Ikää mulla on nyt 36 ja ensimmäinen alkoholikokeilu oli Koskenkorvapullo kolmeen pekkaan. Jo heti tuntui aine tekevän mut villiksi ja hauskaksi. Myöhemmin 17vuotiaana erään kaverini kanssa ostimme milloin olutta, milloin helmeilevää omenaviiniä,milloin appokiljua milloin tavallista kiljua. Jotkut reissut päättyivät oksentelemiseen ja jotkut taas ei. perusidea oli, että juodaan mahdollisimman paljon…mutta ollaan silti melkein selvinpäin. Auta armias jos liian pienestä määrästä tulit liian humalaan…siitä kuuli koko koulu sitten seuraavalla viikolla…
-Eka kosketus AA:han vuonna 2002, olin ryypännyt 5päivää putkeen ja sammunut paluumatkalla junaan jonka piti pysähtyä Jyväskylässä, matkasinkin Kuopioon. mutta pääsin ilman sanktioita takaisin. Soitin silloin auttavaan puhelimeen ja kävinkin jo muutamassa palaverissa mutta totesin, en olekaan alkoholisti. samana vuonna tuli ensimmäinen törkeä rattijuopumus…myös aamuryypyt tulivat mulla tavaksi jo varhaisessa vaiheessa…
Toinen yritys AA:ssa minulla oli 2011, pysyin 8kuukautta raittiina ilman palavereissa käyntiä tästä ajasta noin puolet. 2012 onnistuin jonkun aikaa kesällä juomaan kohtuudella “vain” 3päivää, Sunnuntain loiventamisista huolimatta pääsin Ma-aamuksi töihin. Sitten alkoi työ taas haitata juomista ja nyt olen ryypännyt aina vähintään sen viikon. Tämän viikon olen nyt istunut taas AApalavereissa ja yrittänyt saada uudestaan raittiudesta kiinni.
Tervetuloa vaan uudestaan yrittämään. Tässä sakissahan ei lasketa sitä, kuinka monta kertaa lennät nenällesi vaan se kuinka monta kertaa nouset ylös! Ja vielä kun kokemuksiaan jakaa toisten samaan suuntaan menevien kanssa, muodostuu tämän taipaleen kulkeminen huomattavasti kevyemmäksi.
Niin ne sanoivat AA.ssakin että 30-40v on hyvä ikä raitistua, on elämää jos pysyy raittiina edessä hyvällä onnella vielä yli puolet edessä. Jos on sinkku kuten minä niin ehtii vielä isonkin lapsikatraan kasvattaa. Ensikosketuksen aikaan kun menin AA-ryhmään siellä oli minua puolta vanhempia miehiä, jotka olivat olleet raittiina 10-30vuotta…Itse olin tuolloin 25v. (tämä tapahtui pienellä paikkakunnalla) Nyt kun olen 36, ja pk-seudulla eräässä isossa ryhmässä…olen nähnyt viikon aikana monta ikätoveria ja nuorempiakin. Raittiuksien pituusheitto on myös aikalailla suurempi. Esim tämän päivän palaverissa oli tulokas (1pv)->2 ihmistä joilla 2-3kk,yhdellä muistaakseni vuosi ja pisinpään olleet taisivat olla olleet 30vuotta
Moi ja tervetuloa plinkkiin! Mulla on ikää 38 vuotta ja uutta elämää noin 8 kuukautta plakkarissa. Stadista tosiaankin löytyy ryhmiä moneen lähtöön, mikä tietysti on hieno asia. Itse viihdyn sellaisissa missä on kaiken ikäisiä ja kumpaakin sukupuolta edustettuna tasapuolisesti.
Toi on hyvin tyypillistä että raitistumista täytyy harjoitella monet kerrat ennenkuin saa asiasta kunnolla kiinni. Näin on ollut mullakin ja vasta nyt tuntuu siltä että tämä voi onnistua ja onnistuu. Joku vanhempi ja viisaampi kirjoitti täällä joskus että täytyy kokeilla ne toimimattomat ongelmanratkaisun keinot löytääksen toimivat. Ei siis kannata lannistua ja syyllistää itseään " epäonnistumisista ", koska kyse ei ole sellaisista, vaan kannattaa miettiä mikä niissä edellisissä yrityksissä on ollut hyvää ja mikä ei, tämän pohjalta voi sitten muotoilla uutta systeemiään. Itse en tosin koskaan ole ollut näin pitkää pätkää raittiina, joten olen uuden ja ihmeellisen edessä joka ikinen päivä. Mutta ainakin minulla olo on jo helpottanut raittiina pysymisen osalta, kysymys tuntuu nykyään enemmänkin olevan että mitä ja miten tämän raittiin elämän kanssa nyt sitten tehdään.
Ensin täytyy kuitenkin saada myrkyt hallintaan, minulla tähän ja paljoon muuhunkin auttoi A-klinikka ja ennenkaikkea 5 viikkoa myllyhoidossa Kalliolassa.
Samaa mieltä. Olen itse hakemassa toimivaa ratkaisua ja löytänyt tukun toimimattomia. Ei pahasti ole tullut mokailtua “kohtuukäyttäjänä”, mutta kovin paljon helpompaa olisi elämä, jos olisin täysin raitis. Se on pienestä kiinni, että alkoholista koituu isoja ongelmia. Nytkin raskas maanantai ihan vaan jo valvomisesta. Harmittaa, vaikka ei olisi syytä… Kroppa on sekaisin alkoholista. Haluaisin niin taas lopettaa ja palata siihen raittiuden tuomaan euforiaan. Pitäisiköhän alkaa taas lukemaan näitä sivuja ja osallistumaan näihin keskusteluihin. Pysyisi asiat paremmin mielessä
Hei entinen juoppo, kirjoitit aikoinaan, että Pitää olla rohkea lopettaessaan juomisen!
Hyvin oikeassa olet. Minulle juomisen lopettaminen aikoinaan onnistui, kun arkuudestani huolimatta rohkaistuin eräänä iltana avaamaan AA-palaverin oven. Avasin myös suuni ja kerroin olevani alkoholisti. Pala nousi kurkkuun enkä pystynyt puhumaan muuta.
Sinulla on sama mahdollisuus kuin tuhansilla muilla suomalaisilla, et ole toivoton tapaus.
En kai ihan toivoton ole, mutta vähän pettynyt itseeni. Parempaa minun pitäisi pystyä tämän alkoholin kanssa. Tarvitsisin jonkun luottokaverin, jolle voisi ongelmistaani kertoa. Minullahan on elämässä kaikki muut asiat kunnossa, jos tuon juomisen vielä onnistuisin kokonaan lopettamaan. Nyt sen taas haluaisin todella tehdä… en tiedä riittääkö rohkeus vieläkään… Halua riittää kyllä!
Minulle kävi niin, että ekalla AA ei ollut ollenkaan mun paikka…Tokalla kerralla niin, että se toimi jollain lailla ja lopulta lopetin koska en saanut niistä jutuista mitään irti,kuulosti vain ympäripyöreältä mölinältä ties mistä. Mutta nyt kolmannella kerralla Aa-ohjelma tuntuu olevan se ainut ja oikea tie mulle säilyttääkseni raittiuden. Mut otettiin lämmöllä vastaan ja muutkin asiat ovat lutviutuneet kuin rasvattuina… Työpaikka hituksen hienosti yhä hallussa hoitoon-ohjaussopimuksen kautta.
Hienoa JB jos olet hoitoon pääsemässä! Monille ja myös minulle AA on ollut ratkaisevan tärkeä tekijä raitistumisessa. Ja kun sitten myös varsinainen päihdekuntoutus perustui 12 askeleen filosofiaan, sain omaan systeemiini uudenlaisen lähestymistavan. Edellisillä kerroilla en vielä ollut palavereihin uskaltautunut. AA:n, myllyhoidon ja NA:n teho on kohdallani perustunut siihen, että ne laskivat suojauksiani ja tekivät minut riittävän nöyräksi ottamaan apua vastaan.
En ole kuitenkaan muuttunut 12 askeleen fundamentalistiksi, vaikka hyvässä AA-jurrissa aikani olinkin , vaan koen sen olevan yksi iso tekijä tässä uudessa systeemissäni. En ramppaa ryhmissä, tai en itse asiassa ole vähään aikaan käynyt ollenkaan, vaan käyn silloin kun koen sen syystä tai toisesta tärkeäksi. Tärkeä syy voi nykyään olla vaikka palaverin fiilis ja henki, tai ihan vaan joidenkin naamojen tai fiilisten ikävöinti. Kuitenkin, ryhmät ovat minulle tärkeä työkalu.
Vertaistuki ylipäätään, oli se sitten palaverin, plinkkeilyn tai kaverin kanssa käydyn keskustelun muodossa, on aivan erityisen tärkeää raitistumisessa ja raittiuden ylläpidossa. Minulle ja about kaikille. Eikä niistä ammattiauttajien kanssa käydyistä keskusteluista kauheasti haittaa ole ollut myöskään . Kaikki mahdollinen apu kannattaa haalia ja sitten opetella ottamaan se apu vastaan. Ja sitten jossain vaiheessa olo helpottuu ja kykenee jo auttamaan itse itseään ja toivottavasti vertaistuen kautta vähän muitakin. Näin siis ainakin itselleni tuntuu käyneen. Kop, kop, koputan puuta .
Varsinaisiin hoitolaitoksiin ei mua olla laittamassa, ne ovat hyvin pintapuolisia työterveys ja a-klinikkakäyntejä. Oma -alotteinen hoito mulla on itsellä vastuulla ja olen kokenut AA.n omaksi myös sellaisen seikan vuoksi, että se kokoontuu niin usein. Selvänä ollessani olin vuosia tietokoneella chateissa ja ties missä keskustelufoorumeilla vailla kunnollisia ja oikeita ihmis-suhteita. AA on mahtava tapa yksinäiselle raitistua. Oikeastaan AA paranee sen mukaan vaan mitä kurjemmassa tilassa ihminen on. Tällainen yksinäinen vuosia vapaa-aikansa juomalla tai sitten tietokoneella nyhjännyt tuntee valtavaa etuoikeutta siitä että pääsee mukaan aktiiviseen toimintaan ja tapaamaan ihmisiä livenä. Perheelliselle/Kiireisellekin se sopii, sillä sinne ei tarvitse varata aikaa senkun kävelee sisään palaveriin. Pk-seudulla asuvana sitä on onnekas koska palaveria riittää viikon jokaiselle tunnille melkein jos hieman etsii ja valmis matkailemaan alueen sisällä
Palaverissa oltu ja olo rauhallisen seesteinen. Olen tainnut huomaamattani alkaa oppia tuota “päivä kerrallaan” -ideologiaa koska en edes viitsi miettiä nyt mitään. Olen vaan.
Ollaan vaan niin kuin Ellun kanat. Ensimmäiset asiat ensiksi, alkoholistille se on raittiina tänään. Selvänä on sitten tuloksekkaampaa hoitaa muita asioita.
Kyllä se vaan tuo että tasapainottelee ryyppyputkien ja omatekoisten raittiusyritysten ja oman päänsä kanssa ei tuota tulosta puntillakaan tulokset junnaa samassa ja jopa tippuvatkin. Aikaisemmin en jotenkin sisäistänyt sitä mitä AA-palavereissa ihmiset puhuvat eikä puheenvuorot koskettaneet juurikaan. Nyt jotenkin olen päässyt kiinni siitä mitä muut puhuvat ja ne jotka muistavat mut edelliseltä yrityskerralta AA.ssa, ovat huomanneet juttujeni muuttuneen. Ilmeisesti olen just nyt siinä pisteessä että AA-ohjelma tehoaa juuri minuun. kohta istun taas iltapalaverissa ja palaan sieltä taas jotakin saaneena, jotakin antaneena.
Hienoa, että koet AA:sta nyt olevan sinnulle apua!
Minä pelkään putoavani siitä nyt… Käperryn kuoreeni ja jätän avun ulkopuolelle. Vaikka tasan tiedän etten itekseni pärjää. Apua ne muutko jo huomaa jos oon epäonnistuva Pitää saada taas jostain toivosta tai elämänilosta, vai mikä se nyt oli, kiinni.
Jos olen ymmärtänyt sun nimimerkin oikein niin meillä on 2 isoa yhteistä asiaa.Treenit,ruoka,palautuminen ja nukkuminen,tulokset siis kaikki parani kun laitoin korkin kiinni.Ja loppua ei näy, se on tässä parasta .Miten treenasit ennen AA:ta ?
Moi!Olen lukenut tuota juoppobodaria, aluksi pelkäsin, et kohta hän saa sydärin… niitä bentso-ohjeita krapulaan tuli heti perään. Itsekin punttaan, se on tapa päästää höyryjä, ja hyvä sellainen, yksilölaji. Jokainen kamppailee vain itsensä kanssa. Ja trollijuttua oli, oli mitä oli, olen sillä lnjalla, ett punttailu on hyväksi, ja jatka vaan. Mua oli syytetty sekavuudesta, kun yritin kirjoittaa uutena, mutta huomaan, et samat nimimerkit käyttäytyy hyvin ristiriitaisesti, (jos kysessä on mies, kannustus - jos toinen muija, kaikkee potaskaa sille, jne) Olen kantapään kautta katsellut, yleensähähän uusille annetaan neuvoja, ystvyydessä (ei haukkuja, tyyliin pysy omalla topikillas, kirjota kappalejakoja, älyvapaa avautuinen…) ja sit terkkuja omille tutuille, joka lokeroon, ettei waan tule epäselväksi - ketä MÄ tunnen… Ei tee hirveää impressiä, jos wee on “kiva juoda tänään” osastol kilistämässä maljaa, rohkasemassa juonutta kirjoittajaa, joka myöntää sen , jo alussa ja saa ite viestejä " tyyliin et kovin selvältä vaikuta, ei jakseta oikein keskittyä suhun" Ja mairittelua niille, jotka sanoo reilusti olevansa kännissä. Noil bentsoil, mitä sinä ja malibu b. syötte, olis kuka vaan selvinpäin. Ja oikein krapulaohjeetkin. Et ei ole itsekään topikissa pysytty, jos tarkasti katon. Se on eilistä päivää, mut kyl pitäis olla narkkari, et kaik kaikki avut ja tuet tulee. tätä palstaa lukee lekuritkin, joten en ihmettele, jos ollaan tiukkoja. Käy aa-ssa bodari,jos se sulle toimii, kaikki ei jaksa, ja hyvää menoa jatkossakin, ja käy puntilla, ne tulokset näkyy, raitis päivä tuo onnistumisen tunnetta, varsinkin jos on hankalia juttuja. Tsemppiä!
, vaan koen sen olevan yksi iso tekijä tässä uudessa systeemissäni. En ramppaa ryhmissä, tai en itse asiassa ole vähään aikaan käynyt ollenkaan, vaan käyn silloin kun koen sen syystä tai toisesta tärkeäksi. Tärkeä syy voi nykyään olla vaikka palaverin fiilis ja henki, tai ihan vaan joidenkin naamojen tai fiilisten ikävöinti. Kuitenkin, ryhmät ovat minulle tärkeä työkalu.
tulokset junnaa samassa ja jopa tippuvatkin. Aikaisemmin en jotenkin sisäistänyt sitä mitä AA-palavereissa ihmiset puhuvat eikä puheenvuorot koskettaneet juurikaan. Nyt jotenkin olen päässyt kiinni siitä mitä muut puhuvat ja ne jotka muistavat mut edelliseltä yrityskerralta AA.ssa, ovat huomanneet juttujeni muuttuneen. Ilmeisesti olen just nyt siinä pisteessä että AA-ohjelma tehoaa juuri minuun. kohta istun taas iltapalaverissa ja palaan sieltä taas jotakin saaneena, jotakin antaneena.