kymmenentuhatta suoraa esi-isää ja äitiä… kyllä siihen joukkoon mahtuu joka sortin geeniä.
^ Hyppelevää se usein on, ja saattaa joskus hypätä yhden polven ylikin, ja valikoida sisarusparvesta vain yhden uhrin.
Kyllä alkoholismi periytyy joskus isältä tyttärelle, mutta tietysti eri asia kuinka vahva geenien osuus on silloin. Alkoholismi ei välttämättä ole saman tyylistä, tai osa jälkipolven alkoholismista voi johtua muista seikoista kuin varsinaisesti geeneistä.
Oma alkoholismini ei esimerkiksi ole ihan samankaltaista kuin isäni alkoholismi, jolla tauti oli progressiivisesti tuhoon johtava ja jatkuvasti paheneva. Taudinkuvaan kuului myös päihtyneenä rikollista ja epäsosiaalista käytöstä, josta mm. linnatuomioita.
Luultavasti olen perinyt jotain äitinikin alkoholinkäyttätavoista, ja hän oli nuorena hyvinkin bilettävää sorttia, joskin myöhemmin uskoon käännyttyään sulki korkin kokonaan.
Luulen, että jos päihderiippuvuus olisi periytynyt sellaisenaan yhtä voimakkaana isältä minulle, olisin luultavasti huumeiden i.v.-käyttäjä. Isänihän oli myös sekakäyttäjä, ja sekaantunut jossain määrin myös huumebisneksiin.
“Äidin alkoholiriippuvuus lisää tyttären alkoholisoitumisriskin kolminkertaiseksi, mutta isän alkoholiriippuvuus ei lisää tyttären alkoholisoitumisriskiä.”
Mä haluaisin kiittää ketoa tuosta avausviestistä. Vähän häpeillenkin havaitsin itsessäni paljon tuota. Minulle on tämän raittiuden aikana ollut, niin turkasen tärkeää se että olen saanut peilata itseäni niihin, jotka vielä juo. Ja kyllä, vaikuttimena siellä alla on ollut juuri se, että olen ollut niin epävarma siitä omasta raittiudestani.
Tai oikeastaan olen ollut epävarma omasta itsestäni, sen viinahomman tuosta voi oikeastaan siivota pois kokonaan. Epävarma ihminenhän tarvitsee sitä, että niiden omien haavojen kohtaamisen pelossa, pitää olla joku johon peilata sitä omaa ittiään, että eihän tässä nyt sentään noin huonosti mene.
Mutta kyllä, raittius ja kuivuus ovat kaksi ihan eri asiaa. Jotenkin, kun siitä viinasta alkaa tulemaan sellainen ihan neutraali asia, niin ollaan jo pitkällä. Muiden alkoholismista tai juomisesta tulee jotenkin yhdentekevää.
Oli jotakin fiksuakin muistaakseni mielessä, mutta päässä surraa nyt sen verran paljon, että joskos se vaikka myöhemmin vielä tulisi mieleen.
Hyvin osuvan kuvauksen oli itsestään ketjun aloittaja ensimmäiseen viestiin
onnistunut kirjoilemaan. Ilmiselvää kirjallista lahjakkuutta havaittavissa.
Ammatillista vertaistukea ja suunnatonta lähimmäisen rakkautta,ou jee ja aamen.
No juu, kaippa se joitakin lopettaneita, sen liukasreunaisen ja pohjattoman, wanhalta wiinalta löyhkäävän rappiokuilun reunalla epävarmasti horjahtelevia kuivattelijoita kismittää kun Ne Vähentäjät voivat rennosti ja sivistyneesti nautiskella miten tahtovat, eikä elämä siihen kaadu. Päinvastoin, paranee vaan ja laajenee suvaitsevaisuuskin kaikkeutta kohtaan kun välillä saapi sitä ilolientä lipitellä!
