Hei, pohdituttaa, miten pääsee eroon alkoholismin tuottamasta häpeästä. Suvussani on paljon alkoholismia ja myös omat vanhempani ja toinen sisaruksistani ovat alkoholisteja. Alkoholin tuottamien lukuisten pettymysten ja surujen vuoksi olen itse ottanyt etäisyyttä perheeseeni aikuisiällä. Olen kuitenkin satunnaisesti tekemisissä heihin silloin tällöin. Olen seurustellut vuoden ajan kumppanini kanssa ja kertonut hänelle myös perheenjäsenteni ongelmista. Koen suurta häpeää läheisteni juomisesta ja heidän kyvyttömyydestä hallita elämäänsä. Tästä syystä en ole halunnut esitellä perhettäni kumppanilleni. Mietin usein, mitä hän asiasta ajattelee. Aiheesta puhuminen on minulle myös hyvin ahdistavaa joten olen vältellyt sen puheeksi ottamista. Tuntuu todella kurjalta kun olemme hänen perheensä kanssa, ettei minulla ole tarjota samanlaista perhe-elämää. Tuntuu että se vaikuttaa suhteemme syvyyteen, kun hän ei tunne omaa perhettäni. Hävettää myös jos ystäväporukassa puhutaan perheistä ja itselläni tilanne on mikä on. Välttelen aiheesta puhumista ja vaihdan puheenaiheen nopeasti. Onko henkilöitä, jotka ovat painineet samanlaisen häpeän tunteen kanssa, mutta päässeet siitä yli? Olen käynyt vuoden ajan myös terapiassa ja puhunut siellä mm. tästä. Tuntuu ettei siitä kuitenkaan ole ollut suurta apua vielä häpeän tunteen käsittelyssä.
Hei Annika
Olen itse totenut vuosien varrella miten raastavaa häpeä on. Kuitenkin olen myös vähitellen saanut ajatukset omassa mielessä käännettyä häpeää vastaan, en minä ole tehnyt sitä mitä mieli väkisin haluaa hävetä. Ei ole helppoa.
Paljon voimia sinulle, ole armollinen itsellesi 
Tervehdys Annika;
Sinun perhe- ja sukutaustasi ei määrittele sitä millainen yksilö sinä itse olet ja siitä huolimatta tunnet kantavasi menneisyyden painolastina osaa sukusi rasitteena olevasta alkoholismista. Perheenjäsenen runsas alkoholin käyttö heijastuu oikeastaan koko perhe-elämään. Se turmelee usein lapsuuden , kouluajan ja nuoruuden sosiaaliset suhteet. Yhteydenpito kavereihin voi olla hankalaa tai jopa mahdotonta jos koskaan ei voi kutsua ketään ystäväänsä kylään kun joutuu häpeämään alkoholistiperhettään. Olet kaiketi joutunut kokemaan sellaista mutta onneksi olet selvinnyt kaikesta siitä ja olet kyennyt löytämään kumppanin itsellesi.
Ajattelen, että on hyvä kun olet kertonut kumppanillesi avoimesti taustoistasi ja kokemastasi häpeästä. Puhumalla kykenet erittelemään kaikkea sitä, mikä aiheuttaa sinulle yhä edelleen ja ehkä monien vuosien jälkeen ahdistusta. Kerrot käyneesi terapiassa mutta se ei ole vähentänyt kokemaasi häpeän tunnetta. Kokemuksesta tiedän, että prosessit ovat hyvin pitkiä. Häpeän tunne ei hellitä helposti. Vaikka kuinka saisi kuulla, että häpeän tunteeseen johtaneet syyt eivät ole millään tavoin oma vika, siitä huolimatta häpeä on läsnä jatkuvasti. Onnistuessaan pitkäkestoinen terpaia voi kuitenkin vapauttaa ihmisen myös häpen tunteesta. Psykoterapian onnistumisen kannalta on tärkeää, että monista eri vaihtoehtoisista tarapiamuodoista on valikoinut sellainen, jolla kyetään oikeasti ja vaikuttavalla tavalla auttamaan asiakasta. Tiedän monia henkilöitä, jotka ovat joutuneet vaihtamaan terapeuttia, koska ovat kokeneet, että valinta ei ole ensimmäisellä kerralla osunut oikeaan terapiamuotoon tai terapeuttiin henkilönä. Kun sopiva terapeutti viimein löytyy, tuloksiakin alkaa parhaassa tapauksessa syntyä tai ainakin se on mahdollista.
Rohkaisen sinua ehdottomasti jatkamaan terapiaa. Keskustele useamman potentiaalisen terapeutin kanssa ennen seuraavaa valintaasi.
Ystävällisin terveisin
Juhapetteri