Alkoholismista kohtuukäyttöön- kokemuksia??

Hei!
Olen ollut raittiina 6 vuotta ja viimeksi kaksi vuotta sitten mietin sitä,voisiko kohtuukäyttä kuitenkin olla mahdollista.Silloin en ratkennut vaan kävin ryhmissä tiiviimmin ja uskoin asiaani eli siihen että alkoholisti ei voi kohtuukäyttää.
Nyt mietin tuota samaa… Ei vain ole ketää kelle puhua.Jos lähden ryhmään puhumaan,kuivistelen eli sairauteni on ideologian mukaan ottanut minusta vallan. Älä käsitä väärim- minä uskon tuohon ideologiaan! Mutta- entä jos kohtuu käyttö onkin mahdollista…kuka sen tietää? Entä jos olinkin siinä elämäntilanteessa suurkuluttaja ja tolanne lähtenyt käsistä masennuslääkkeiden seuratessa mukana…Sillä masentuneeksihan lääkäriinut diagnosoi,ei holistiksi… Eli nykypäivän Suomen käytäntöjä…
Haluaisin siis kuulla nyt kokemuksia niiltä,jotka ovat pystyneet kohtuukäyttöön- tai jotka sitä kokeilivat eivätkä pystyneet. Onko teitä? Olisi mukava saada ns.todenperäistä kokemuspohjaista tietoa. Eli saarnaajat,suuntaan tai toiseen,tämä ei ole se ketju :smiling_face:

Terve Liah!

En halua missään nimessä keljuilla, mutta huumorilla toteaisin että kysymyksestäsi tulee mieleen keuhkosyövästä parantunut joka miettii, voisiko sitä vähän polttaa tupakkaa?

Mutta vakavasti todeten, kokeilemallahan se selviää onnistuuko kohtuukäyttö Sinulta? Itsekin kävin nuorempana AA:ssa lähinnä rauhoittumassa ja nyt kohtuukäyttö onnistuu. Muistaakseni pari viikkoa mennyt tipattomalla. Ensi viikolla tulee vieraita ja silloin otetaan! Paljon tsemppiä!

t. Juhani

Olin ollut raittiina 6,5 vuotta, kun totesin elämäni niin ilottomaksi ja oman toimintakykyni niin onnettomaksi, että kesällä 2009 ostin pitkästä aikaa skumppapullon ja nautin sitä kesäisenä iltana parvekkeella. Sen jälkeen meni useampi vuosi ihan kivasti, mutta enää en voi itseäni kohtuukäyttäjäksi kutsua. Viimeisten parin vuoden aikana määrät ovat olleet melkoisia ja jotain muutosta olen hakemassa, siksi tännekin kirjauduin.

Lisätietoja omasta tarinastani löydät ketjustani, jos haluat lukea.

Kiitos asiallisista kommenteista!
Itse eilen pohdin sitä olisinko ottanut sen yhden tavallisen saunakaljan,alkoholittoman vai ei ollenkaan…Päädyin alkoholittomaan. Se maistui tutulta ja hyvältä saunassa. Mutta loppuvaiheessa tuli tahmea olo suuhun ja muistin millainen fiilis tulee kun enemmän juo. Olin varannut toisenkin holittoman kaappiin sekä sen holillisen varastoon- molemmat jäi juomatta. Olo oli ihan ok loppuillan jäätelöä syödessä :smiley: Eli johtopäätös? En oikein tiedä…aika näyttää. Edelleen pelkään sitä alkoholia ja tuntuu jotenkin hervottoman isolta asialta että katkaisisin 6 vuoden raittiuden yhdelläkin kaljalla… Mutta, eihän se 6 vuotta toki hukkaan olisi silloinkaan mennyt- ei todella! Kaikkien on pysähdyttävä jossain kohtaa. Minä olen opetellut sinä aikana erilaista elämää varmaan. Miettinyt mitä tuli tehtyä, opiskellut jne.

Edelleen kokemukset ja näkemykset tervetulleita! Minä menen sillä välin tässä päivä kerrallaan :slight_smile: Ja jos joku haluaa enemmänkin jutella vaikka Whatsapissa, se olisi mukavaa :slight_smile:

Hei, tervetuloa joukkoon.
Et kertonut miksi ja millaisesta tilanteesta aikanaan päädyit lopettamaan juomisen. Uskoisin, että se voi olla aika ratkaisevaa sen suhteen onnistuisiko kohtuukäyttö. Jos aikanaan lopetit todella riippuvaisesta tilanteesta ja esim juominen johti aina täysiin övereihin ja pitkään putkeen niin minä sinuna en edes harkitsisi pienintäkään huikkaa. Jos taas päädyit lopettamaan sellaisesta tilanteesta että käyttö oli vielä jollain tavalla hanskassasi mutta kuitenkin mielestäsi liiallista niin ehkä sitten voisit onnistua. Tämä siis vain mielipiteeni, ei minulla mitään tutkimustulosta eikä omakohtaista kokemustakaan ole.
Peilaan tuota hieman siihen kun itse lopetin tupakanpolttoni. Olin niin pahasti fyysisesti addiktoitunut, että tiedän että jos polttaisin nyt yhdenkin tupakan olisin taas aivan koukussa. Samaan aikaan tunnen monia ihmisiä jotka ovat polttaneet paljonkin, lopettaneet ja sitten joskus myöhemmin siirtyneet ns party-polttajiksi ilman mitään ongelmia. He eivät siis olleet fyysisesti nakissa nikotiiniin. Ehkäpä alkoholiin voisi päteä sama logiikka, mene ja tiedä. Mutta harkitse tarkkaan mitä olet riskeeraamassa ja onko se sen arvoista.

Juu eli minä olin aikanaan sellainen pääasiassa kotikäyttäjä. Naimisissa ollessa tuli käytyä viihteellä viikonloppuisin tai juotua kotona viinipullo perjantain kunniaksi. Tein töitä kotona jotenkin halusin nollata, tietää milloin alkaa vapaa… Hoidin kodin ja lapset- kuten moni muukin kulissiholisti.
Avioeron aikaan en juonut. Jotenkin koin että pitää pysyä skarppina- ero oli riitaisa ja jouduimme asumaan vielä jokusen kk yhdessä.
Eron jälkeen olin liki ensimmäistä kertaa omillani ja tuli sellainen vapaushuuma- toisaalta se oli myös tosi ahdistavaa aikaa…Syyllisyys ydinperheen rikkoutumisesta,jne. Vieläkin kun muistelee tuota aikaa tulee kauhea olo… :frowning:
Silloin kävin sitten viihteellä ja otin välillä rankastikin- kun lapset olivat pois. Otin alkoholia lastenkin aikana mutta hoidin jälleen kaiken enkä örveltänyt, sammunut tms. Olin lähinnä poissaoleva- sekin todella sääli kun muistelee… Laiminlöin siten lapsiani… Piilotin juomia kaappiin tai otin retkipullossa mukaan retkelle tms. Soittelin maratonpuheluja puolitutuille…Näitä perinteisiä…
Jossain kohtaa sain masennusdiagnoosin ja pillerit. Ne aiheuttivat alkoholin kanssa black outeja. Töistä alkoi olla poissaoloja, silloiselta miesystävältä, vanhemmilta ja ystävältä tuli sanomista… Aloin miettiä että tää ei ihan oikein mene kyllä… Etsin tietoa netistä ja kävin luennolla. Kaikki natsasi mutta yksityisen klinikan hoitomaksut ja intensiivisyys jarruttivat vielä sinä keväänä.
Päätin koittaa AAta. Paikkakunnallani kumminkin oli kokoontuminen vain kerran viikossa ja siinä välissä ehdin edelleen juomaan… Join salaa miehen viinoja…hän kyllästyi ja heitti minut kotiini…
Ajattelin uudelleen yksityisen klinikan tarjoamaa vaihtoehtoa ja järjestelin asiat niin että kaikki onnistui. Aloitin siellä ja sillä tiellä ollaan. Pisaraakaan en ole ottanut tänä aikana, alkoholitonta kuoharia olen kerran juonut sekä pari holitonta kaljaa.
Nyt kun tuota aikaa muistelee kirjoittaessa…on se vaan ollut sekavaa…säälin itseäni ja lapsia.
Nyt minulla on vakaa elämäntilanne, parisuhde, yhteinen talous,perhe… Ehkä sitä aina on kuitenkin toivonut että voisi tavata meidän yhteisiä ystäviä viini-illallisen merkeissä joskus, käydä tupareissa ilman tuntevansa itsensä aina ulkopuoliseksi,… Rentoutua lasillisen ääressä, käydä ehkä joskus juhlimassa- mutta ei kiitos krapulaa :smiley:
Tuleeko minusta koskaan siis sellaista vai mikä minusta tulee…? En tiedä… Tällä hetkellä tuntuu etten todella tiedä…

Sinuna pitäisin kyllä kiinni juomattomuudesta kun olet noin kauan siinä onnistunut. Mutta totta kai oma asiasi ja ymmärrän mitä tarkoitat kun haluaisit juhlia ja nautiskella kuten muutkin.

Olen viime päivinä lukenut jonkin verran ulkomaisia sivustoja, laitan tähän pari linkkiä blogeihin joissa naiset kertovat kuinka eivät jää mistään paitsi arjessa eikä juhlassa ilman alkoholia. Kumpikaan ei välttele minkäänlaisia sosiaalisia tilanteita, päinvastoin. Nämä nyt ovat kyllä englanniksi mutta jos mitenkään taittuu niin kannattaa lukea:
heidimayo.com/spiritblog/read-me-first/
livingwithoutalcohol.blogspot.fi/p/who-am-i.html

Minua kiinnostaisi todella paljon kuulla tuosta yksityisestä hoidosta missä olit. Voisitko kertoa minkä tyylinen se oli, miten kauan jatkui, mitä maksoi ja mitä vaan siitä viitsit paljastaa. Alan itse olla pikku hiljaa kallistumassa totaalisen lopettamisen kannalle.

Tilasin muuten pari kirjaa myös kansainvälisiltä markkinoilta. Näissä väitetään että riippuvuuksista eroon pääsy ei olisikaan niin vaikeaa eikä kerran alkoholisti ole lopun ikäänsä alkoholisti vaan on vain alkoholia juomaton ihminen sen jälkeen kun siitä on luopunut. Kirjat ovat:
This Naked Mind - Annie Grace (hänellä mielenkiintoiset sivustot tuolla kirjan nimellä ja ilmainen video valmennus)
Stop Drinking Now: The Easy Way - Allen Carr

En siis ole vielä näitä saanut enkä lukenut, mutta kommentoin sitten kun pääsen niin pitkälle. Ajatuksena minusta vain lohdullinen, siis se että jos onnistuu lopettamaan niin ei tarvitse lopun elämäänsä käydä AA:ssa pelkäämässä retkahtamista. Se on se mitä ko järjestössä vähän vieroksun, ihmiset ovat 20 vuotta juomatta mutta edelleen tuntevat tarvetta käydä säännöllisesti kertomassa että ovat alkoholisteja ja kuuntelemassa muiden ikäviä tarinoita. Eihän rintasyövästä parantunutkaan ole lopun elämäänsä syöpäpotilas tai edes toipilas. No joo, tämä oli nyt ihan aiheen vierestä, mutta innostuin vain näistä vähän eriävistä näkökulmista.

Sinulle Liah toivotan kaikkea parasta mitä nyt sitten ikinä päätätkin tehdä juomisen suhteen.

Päihdelääketiede ei ymmärtääkseni allekirjoita väitettä, että alkoholisti olisi alkoholisti lopun ikäänsä. Taitaa olla, että se ei edes käytä termiä alkoholisti.

Alkuperäisen AA:n idea ei ollut, että kokouksissa juostaisiin retkahdusten pelossa vaan kyse oli ohjelmasta. Alkoholisti otti kumminsa kanssa 12 askelta ja toipui alkoholismistaan luovuttamalla elämänsä Korkeamman Voiman haltuun. Sen jälkeen hän vei sanaa tästä toipumisesta eteenpäin tapaamalla niitä alkoholisteja, jotka halusivat lopettaa juomisen. Omasta juomishalusta ei tarvinnut olla huolissaan, se oli jo luovutettu Jumalalle/KV:lle.

Nykyinen AA-toiminta on etääntynyt kauas tuosta enkä itse voisi kuvitella käyväni kokouksissa vain puhumassa henkilökohtaisista asioistani saati kuuntelemassa muiden asioita. Joudun työssäni ihan riittävästi tekemisiin raskaiden asioiden kanssa. Ja kun kahdeksan vuotta sitten menetin uskoni siihen, että olisi olemassa joku Korkeampi Voima, niin en enää pysty ottamaan käyttöön AA-ohjelmaakaan. Olen kyllä pohtinut, kyllähän sitä sanotaan, että “fake it 'til you make it” on ihan hyvä lähtökohta, mutta en ole kyennyt. Ja jos joskus vielä uskon johonkin löydän, niin todennäköisimmin on luontevaa myös liittyä siihen yhteisöön, oli se sitten kristillinen, buddhalainen tai mitä tahansa. Totuus on, että sellaista kaipaan, mutta kyky uskoa puuttuu. Viimeksi kesälomalla lueskelin buddhalaisuudesta ja kokeilin yksinkertaista meditaatiota, mutta ei tuntunut omalta, ei :frowning:

Juu eli paikka jossa raitistuin on Minnesota-mallin hoito. Siitä löytyy netistä tietoa ja hintoja jne. Samaan Minnesota-malliinhan AAkin perustuu mutta on ihan erilaista sikäli että AA ei ole milläänlailla ohjattua. Noissa yksityisenpuolen hoidoissa on se hyvä että saat sitä mistä maksat eli oikeesti apua akuuttiin tilanteeseen. On koulutettu ja oman kokemuksen omaava henkilökunta, sitoutuminen ihan eri luokkaa sekä tiheys. On myös lääkäriä, sairaanhoitajaa,pappia,jne. jos tarvitsee. Eli ei ole “vain” porukka jossa käyt. Yhtään AAta väheksymättä.

Voisin lukaista noiden enkkusivujen juttuja jahka ehdin juu :slight_smile:
Enkä minäkään ole ryhmissä käynyt laittoman pitkään aikaan… Ehkä sillä ajatus karkaa…? Tai ehkä ajattelenkin jo itse…? Kuka tietää. Haluan pitää itseni avoimena monille asioille, miksi tämä olisi poikkeus… hmm…
Mutta ryhmissä käymisestä sen verran että olen huomannut selkeän eron AAlaisten ja Minnesotalaisten (puhutaan nyt sillä nimellä kun tarkoitan yksityisiä klinikoita) välillä. AAlaiset puhuvat kyllä että SAAVAT käydä ryhmissä, ei niin että TÄYTYY. Mutta, silti monen TÄYTYY käydä esim. useita kertoja viikossa koska pakka hajoaa… Ryhmään mennään ja sen tarvetta perustellaan usein henkisillä vajaavuuksilla tai elämäntilanteella tms. Ja kuulee sanottavan että huomaa kun ei ole tänään käynyt…
Kun taas Minnesotalaiset pyrkivät omille jaloilleen, siihen että ryhmässä käynnit harvenevat. Viikottaisesta kolmesta kerrasta kertaan, sitten kerran kk,jne. Monet käyvät edelleen kerran kk koska siellä käyvät ihmiset ovat kuin perhettä ja niin muitetaan mikä on tärkeää. Mutta jotkut myös harvemmin. Se että “joutuisi” käymään useammin, kielii siitä että jotain on tapahtunut tai tapahtumassa. Silloin otetaan tiheämpi tahti, käydään purkamassa ja puhumassa että ei retkahdeta. Mutta jos vuosiakin raittiina oleva alkaisi käydä ryhmissä,yksityisissä siis, kolme kertaa viikossa, se herättäisi jo kysymyksen, millä tolalla raittius ja elämän on jollei se kanna muuten…

Nämä ovat minun mietteitäni mutta varmasti moni allekirjoittaa. Ryhmät on hyviä riippumatta minkä tahon kunhan ne tukevat raittiutta, oman elämän hallintaa ja yleistä hyvinvointia. Ehkä näin Minnesotalaisena,yksityisen palvelun käyttäjänä, olen kuitenkin jäänyt miettimään miksi jotkut eivät ryhmistä “itsenäisty”… Jos se palvelee heitä,hyvä, ja se ei ole keltään pois. Mutta pohdiskelen… :slight_smile:

Pk-seudulla on monta kymmentä naista ja miestä, jotka käyvät 2-3kertaa päivässä palavereissa ja väliajatkin ovat tekemisissä pääsiassa vain AA_laisten kanssa…

Täällä yksi kummajainen joka sai masennuslääkityksensä kuntoon (ja täten alkoholisminsa kuriin) voin ottaa alkoholia kohtuudella tai liikaakin mutta kun ei tee mieli satuttaa itseänsä. Juuri nyt en käytä lainkaan alkoholia mutta periaate on, että enintään 0-3 kertaa vuodessa, maximissaan 0.5-3.5 annosta yhden illanvieton tai muun aikana, mieluiten hyvässä asiallisessa seurassa, saunassa tai ruuan kera. Kokemusta jo usean vuoden ajalta ja on jopa erikoislääkäriltä lupa mikäli juuri sillä hetkellä ei satu olemaan jotakin alkoholin käyttöä estävää lääkettä käytössä.

On tullut käytyä putkat, katkot, klinikat, mielisairaalat, psykologit, yhteisöhoidot, tavalliset hoidot, AA:t ja NA:t sun muut läpi. Join enimmillään 1-3 pulloo kirkasta viinaa joka päivä pitkiä putkia ja joskus meni illalla sellainen pahvinen viinitönikkä. Liikuttiin ikävimmillään kerran alkoholihallusinoosien maailmassa joka oli muuten aikas pelottavaa hommaa kun todellisuus menee hieman uusiksi :open_mouth: . Psykoterapia nyt alkamassa kolmatta vuotta Valviran valtuuttaman terapeutin kera ja Kelan kautta.

En osaa arvioida kuinka yleistä on kohtuukäyttöön siirtymiseen kykeneminen aidolla alkoholistilla (tosin tässä Liahin tapauksessa asiahan ei tainnut olla 100%:en varma?) mutta sairauden kataluuden ja ankaruuden takia en ehkä edes harkitsisi testailua missään nimessä (sitäpaitsi prosentuaalisesti harva alkoholisti koskaan pysyvästi oikeasti raitistuu ja saa itsensä aidosti jaloilleen joten jos jostain on saanut hyvää apua niin ehkä kannattaa harkita pitää kiinni siitä?)

Ei sen liuottimen kohtuu nauttiminen nyt sen riskin ottamisen arvoista ole vaikka se onnistuisikin, näin näkisin ilman saarnauksen hiventäkään mutta toisaalta onhan siinä sekin puoli sitten onnistuessaan, että sen oman luullun alkoholisminsa ja siihen kuuluvat jutut voisi jättää taakseen sekä alkaa vaikka työstämään jotain toisia juttuja jos on tarpeen ja olla kiitollinen niistä AA-kuvioista. Kyllähän ihmiset jotka eivät alkoholiongelmista kärsi kokevat saavansa ihan haastatteluidenkin perusteella elämänlaatuansa kohotettua etanolilla kun sen käyttö on fiksua, satunnaista eikä haitallista.

Olen kuullut paljonkin tapauksista, joissa ihmiset ovat pystyneet vähentämään reippaan rellestämisen kohtuukäytöksi. Myös sellaisista, jotka ovat sanoneet olleensa alkoholisteja. Itseni on vaikea uskoa tuota, että “olivat alkoholisteja”.

Mutta omasta itsestähän tuo on kiinni, mitä haluaa ja uskaltaa. Ja ennen kaikkea: mitä on kohtuukäyttö. Jos kohtuukäyttö on lääketieteellisten suositusten haitallisen käytön alapuolella, niin mikä ettei. Alkoholistille ei yleensä riitä muu, kuin känni. Kannattaa myös kysyä itseltään, pystyykö olemaan esim. seuraavat kaksi viikkoa ottamatta lainkaan, kun ottaa jonain päivänä pari.

Miten määritellään se alkoholismi, josta sitten toivotaan palattavan kohtuukäyttäjäksi ?.

Entä jos on kyse vain tilapäisestä suurkulutuksesta ?

Tuossa aiemmin ehdotettiin parin viikon kokeiluaikaa. Itse olen joskus ollut sitä mieltä, että jos ei kuukautta pysty oiloemaan helposti ilman niin silloin on jo niin pitkällä, että parempi lopettaa.

En usko, että kukaan pystyy määrittelemään mitään alkoholistin lajia tai vahvuusastetta mistä sitten toivottaisiin palattavan kohtuukäyttäjäksi. Jotkut yksilöt nyt siihen vain kykenevät koska alkoholismi on aika yksilöllinen ja monisäikeinen sairaus sekä toipumisproseissakin on valtavasti eroja.

Tilapäinen alkoholin suurkulutus määritellään alkoholin haitalliseksi käytöksi koodilla F10.1 ja voi sitä myös väärinkäytöksi kutsua. Ja etanolin väärinkäyttö on muuten huomattavasti vaarallisempaa kuin mitä keskimäärin ihmiset tiedostavat vaikka eivät olisikaan alkoholisteja.

Alkoholismissa isoin ongelma taitaa olla se, ettei ymmätetä jo ennestään vaurioituneen ihmisen elämää.

Mitä väliä vaikka olisi maksakirroosi, jossei ole kerran paljoakaan menetettävää, koska suurin osa on jo henkisesti ainakin kuollut ja hakee lohdutusta.

Itse kävin erikoislääkärillä ja sain vahvat rauhoittavat kotiin, silti niidenkään avulla ei menny kuin muuta päivä kuivilla että rupes viinahammasta kolottamaan. Alkoholia voisikin verrata vähän kuin tupakkaan: mikään nicorette tai sähkörööki ei auta jos, jos olet tottunut litkimään.

Mulle tuli raitistumisen myötä (useampi vuosi sitten) sellainen ongelma että tajusin etten tarvitse alkoholia mihinkään (kun ei se muutenkaan ole ihmiselle välttämätön). En maun tai humalan takia, en “seurustelun” takia, en ylipäätään mihinkään. Eli jos ongelmakäyttäjä harkitsee kohtuukäyttöä niin oma suhde alkoholiin on tärkeä olla selvillä. Ja ehkä se on jonkinlainen ennuste että miten se aiempi “kohtuukäyttö” on onnistunut. Turha kusettaa itseään.

Hei!
Hieman taustaa itsestäni. En ole ollut täysin selvin päin moneen kuukauteen; välillä on ollut kaljan ottoa, välillä olen ollut raitis. Elämäni onkin yhtä taistelua alkoholia vastaan. Pisin raittius kesti minulle 3,5 vuotta. Ja silti repsahdin, jota suuresti kadun. Repsahdus tapahtui 3 vuotta sitten.

Luin tekstiäsi, jossa kerroit olleesi jo 6 vuotta ilman alkoholia. Se on todella hieno suoritus! Lisäksi pohdit sitä, voisitko vielä ottaa. Usko minua, että et voi ottaa! Ole ylpeä raittiudestasi ja kerro se kaikille ystävällisille ja sukulaisille. Se riittää heille, jos he ovat sinun todellisia ystäviä.

Toivon sydämestäni, että et repsahda. Voin omasta kokemuksestani kertoa sen, että jos otat, niin olet noin viikon päästä samassa tilanteessa alkoholin kanssa kun aloitit raittiuden. Onko se alkoholi sen arvoista?

Olen itse 56 vuotias mies ja tiedän mitä alkoholi voi aiheuttaa. Vielä 30 vuotiaana olin raitis. Tämä minun alkoholismini kehittyi vuosien myötä ilman että en edes itse ymmärsin sitä. Se tuli salakavalasti. Tietenkin omaiset huomauttivat siitä, mutta itse ajattelin että kaikki on ok.

Toivon, että itse et aloita, ja että menet Lopettajien puolelle. Sieltä saa hyviä neuvoja totaaliseen lopettamiseen.

Yst.terv. Uusi_tie

Tuollaiset “uhkaukset” ovat vastuuttomia ja voivat muuttua itseään toteuttaviksi ennusteiksi. Ei ole mitään perusteita väitteelle, että repsahduksen jälkeen juominen jatkuisi siitä, mihin se ennen raitistumista päättyi tai että se lähtisi välittömästi käsistä. Itse aloin juoda (en retkahtanut vaan ihan tietoisesti päätin palata jälleen alkoholin käyttäjäksi) 6,5 vuoden raittiuden jälkeen enkä todellakaan ollut viikossa se itsetuhoinen kossua ja diapameja vetävä alkoholisti kuin juuri ennen raitistumistani. Alkoholin käyttöni oli ihan normaalia useiden vuosien ajan. Nyt se ei enää ole, viimeiset pari vuotta ovat olleet pahenevaa suurkulutusta, mutta on tässä jo melkein yhdeksän vuotta mennytkin siitä, kun aloin jälleen käyttää alkoholia.

En tietenkään kannusta ketään aloittamaan alkoholin käyttöä uudestaan, en missään tapauksessa. Mutta jos aloittaa, niin ei todellakaan pidä ajatella, että saman tien kaikki on menetetty ja että “kuuluu asiaan” vetää viinaa välittömästi kaksin käsin.

Tosi hyvä esimerkki Hemmentaali siitä, että ei pidä yleistää kaikkea. Minulle eräs itseään päihdeterapeutiksi tituleeraava väitti, että on pahempi minun kaltaisen olla pari kuukautta ilman alkoholia ja sitten taas aloittaa kuin juoda koko ajan. Hän sanoi, että alkoholistit usein kuolevat pian sen jälkeen kun retkahtavat. Sanoin jo silloin hänelle, että en tuota usko ja että toivon, ettei tuolla tavalla pelottele asiakkaitaan. No, kävikin ilmi että hän ei enää sitä ammattia harjoita.

Jos se olisi totta niin tuolla lopettajissa olisi paljon ruumiita :smiley: . Yksi sun toinen on sortunut. On siellä toki niitäkin, jotka ovat sanoneet aika nopeasti palanneensa siihen mihin juominen jäi ja sen jopa pahentuneen saman tien. Mutta ei suinkaan kaikki.

Minä olen sitä mieltä, että jos on kerran onnistunut lopettamaan ja se on jo muuttunut arjeksi niin en aloittaisi uudestaan. Mutta jokainen tekee oman ratkaisunsa ja lopputulos on jokaisesta itsestä kiinni.

Uusi_tie kirjoitti (en osaa käyttää tätä teknologiaa, joten toivottavasti saatte selville miksi kirjoitan:)
Toivon sydämestäni, että et repsahda. Voin omasta kokemuksestani kertoa sen, että jos otat, niin olet noin viikon päästä samassa tilanteessa alkoholin kanssa kun aloitit raittiuden. Onko se alkoholi sen arvoista?

Hemmentaali kirjoitti: Tuollaiset “uhkaukset” ovat vastuuttomia ja voivat muuttua itseään toteuttaviksi ennusteiksi. Ei ole mitään perusteita väitteelle, että repsahduksen jälkeen juominen jatkuisi siitä, mihin se ennen raitistumista päättyi tai että se lähtisi välittömästi käsistä.

En ole uhkaillut. Olen pahoillani ja todellakin anteeksipyynnön velkaa, jos sellainen tunne viestistäni jäi. Alkoholissa ei ole mitään ‘ennustuksia’, vaan elämistä päivä kerrallaan, eli tänään en ota. Ei puhuta huomisesta tai viikoista. Yksi päivä raittiutta riittää kerrallaan. Mutta haluaisin yhden asian tulevan selväksi: kerran alkoholisti on alkoholisti aina. Ei ole mitään kohtuukäytön mahdollisuutta. Alkoholi vaikuttaa meidän sitä käyttäneiden ihmisten aivoissa koko meidän loppu elämän ajan. Koska aivot ovat jo tottuneet alkoholin, niin aivot muistavat sen hyvin. Itse ne vain yrittävät selviytyä alkoholin haitoista muuttamalla omaa käyttäytymistään eli käytännössä krapulalla ja vieroitusoireilla.

Raitista iltaa toivotellen Uusi_tie