Olen ollut alkoholisti noin viisi vuotta ja tilanteeni on kehittynyt alun jokapäiväisestä juomisesta ja juomishimosta tämän päivän “hallittuun alkoholismiin”. Se tarkoittaa sitä, että tänään raahaan palloa nimeltä alkoholismi jalassani, mutta se ei enää vie minua mäkeä alas, niinkuin ennen. Yhtäkaikki, pallon raahaminen on työlästä ja kuluttaa paljon voimia, joten kaksi viikkoa sitten päätin aloittaa toipumisen.
Mehiläisen yleislääkäri kirjoitti minulle antabusta, jonka avulla sain kaksi viikkoa kestäneen ja lomaan sijoittuvan juomakauden katkaistua. Nyt olen ollut kaksi viikkoa selvin päin, mutta antabusta en ole ottanut kuin alussa, sillä sen sivuvaikutukset olivat niin kovat. Tänään otin yhden tabletin, koska pelkään alkavani unohtaa sen, etten kykene normaaliin juomiseen ja halusin varmistaa, että antabus vaikuttaa elimistössäni vielä seuraavat kymmenen päivää. Ne kymmenen päivää ovat minulle raitista aikaa.
En ole hakeutunut AA-ryhmiin tai A-klinikalle. AA:n ideologia on se, ettei alkoholisti pysty omin voimin toipumaan. Olen asiasta hieman eri mieltä, sillä omin voimin olen kävellyt Mehiläiselle ja omin voimin olen syönyt antabusta. Mun mielestä alkoholisti toipuu myös omin voimin, sillä alkoholisti itse juo tai on juomatta. A-klinikalle tekisi mieli mennä ilmaiseen terapiaan, mutta musta tuntuu, että siellä on tosi deeguja, jollaiseksi en itse vielä itseäni näe. Tässä kohtaa pyydän anteeksi ylimielisyyttäni, mutta alkoholismia on monen asteista, ja itse en ihan syvällä vielä ole, mutta alkoholisti kuitenkin - se on selvää!
Kun olen ollut viisi viikkoa juomatta, varaan Mehiläisestä ajan kallonkutistajalle. Tämä varmuuden vuoksi, sillä psykososiaalinen hoito on kuulemma olennainen osa alkoholismin hoitoa. Ensimmäisen raittiin kuukauden jälkeen, toipuminen vasta alkaa - luulisin. Kuinka kauan kestää, että on lopullisesti vapaa alkoholimista ts. se ei enää askarruta joka päivä?
Tuo AA ei tosiaan sovi kaikille, ja jos niin on, niin eihän siellä silloin kannata käydäkään. Mulla on vähän samanlaiset ajatukset AA:sta, kuin sinulla, mutta hyvä, jos se jotakuta auttaa.Sain sieltä itsekin oikein hyvän alun raitisteluun.
En sanoisi suhtautumistasi A-klinikkaa kohtaan ylimielisyydeksi,sanoisin enneminkin tietämättömyydeksi. Kyllä siellä käy ihan tavallisia ihmisiä, kuten minäkin. Monilla on muuten AA:stakin sellainen kuva,että siellä käyvät ihmiset asuvat sillan alla ja juovat lasolia, mutta tavallisia ihmisiä sielläkin käy.
Minä olen saanut A-klinikalta korvaamatonta apua itselleni. En taatusti olisi edistynyt näin hyvin, jos en olisi voinut, syystä tai toisesta,käydä siellä juttelemassa. No,jokainen tekee omat ratkaisunsa itse, mutta suosittelen kuitenkin kokeilemaan.
“Kauanko kestää,ettei alkoholi askaruta jatkuvasti?” Muotoilin hiukan kysymystäsi, mutta eikös se suurin piirtein samana kuitenkin pysynyt?
Ei taida olla tuohon mitään paketti vastausta, joka toimisi kaikilla. Mulle itselleni oli kolme ensimmäistä viikkoa aika “vaikeita”, koska silloin mietin omaa suhtautumistani alkoholiin yötäpäivää. Sen jälkeen mulla on ollut vain kolme vähän heikompaa hetkeä, jolloin juominen on ollut mielessäni, mutta ei kuitenkaan todellisena vaihtoehtona.
Yhteenvetona voisin omalta kohdaltani sanoa,että kolmen viikon jälkeen mulla on ollut uskomattoman helppoa,lukuunottamatta niitä kolmea kertaa. Mutta, loppujen lopuksi minun tieni on kuitenkin ollut pitkä ja kivinen, ja kestänyt kaikkiaan jo kymmenisen vuotta. Alkoholisti olen kyllä ollut jo pidempääkin…
Yrjö viides, olen akateeminen alkoholisti, joka käy A-klinikalla ihan nöyrästi. Nyttemmin voin jo kutsua itseäni toipuvaksi alkoholistiksi, koska en ole aikoihin juonut. Itse en ole antabusta käyttänyt, en myöskään naltreksonia, koska ne eivät poista ongelmaa: antabuksen kanssa ei voi juoda ja naltreksonin kanssa ei tule humalaa. Keinotekoisia molemmat. Itse olen käynyt läpi lääkelinjan (nyt en enää tarvitse mitään lääkkeitä) ja edelleen keskustelen terapeutin kanssa (tosin nykyään enää kerran kuussa). Hyvää toipumista sinulle George V, kallonkutistaja maksaa paljon eikä luultavasti kuitenkaan tiedä yhtä paljon alkoholismista kuin A-klinikkalaiset. Sitäpaitsi psykiatri pyrkii pitämään potilaansa kun taas päihdetyöläisillä on kädet täynnä ja kiire saada potilaat toipumaan. AA on sitten oma juttunsa. Olet kai tietoinen, että on myös ns. kravattiryhmiä, joissa päättäjät ja suuremmat tähdet käyvät?
Kiitos vaan vastauksista ja vinkeistä. Iimu on varmasti oikeassa siinä, että A-klinikalla on paras tietämys alkoholismista ja tehokas ja taloudellisesta hyödystä vapaa hoito. Kun olen ollut kuukauden raittiina, menen kallonkutistajalle oli se sitten A-klinikalla tai Mehiläisessä. Siihen saakka sinnettelen kotona ja otan harvakseltaan antabusta. Oli hyvä idea ottaa eilen antabus, koska tulossa on vuoden suurin kiusaus. Nyt en voi muuta kuin todeta, että ei käy. Ilman eilistä antabusta, olisin varmasti alkanut laskelmoimaan ja miettimään voinko juoda vai en. Mun tavoite on olla niin kauan juomatta, että alkoholi menettää merkityksen mun elämässä. Esikuvia on vuosien varrelta kertynyt ja he ovat käyttäneet samaa menetelmää, mutta antabuksen osalta en heidän osalta osaa sanoa. Viina vain kuulemma unohtuu.
Kaikki mukaan keskusteluun. Raportoin säännöllisesti kuulumisiani.
Toivon sinun onnistuneesti pääsevän alkuun. Tuolla Me Vähentäjät osastolla pyörii Me Lopettajat - ketju. Sielläkin voisit käydä kurkistelemassa. Pääasia on, että olet myöntänyt ongelmasi ja haet apua. Jokainen taaplaa tyylillään. Hyvää tätä päivää. Oliko se vuoden suurin kiusaus mahdollisesti rapujuhlat? Olen huomannut, että ravut menevät ihan hienosti jäävedenkin kera. Nam!
Toipuminen ei ole pelkästään päihteistä pidättäytymistä, jotakin on muututtava. Entiseeen ei ole enää paluuta. Ajatusmaailma ja käyttäytyminen remonttiin. Helppoa ei tule olemaan, mutta se kannattaa. Kantsii käydä, tosiaan, AA:ssakin katsomassa ja A-klinikalla terapiassa, jokin mielekäs harrastuskin olisi hyvä ellei sellaista ole ja se ei liity käyttämiseen.
Olen monta kertaa känniriidan jälkeen vannonut, että se oli viimeinen kerta, mutta noin viiden vuoden aikana lopulliseen irtiottoon en ole omin voimin pystynyt. Pystyn olemaan ilman viinaa noin puolitoista kuukautta, jonka jälkeen oloni on niin hyvä ja aurinkoinen, että kuvittelen kykeneväni normaalikäyttöön. Juhlapyhä ystävineen, tupaantuliaiset tai ystävien kanssa ravintolassa syönti menee lopulta överiksi jälkiruokakonjakin käynnistämänä. Sitä seuraa viikonloppuviskittely, jota seuraa viskittely aina tilaisuuden tullen. Sitten tulee riita kotona (yleensä ei suoraan liity alkoholiin), jota seuraa noin kahden-kahdeksanviikon juomattomuus, ja ruletti pyörähtää uudelleen. Jos olisin voinut tunnustaa mun avopuolisolle olevani alkoholisti, tilanne olisi voinut korjaantua. Sitä en kuitenkaan tehnyt ja elin valheellisen julkisivun turvin. Asiat johtavat toiseen ja nyt olen sinkku. Syy ei välittömästi ollut alkoholin, mutta se oli vahvasti mukana. Känniriidat ne söi suhteen onnen. Riittävän pahasti, kun kännissä tölväsee, se ei unohdu.
Nyt, kun asun yksin, minun ei tarvitse enää esittää normaalia kohtuukäyttäjää. Tiedän olevani alkoholisti ja tiedän psytyväni pidättäytymään kahdeksan viikkoa viinaksista. Syön antabusta noin kymmenen päivän välein ja elän melko positiivisissa tunnelmissa ilman erityistä viinanhimoa. Viinanhimo on vaihtunut inhoksi alkoholia kohtaan, mutta tiedän, että tilaisuuden tullen humlafantasiat täyttävät mieleni. Ystäviä ja harrastuksia on, ja itseasiassa ajattelin tehdä paljon sellaista, josta olen haaveillut, mutta johon parisuhde ei ole antanut mahdollisuuksia.
Se on jännä asia tämä päihdeongelmaisen ajatusmaailma ja kuinka salakavala sairaus on kyseessä. Vaikka kuinka monesti on päätynyt seinään pitkäkin juomattomuus, niin aina jostain se ajatus kohtuukäytöstä saattaa tulla esiin. Kuinka viekkaasti se viinapiru kuiskiikaan korvaan. Mielestäni ongelma on, ja pysyy, olemassa. Sitä tarvitsee vaan jonkun ärsykkeen, hyvän syyn, käyttämiselle ja mehän olemme mestareita niitä keksimään ja löytämään. Olen kuullut kuinka on tiputtu vuosienkin raittiudesta, koska istui autossa, jossa käytettiin lasolia (itse tarkoituksessa) tai jostakin partavedestä. Itsellä tulee narkkaaminen mieleen kun käyn yleisessä vessassa missä on siniset valot. Samoin tavaratalojen kemikaalio-osastot tuovat mieleeni jos monen moista. Tekosyitä on paljon ja elämässä tulee, ne kuuluu siihen, vastoinkäymisiä ja myös niitä onnistumisia, joita on sitten juhlistanut.
Siunausta ja voimia!
Selvisin valtavasta koettelemuksesta vain ja ainoastaan antabuksen turvin. Jouduin viettämään iltaa ravintolassa useampana päivänä ystävieni kanssa, mutta en juonut, koska pelkäsin antabuksen vaikutuksia. Olen aivan rikki ja väsynyt, koska olen taistellut niin kovasti. Ensimmäinen kerta vuosikausiin, jolloin olin täysin selvin päin juottoloissa. Aivan hirvittävää, mutta kannatti, sillä nyt olen vahvempi. Kannattaa myös syödä antabusta seitsemän päivän välein, koska tilaisuuden tullen alkaa spekulaatio omasta mahdollisesta juomiskyvystä. Eilen otin taas antabuksen, joten tämäkin viikko on raitis. Ilmeeni on hieman kirkastunut ja olen varmempi. Olen edelleen onnistunut salaamaan alkoholismini. Siitä tietää vain lääkäri ja tämän foorumin lukijat. Salaaminen on raskasta, mutta siitä voi olla hyötyä.
Törmäsin työpaikallani vanhaan ratkaisemattomaan ongelmatilanteeseen ja minusta tuntui että sekoan. En tiennyt johtuiko hulluuden tunne alkoholin puutteesta vai sisäisestä maailmastani. Normaalisti olisin juonut murheen pois, mutta nyt minulla ei siihen antabuksesta johtuen ollut mahdollisuutta. Kasvoni tuntui kuin naamiolta, joka pakottaa jokaisen naaman lihaksen riippumaan synkkänä. Makasin vuoteellani ja hengitin. Nukahdin ja seuraava päivä näytti kirkkaammalta. Nyt tiedän, että olen käyttänyt alkoholia, koska psyykkiset voimavarani ovat vähäiset. Oli miten oli, alkoholi on mielenterveydelleni myrkkyä. Vaikka tekisi mieli lähteä jo terapiaan, on ilmeisesti juomattomuus kuitenkin paras terapeutti. Sen kunniaksi otan taas antabuksen, ja seuraava viikko on raitis. Kippis ja tehkää niinkuin minä. Olkaa juomatta tarvittaessa antabuksen turvin. Konsepti toimii.
Olen ollut kuukauden raittiina, mutta juopotteluhaaveet kiusaavat vahvasti. Olen alkanut spekukoimaan milloin voin taas juoda, joten tämän kirjoituksen jälkeen otan yhden antabuksen ja kärsin sen sivuvaikutukset eli ripulin. Eikä tässä vielä kaikki. Olen alkanut polttamaan, vaikka olen lopettanut tupakoinnin vuosia sitten. Nyt täytyy tämäkin pahe kitkeä pois, sillä paheiden summa ei saa olla vakio. Raitistuminen on todella raskasta. Voidaan todellakin puhua täysipäiväisestä toipumisesta. Ehkä varaan kallonkutistajalta ajan itselleni. Jospa sieltä saisi tukea nykyiseen elämäntilanteeseen, vaikka kalliiksi tulee. Myös liikkuminen pitäisi aloittaa, niin pysyy tupakkakin pois kuvioista ja stressiaineet palavat elimistöstä pois. Ihmissuhteet tuntuvat painolastilta, sillä uuteen suhteeseen minusta ei ole, vaikka yritystä on ollut. Onhan se mukava huomata, että itsellä on vielä markkina-arvoa, mutta kaipaan mun eksää. Hoh-hoijaa, itseppä olen soppani keittänyt ja niellyt, joten on oikein, että nyt kärsin ja sopeudun uuteen elämään.
Ilman antabusta mistään ei olisi tullut mitään. Se todistaa, että olen niin alkoholisti kuin olla voi.
Tsemppiä G ja onnitelut kuukaudesta. Kirjoitin sinulle juuri pitkän viestin, mutta tuli sähkökatkos ja viesti hävisikin avaruuteen…
että harmittaa…
Lyhyesti kuitenkin: olen alkoholistin läheinen ja minulle on kyllä ollut apua sekä al-anonista, että yksityisistä keskusteluista omasta elämäntilanteestani. Yksin kun asioita miettiin niin voi helposti jumittua samojen ajatusten kehään, mutta keskustelemalla asioista ulkopuolisen kanssa, voi asioihin saada uusia näkökantoja sekä tietysti tukea myös omalle ajattelulleen.
George V:lle, hienoa kun olet jo noin hienosti selvinnyt!
Terapian lisäksi voit helpottaa myös toipumistasi fyysisellä tavalla syömällä mahdollisimman terveellisesti (paljon salaattia, kasviksia, marjoja ja hedelmiä, joista saat kuituja, vitamiinejä ja ne tasaavat veren sokeria) sekä ottamalla vitamiineja ja muita lisäravinteita. Kun pyrit pitämään veren sokerin mahdollisimman vakaana, niin juomishimokin helpottaa (tupakka pompottaa erityisesti veren sokeria, sisältää 75% sokeria). Pähkinät esim. Cashew ja mantelit ovat hyviä tasaamaan veren sokeria. Liikunnasta, lepäämisestä ja rentoutumisen opettelusta on myös varmasti apua.
Mieheni on onnistunut hienosti toipumaan vaikeasta tilanteesta (ilman antabusta) ja olemme käyttäneet apuna kirjan: Raittiiksi seitsemässä viikossa (saa kirjastosta tai Lootuskirja Oy:stä) ohjeita soveltaen (jos kiinnostaa, niin tarkemmin asiasta löydät tältä kotikanavalta: paraneeko alkoholisti). Glutamiinikapselit (saa Lootuskirja Oy:stä) on erinomainen juomishimon helpottamisessa. Auttaa myös tupakkahimoon mieheni mukaan. Gla on myös hyvä juomishimon hillitsijänä ja helpottaa normaalin aivotoiminnan palautumista. B-vitamiiniyhdistelmä esim. Berex (apteekki) ja mangneesium ovat hyviä stressin hallinnassa.
Tsemppiä vain, nyt ei kannata enää luovuttaa kun olet jo noin pitkällä!
Suuri kiitos “väsylle”, “valoisa1:lle”, “jalmarille” ja muille, jotka ovat osallistuneet tähän ketjuun ja anteneet mulle erittäin tervetullutta supporttia.
Ajattelin syödä antabusta niin kauan, kun minusta tuntuu, että sitä tarvitaan raittiuden varmistamiseksi. Mun mielestä raittius, vaikka antabuksenkin turvin, on parempi vaihtoehto kuin alkoholismi. Jalmarin kysymyksessä on kuitenkin tärkeä pointti. Onko mun tuleva elämä jatkuvasti ristiriitoja täynnä, joita torjun välillisesti antabuksen avulla, vai onko mahdollista saavuttaa sisäinen muutos ja rauha, jolloin alkoholia ja näinollen antabusta ei enää koskaan tarvita? Tässä on koko ongelman ratkaisevin kohta. Jalmari tietää asiat ja hänellä on hyvä pointti esitettävänään.
Itselläni on näkemys, että antabuksen turvin alkoholi unohtuu vuosien mittaan. Tästä huolimatta en missään tapauksessa väheksy muita menetelmiä esim. AA:ta, A-klinikan metodeja ja vertaistukea ylipäänsä. Olen kahden vaiheilla. Ensiviikolla varaan joko Mehiläisestä kallonkutistaja-ajan tai sitten soitan A-klinikkaan ja pyrin sieltä saamaan ajan psykiatrille tai vastaavalle. Ongelma on siinä, että voin käydä shrinkillä vain lauantaisin tai arki-iltoina. Epäilen, että A-klinikan ajat ei mulle sovi. Itseasiassa päätin just nyt ja tämän ketjun viestien perusteella, että yritän ensin saada ajan A-klinikalta, ja jos se ei onnistu, jatketaan kovan rahan psykiatrien kanssa Mehiläisellä. Jalmari on oikeassa. Jotain muutakin pitää olla mukana kuin antabus. Legot päässä on saatava parempaan järjestykseen.
On ollut melko vaikeaa. Ajatukset ovat pyörineet alkoholin ihanuudessa ja olen jälleen kerran alkanut spekuloimaan milloin voin juoda. Erityisesti olen näin alkusyksyllä haaveillut pääni upottamisesta ihanaan marjaviiniämpäriin. Tämän vuoksi otin äsken antabuksen ja kohta mahassa kiertää. En voi lähteä ulos lenkille, koska pelkään, että likaan itseni julkisella paikalla.
Alkuviikosta mieli oli kirkas, sillä sain ajan shrinkille Mehiläiseen. Ilo oli kuitenkin ennenaikaista, sillä sieltä soitettiin ja peruttiin aika. Tarjosivat maanantaita, mutta se ei käy sillä siirryn maanantaina toiselle paikkakunnalle opiskelujen takia. Helsingissä olen vain viikonloppuisin. Joka tapauksessa mieli synkistyi pahasti, koska aika peruttiin, ja vaivuin viinanhimoon ja melankoliaan. Huomenna soitan Kampin A-klinikalle ja kysyn onko mulla mahdollista saada sieltä aikaa shrinkille. Epäilen, että ei ole. Se olisi liian hyvää ollakseen totta, sillä Suomi on näköjään alkoholisteja ja hulluja täynnä. Mulla on vain itseni, tämä foorumi ja antabus. AA-voisi ehkä olla hyvä, mutta sen malli on mun mielestä vanhanaikainen ja jenkkiläisfundamentalistinen. Sorry, kun olen näin ronkeli.
Hyvä ystävä. Ole tyytyväinen, että antabus kohdallasi toimii. Minulle sillä ei ollut mitään tehoa. Kaikki keinot on sallittuja. Uskon, että kun aikaa kuluu löydät sen sinulle parhaiten toimivan tuen. Oma mielipiteen on se että ihmiset, joilla on omaa kokemusta ongelmasta ovat parhaita apuna. Ts arvostan kovasti vertaistukea kuten tämä palsata.
Mehän niitä varsinaisia asiantuntijoita ollaan. Toki tarviin myös päihdeterapeuttia. Ennakkoluulottomasti vaan katsoon kaikkea mikä tukee toipumista. “Lintuja lentää pään yli, muttei tarvitse antaa tehdä pesää”, jokainen voitettu kiusaus vahvistaa.
Nyt olen ollut ryhmättä melki viikon ja sen kyllä huomaan. Huomenna pääsen menemään. Vertaistuki on ollut mulle korvaamaton apu, samoin päihdetyöntekijä ja harrastukset.
Sain ajan Kampin A-klinikalta ajan jonkun sortin terapeutille. Olen erittäin tyytyväinen, sillä itsekin olen niitä veroja maksellut ihan tarpeeksi. Nyt on aika saada yhteiskunnalta laatupalvelua ilmaiseksi. Hyvä juttu. Mehiläisen shrinkki olisi lypsänyt oletettavasti tuhansia euroja, mutta nyt pääsen alkoholiongelmien ratkaisujen erikoislaitokseen ilmaiseksi. Vinkki tähän tuli tältä foorumilta ja tästä ketjusta. Aika on syyskuun puolessa välissä ja siihen saakka otan tarvittaessa antabusta. On todella terapeuttista päästä keventämään sydäntään, sillä mäkin olen salaillut mun a-ongelmaa noin kuusi vuotta.
Joka tapauksessa urakka on vasta alussa. Tuntuu, että pitkä matka monine kiusauksineen on edessä…
Oliko se vuoden suurin kiusaus mahdollisesti rapujuhlat? Olen huomannut, että ravut menevät ihan hienosti jäävedenkin kera. Nam!
