Alkoholiongelmasta

Me Lopettajat
1

Heippa.

Juomiseni on ollut runsasta jo 7 vuoden ajan. Join ekat kännit jo 11-vuotiaana, sairaalareissu tuli siitä. Tämän jälkeen oln juomatta aina 15v asti. Tästä lähtien join joka viikonloppu. Alkoholi on näyttäytynyt ison osan elämästäni.
Minulla on puoliso, joka juo todella harvoin muutaman. Ehkä kerran vuodessa, hän on minun tukenani todella voimakkaasti. Meillä on 3 lasta myös.
Juomiseni lähti aivan käsistä 7 vuotta sitten, kun aloin ”nollaamaan” päiviä oluella. Join alkuun joka päivä muutaman. Viikonloppuisin reilummin. Sitten pikkuhiljaa määrät kasvoi päivittäin. Joinkin yhtäkkiä 15-28 päivittäin olutta. Kunnes menin työelämään pitkän työttömyyden jälkeen. Silti arkisin meni 7-9 olutta ja viikonloppuisin meni 30-40 olutta. Ylilyöntejä ollut useita, törkeä rattijuopumus, aggressiota, juhlat mennyt ihan yli ja olen alkanut riehumaan.
Vatsaa särki, naama oli aivan pöhöttynyt. Myöhästelin töistä, nukuin huonosti, viikonloppuisin nukuin todella pitkään.
En osallistunut perheen arkeen mitenkään. Kävin yksin baareissa, soittelin ihmisille sieltä.

Juomiseni alkoi tuntua turhalta. Mikä idea on enää juomisessa, kun istuu yksin sohvalla, juo olutta, räplää puhelinta. Harvoin join kenenkään seurassa. Vatsa alkoi oireilla, kouristelevaa kipua ylävatsalla.

Joten, pian vauvan syntymän jälkeen päätin sen: en juo tänään.
26.10.2022 oli yöllä viimeinen kerta, kun join. Menin aamulla silmät punaisena viemään tarhaan lasta. Tarhassa selvästi katsoi minua vähän oudosti. Tämä herätti myös.

Joka päivä, teen lupauksen, en juo tänään. Tämä on lupaus, jota lupaan loppuelämän.

Retkahtaminen on ollut lähellä. Olen kiltisti odottanut, että kello on 21 ja tämän jälkeen mieliteko poistuu automaattisesti.

Hain hoitoon päihdepolille. He soittavat sieltä viikottain.

Olen etsinyt tietoa netistä, joka päivä monta kertaa luen tätä päihdelinkkiä ja luen teidän muiden tarinoita.

Tämä raitis elämä tuntuu aivan mahtavalle! Töissä minulta on useat kysynyt isyysloman jälkeen, mitä olen tehnyt että olen virkeämpi ja kasvot erilaiset. Olen rehellisesti kertonut raitistuneeni.

Tällä jatketaan, pöivä kerrallaan, tarvittaessa hetki kerrallaan.

2

Moikka sinulle!

Hieno ja rehellinen kirjoitus sinulta. Aivan kuin olisi lukenut omaa tarinaa. Varmasti moni täällä samaistuu.
Päätöksen teko ja itselleen myöntäminen ovat todella tärkeitä, siitä se lähtee.

Itse kipuilen ja kamppailen kovasti alkoa vastaan. Ehkä tyhmästi sanottu, mutta uusi päivä ja uusi mahdollisuus.
Pysytään vahvoina ja kovasti sinulle tsemppiä!!

(kirjotin aikaisemmin, mutta viesti ei näköjään edennyt…)

3

Tsemppiä kovasti. Päivä kerrallaan on ainakin minulle se paras konsti. Ja kun ei yritä väkisin ja pakolla vaan en ota tänään, en ota nyt, sillälailla pääsin tupakastakin eroon. No olihan minulla Korkein Voima jolta pyysin voimaa ja uskoa siihen ja suojelusta. Se toimii kun ei itse jaksa, jättää huolet ja pelot pois, kun ei niille mitään kuitenkaan aina mahda.
Hyvää ja raitista lauantaita!

4

Päivä kerrallaan on paras. Eikä pidä liikaa miettiä, vaikka ajatukset harhailee useinkin siihen lasiin.
Olen alkanut kokeilemaan meditaatiota, vaikea vaan rauhoittua, mutta kaikki aikanaan.
Haluan vaan uskoa, että kaikki järjestyy.

5

Kohta 6 viikkoa täynnä. Nyt eilen teki tosi paljon alkoholia. Keksin muuta tekemistä, puoliso tuki mua ja pikkuveli. Odotin 21 asti. Onneksi en retkahtanut! Olisi morkkis ollut suuri tänään.

6

26.10.23 tuli tasan vuosi täyteen raittiutta. Paljon on tähän vuoteen mahtunut. Alla inclusive loma, kaikki juhlapyhät, kesä, juhlia ja baareissa käyntiä. Tuntuu uskomattomalta, miten hyvin tämä on mennyt. Olen tosi tyytyväinen itseeni. 20.10.2023 tuli myös 8 kuukautta täyteen Savuttomana. Siis tosi paljon muuttunut tämä elämä. Sen kun tajusi, miksi juo ja syyni oli ahdistuksen poisto, mutta tosissaan se alkoholihan sitä ahdistusta aiheutti. Aika iso asia oli, kun tuon tajusi. Uhkapelien kanssa taistelen vielä. Senkin takana on ahdistuksen poisto. Olin 60 päivää pelaamatta ja en tuntenut ahdistusta
.

7

Onneksi olkoon, todella hieno saavutus! Savuttomuus on itselleni vielä vaikeampi haaste kuin alkottomuus, koska siihen minulla on myös fyysinen riippuvuus ja nikotiinireflani ovat melko kaameita. Vielä en ole valmis siihen urakkaan mutta teen samaa suuntaa. Huikeita harppauksia!