Ite oon ekaa kertaa menossa aa-hommaan katsomaan josko siellä jutustelusta olis jotain apua. Tää kun menee nykyään jo silleen että 3 viikkoo aivan pihalla, hetki selvänä sit taas alusta. Nyt kun on muutaman päivän ollu raittiina ni miks ei?
Ihmettelen et miks niillä jotka ei usko jumalaan on melkein kovempi tarve siitä ilmottaa ku uskovaisilla siitä et uskoo? Sama juttu ku vegaanin on pakko saada kertoo ettei syö lihaa. Ja sen kuka ei katso telkkarii?
Mulle on sama puhutaanko siellä jumalasta vai kekkosesta. Jos se jeesais ni mä puhun vaikka Väyrysestä.
Ennakkoluulottomasti tsekkaamaan paikka ehdottomasti !
Itse käynyt vuoden verran eikä ole valittamista.
Vapaaehtoisesti sinne menen ja en ole uskovainen.
Kokemusten jakamista puhumisen muodossa. Kaikenlaisia ihmisiä eri lähtökohdista.
Hyvä ajatus, jotainhan on tehtävä, kun ongelman oikea nimi on selvinnyt. Jutustelu auttaa, jopa pelkkä kuuntelukin. Ja vertaistuen ihmeellinen ominaisuus on, että sinä tänään ekakertalaisena annat tukea palaverissa niille, jotka jo ovat päässeet homman voimapiiriin. Kiitos siitä!
Tässä on vaan sekin puoli, että monessa “pelastussanomassa”/henkivoimien mittelössä/erilaisissa “Voimapiireissä” ja sellaisissa klubitouhuissa nimenomaan tuodaan esiin ja vakuutetaan sekä taotaan oikeen kunnolla kalloon, että jos se ongelma ei poistu niin syy löytyy siitä, että ei yritetä tarpeeksi yhteisön sisällä/oman psyykkeen/askelten kanssa tai ihmisessä on jotakin äärimmäisen pahasti pielessä. Eli eikun vaan persettä penkkiin lisää niin kyllä se siitä…
Silloin ei välttämättä edes viisaus auta koska ollaan jo tavallaan “langettu loukkuun” ja jotkut eivät sieltä koskaan ylös nouse.
Monissa uskonyhteisöissä koetaan pahimpina vihollisina juuri “luopiot”. Ne jotka ovat tulleet, itselleen tyhjäksi havainneet ja hylänneet pyhät opetukset.
Yhteisön menestys ja yhtenäisyys nostetaan niissä ainakin järjen, usein inhimillisyydenkin yläpuolelle.
Niinpä mukaan saaduille luetellaan kaikkia mahdollisia kirouksia, vaivoja ja henkien kostoa seuraavaksi siitä jos uskon ja uskonyhteisön hylkää.
Niinpä sitten saattaa moni lyödä päätään kymmeniä, ehkä satojakin kertoja. Toivoen että sama loitsu tai rituaali sitten vielä tämän kerran tai kymmenen seuraavaa kertaa toistettuna poistaisi sen vaivan jonka takia on uskonyhteisöön tultu.
Ja kun sen kirouksilla uhkailun toisena puolena osoitetaan ja ylistetään sitä veljeyttä ja rakkautta, vertaistukea jota oikeassa uskossa olevat toisilleen rajattomasti antavat, niin ehkäpä silloin vaakakupissa ei niin paljon painakaan se, tuottaako usko parannuksen vai ei -ihmisen integrointi johonkin ajatteluun onnistuu melko pienillä ja yksinkertaisilla konsteilla.
Juuri näin! Ei tämä mitään ydinfysiikkaa ole ja hauskinta oli joskus seurata eräässä AA-palverissa yhtä herrasmiestä jolla oli oikein vuosipäivä raittius kakut ja kaikki sekä tottakai sateli erittäin hyväksyviä sekä kannustavia katseita/sanoja. Kaverini oli juuri juopotellut herran kanssa aika rankasti (kuulin sattumalta) ja hän ihan pokalla vaan kauheessa pamihuurussa siellä oli selittelemässä soopaa :mrgreen:
Tuli sit ekaa kertaa käytyä. Mulle jäi hyvä fiilis ja aion mennä ens kerrallakin. Jotenki hyvä ja vilpitön meininki verrattuna esim. päihdeterapeuttiin. Silläkin on puolensa, mutta lähtökohta on aika kliininen, vähän sama kun kävis kirjastossa lukemassa faktaa alkoholismista.
Tuli tuolla ryhmässä ekaa kertaa sellanen olo et jumalauta täähän vois toimii. Halu raittiuteen on ollu jo kauan mut joku siinä on mättäny. Ehkä se jutustelu tekee kans yksinäiselle juopolle hyvää.
Sit niistä uskonasioista mitkä on monelle niin arka paikka ja synnyttää oikeen vihaa. En mä kokenu että siellä olis niitä niin korostettu, lähinnä mulle korostettiin sitä että tää ei ole hengellinen juttu.
Toisaalta mä en viehäty esim. lihavista naisista mutten pelkää sellaseks muuttuvani vaikka moni frendi sellanen onkin.
Tsemppii vaan muillekin, kyl se siitä jos niikseen.
Mahtava juttu, että menit ekaa kertaa. Toka on vielä tärkeämpi ja antoisampi, kun silloin voi mennä tuttuun paikkaan ilman jännitystä. Pystyy kuulemaan ja puhumaan eri tavalla. Sulla on nyt oivallinen mahdollisuus seurata niitä lukuisia edelläkulkijoita, jotka tällä tavalla ovat ratkaisseet juomisongelmansa. Hengellisyydestä sen verran, että sulle korostettiin ehkä kuitenkin, että AA ei ole mihinkään uskontoon sitoutunut juttu. Jokainen voi uskoa tai olla uskomatta ihan mihin vaan.
Yksi usko kuitenkin on ylitse kaiken: kun ei ota ekaa ryyppyä, ei tule humalaan. Jatketaan yhdessä!
Kuvitellun ja todellisen ero ei aina ole ihan selvä, kun kysymys on ihmisen hyvinvoinnista ja elämänhallinnan tuntemuksesta. Kyseessä on kuitenkin osin hyvin subjektiivinen kokemus.
Jos jonkin ongelman ratkaisemisen ja ongelmasta eroon pääsyn olennaisena tekijänä onkin se, miten ihminen itse ajattelee, kuvittelee, mielessään hahmottaa mahdollisuutensa, tulevaisuutensa, voimavaransa ja tavoitteensa realistisuuden, ei kysymys silti tarvitse olla siitä että koko ongelma alunperin olisi oman ajattelun , mielikuvituksen, tuotetta.
Päihdeongelmankin syntymiseen vaikuttavat aina myös ihmiseen ulkopuolelta vaikuttavat asiat.
Moniulotteiseen ongelmaan vaikuttaa moni asia, totta. Onhan sekin kyllä havaittua, että addiktioilla on taipumus kasaantua. Moni päihderiippuvainen on myös tupakoija, vaikka tupakointi on muuten vähentynyt yhteiskunnassamme ilahduttavasti.
Pelihimo ei ole myöskään harvinainen alkoholisteilla, ja pelaamisongelma voi jatkua sittenkin kun korkki on kiinni.
Moni kehittää helposti uuden addiktion myös liikunnasta, työnteosta tai kuka mistäkin.
On selvää, että addiktiivisen ihmisen aivokemiassa, välittäjäaineiden säätelyssä, on siis jotain erilaista kuin sellaisella, jolla ei haitallisia addikitoita ole. Pidetäänkö tätä sairautena, on makuasia.
Aivojensa toimintaratojahan voi muuttaa ja muokata harjoittelulla. Ellei voisi, kukaan ei koskaan toipuisi addiktioista. Sama päteen muuhunkin henkiseen kehitykseen, tai vaikka maailmankatsomuksen avartumiseen.
Heh, kuten olen usein kertonut, rakas isoäitini oli helluntalainen. Eikä tosiaan kyllä päihdykkeitä eikä tupakkaa nauttinut. Vaari sen sijaan veti sekä tupakkia että viunaa, niin että kerran Enso-Gutzetin pikkujouluista saapuessaankin piti kutsua poliisit kantamaan vaari sisälle portinpielestä, johon taksikuski oli sen pudottanut.
Kuten arvata saattaa, taivasten tulta ja tulikiveä oli vaarille luvassa mummon suunnalta.
