A. Ulkomaille suuntautuva. Esim. Lassi Murto kuvailee ansiokkaasti suomalaisten päihdepakolaisten elämää artikkelissaan “suomalaiset päihdeongelmaiset Kööpenhaminassa”. He ovat onnellisia, käyvät töissä “kylmällä”, syövät hyvin (kaakaojuomia ja kananpoikia) ja käyttävät hallitusti hashista (vain unilääkkeeksi).
B. Kasvukeskuksiin vars. pk-seudulle suuntautuva. Jo T-spriin aikoihin (1967-72) suurin osa korvikkeiden käyttäjistä oli Itä- ja Pohjois-Suomesta pk-seudulle muuttaneita yksinäisiä miehiä. Sama linja jatkuu yhä. (Joskin Anette Malisen selvityksen mukaan Turussakin on korvikeaineiden käyttäjien keskittymä).
Maamme alkoholisteja tulee auttaa, etteivät he ajaudu päihdepakolaisiksi ulkomaille/kotimaan kasvukeskuksiin (usein korvikkeiden käyttäjiksi). Sällikoti on hyvä avaus (25 paikkaa) mutta riittämätön (maassamme on n. 8.000 asunnotonta, joista monet ovat päihdeongelmaisia). Auttamalla maaseudun alkoholisteja voimme turvata maaseudun elinvoiman, ja pitää koko maamme asutettuna. Auttamalla pk-seudun alkoholisteja voimme ottaa osaa positiiviseen yhteiskunnalliseen kehitykseen. Siihen kuinka alkoholistien onnellisuutta - ja siten yhteiskunnan kokonaisonnea - parhaiten edistetään ei minulla ole reseptiä, mutta eräitä lähtökohtia voisivat olla:
joulubonus alkoholisteille esim. 2.000 € - tällöin myös syrjäytyneet voisivat viettää onnellista joulua
lääkekonjakkia hintaan 3 €/pullo (sama kuin erityiskorvattavien lääkkeiden hinta)
vitaminointiohjelma (kuponkeja ruokakauppaan n. 100 €/viikko, jos käydään hakemassa viikon vitamiiniannos tksta)
Noista joulu- tai muista bonuksista en oikein tiedä. Asuntojuttua voitais hoitaa siten, että annettaisiin syrjäkylien lakkautettuja kouluja asunnoiksi. Pino halkoja pihaan ja pokasahat ja kirveet. Siis itse tekemään polttopuunsa. Ja kouluissahan on jonkinlaiset keittiötkin. Sinne vain sopat porisemaan. Muutaman kuukauden kuluttua kyseltäis, että onko hyvä näin? Vai tekiskö mieli lopettaa juominen? Jos vastaus viimeiseen olisi myönteinen, annettaisiin mahdollisuus kuntoutukseen pääsyyn. Ei katkolle, vaan vähintään puolen vuoden kuurille semmoiseen paikkaan, missä ei ole ammattiymmärtäjiä. :mrgreen: ( sori, katti )
Jos edistymistä ei tapahtuisi, niin takaisin entiseen majapaikkaan.
No tää nyt on osaksi tsoukkia, mutta totta toinen puoli.
Halvat on hupinsa joillakin, itse huumorintajuinen, mutta tästä en löytänyt mitään huumoria. Olen sitten vaikka kukkahattutäti jos niikseen tulee .
Tehän voitte mennä näyttämään mallia ja takomassa päähän aa- opusta kun näköjään tekemistä riittää, kokemus on yhdestä aa- hemmosta joka jankutti rakkaan opuksen läpi antamatta tilaa kysymyksille, ei osannut vastata . Varokaahan ettei teistä tule samanlaisia… Ehkä se sit siitä iloksi muuttuu, siis aidoksi iloksi, missä ei ole rutosti halveksuntaa mukana.
Onhan monenlaista jankkaajaa tietysti. Joillekin AA on kuin uskonto. Yleensä se on kuitenkin kuin raittiuden alkumetrien raittiushumala. Halu raitistaa kaikki, jopa ei-alkoholistit saa joissakin aika koomisia piirteitä. Toiset ovat AA-humalassa lopun ikänsä, mutta mitäs sitten? Jos sillä tavalla juomatta pysyy niin parempi se on kuin rypeä katuojassa. Raittiuden tasosta ja päänupin kunnosta voidaan sitten olla aika monta mieltä.
Mie aina tulen harjoittaneeksi melko sairasta huumoria, eikä siitä pidä välittää. Mutta on myös paljon kokemusta siitä, että hyssyttelemällä ei juopot raitistu. Siksi en usko mm. “punaisen penaalin syndroomaan.”
Vaan jos emme ota viinaa selvään päähän, niin kaikki pärjäämme keskimäärin aika hyvin…
Kysymys paarmalle; kun sä tosta punasesta penaalistasi jaksat jankata niin kysyisin ihan mielenkiinnosta että kuuluuko AAL.ilaiset sun mielestä tähän syndrooma kategoriaan?
No eihän penaalia voi tietenkään yleistää. Tarkoitan vertauksella niitä alkoholisteja, jotka ovat käyttäneet jo kaikki muut syyt juomisen jatkamiseksi. Lisäsyitä väännetään sitten vaikka siitä kun ei ollut pienenä sitä punaista penaalia. Vittumaiset akat ja pahat pomot on tuossa vaiheessa jo juotu. Olin itse penaalimiehiä viimeisinä juoma-aikoinani. Alkoholisti itse on viimeinen, joka näkee oman tilansa todellisuuden. AAL:laiset ovat juuri niitä, jotka ovat saaneet kärsiä penaalimiehistä ja naisista.
Toivottavasti tämä valaisi vähän penaalijuttua.
Minusta on suunnattoman humoristista ajatella mielessäni, miten paarma yrittää yhtä aikaa olla lennokas, kuin leija samalla purren itseään nilkkaan. Minusta sillä tavalla syntyy väkisinkin immelmanni… tai jotain vastaavaa
Kiitos vastauksesta paarma ja kiva kun olet sen penaalin jo saanut että pysyy kynät tallessa.
Kysyi tota kun olen pohtinut miten AA.laiset tai lopettajat AAL.iin suhtautuu, taitaa olla kyse enemmän persoonasta itsestään kuin kirjaimista ja käsitteistä.
Ei kannattaisi kauheasti mesota, ellei itse ole kokenut jotakin - tai omaksunut muutoin. Itse kuulun myöskin AAL:iin - eli olen nähnyt asian molemmat puolet. Itse asiassa minulla on täysivaltainen oikeus myös Al-Anon -jäsenyyteen - sekin syrjä on koettu. Mitään koomista en noissa rooleissani ole kokenut.
Juopon elämääni on mahtunut sen sijaan myös humoristisia elementtejä
.
.
. Varokaahan ettei teistä tule samanlaisia… Ehkä se sit siitä iloksi muuttuu, siis aidoksi iloksi, missä ei ole rutosti halveksuntaa mukana.
