Toinen puoli suvustani on täynnä alkoholisteja, vain harva sukulainen ei juo ollenkaan tai juo kohtuudella. Itse en juo paljoa, joskus harvoin otan muutaman. Äitini on alkoholisti, juo kotona joskus enemmän joskus vähemmän. Nuorempana kärsin siitä tosi paljon. En tuntenut että äiti oikeasti olisi rakastanut tai hyväksynyt, vaikka onkin vuosien varrella paljon auttanut minua mutta se aito tunne välittämisestä puuttuu. Vielä aikuisenakin kärsin äitini juomisesta, niinpä päätin etten käy tai soittele jos on juonut. Jos huomaan että on juonut niin lähden äkkiä kotiin tai lopetan puhelun nopeaa. Myös veljeni juo, monet kerrat olen auttanut ja kuskannut häntä. En vain osannut kieltäytyä. Nyt olen muuttanut toiselle paikkakunnalle ja saanut välimatkaa heihin.
Perustin perheen nuorena, ero tuli lasten ollessa pieniä. Eron syynä oli muut asiat kuin alkoholi. Tämän jälkeen olin suhteessa miehen kanssa joka joi. Juominen oli joka viikkoista useamman päivän kestävää, muutama päivä välillä selvin päin ja sitten se taas alkoi. Juominen oli näkyvää, se tapahtui kavereiden kanssa ja ravintoloissa. Alkuaikoina yritin pyristellä suhteesta irti juomisen takia mutta tunteet vei mukanaan, suhde päättyi lopulta kahden vuoden päästä. Jotain pieniä suhteita oli tämän jälkeen muitten miesten kanssa joilla ei ollut alkoholiongelmaa, mutta ne ei kuitenkaan toiminut. Lopulta olin monta vuotta lasten kanssa, en edes miettinyt miessuhteita. Itsetuntoni kohosi vuosien aikana ja minulle vahvistui että mitä en ainakaan halua elämääni (alkoholistimiestä).
Viimein päätin että on aika katsoa löytyykö sopivaa miestä. Mies löytyi mutta yllättäen taas alkoholisti. Pahemmin alkoholisoitunut kuin aiempi alkoholistimies. Tämä mies juo olutta lähes päivittäin, hirveitä määriä ja kunnon kulauksia. Juominen tapahtuu pääasiassa yksin kotona. Päätin suhteen jo kahden kuukauden kuluttua kun huomasin että juo tosi paljon. Olen ylpeä itsestäni että uskalsin tehdä eroratkaisun näin varhaisessa vaiheessa. Ero on tehnyt kipeää mutta kai se joskus vielä helpottaa. Välillä tulee olo että kuvittelinko alkoholiongelman, liioittelinko asian. Kuitenkin lyhyessä ajassa huomasin etten ole onnellinen siinä suhteessa, jotainhan oli siis vialla. Toivottavasti seuraava mies ei ainakaan ole päihderiippuvainen…
Katsokaahan joskus lähikaupassa, kuinka moni asiakas ostaa itselleen olutta tai jotain muuta alkoholijuomaa. Eiköhän se ole enemmistö kaupan asiakkaista ja moni mies tuntuu kantavan mäyrää tai laatikkoa mukanaan, jopa ihan arkena.
Omassa tuttavapiirissänikin suurin osa juo, joku ottaa lasillisen viiniä iltaisin, viikonloppuna ehkä vähän enemminkin, joku juo vain viikonloppuina, mutta sitäkin enemmin. Sitten on ne perheenisät, joille maistuu olut (muutama) arki-iltoina ja vähän enemmin viikonloppuina. Melko tympeältähän tuo tuntuu ja aika-ajoin ihan surulliseltakin. Niin moni perhe on hajonnut tuon asian takia. Siis että mies haluaa rentoutua juomalla, nainen kokee sen isoksi ongelmaksi, koska jää arkisten asioiden kanssa aika yksin, ja vuosien saatossa etäännytään ja lopulta erotaan. Tai tulee niin pahoja riitoja (mies kännipäisään rähjää, heittelee tavaroita, lyö, uhkailee…), ettei perhe-elämää voi jatkaa.
On myös perheitä, joissa molemmat vanhemmat osaavat juoda kohtuudella. Harrastavat yhteisiä juttuja, eikä se juominen ole oikein keneltäkään pois, mutta…
Itse olen tyytyväinen sinkkuelämääni. Ei tarvitse miettiä toisen juomista, kunhan pitää huolen itsestään ja omista juomamääristä .
Anteeksi, että takerrun epäolennaiseen, mutta ei kyllä kannata tehdä ihmisten ostosten perusteella päätelmiä kenestäkään! Olen luullut, että nämä “kyttääjät” ovat legendaa, mutta ehkeivät sittenkään…?
Minäkin saatan ostaa vaikka kokonaisen kaljalaatikon, ja pari askia tupakkaa, enkä itse käytä kumpaakaan! Nuo kaljat saattavat olla vaikka miehelleni, hui, joka muuten juo tuota laatikkoa kuukauden. Tupakat voivat olla menossa kaverilleni, jolle mennessäni olen luvannut sitä viedä. Tai viimeksi eilen ostin aika monta valmisruoka-annosta naapurin liikuntakyvyttömälle yksinäiselle miehelle - ajattelikohan joku että nelikymppinen nainen syö pelkkiä valmisruokia?! Ja niin edelleen. Tietenkin se yleissilmäys antaa kuvaa siitä, miten paljon meillä Suomessa juodaan, mutta älkää nyt kytätkö kenenkään ostoksia sillä silmällä, eivät ne välttämättä kerro henkilöstä itsestään yhtään mitään.
Ketjun aloittajalle: Kuulostaa mahtavalta, että pääsit alkoholistista irti! Kyllä se oikea, raitis mieskin varmasti osuu kohdalle! Tsemppiä!
Pistän minäkin merkille sen kaljanroudaamisen kaupoista. Olkoonkin että jokaiselle kaljalaatikolle löytyy se oma yksilöllinen selityksensä, niin kyllähän fakta on että moni raahaa selkä vääränä litroittain kolmosolutta kaupasta. Täytyy sen olla mieluisa juoma, jos sitä kannattaa ihan sellaisia isoja määriä ostaa.
Jos juo kuukauden sisään 24-päkin, se on jokaisen oma asia.
Mut jos itselleni ostaisin 24 päkin kuukautta varten, se tarkoittaisi vähintään kalja per päivä 24 päivän ajan. Tai sitten muutamana eri päivänä useampi kalja.MInulle tuo olisi kyllä hurja määrä kaljaa, ottaen huomioon myös kalorit mitä olut sisältää:) Mutta olenkin hento nainen enkä raavas mies, joka varmasti tyhjentää oluen poikineen eikä menetä edes vielä ajokuntoaan siitä. Janojuomaksi kelpaa vähäkalorisempikin vaihtoehto.
Kalja ei huoneen lämmössä säily hirveän hyvin kotona ainakaan vuosia…joten ei sitä kannata varastoon ostaa isoa laatikkoa tai mäyräkoiraa, jos sitä juo kovin vähän, ja ei ole viileitä tiloja sille, tai jos ei käy paljon vieraita.
Itse hermostuin kerran totaalisesti kun alkkikselle piti joka hiivatin päivä lähteä hakemaan kaupasta olutta, mieluiten klo 9. Ostin sitten kerralla 5 laatikkoa, auton takaluukku täyteen siis. Ketutti niin paljon että parkkipaikalta lähtiessä peruutin toisen auton puskuriin. Ja alkkis oli vaan yhtä auringonpaistetta. Että sellainen ‘hoitosuunnitelma’ meikäläisellä oli, itselle vai alkkikselle? Ei kummallekaan.
Aika on kullannut huonot muistot. Enää en muista tyytymättömyyttäni suhteessa, nyt on ikävä ja kaikki hyvät hetket mielessä. Järki sanoo ettei kannata haaveilla mitään, mutta tunteet meinaa jyrätä järjen äänen. Olen yrittänyt lukea mahdollisimman paljon alkoholismista jotta tunteet ei pääsisi liikaa valloilleen. Silti tuntuu että suhde loppui yhtäkkiä ja jäi kesken, säikähdin sitä juomista niin paljon että en nähnyt muuta vaihtoehtoa kuin erota. Pitäisi saada jotenkin palautettua ne tunteet mitkä oli erotessa eikä haaveilla tyhjää.
.