vasta kun lääketiede on niin pitkällä että ihmiselle voidaan valmistaa tai siirtää toiset aivot (jotka ovat ei -alkoholistin)
Ei tuon negatiivisempaa asennetta kai voi olla? Mutta älkää ystävät hakeko hirttonarua.
Onneksi asia ei ole noin. Meitä parantuneita on. Aivotkin alkuperäset 
Juomisen lopettanut alkoholisti odottaa aivojenvaihtoleikkausten mahdollistuvan omana elinaikanaan siksi, että voisi vielä joskus ruveta kohtuukäyttäjäksi.
Juova alkoholisti puolestaan pelkää aivojen vaihdon tulevan mahdolliseksi, koska silloin hän menettää yhden hyvän tekosyyn juopotella (Lupaan alkaa kohtuukäyttäjäksi heti, kun saan toiset aivot!).
–kh
Tää viesti siksi että moni varmaan pyörittelee päässään tätä ajatusta. “Kuinka minustakin voisi tulla kohtuukäyttäjä” Moni on syvästi kateellinen “kohtuukäyttäjälle” mutta jos olisit viimein kohtuukäyttäjä…Loppuisiko kateus itse sinusta? Yhä olisi kateutta… Toisella komeempi auto,toisella parempi kroppa ja kuumempi kimma / kundi… Olemmehan me kaikki löytäneet syymme lähteä juomaan myös kateudesta. “Noi on tuollaisia onnistuneita ja onnellisia ja mä vaan tämmönen” Siihen tunteeseen sitten alamme kiskoa sitä viinaa sen turruttamiseks… 
Sitten kun olemme taas juoneet ja morkkiksessamme mietimme taas sen jälkeen… “voi kun olen kateellinen noille kohtuukäyttäjille” tätä samaa rinkiä olette varmaan muutkin kiertäneet pienissä harmaissa päissänne?
Huomenia
Ei alkoholismista parane, mutta siitä voi “poisoppia” l. jättää se viinanjuominen muille.
Ei mua naapurin miehen upouusi BMW haittaa, eihän se oo multa pois. Kohtuukäyttäjiä vähän kadehdin, kun kaipauksella muistelen aikoja, jolloin osasi ottaaa sen yhden illan.
-Kannusaarinen 1 vuosi 10 vkoa 4 pv 
Alkoholismista voi kai parantua monella tavalla. Riippuu varmaan myös alkulähtökohdista, ei mikään sairaus tai tapa tai riippuvuus tai elämäntapa tai mikä se kullakin on, ole yhden ja täsmälleen samanlainen kaikilla, eivätkä henkilökohtaiset ominaisuudet ole aivan samat.
Kun vielä pyritäänkin erilaiseen asenteeseen ja lopputulokseen niin niitä tuloksia sitten on monenlaisia.
Aivojen vaihto on onneksi mahdoton ajatus. Voisihan tietysti ajatella että minut, eli siis aivoni siirrettäisiin vähän parempaan ruumiiseen sitten kun tämä alkaa rapistumaan… mutta ehkei sekään olisi hyvä ajatus.
Mutta se toipumisen lopputulos, saattaa hyvin riippua myös siitä m ihin pyrkii.
Jos aluan alkaen muokkaa omaa sasennettaan selllaiseksi, että “tästä ei voi parantua” niin kai se muuttuu omalla kohdalla totuudeksi joka sitten myös myös niin on.
Ei minulla ole tuon asian kanssa vaikeuksia tullut, kun alunperinkin lähdin suhtautumistani alkoholiin muuttamaan siten että ajoin päähäni ajatuksen jonka mukaan alkoholi on minulle täysin yhdentekevä aine.
Hannu muistaakseni on usein maininnut täällä sen “aivopesun”. Senkaltaista se ajatusten muuttaminen saattaa olla. Minä nyt vaan päätin itse millaiseksi ihan itse “aivopesen” itseäni. Raju termi, ja mieluummin ymmärrän sen kevyenä itsesuggestiona, ei tunnu niin väkivaltaiselta, eikä vasten tahtoa tehdyltä.
Hyvin silti toimi, kun sitkeästi asiaa päähäni ajoin. Muutama tuhat kertaa asian toistin itselleni ja sitten uskoin.
Eikä asia nyt niin ole, ettenkö voisi ryyppyä ottaa, jos tosiaan haluaisin. Mutta kun tässä kävi hyvin nopeasti niin ettei ole halua! Ja ihan vaan sen takia että voisin tuon väitteeni todistaa, en viitsi .
Ja siitä olisi tämän keskustelunkin kannalta sekin harmi, että jos ryypyn ottaisin, sen täällä kertoisin niin johan siitä muutama vahingoniloinen keksisi että eipäs ollutkaan raitis, kun kerrran ryypyn otti! Ja heidän mielestään olisin sitten jo menettänyt puheoikeuteni tässä asiassa… joten mitäpä tässä sitten sitten sitä turhaan nielemään.
Eikä minulla näinollen ole mitään syytä kadehtia niitä jotka ryyppyjä ottavat, enemmän tai vähemmän.
En oikein tiedä kadehdinko muutenkaan muita, eipä ole tullut asiaa kovin syvällisesti pohdittua.
Mutta ei ainakaan tuollaisen asian takia, olenhan minä sitä hommaa tehnyt enemmän kuin moni muu joten osani olen varmasti niellyt. Ja jos joku ehtii elämässään enemmän juomaan (kuten varmasti ehtiikin) niin ei se kadehtimisen arvoinen asia minusta ole.
Taas joo, tarkemmin ajateltuna, en pidä mahdottomana ajatuksena sitä että joskus haluaisin juoda pullon olutta, mutta nuo jutut kokonaisen illan ryyppäämisestä? Ei perhana, kun ajatuksestakin tulee mieleen se paha ja tokkurainen olo, ajatusten sameneminen, kyvyttömyys hallita omia lihaksiaankaan kunnolla, levoton nukkuminen ja paha olo aamullakin… ei niin minkäänlaista halua!
Ehkäpä ajattelisin eri tavalla jos olisin itseäni eri tavalla parannellut, suggeroinut tai antanut toisten suggeroida minut siihen uskoon että mielitekoja on sitten vaikka kuinka kauan, paraneminen mahdotonta ja suhde alkoholiin on pelkkää kieltäytymistä.
Luulen, että ihminen elää ja ajattelee kovin paljon omien mielikuviensa varassa. Ja niitä voi muokata.
Kukahan se oli joka sanoi että kannattaa tarkkaan harkita mitä elämältään toivoo. Toiveet kun voivat toteutua!
Täytyy kyllä sanoa, että en pyörittele kohtuukäytön tai muunkaanlaisen käytön mahdollisuutta päässäni. Juominen ei kiinnostaa millään muotoa, enkä osaa olla kateellinen siitä minkään moiselle juomarille, juopolle tai tavikselle. Miten tähän on tultu, en tiedä, polkuni on hyvin erilainen Metsänreunan kanssa, mutta lopputulos juomishalujen osalta on sama, niitä ei ole. Hmm, voisiko tässä sitten ottaa sen ryypyn tai kaljan, niin kylläpä varmaan voisi, mutta en halua. Ymmärrän myöskin sen, että siinä mielessä se olisi leikkiä tulella, että viinalla rassattu mielihyväpolku aivoissani heräisi varmasti aika helposti pyytelemään lisää, eikä oikeastaan huvittaisi lähteä samaan lopettamisen leikkiin enää udelleen. Olen tyytyväinen näin, enkä kaipaa alkoholin osalta elämääni yhtään mitään.
Jos aivojen vaihtaminen onnistuisi jo nyt, harkitsisin tarkkaan, haluaisinko antaa pois muistoni ja persoonallisuuteni eli koko minuuteni, ja mitä saisin vaihdossa.
Koko aihe on minusta kompa, ja hauska sellainen 
. Joudun miettimään aivojen vaihtamisen jälkeistä elämää näillä nykyisillä aivoillani, eli omana itsenäni, minkä siis menettäisin. Vai olisiko tekniikka niin pitkällä, että “minuuteni” koostumus voitaisiin määrittää kokonaan ja siirtää toisiin aivoihin jonkinlaisena tallenteena?
–kh
^Enpä lähtisi tuohon touhuun… 
Hiukan jatkan vielä ajatuksiani sairaudesta…
Alkoholismista puhuminen akuuttisairaanhoidon termein ei oikein ole koskaan istunut omaan suuhuni. Alkoholismin lääketieteellinen määritelmä ei ole yksiselitteinen siinä mielessä, että olisi jokin lääketieteellinen diagnoosin mukainen hoito olemassa. Onko alkoholismi sairaus vai onko alkoholisti sairas ihminen? Jälkimmäinen on mielestäni lähempänä todellisuutta ja mieluiten korvaisin siinäkin sairaus sanan häiriöllä.
Eiköhän aivojen vaihto ole aika mahdoton ajatus?
Se mikä minussa minua on, eiköpä se ole juuri aivoissa?
Eli periaatteessa voisi vaihtaa kaiken muun aivojen ympärille ja olisin edelleen minä, mutta aivojen vaihto olisi itseni poistaminen, eli sen jälkeen minua ei elävänä olentona enää kai olisi olemassa?
Aivojen korjailu on toinen juttu, ja sitähän tehdään. Kirurgit puukollaan, kemiallisesti ärsyttämällä tai lamaannuttamalla ja miten kukakin. Ja sitten se ajatteluun vaikuttaminen josta edellä on juttua jo ollutkin, sitä voi tehdä itse ja antaa toisten tehdä, miten haluaakin.
Mutta kokonaan vaihto, eipä oikein jää ihmistä itseä jäljelle jos sen tekisi.
Jaa… no niin… jos lähdetäänkin ajattelemaan että ihmisessä ei olekaan kysymys ajatustoiminnasta, muistoista, kokemuksista, aivoissa sijaitsevasta ihmisyydestä jne niin miksei sitten, se kuolematon sielu voisi vaihtaa olemuksensa aivan toisenlaiseen muistojen, ajatusten, tietojen, kokemusten ja tavoitteiden, ennakkoluulojen, pelkojen ja halujen tietokantaan säilyen silti samana sieluna… mutta tuon miettiminen menee sen verran yli metsänreunan äijän ymmärryskyvystä että voipa olla parempi jättää kirkonmiehille sen tietämisen.
Onhan se houkutteleva ajatus, että en sitten oikeastaan pohjimmiltani olisikaan tällaisia ajatteleva ja näitä touhuja touhuileva metsänreunan äijä, vaan jotain joka vaan muuten on asettunut tähän metsänreunan miehen ruumiiseen… ja voisi vaihtaa vaikka sen fiksumman serkkupoikani Matin päänuppiin asumaan. Ajattelemaan hiukan viisaampia ajatuksia, parempikuntoisessa ruumiissakin, ja varmempana elämisen vakuutena vielä ne perityt pellot ja metsät hätävarana … ja mukavampi luonnekin, luultavasti, jolla pikkuisen paremmin tulisi ihmisten kanssa toimeen…
-mutta mites siinä sitten kävisi sille tieto-taito-kokemus-ajatus-tunne arkistolle joka nyt on metsänreunan miehen päässä? Isännättömäksi jäisi koko tietokanta? Vai huolisiko joku toinen sielu sen vaihdossa?
Ja kumpi minä nyt sitten olisin sen vaihdon jälkeen?
Ei, eivät ole nämä asiat täällä metsänreunassa tarpeellisia mietittäväksi, kun ei riitä työkalut . Onpa tässä tekemistä kai muutenkin…
Ehkäpä koko aiheen tarkoituksena onkin yksinkertaisemmin testata oman raittiuden tilaa: jos “kohtuukäyttö” tulisi mahdolliseksi jokaiselle lääketieteen keinoin, hyödyntäisinkö minä mahdollisuuden?
Täytyy myöntää, että lähtökohta on kiinnostava. Jos siis jätetään aivojenvaihto eli minuuden menetys pois laskuista, ja kohtuukäyttö mahdollistettaisiin jotenkin nykyisiin aivoihini, ottaisinko tarjouksen vastaan?
Kysymys onkin yllättävän vaikea. Ensiksikin joutuisin miettimään, mitä lisäarvoa muutama alkoholiannos silloin-tällöin toisi elämääni. Lisäksi päässäni olisi kai edelleen tämä vanha ohjelmointivika, että suhtaumiseni alkoholiin on alkoholistinen. Minun pitäisi nyt aikuisella iällä ruveta opettelemaan aivan alusta koko “kohtuukäytön” ideologia, josta en nykyisellään tiedä muuta kuin teorian, eli “sallitut annokset” viikkokulutuksen muodossa. Olisiko aivokemiani operaation jälkeen siis sellainen, että pystyisin ottamaan ne pari saunaolutta ilman tunnetta siitä, että homma jää kesken, ja tuntemaan kaiken aikaa jonkinlaista mielihyvää pienen rentoutumisen muodossa, kun arkiset ikävyydet tuntuisivat hieman pienemmiltä? Pakenemistahan sekin olisi, omani ajattelevan minäni etäännyttämistä todellisuudesta, ja sehän on tarkemmin ottaen… alkoholistista?
Palataanpa tuohon lisäarvon käsitteeseen: kohtuukäyttö ei toisi tähän nykymuotoiseen elämääni mitään lisäarvoa, joten sepä siitä vaihtoehdosta sitten . Ratkaisen asian niinkin raadollisesti, että kieltäytymällä alkoholista jatkossakin säästän paitsi hieman rahaa, ennen kaikkea vältyn kaikenlaisilta väkinäisiltä sosiaalisilta tilaisuuksilta.
–kh
Joo… minulla on hiukan eri lähestymistapa asiaan kuin kuivahikalla.
Lääketieteen mahdollisuuksia vaikuttaa asiaan en ole pohtinut, voisihan se olla…niin tai näin.
Minulla asia meni niin, että kun valitsin sen ajatusteni manipuloinnin tavoitteineen sensuuntaiseksi ettei asia elämänikäiseksi riippakiveksi jäisi vaan menettäisi merkityksensä niin nyt sitten asia näyttääkin erilaiselta.
En nimittäin mitenkään koe kieltäytyväni mistään.
Ihan samoin kuin en mielestäni mitenkään kieltäydy esimerkiksi hakkaamasta päätäni seinään. Ei siis tarvitse miettiä voisinko hakata päähäni seinään vain kohtuullisesti tai silloin tällöin… ihan hyvin tiedän että tottakai, jos minua haluttaa hakata päätäni seinään niin voinhan sen tehdä. Ja jos sen teen, niin uskon sen tuntuvan sen verran ilkeältä etten sitä jokapäiväiseksi tavaksi tulisi ottamaan.
Juomiseen liittyvät mielikuvani ovat nekin sen verran negatiivisia että ei vaan huvita. Onhan siellä joukossa jotain mukaviakin muistoja joihin alkoholi liittyy, mutta kyllä ne puntit tasan ovat, pikemmin paskamaisen puolella, joten ei tule innostusta asiaan.
Siitä oli niin kovasti minulle vaivaa, siitä juomisesta etten katso menettäneeni mitään kun lopetin. Eikä siis ole mielikuvaa siitä että olisin jotain vailla kun en enää juo. Enkä viitsi edes enää ihmetellä sitäkään miksi kymmenet vuodet sitä harrastin… aikansa kutakin, ja ihminen muuttuu. Joskus onneksi parempaankin päin.
Töttöröö täällä ollaan
Alkoholismi on sairaus siinä missä muutkin sairaudet ja siitä ei voi parantua vaan voi elää raittiina,
meissähän elää koko ajan se viinareseptori, raittiina ollessa se on OFF tilassa mutta heti jos otat kulauksen niin se herää vaatimaan lisää lisää lisää… Antaa pedon nukkua, parempi on olla ilman viinaa 
Oma näkemykseni on tällanen, toisilla se voi olla eri mutta olen holisti hautaan saakka.
En häpeä sanoa sitä koska se on totuus,kohtuutta ei ole olemassa holistilla. Ei ainakaa minulla.
Menihän siinä oma aikansa ennen kuin sen pystyi itselle myöntämään, piti itkien nöyrtyä,
yritti muka paria saunasiideriä ottaa mutta pian huomasi olevansa kaupassa ostamassa 10 lisää 
Ja kohta olinkin sitten jossain kaljakuppilassa, ei siinä ollut mitään järkeä.
Tekee toisinaan mieli juoda mutta pysähdyn ja mietin kannattaako se?
Ajattelen sitä helvettiä jonka läpi olen tullut tähän päivään, haluanko palata siihen?
Haluanko tietoisesti pilata kaiken luulemalla pystyväni ottamaan kohtuudella?
Järki palaa hissukseen päähäni ja annan pedon nukkua, en herätä sitä riehumaan
Ja onhan se tuo antabus mainio apulainen tässä raittiina olossa,
joka aamu sen kun muistaa ottaa niin hyvä on.
Jos joku puhuu ettei se vaikuta mitenkää juomisen yhteydessä niin vaikea uskoa,
itselleni se tekee pahemman olon kuin ikinä krapulassakaan on ollut, joten sen kanssa en pelleile.
Pitihän se toki aikoinaan kokeilla pystyykö sen kanssa juomaan, ei pysty.
Sama pää kun on kesät talvet niin tyhmyyttäni testasin senki 
Pienet harmaat päät! 
Ihana!
Pienessä punaisessa ja välillä mustassa päässäni minä olen joskus yrittänyt olla -ei suinkaan kohtuukäyttäjä- vaan “tavallinen suomalainen” viikonloppujuoppo. Satunnaisjuoja. Niinku monet kaveritkin.
Mutta kohtuukäyttäjä; never!
Kohtuukäyttö? Who cares about f*** kohtuukäyttö. Ystävämme Kohtuus, tuo tylsimys joka alkaa aina mamoilemaan kesken kaiken. Alle 5 annosta kerralla, alle 16 annosta viikossa…eihän tuosta tule kuin janoiseksi! Mitä iloa tollasista pisaroista on kellekään.
Mutta koska suurempien määrien juominen johtaa vaikeuksiin ja ongelmiin, on helpompaa ja yksinkertasempaa olla kokonaan ilman. Varmaan aika moni on täällä samaa mieltä.
En usko että moniakaan oikeasti houkuttaa kohtuukäytön ajatus täällä. On olemassa sellanen lääke kuin naltreksoni (ReVia), jonka tarkoitus on auttaa alkoholiongelmaista kohtuullistamaan juomista.
Moniko on kokeillut? Ei vissiin kauheen moni ole edes vaivautunut? 
PS Minä en ainakaan ole “vaan tämmönen”. Minä olen peräti tämmönen! 
Olen kuullut ja lukenut Reviasta mutta en edes miettinyt sitä vaihtoehtoa omalla kohdallani,
haluan pysyä kokonaan erossa alkoholista enkä leikkiä olevani kotuukäyttäjä koska sitä ei ole olemassakaa.
Antabus on paras vaihtoehto minun kohdallani, viinapiru pysyy aisoissa.