Hei haluan pois, kirjoituksestasi on jo aikaa, mutta sinulle ja kaikille muillekin vastaavien ongelmien kanssa painiville lapsille ja nuorille: koskaan ei ole teidän syynne jos vanhemmat käyttävät päihteitä eikä teidän tarvitse asiaa salailla, jos vanhemmat eivät kykene teistä huolehtimaan! Menkää puhumaan ja kertomaan kaikki esim. kouluterveydenhoitajalle, kuraattorille tai koulupsykologille, kukaan ei muuten välttämättä huomaa jos ette puhu. Sinulla on oikeus saada apua ja tukea, koska kenenkään lapsen ei tarvitse ottaa vastuullen ja huolehtia aikuisista ihmisistä vaan pitää saada olla lapsi. Voi esim. asua sijaisperheessä ja silti tavata vanhempiaan. Mitä nopeammin saatte apua sen parempi. Rohkeutta asian esille ottamiseen 
ei mitään väliä mitä te kukkahattu tätit tänne laitatte “ottakaa yhteyttä ja lässynlässynlää”, jokainen joka elää alkoholisti isän/äitin kans kantaa sitä taakkaa koko loppuelämän. Jos lapsi alkaa kritisoimaan huoltajien juomisista niin kyllä kunnon juoppo vetää oikeista naruista ja saa oikeutettua oman juomisen lapselta vaikkapa karkin tai muun hyvikkeen avulla! Itse olen elänyt yli 28v juoppojen vanhempien kans ja vienyt aikuisena molempia katkolle ja vaikka mihin hoitoihin joko poliisin kans tai ambulanssilla niin MIKÄÄN EI MUUTU! Jos asiasta mainitsee kumallekkaan niin vastaus on “oletko itse täydellinen?” tai muuta sellaista mikä alistaa SINUT!! Juoppo syyllistää aina sinua joka kritisoit!!
itse elin yli puolet lapsuudestani alkoholisti isän kanssa. Olen nyt 15 ja kesällä vanhempani sitten viimein erosivat. Olen kärsinyt isäni juomisen takia masennuksesta jo useamman vuoden mutten uskalla hakea apua sillä en koe olevani henkisesti tarpeeksi vahva kertomaan tarinaani nimellisenä kellekkään. Asun nykyään äitini kanssa toisella puolella Suomea ja isäni on mennyt hoitoon mutta ilmeisesti juo silti edelleen ja se satuttaa. Kärsin edelleen pahoista flashbackeista siihen kun isä löi minua. Isä ei koskaan lyönyt ketään muuta ei siskojani eikä äitiäni. Hän löi aina minua ja oli ottavinaan “leikkimielisiä” painimatseja vaikka todellisuudessa minä olin se joka sai aina turpaansa ja olin aivan mustelmilla. Suututtaa myös sillä äitini ei ole tehnyt asialle mitään. Ei edes eron jälkeen.
Pahinta kaikessa on se kuinka isäni isä oli myö alkoholisti joten isäni kyllä tietää miltä minusta tuntuu ja hän oli aina niin vihainen isälleen kaikesta tapahtuneesta enkä siksi saanut tavata häntä juuri koskaan. Pappani kuoli kun hän ja isä olivat vieöä riidoissa ja pelkään että minulle ja isälleni käy samoin.
Isäni inhoaa minua. Jän haluaa äitini takaisin ja siksi mielistelee häntä. Ja hän aina kertoo kuinka rakastaa siskojani yms yms. Hän ei koskaan kysy mitä minulle kuuluu eikä hän koskaan sano että hän rakastaa minua.
Hei vain Sacrifice.
Itsellekin osuu kohdalle samantyylinen menneisyys. Ensin isä alkoholisoitui masennuttuaan, kun menetti yrityksensä lamassa ja vuosien perheen kannattelun jälkeen myös työssäkäyvä äitini alkoholisoitui. Nykyään olen jo 30-vuotias ja voin kertoa, että siskoni kanssa yritimme kaiken mitä mieleemme tuli lapsena. Sanoimme vanhemmillemme, että toivomme heidän eroavan, itkimme ja anelimme heidän lopettavan, kuuntelimme heidän huoliaan, huusimme ja raivosimme, yritimme kannustaa ja tukea, kuuntelimme heidän syytöksiään, yritimme jaksaa.
Näin vuosien jälkeen, voin sanoa oman kokemuksen perusteella, että alkoholistien pitää itse haluta muutosta eli muutoksen on lähdettävä heistä itsestään.
Vanhempasi alkoholismi ei ole syytäsi. Se ei ole sinun vastuullasi. Sinun on keskityttävä omaan itseesi ja veljeesi, tukemalla toisianne selviätte vaikeuksista paremmin. Voit kertoa huolesi vanhemmillesi, kertoa mielipiteesi, kertoa toiveesi, kertoa miten heidän käytöksensä vaikuttaa sinuun ja antaa heille numeron auttavaan puhelimeen (aa.fi/ ). Mutta muista, että sinä et ole terapeutti, sinä olet heidän lapsensa. Heidän kuuluisi tukea sinun kasvamistasi ja matkaa aikuisuuteen. Heidän kuuluisi pitää sinusta huolta, sillä sinä olet heidän vastuullaan, eivät he sinun. Eivät vielä vuosikausiin.
[size=150]Pidä huolta itsestäsi.
Olet elämäsi tärkein ihminen <3[/size]
Täällä kirjoittelee pian 15 vuotias tyttö. Isän juontia katsellut pienestä saakka. Isälläni on muitakin lapsia kuin minä. Ollaan yhessä iskälle koitettu puhua, mut ei se vaan kuuntele, eikä ymmärrä että se on ongelma.