Raittiin minän hyväksyminen onnistuu huomattavasti helpommin jos sisäistää ettei siltäkään voi odottaa mahdottomia!
Jep. Ja kiire ei ole mihinkään, sillä aika on paras kaveri. Hiljaa hyvä tulee.
Yli kaksi viikkoa selvinpäin! Jes jes! Olotila alkaa olla normaali ja vallan mainio suorastaan. Mikä parasta, tuntuu että tunnetasolla olen sisäistänyt aiemman huonovointisuuteni johtuneen liiasta viinan kittaamisesta ja näin ollen ei ole käynyt mielessäkään lähteä baariin koko tänä aikana.
Mikä on myös hyvä kannustin, on se että tilillä tuntuu olevan paljon enemmän rahaa eikä se tunnu kuluvan millään. 
Tuntuu muutenkin että itsetunto on paljon parempi, ei ahdista ja osaan olla jopa ylpeä itsestäni. Kävin mittauttamassa maksa-arvot, hieman koholla olivat mutta eiköhän ne siitä ajan kanssa palaa normaaliksi.
Nyt kuitenkin tuntuu että alkaa päästä taas kunnolla alkoholittomuuden makuun. Varsinkin kun kesä alkaa olla ohi, samoin terassikausi niin senkin puolesta tämä tuntuu olevan helpompaa ja rauhoittuminen houkuttelee. Ja normaalien asioiden tekeminen.
Onnittelut! Parissa viikossa fyysinen riippuvuus alkaa olla historiaa. Siitä vielä pari viikkoa, niin luultavasti maksa ja muu kroppa alkaa olla palautuneet ryyppäämistä edeltävään aikaan. Siitä eteenpäin kaikki on henkistä ja täysin omista valinnoista kiinni. Kukaan tai mikään ei enää pakota ottamaan, vaan ne on omat suuntaviivat elämässä kun vievät eteenpäin.
Tänään napsahti se päivä, jolloin olen ollut jo kolme viikkoa selvinpäin. Olotila on nyt hyvä ja tasainen. Mielialanvaihteluita ei juuri ole ja ajatuskin juoksee kirkkaammin.
Toisaalta tänään kävi taas petollisesti mielessä melko lailla ensimmäistä kertaa että olisin lähtenyt terassille, kun yksi näistä minun juoppokavereistani pyysi. Kykenin kuitenkin kieltäytymään. Viinanhimo ei ole mitenkään ylitsepääsemätöntä ja tuntuu että se saattaa tulla kohtauksittain. Vallitseva olotila on kuitenkin ylpeys siitä, että olen pysynyt juomatta ja terveyteni pikkuhiljaa korjaantuu. Miksi lähtisin taas siihen rumbaan, jossa lopputuloksena on tuska ja huonovointisuus. Tuntuu että parisuhderintamallakin menee paljon paremmin nyt kun en ole juonut. Kumppanini on käynyt tasan kerran ulkona ja hänkin on sitä mieltä, että paljon parempi kun olemme harrastaneet terveellisiä juttuja ja normaalia elämää - käyneet ulkona syömässä ja muutenkin nyt keskittyneet toisiimme ja parisuhteemme hoitamiseen. Sen sijaan että kännissä aina tapeltaisiin ja korjailtaisiin krapulaa.
Kaiken kaikkiaan elämä tuntuu taas paljon stressittömämmältä ja normaalilta. Hyvä minä!
Tänään on ollut vaikea päivä. Viinanhimoa on ollut aika lailla ja tehnyt mieli lähteä bisselle. Ehkä se johtuu siitä, kun ei ole ollut mitään kehittävääkään tekemistä. Menen kuitenkin edelleen päivä kerrallaan ja tänäänkin olen päättänyt olla juomatta.
Fiilikset ovat siinä mielessä kaksijakoiset että ajoittaisista viinanhimokohtauksista huolimatta tunnen etovaa oloa kun ajattelenkaan niitä krapuloita mitä kesän aikana on ollut lukemattomia. Lisäksi terveydentila on huolestuttanut niiden koholla huitelevien maksa-arvojen takia, joten melko lailla on myös syitä olla selvinpäin ja ne myös estävät voimakkaasti vetämästä takkia päälle ja lähtemästä baariin.
En ole kovinkaan kauan ollut vielä juomatta, joten kai nämä vaikeudet kuuluvat asiaan. Lähden huomenna kumppanini kanssa risteilylle pariksi päiväksi ja molemmat päätimme olla selvinpäin koko reissun. Hyvä niin, vaihtelua arkeen.
Jee! Kuulostaa että sulla menee vallan mainiosti. Itsellä tuli kuukausi raittiutta täyteen ja samat on fiilikset. Parisuhde kukoistaa ja olo on mainio.
Toivotan sulle tsemii kamppailussa viinaa vastaan. Olet, kuten minäkin, nuori ja vaikka mitä seikkailuita vielä edessä. Eihän pilata elämäämme viinalla 
Minullakin tulee huomenna kuukausi täyteen. Hyvä me!
Olotila on taas hyvä. Risteilystäkin selvittiin hienosti ilman pisaraakaan, kumppani otti yhden drinkin mutta siihen se jäi. Tuntuu että mun juomattomuus on vaikuttanut senkin alkoholinkäyttöön vähentävästi, kai sitä on stressannut mun monen päivän dokaamiseni ja siksi itsekin tinannut. Ero mun ja sen juomisessa kuitenkin on se, että sillä se jää siihen yhteen halutessaan, kun mulla taas sen yhden jälkeen dokaaminen onkin sellaista, että on lopulta ympärikännissä. Sen tosiasian kun on myöntänyt niin kaikki on ollut helpompaa.
En elättele toiveita mistään kohtuukäytöstä, eikä se tunnu edes pahalta. Loppujen lopuksi mulla on päihdehistoriaa sen verran takana, että tuntuu näin iän lisääntyessä että selvä pää on aina parempi. Päihtyminen ei ole ollut oikeastaan pitkään aikaan enää hauskaa. Muutamia vuosia sitten mulla oli melko paha bentsokoukku ja sekakäyttöäkin tuli jonkin verran harrastettua. Sittemmin en ole lääkkeitä käyttänyt vuosiin, mutta alkoholi on edelleen ollut kuvioissa. Loppujen lopuksi lääke- ja alkoholiriippuvuudet ovat sama asia.
Lopetin myös tupakoinnin pari päivää sitten, joten näiden röökivieroitusoireiden kanssa kärvistely on pitänyt tehokkaasti ajatukset poissa viinasta. Välillä pitää mennä tunti kerrallaan ja keskittyä siihen ettei sytytä.
Tsemppiä Vilburgillekin!
Oma avokki on oman raitistumisen jälkeen lopettanut myös alkoholin käytön lähes kokonaan. Perjantaina lähtivät “tyttöjen iltaa” viettämään ja jo puolen yön jälkeen hän saapui kotiin. Kertoi, ettei ole koskaan ollut näin onnellinen kanssani. Toisaalta tuo on hyvä juttu, että mainitsee asiasta, mutta osa musta hajoaa kun muistelee millainen olen juomisaikoina ollut. Tylyä muisteltavaa. Ei paljon naurata se valehtelu, salailu ja känniriidat.
Kuukausi takana, nyt pitäisi kerätä voimia kieltää itseään aloittamasta juomista. Kuten alussa mainitsit, se mieli helposti muuttuu. Nyt tunnen kuitenkin oloni voimakkaaksi suhteessa alkoholiin.
Tupakka tappaa tsemppiä lopettamisen kanssa.
Minulla avovaimo tinttaa tälläkin hetkellä. Annoin luvan koska itse kyllä pärjään ilmankin. Kai se vaan niin kuitenkin on että toisen juomisista ei voi päättää. Onneksi se tuntuu täälläkin olevan vähentynyt siihen kertaan pariin kuukaudessa kun ennen saatettiin yhdessä ottaa vaikka viikkokin putkeen.
Itselläni on nyt 38. päivä takana raittiina ja pikkuhiljaa alkaa tulla fiiliksiä että voi jo nauttia elämän pienistäkin asioista. Ennen kun ei saanut nautintoa mistään muusta kuin alkoholista. Nyt ruoka maistuu herkulliselta ja kivat asiat tuntuu kivalta eikä sellaiselta jurrisen turtumukselta. Pää pelaa taas hyvin ja joka päivä vaan paremmin.
Ajatuksia ratkeamisesta oli tosin tänään mutta onneksi nekin menee ohi kun vaan kärvistelee. Pääpiirteissään tästä elämästä alkaa jo nauttiakin.
Tästä jatketaan.
Näinhän se on, että toisen juomiseen ei voi vaikuttaa ollenkaan. Jokainen siitä loppukädessä viimeksi vastaa ja muiden ihmisten sanomiset ja tekemiset eivät siinä paljoa paina. Hienoa kuitenkin, että sinä olet pystynyt olemaan ilman alkoholia.
Itsekin alan pikkuhiljaa sisäistämään kunnolla taas selvinpäin olemisen hyvät puolet. Sitä nautintoa saa paljon helpommin tavallisesta elämästä ja mikä parasta - se on AITOA! Kun kelaa aikaa taaksepäin, kun joka päivä piti istua kaljalla, niin se oli sellaista “tekohauskaa”. Muka hirveän hauskaa kantapaikassa istua muiden juoppojen kanssa ja jauhaa paskaa, mutta siinäkin kantapaikassa moni ihmettelee kuinka elämä vaan menee alamäkeen. Eivät kuitenkaan tee asialle mitään. Ihmiset ovat rikkinäisiä, mutta moniko lopulta on rikkinäinen juuri siitä syystä, että siellä kapakassa istutaan arkisin heti kun iltapäivällä päästään töistä ja jatketaan pilkkuun asti. Seuraavana arkipäivänä tämä toistuu. Kerta toisensa jälkeen. Viikonlopuista tuskin tarvitsee edes mainita. Jukeboxista soitetaan melankolisia biisejä ja fiilistellään synkkää elämää. Ja sama levy jauhaa - kuukaudesta ja vuodesta toiseen. Ihmiset eivät pääse eteenpäin elämässä.
Olen muuten pistänyt merkille, että monikin alkoholia liikaa käyttävä ikäänkuin “junnaa paikallaan”. Exäni, joka on ollut juoppo ainakin viimeiset 13 vuotta, ei ole kehittynyt mihinkään suuntaan elämässään. Valitti aikanaan paskasta työpaikastaan, mutta siellä se edelleen vaan on ja tekee samaa duunia. Eikö normaali ihminen tuossa tilanteessa ainakin yrittäisi hakea muihin duuneihin, jos ei edellisessä viihdy? Näin esimerkkinä. Ja siis näitä esimerkkejähän on useita. Elämässä ei päästä eteenpäin. Eletään menneisyydessä ja melankoliassa.
Itse kun on käynyt tätä alkoholinhuuruista tietä tässä läpi, niin tuntuu että siinä kännissä olemisessa ei ole mitään aitoa hauskaa. Enää. En tiedä, johtuuko tämä aikuistumisesta vai mistä, mutta viimeisen kuukauden aikana olen nauttinut elämästäni enemmän kuin pitkään aikaan. Ei ole tarvetta lähteä baariin, rahaa on enemmän ja tunne-elämä sekä mielialat ovat tasaantuneet. Ajatus kulkee kirkkaasti. En kiellä, etteikö hetkellisiä viinapirun olkapäällä kolkuttelemisia olisi, mutta ne menevät nopeasti ohitse. Lisäksi arvostan enemmän niitä oikeita ystäviäni - niitä, joiden kanssa ei tarvitse aina vain ryypätä ja ettei se ole ainoa yhdistävä tekijä. Helposti he jäävät taka-alalle, kun notkuu kuppiloissa.
Raitista päivää kaikille!
Seitsemättä viikkoa selvinpäin. Enää ei pahemmin olut houkuttele satunnaisia ja harvoja mielitekoja lukuunottamatta. Maksa-arvotkin ovat palautuneet ihanteellisiin tasoihin.
^^ Minulla siihen ongelmaan ja kuvaan kuului se, että ei uskalla mennä elämässä eteenpäin ja oikeastaan elää muutenkaan elämää. Se on se joka saa ihmisen jämähtämään ja sulkeutumaan, vaan entistä kovemmin niihin kuoppiinsa. Se eteenpäin meneminen kun tarkoittaisi niiden turvallisten, vaikkakin kärsimystä tuottavien asioiden hylkäämistä. Sitä siinä sitten valitetaan mielummin, eikä ymmärrä itsessään olevan kaikki kapasiteetti asioiden muuttamiseen. Se on sitä kummallista psykologiaa. Menneisyys pitää tasan niin kauan otteeseen, kunnes sen on käsitellyt ja kohdannut