Moikka!
Olisi kiva tietää teidän vähentäjien miepiteitä, että milloin ihminen on ja milloin ei ole alkoholisti. Jos tarvitsee joka päivä 12 kaljaa? Entäs jos vain yhden ykkös kaljan? Neljä kolmoskaljaa 2vkon välein? 1 oluen vuodessa? 1 vai 2 vai 3 olutta päivässä?
Missä menee raja…vai onko aina alkoholisti kun on vain PAKKO juoda…MÄÄRILLÄ ei ole väliä? Jos on, niin antakaapa joku määrällinen esimerkki milloin on ja milloin ei alkoholisti? Kiitos!
Eiköhän se selkein määritelmä löydy, kun googlaa “alkoholismi” ja mitä väliä määrillä sinänsä on, jos sanalliset määreet tuntee nahoissaan 
Yksi alkoholismin määritelmä on se että lipsuu siitä määrästä minkä on alunperin suunnitellut juovansa. Esim. juoksee ennen iltayhdeksää lähikauppaan ostamaan lisää juotavaa.
Rankka alkoholisti taas ei pysty juomaan vähääkään, ilman että lähtee huikka päälle.
t. Juhani
Asiasta on täällä ennenkin väännetty, ja määritelmiä on melkein yhtä paljon kuin juoppoja.
Minä perustan teoriani ihmiskunnan evoluutioon ja verenperintöön.
Nykyihmisellä on aina ollut mieltymys korkeaenergiseen ravintoon, joten se käynyt hedelmä laittoi jo kivikautisella luolaukolla sukat pyörimään jaloissa: tätä on saatava lisää!
oliskohan trolli asialla? Jotenkin isojen kirjaimien käyttö tuo mieleen erään kirjoittelijan joka aina välillä haluaa provosoida. Mutta tiedä häntä, voihan taustalla olla aito mielenkiinto.
Minä en kyllä ole oikea ihminen määrittelemään mitään tuollaisia käsitteitä muiden kuin itseni osalta ja varmaan minun omasta ketjusta selviää miksi mielestäni olen alkoholisti.
Juhani Seppäsen kirjassa “Selvästi juovuksissa” oli tämmöinenkin ajatus: “Huumeen nautintokäyttäjä käyttää saadakseen mielihyvää, narkomaani käyttää vierotusoireisiin. Alkoholin nautintokäyttäjä juo saadakseen mielihuvää, alkoholisti juo myös krapulaa lievittääkseen.”
Ihan hyvä kysymys Kingpin.
Omasta mielestäni, enempi miettimättä:
Alkoholistin tuntomerkit täyttyy, jos henkilö käyttää alkoholia niin, että se aiheuttaa haittaa terveydelle, aiheuttaa vaikeuksia omassa ja lähimmäisten elämässä.
Eikä kyseinen henkilö kykene useimmiten hallitsemaan juomistaan.
Putkis. ALKOHOLISTI, EI AKTIIVINEN!
En mä ole koskaan ajatellut, että niillä määrillä olisi väliä. Jollekin se muutamakin on jo liikaa ja tuntee olevansa riippuvainen tai alkoholisti.
Itse omalla kohdallani muutaman kerran tuijotin aamulla krapuloissani peiliin ja tuumasin, että olet sinä sitten juoppo akka. En ottanut siihen just silloin krapularyyppyä, mutta odotin milloin iltapäivällä olisi “sivistynyttä” ottaa lasillinen viiniä.
Ei ole mennyt työpaikka, en ole juonut joka päivä. Mutta vapaani suunnittelin aina sen mukaan, että pystyi niitä viinipönttöjä tyhjentämään.
Tietääkseni en ole muille juopotellessa haittaa tuottanut. Muuta kuin itselleni.
Eli kun alkoholi hallitsee elämää niin silloin mun mielestä on ongelma. Tittelille ihan sama.
Joo en ole trolli todellakaan, mutta ekaa kertaa täällä kirjoittelen ja vasta liityin. Tarkoituksenakin koittaa itsekin vähentää ja juoda ihan ykköstä (yksi tölkki) jos janottaa esim treenin jälkeen…sekä kohdata maailmaa ja tilanteita selvinpäin! Mutta joo kiitos kaikille kommenteista…hyviä pointteja. Täällä foorumilla on paljon hyviä ketjuja mitä lueskella.
Niin onhan se vaikea se alkoholismin määritelmä suoranaisesti tehdä. Vaikuttaa niin moni asia. Aika hyvään määritelmään tuossa ihan vasta törmäsin, että et olet alkoholisti jos menet vaikka kapakkaan ja juot 3 annosta ja lähdet kotiin etkä juo enään mitään. Toistat sen vaikka alkuun viikon ajan. TAI varaat kotiin lavan kaljaa kylmään, mutta juot vaikka perjantaina siitä 3 ja jätät loput joko seuraavaan päivään tai vaihtoehtoisesti seuraavaan viikonloppuun.
Olen miettinyt että tuohon ns. “olut addiktioon” voisi kokeilla hommata jonkun toisen “terveellisemmän” addiktion. Nyt olen juonut jo viikon aina vain pepsimaxia jos janottaa tai tekee olutta mieli…se on auttanut. Yleensäkin se,että pitää keksiä sitä tekemistäkin kun himo iskee. Pahimmat ajat oli kesän helteet kun olin kesälomalla ja toki perjantait kun töistä pääsee. Mutta opittuja tapojahan ne nekin on…koittaa oppia uudestaan uusia tapoja. Toistaa niitä mahdollisimman monesti niin jos siitä tulisi täysin uusi tapa pikkuhiljaa.
Pystyn juomaan yhden ja lopettamaan siihen.
Pystyn olemaan pitkiä aikoja juomatta.
Alkoholi ei pyöri mielessäni, kun elän tavallista elämääni, mutta sitten ovat ne hetket ja ylivoimaiset tunteet, jolloin pitäisi malttaa rauhoittaa tilanne, eikä lähteä juomaan suruun. Miehet ovat yleisimmin minun juomisen heikkous, joka aiheuttaa tuurijuoppouden ryöpsähtämistä päivätajuntaan.
Se on hullua. Ehkä jotain nuoruuden perua, kun pettymyksiin juhlittiin?
Joka tapauksessa kun tämän nyt tiedostaa paremmin kuin hyvin, koen, että tuurijuoppouteni tulee hallintaan, kun lopettaa juomasta ne yhdetkin, eikä enää avaa pulloa, vaikka ei pääsääntöisesti enää olekaan alkoholiongelmainen. Silloin pettymykset ja suhde-elämä tulee kohdatuksi selvinpäin noin niin kuin luonnostaan ja yksi itseaiheutettu ongelma on poistunut. Ketään kun ei voi väkisin saada rakastamaan itseään, mutta itseään voi rakastaa siitä huolimatta.
Koen myös, että alkoholismi ei ole sairaus. Se on elämäntyyli, jota voi muuttaa, kun halu ja taito ovat kohdillaan.
Allekirjoitan täysin tuon saman. Olen nyt harrastanut tätä vuosia ja tulosta alkaa tulla. Uskon myös, että joidenkin kohdalla on olemassa geneettinen alttius tai muu syy juoda kaikki maailman viinat enemmän kuin toisilla.
Tästä päästäänkin siihen, että tuskin alkoholi on kenellekään niin hyvästä, että kannattaisi juoda edes päivittäin, vaikka kohtuukäytön suositus onkin naisille se yksi annos päivässä. “Ei alkoholistisille suurkuluttajille” toimii kuitenkin hyvin harjoituttaa uusia taitoja. Puhun omasta kokemuksestani, koska itse lähdin tammikuussa muuttamaan elämäntapojani. Mutta pitkä prosessi se on, kun on kerran oppinut tähän perisuomalaiseen juomakulttuuriin. Monille helpompaa vaan lopettaa ja antaa koko juomistouhun olla.
Mutta kannatan siis lämpimästi vähentämistä ja tapojen muuttamista! 
Olen samaa mieltä, minusta on turhaa raahata päällään sitä sairauden kaapua ja pitää itseään heikompana kuin toiset, usko parempaan ja itseen riittää, kun palaset loksahtavat kohdilleen.
Hyvää jatkoa, Lempeä kettu! 
Aikoinaan tätä samaa keskustelua taas kerran käytiin lopettajissa kun siellä avattiin ketju Mitä teet tänään entinen alkoholisti? Minun piti sitten kysyä, että milloin ihminen on entinen alkoholisti. Kun on ollut juomatta, viikon, kuukauden, vuoden ?
Piikikkäitä vastauksia tuli.
Ei ole mitään selkeää määritelmää. Sen takia en käytä mielelläni sanaa raitis koska samat kysymykset pätee siihen. Totean vain mieluummin, että juomatta.
Ymmärrän kyllä miksi sanaa raitis käytetään. Jos joku kysyyn ihmiseltä, että sinulla taisi olla noita alkoholi-ongelmia, niin kuullostaa paremmalta kun sanoo, että njoo mutta nyt olen ollut jo kaksi vuotta raitis kuin, että kaksi vuotta juomatta.
Raitis-sana on jotenkin hohdokkaampi.
Alkoholismista minulle riittää hyvin tuo 0132n määrittely.
”Pakonomainen, jatkuva, riippuvuutta ilmaiseva (addiktiivinen) tai humalahakuinen alkoholin käyttö on vakava sairaustila. Psykologisella tasolla pakonomaisen tai addiktiivisen päihteiden käytön taustalla on henkilön taustaan ja elämäntilanteeseen liittyvä ja mielelle sietämätön avuttomuuden tunne. Biologisella tasolla taustalla on päihteiden jatkuvan käytön ja pitkäaikaisen stressin aiheuttama keskushermoston toiminnan muutos. Tämän vuoksi addiktiivisesti päihteitä käyttävä ei yleensä pysty katkaisemaan alkoholin tai päihteen käyttöään ilman ammatillista apua tai katkaisuhoitoa sairaalassa tai katkaisuhoitoyksikössä. Riippuvuutta eli addiktiota ylläpitävä keskushermoston toimintatavan muutos korjautuu hitaasti ja edellyttää 3–6 kuukauden pituista raitista jaksoa. Raitistuminen tai addiktiivisen päihteen käytön lopettaminen edellyttää myös, että henkilö luopuu päihteen käytöstä keinona vapautua mielelle sietämättömistä tunnetiloista. Näistä syistä viikon kestävä katkaisu tai raittius ei hävitä pakonomaista tarvetta käyttää alkoholia tai päihteitä. Pakonomaisesti tai addiktiivisesti päihteitä käyttänyt ajautuu herkästi myös uudelleen päihteiden pakonomaiseen käyttöön pitkienkin raittiuskausien jälkeen.”
Piti siitä sairauskäsityksestö tai ei, niin onhan se fysiologinenkin fakta. Toisaalta alkoholin fyysiset vieroitusoireet kestävät useimmiten enintään pari viikkoa. Tämän jälkeen astuu peliin psyyke, tahto olla juomatta ja voima siihen. Huomionarvoista on tuo (3)-6 kk jonka jälkeen vasta keskushermostotasolla alkaa tapahtua toipumista. Siltikin (mm. se mieli ja ne mielikuvat!) koskaan ei voi olla varma ettei tule enää ikinä alkoholia otettua. Toisaalta siihen voi vain ja ainoastaan itse vaikuttaa pysyykö raittiina/juomatta. Ryhmissä (AA) käyminen ei ole ollenkaan huono juttu tässä apuna.
