Alkoholismi. Krooninen, primaarinen, perinnöllinen sairaus, joka etenee varhaisesta, fysiologisesta herkkyydestä riippuvuuteen, jolle on tunnusomaista toleranssin muutokset, fysiologinen riippuvuus ja juomisen valvonnan menetys. Psykologiset oireet ovat toissijaisia fysiologisen sairauden suhteen ja eivät ole merkityksellisiä sen alkamiselle.
[size=85]Alcoholism. A chronic, primary, hereditary disease which progresses from an early, physiological susceptibility into an addiction characterized by tolerance changes, physiological dependence, and loss of control over drinking. Psychological symptoms are secondary to the physiological disease and not relevant to its onset.[/size]
Tässä erittäin hyvä määritelmä alkoholismista nykyisen tietämyksen valossa.
hyvä määritelmä mielestäni, ainakin omalle kohdalle osuu.
tarvitaan alttius ja päihde—syntyy fysiologinen riippuvuus.
syyt ja taustat ovat monet, mutta oleellista on jollain keinolla koettaa pysytellä
päihteettämänä.
sen jälkeen on mahdollista jonkin ajan päästä koettaa alkaa selvitellä muun elämän asioita,
jos tarvis.
usein muiden asioiden järjestely on olennaista, että pystyy pysymään päihteittä.
sanoisin melkein välttämätöntä ainakin jollakin tasolla.
kiitos muistutuksesta pitää tietyt perusasiat riittävän simppeleinä.
Alkoholistinisäkkäiden lajissa on kaksi päähaaraa:
Ei-perineet
Perineet
Yhteistä näille molemmille haaroille on tietysti ylenmääräinen ryyppääminen vaikka kyseinen juopotteleva nisäkäs itse tietäisikin, että tällainen viinan ryystäminen johtaa ennemmin tai myöhemmin tuhoon.
Sen sijaan näitä kahta haaraa erottaa nisäkkään elimistön tapa käsitellä alkoholia. (käytän tässä vain kokonaisvaltaista ilmaisua elimistön tapa, koska tavalliselle maallikkopulliaiselle, jutun kuvaaminen aiheuttaisi liikaa työtä ja pähkäilyä. Perustasolla on näetsen kysymys ionien vaihdosta hermosolujen synapseissa).
Molempien alkoholin ryystäminen alkaa kenties yhtä viattomasti ensimmäisistä kokeiluista. Molemmat tyypit yleensä selviävät vähin vaurioin moisesta. Tässäkin joukosta löytyy niitä onnettomia nisäkkäitä, joita elämän satunnainen perintätekijöiden arvonta ei ole suosinut, vaan onnettomille napsahtaa elimistön vikatila päälle jo heti alkudrinkeillä. Muut sensijaan jatkavat iloista tai vähemmän iloista ryypiskelyään vielä huoletta kärsimättä viinan tuomista sivuoireista sen kummemmin. Mikäli krapulassa viettää seuraavan päivän sängyssä migreenissä oksennellen, niin ei hätiä mitiä, sehän vain kuuluu krapulan luonteeseen.
Jossain runsaan iloisen tai ilottoman ryyppäämisen vaiheessa osan nisäkkäistä elämä vie onneksi uusille urille, jolloin alkoholinkäyttö vähenee huomattavasti tai loppuu kokonaan. Tässä joukossa ovat kypsyneet alkoholiliemissä nämä onnettomat, joita elämän satunnaisarvonta ei todellakaan ole suosinut. Tämä nisäkäs on jo varmaan itse huomannut, että hänen suhteensa alkoholiin poikkeaa monen muun suhteesta.
Osa aloittaa tässä vaiheessa vähentelemään sekä myöhemmin lopettelemaan. Osa varmasti onnistuu tästäkin perimän runtelemasta porukasta riippuen siitä kuinka kova sisäinen paine lopettamiseen on.
Osa alkaa selittelemään sekä järkeilemään, perustelemaan mitä moninaisimmilla syillä juomistaan:
töitä on liikaa tai liian vähän, mies tai vaimo on mulkku, aurinko nousi aamulla liian aikaisin tai liian myöhään jne. Muiden syiden loppuessa kaivaudutaan aina lapsuuteen saakka, jolloin on kärsitty hirvittäviä traumoja mitä moninaisimmissa elämän vaiheissa.
Osa lähtee joko itse apua hakemaan tai toisia ahdistelee ympäristö hakeutumaan avun piiriin. Tämä porukka viallisen perimänsä takia on tässä vaiheessa jo todella suurissa vaikeuksissa lopettamisen suhteen. Tästä porukasta on jo hyvin vaikea selvitä ilman sitä omaa pohjakosketusta, nöyrtymistä sekä lopulta luovuttamista.
Hieno teksti ja samoilla linjoilla.
Mullakin oli mulkku akka eikä ymmärtänyt ollenkaan minun parin viikon rännejä.
Töissäkin vitutti ja ympäristö muutenkin näytti persettä.
Välillä haettiin jotain diagnoosiakin kun oikein ahdisti eikä se lähtenyt ryyppäämälläkään,ihme juttu.
Tänä päivänä raitis ja vaimon kanssa / töissä menee paremmin kuin ikinä.
Yleinen biologinen sääntö on, että kun jokin kehon järjestelmä on stressaantunut, se joko mukautuu tai kärsii vahinkoa.
Sopeutuminen on itse asiassa selviytymisen väline, joka auttaa kehoa kestämään stressaavia muutoksia sisäisissä tai ulkoisissa ympäristöissä. Sopeutuminen tapahtuu nopeasti, spontaanisti ja useimmissa tapauksissa ilman käyttäjän tietoisuutta. Voin mainita ilmeisen esimerkin, rasitetut lihakset kasvavat ja vahvistuvat - perustavanlaatuinen liikunnan periaate. ylirasittaminen tietenkin vahingoittaa lihaksia. Alkoholismin alkamisessa sopeutuminen on keskeisessä roolissa. Alkoholistit aluksi kokevat fyysistä stressiä aina, kun he juovat. Elimistön entsyymit, hormonit ja lukuisat kemialliset prosessit menevät pois tasapainosta alkoholin myötä ja normaalit virtaukset materiaaleista soluihin ja ulos ovat järkyttyneet. Tämän sekaannuksen torjumiseksi solut tekevät tiettyjä muutoksia rakenteissaan. Sopeutuessaan tilanteeseen solut pystyvät toimimaan nopeasti ja tehokkaasti, vaikka alkoholia olisi elimistössä runsaastikkin. Itse asiassa solut käyttävät ensimäisenä alkoholin runsaan energian ennemmin kuin ravintoaineiden sisältämän.
Alkoholi kuitenkin on elimistössä kiittämätön vieras. Vaikka se antaa soluille runsaasti energiaa ja tarjoaa stimulaatiota ja sedaatiota eri määrinä, nämä hyödyt muuttuvat väistämättä kovaksi rangaistukseksi. Vähitellen alkoholi hyökkää soluja vastaan, tuhoaa niiden herkät kemialliset tasapainot ja syö pois solukalvoja, ja järjestelee uudestaan solujen sisäosia. Jos alkoholisti juo edelleen, juomisen seurauksena ennemmin tai myöhemmin haitat ylittävät edut, kun alkoholisti vähitellen etenee taudin myöhempään, huonontuneeseen vaiheeseen.
Sopeutumisen ja heikkenemisen välinen aika vaihtelee alkoholista toiseen. Joillekin alkoholisteille sopeutuminen tapahtuu nopeasti, ja viikkojen tai kuukausien kuluessa ensimmäisen ryypyn jälkeen, alkoholisti on selvästi riippuvainen alkoholista. Muissa tapauksissa monta vuotta kuluu ennen sopeutumisen ja riippuvuuden aikaisimpia oireita. Kriittinen asia on kuitenkin tämä: alustava sopeutuminen alkaa ennen kuin alkoholisti alkaa juoda paljon ja aiheuttaa rankempaa juomista. Sopeutuminen ei tapahdu, koska henkilö juo liikaa. Päinvastoin, kun henkilö alkaa juoda enemmän, ja useammin, ja kuvio jatkuu, hän näyttää yhden alkoholismin ensimmäisistä oireista. Alkoholismin varhaisessa vaiheessa tapahtuvat muutokset ovat kahdentyyppisiä: alkoholin, keskushermostoon ja riippuvuuteen vaikuttavat vaikutukset. Molemmilla sopeutumisvaihtoehdoilla on suoria vaikutuksia alkoholistin kykyyn juoda suuria alkoholimääriä päihtymättä (sopeutuminen) ja itse asiassa toimimaan paremmin, kun hän juo kuin silloin, kun hän ei juo (parantunut suorituskyky).
