MM. Lappeenrantalaisen päihdelääkäri Juha Kemppisen sivuilla on kuvattu hyvin alkoholismin vaiheet, niiden piirteet ja alkoholismin eteneminen, eli varhaisvaihe, keskivaihe ja myöhäisvaihe. Nyt olisin kiinnostunut kuulemaan plinkin käyttäjiltä heidän omia kertomuksiaan alkoholismin ensioireista, etenemisestä ja aikajanasta, kuinka nopeasti/hitaasti asiat ovat pahentuneet.
Kun itse peilaan itseäni noihin alkoholismin kehitysvaiheisiin, olen sitä mieltä, että varhaisvaiheen oireet alkoivat näkyä n. 18-19v ja olivat selkeitä kun 20v lähdin opiskelemaan. Eteneminen on tapahtunut nopeasti ja n.2-3 vuodessa ollaan siirrytty selkeästi “eteenpäin” eikä voi mitään enää naamioida “opiskelijameiningiksi” tai vastaavaksi.
T: Tällä hetkellä n.1kk selvinpäin, kuivana ja kaukana raittiista… mutta kuitenkin
Hei AKP ja onnea juomattomasta kuukaudestasi, siitä on hyvä ponnistaa eteenpäin ja varmasti jotakin hyvääkin olet voinnissasi tuon kuukauden luluessa huomannut.
Kemppisen vaiheet on täällä vinkattuna tasaisin väliajoin, mikä on hyvä, jotta uudet lopettajatkin ne löytävät.
Tunnistan itseni sieltä kyllä, mutta kuten aina kategorisissa määrittelyissä ne eiväyt täysin vastaa oikeata elämää. Omalla kohdallani löydän kunkin vaiheen piirteitä limittäin itsestäni eli jo ensimmäisessä vaiheessa oli huomattvissa jotakin seuraavasta jne. Oikeassa elämässä asiat eivät ehkä etene niin lineaarisesti, vaan enemmänkin aaltoillen ja poukkoillen joka suuntaan. Selkeän peilauspinnan Kemppisen vaiheet kuitenkin antaa ja syytä on olla huolissaan, jos itsensä sieltä vähäisessäkin määrin tunnistaa. Se mikä varmasti tapahtuu oikeassakin elämässä on se, että alkoholismi pahenee, joillakin äärettömän hitaasti ja salakavalasti ja toisilla räjähdysmäisen nopeasti.
Ei mulla muuta, mutta yksi ratkaisevista tekijöistä, mikä laukaisi yrityksen lopettaa alkoholin käytön, oli erään ihmisen ohimennen lausuma “olet paljon paremman näköinen selvänä”. Ihan ohimennen heitetty lause osui turhamaisuuteeni, toki halusin kelvata vastakkaiselle sukupuolelle. Se osui ja upposi paremmin kuin pahat katseet, viinan pois kaatelut ym, jotka herättivät lähinnä uhmaa, ei edes halua yrittää.
Tosiaan, kuten edelläkin sanottu, kaikilla ei kehitys tapahdu näin loogista ja lineaarista kaavaa myöten, vaan aaltoillen. Alkoholismissa, kuten missä tahansa kroonisessa sairaudessa, voi olla vaihtelevia hyviä ja huonoja kausia, vaikka pitkällä seurannalla tauti pahenisikin progressiivisesti.
Itsekin helposti olen voinut diagnosoida itsessäni sekä alkuvaiheen että keskivaiheen piirteitä. Luojan kiitos en sentään loppuvaiheen eli rappeuttavan vaiheen. Ja Luojan kiitos, kaikkien ei tarvitse mennä sinne asti.
Ja edelleen Luojan kiitos, edes rappeuttavaan loppuvaiheeseen ajautuneet eivät ole toivottomia tapauksia. Heidän toipumiseensa, raitistumiseensa, saatetaan tarvita ihmisen käsityskyvyn ylittävä ihme, mutta sellaisia ihmeitä tapahtuu joskus. Kiitos ja ylistys!
Huumeidenkäyttäjien, narkomaanien addiktiosairauden kehityskaari noudattaa muuten jokseenkin samaa kaavaa, mutta voi edetä keskimäärin nopeammin ja nuorempana kuin alkoholistin.
Nistit kuvaavat aineenkäytön alkuvaihetta “viihdekäyttönä”, tai “kokeiluvaiheena”, josta saatetaan edetä nopeasti keskivaiheeseen ja rappiovaiheeseen. Mutta heidänkin sairautensa voi edetä aaltoillen ja hitaasti, riippuen huumeesta, annoksiksta, sosiaalisesta asemasta, hoitokäynneistä etc. etc.
-Ensiksi pienimuotoinen kosketus 15%:seen viiniin, rakkautta ensisilmäyksellä. Ihan kuin se olis ollu jotain “taikajuomaa”, olin tällöin siis 13v.
-Sitten perus kaljottelua 15-17v, viikonloppuihin jääden. Mutta muistan tapauksen jossa jo tuolloin olin koulussa ja juonut 8-9olutta.
-18-21v olutta ja kapakoita viikonloppuihin painottuen, olin selkeästi kaveripiirini kovin juoja.
-22-23v ammattikorkea koulun käymisestä ei tule mitään, koska tässä vaiheessa aloin juoda täysipäiväisesti. Tarkoittaen, että miltei aina kun oli rahaa, juomat muuttuivat olueasta väkeviin viineihin ja vodkaan.
Ja sitten siirtyminen vakavammalle rintamalle.
-24-26v totaalisen täysipäiväistä juomista. 2-3vodka pulloo päivässä. Katkolta katkolle, mielisairaalassa välillä hieman lepositeisiin tutustumista. Lukuisia katkoja, eri paikoissa. JOIN SIIS AINA KUN EN OLLUT KATKOLLA TAI PUTKASSA. (Voiko mennä pahemmaksi, en tiedä? Putkassa kerkesin vierailla tasan kymmenen kertaa ja pahimmillaan kolmena peräkkäisenä päivänä, huoh… kaikki säilöön otot perustuivat sille, että olin sammunut julkiselle paikalle.) Käytin myös tällöin alkoholin seuralaisena satunnaisia ryynejä kuten Lyricaa, Opamoxia, Rivatrilia, Tenoxia, Diapamia, Temestaa, ja Insomiinia. Näinä viimesinä kahtena vuotena en juuri käyttänyt kannabista, viinaahan sen piti olla!
Lääkäreiden elinaikaennuste parhaimmillaankin 5-10vuotta. Eikä muuten liippaa varmasti kaukaa.
Ei taida olla epäselvyyttä minulla itselläni tai kenelläkään muulla, että ehta alkoholisti täällä kirjoittelee
Tässä ketjussa aiheena oli vain alkoholi. Mutta voin sivumennen heittää, että n.8vuotta kannabiksen käyttöä takana, joka satunnaista. Bentsoja vajaa 4 vuotta ja niihin kova fyysinenriippuvuus. Myös kodeiini ja tramadoli on valitettavasti joskus kuvioissa. Niihin ei ONNEKSI minkäänlaista fyysistä koukkua, mutta myönnän, että varsinkin tramadoli “kiehtoo”. Mutta Kannel on edelleenkin jyrkkä ja varoo kyseisiä euforisoivia kipulääkkeitä.
