Hei, kaipailisin vertaistukea, ajatuksia, mitä tahansa ennen kuin saan itselleni ammattiapua.
Olemme olleet mieheni kanssa yhdessä lähes 20v. Meillä on kaksi kouluikäistä lasta ja ulkoiset puitteet kunnossa, molemmilla vakityö. Mies alkoi juoda yli 10v sitten vanhemman lapsen syntymän jälkeen, tissuttelu tuli jäädäkseen vaikka on ollut monenlaisia vuosia, hyviä ja huonoja. Välillä mies on vähentänyt juomistaan, mutta palannut aina samaan vanhaan. Sanoo että juo rentoutuakseen ja että hyppääpä minun saappaisiin. Tekee siis yrittäjänä töitä ja pitkää päivää. Mies juo päivittäin, ainakin muutama olut pitää saada joka ilta. Viimeisen parin vuoden aikana hän on juonut käytännössä jokainen viikonloppu itsensä humalaan, en muista milloin olisi ollut kokonainen selvä viikonloppu.
Tehnyt vuosia katoamistemppuja, lähtee sanomatta mitään, jättää vastaamatta lapsille puhelimeen ja saattaa tulla umpikånnissä kotiin. Mukana on ollut pettämistä ja minun selän takana toimimista. On ollut myös lasten kanssa kännissä mitä en hyväksy yhtään itse. Mies muuttui ilkeäksi ja torjuvaksi, jos yritin jutella omista tunteista, mies sanoi ettei jaksa kuunnella vinkumista. Sitten saattoi saman illan aikana tulla humalassa huutamaan, kuinka kamala ihminen olen ja pilaan hänen elämänsä. Vuosia sitten oli muutama uhkaava tilanne, jossa pelkäsin oikeasti turvallisuuteni puolesta. Tämän jälkeen rakensin itselleni niin kovan kuoren, että mikään mitä mies tekee tai sanoo, ei satuta minua. Keskityin omiin asioihin ja lapsiin, miestä rajasin että rakastan häntä mutta jos hän juo, en halua häntä lähelleni ja humalassa ei tarvitse kotiin tulla, jos lapset on hereillä.
Muutaman vuoden olen jo ajatellut että mies on alkoholisti ja en pysty häntä pelastamaan. Loppuvuodesta päätin että minulle riittää ja kerroin tämän miehelle. Meni hetken aikaa, kunnes joku nytkähti omassa päässäni, etten halua erota ja rakastan miestäni. Mies oli tullut tässä ajassa toisiin ajatuksiin että hän haluaa erota ja käski antaa aikaa miettiä. Kaikki vuosien aikana padotut tunteet lähtivät purkautumaan ja romahdin niin henkisesti kuin fyysisesti. Mies sanoo että käyttäydyn nyt niinkuin hän on vuosia toivonut(kun välitän, osoitan rakkautta, puhun ja kuuntelen) mutta on jo liian myöhäistä. Hän on kuulemma ollut minun takiani masentunut vuosia ja olen omalla käytöksellä ajanut hänet pois ja minun takiani hän on juonut ja olen pilannut hänen elämänsä. Mies siis syyttää minua kaikesta, myös siitä ettei ole jaksanut olla omien lasten kanssa. Humalassa haukkuu minua hulluksi ja narsistiseksi. Olen kertonut että tuo miehelle näyttäytynyt kylmä käytös on ollut tuon kuoren aiheuttamaa enkä halua sinne takaisin käpertyä. Mies ei usko muutokseen ja tahtoo erota ja laittoikin eropäätöksen viestillä. Mies on itse kaikkien näiden vuosien jälkeen vähentänyt radikaalisti juomistaan ja käyttäytyy niinkuin normaali perheenisä. Aiemmin kotiin on tullut aina rähisevä, riitaa haastava ilkeä mies. Miksi nyt, kun tätä on vuosia toivottu?
Hiljattain selvisi, että samalla kun mies on roikuttanut minua löysässä hirressä kevään, hänellä on jo toinen. Mies sanoi että me olemme eronneet ja hän ei ole minulle tilivelvollinen. Edelleen mies miettii miten jatko ja minä kipuilen. Eletään saman katon alla, meillä on välillä seksiä ja läheisyyttä. Ollaan puhuttu enemmän kuin vuosiin yhteensä molempien tunteista ja ajatuksista. Omat tunteeni vaan vahvistuvat miestä kohtaan, ikävöin häntä ja haluaisin olla hänen lähellään. Samalla järki huutaa kuinka hullu tilanne on. Oma mieleni pyörittää kaikkia suhteen hyviä asioita ja unohtaa täysin kaikki kokemani vääryydet. Olen alkanut syyttää itseäni siitä, että olen päästänyt suhteen tähän jamaan. Miksen käsitellyt omia tunteitani aiemmin, miksi en yrittänyt enää puhua miehelle ja nostaa kunnolla kissaa pöydälle? Miksi en ymmärtänyt ja välittänyt?
Olen alkanut myös luopua tuosta ajatuksesta, että mies olisi alkoholisti. Voiko hän säilyä suurkuluttajana nöiden kaikkien vuosien jälkeen kun on juonut käytännössä joka ikinen päivä? Ja minä olen omalla hylkäävällä käytöksellä ajanut hänet juomaan ja nyt kun hän pääsee minusta eroon, ei tarvitse kännätä? Mies juo kyllä edelleen päivittäin pari.
Miten tästä pääsee eteenpäin, tuntuu etten pääse irti tästä suhteesta ja olen niin palasina 
