Olemme olleet puolisoni kanssa yhdessä 8v ja tunteneet 9v. Nykyään asumme yhteisessä asunnossa ja hänen melkein aikuiset lapsensa asuvat meillä joka toinen viikko. Alussa tutustumiseen liittyi usein alkoholi molempien osalta. Jossain vaiheessa aloin miettiä, että mies juo aika paljon. Ajattelin, että se johtuu hänen rankasta avioerostaan. Joku krapulainen aamu sanoin hänelle, että näinkö haluat viettää aikasi lastesi kanssa ja hän lopetti juomisen lasten meillä ollessa pitkäksi aikaa. Nyt kun lapset jo huitelevat viikonloppuisin omilla menoillaan on mies alkanut juoda myös näinä viikonloppuina ja esim. eilen illalla olin kovin surullinen kun mietin pojan kotiintuloa, kun isä nukkuu humalassa sohvalla. Mies viettää melko usein esim. mökkiviikonloppuja tai festarireissuja kavereiden kanssa ja alkoholinkäyttö on silloin runsasta. Ymmärrän tavallaan, mutta määrät on aika hurjia ja ikääkin on jo yli 50 niin terveysasiatkin huolettaa. Eniten ehkä ärsyttää, että lähes kaikkiin viikonloppuihin liittyy alkoholi. Tuntuu että monet mukavat asiat jää sen takia tekemättä, voisimme tehdä muutakin kuin “kaljotella” ja möllöttää pikku krapulassa. Itse jätän hyvin usein juomatta tai otan vain pari lasillista viiniä tai saunajuomaa. Monesti tuntuu että en niitä itse osaisi edes kaivata, mutta ne tarjoillaan. Ostaa minulle juomia “hyvää hyvyyttään” kun varmaan voisi maistua. Joskus yritän juoda seurana, että jos se olisikin mukavaa ja saattaa ollakin, mutta mieluummin tekisin yleensä muuta. Useimmiten ahdistun siinä muutaman oluen kohdalla, kun mies alkaa hieman humaltua ja vetäydyn omiin oloihini/pääni sisälle. Odotan vain että nukahtaisi jo. Toivon ettei telo itseään tai hajota mitään vahingossa. Ei ole ns. kaatokännissä, mutta humalassa kuitenkin ja useimmiten nukahtaa istualleen ja toivon vaan, että henki kulkee. Uuden kaljan hakee aina niin kauan kuin pysyy hereillä. Joskus yritän suostutella että lähtisi sänkyyn nukkumaan, vastaa vaan että “juu juu” ja jatkaa nuokkumistaan. Luulen, että hän ei itse hoksaa sitä kuinka humalassa onkaan. Polvikivut vaikeuttaa kävelyä, sohvallehan nyt nukahtaa moni ja minä olen vaan tylsä kun en halua kuunnella yhdessä musiikkia ja höpötellä? Nämä viimeiset oli oma tulkintani, en ole asioista maininnut. Pari kuukautta sitten sanoin, että minusta sinä juot todella usein ja todella paljon (oli ollut useampi reissu Kavereitten kanssa). Ei vastannut mitään, mutta pari kolme viikonloppua meni selvin päin. Nyt taas kolme viimeistä yhteistä viikonloppuamme mennyt vanhaan tapaan ja tajuan, että tämä kaava on tavalla tai toisella toistunut muutamia kertoja. Kuinka voisin kertoa hänelle, että minua tämä asia häiritsee?? Onko alkoholinkäyttö ongelma vai arvomme vain erilaiset tässä kohtaa?
Mä oon kanssa 50 ja en voi kun ihmetellä mitä tämän ikäinen tekee tuhannen päissään jossain festareilla. Mä en menisi vaikka maksettaisiin.
Alkoholistilla koko elämä pyörii alkoholin ympärillä ja sitä juodaan aina kun mahdollista ja sammumiseen asti.
Alkoholismi on sairaus joka hoitamattomana johtaa synkkenevään kurjuuden kierteeseen.
Alkoholisti tykkää, kun joku juo seurana.
Alkoholi masentaa ja tappaa ihmisistä sen puuhakkuuden, humalassa saatetaan kyllä rakentaa vaikka kivitalo Lontooseen.
Meillä juo rouva ja voin jakaa tuon tunteen 100% sti. Humalaisen kanssa ei voi jutella eikä tehdä mitään muutakaan järkevää. Alkoholisti tulee nukkumaan kun juomat loppuu, ellei sitten sammu ennen sitä.
Eihän ne hoksaakaan. Sitä ollaan ihan täydessä iskussa ja hyvin mukavia ja sosiaalisia. Olen usein kuunnellu, kun puoliso jauhaa tuntikausia puhelimessa jonkun kanssa ja puhe sammaltaa ja takertelee. Selvänä ei soitella minnekää vaan maataan sängyssä suoratoiston luomassa rinnakkaismaailmassa. Olen joskus pyytänyt lenkille tai ulkoilemaan, mutta turhaan. Jos joskus lähtee niin on poissaoleva ja kiukkuinen.
Minä kerroin suoraan, että sinusta on tullut alkoholisti, kerroin myös kuinka usein hän on humalassa. Niin ikään kerroin, ettei salaa kaapissa juomalla huijaa kuin itseään. Kyllä läheiset haistaa ja aistii käytöksestä onko juotu vai ei. Kauhea riitahan siitä syntyi, en kuulemma tiedä hänen juomisestaan mitään ja hän juo niin paljon kuin haluaa. ”Mua ei määrätä” oli se asia joka tuli selväksi.
Alkoholismi on itsensä kieltävä sairaus eikä juominen lopu toisen pyynnöstä oli pyytäjä sitten puoliso tai nelivuotias pelokas lapsi. Alkoholistin käytös on usein sellaista itsekästä ja narsistista.
Kannattaa lukea näitä muiden kirjoituksia samasta aiheesta. Mulla loppui oma kaljan kittaus kolmatta vuotta sitten. Ehdin harrastaa alkoholismia 30-vuotta. Eihän se silloin alussa ollut sitä, mutta myöhemmin kyllä. Noin 30-vuotiaana mulla oli sellainen vaihe elämässä, että mietin sopiiko alkoholi minulle ja olin reilun vuoden juomatta. Sitten aloitin ”kohtuukäytön” jota kesti noin 17-vuotta.
Alkoholi sopi minulle kuin otsatukka sialle. Olen tullut siihen päätelmään, ettei se sovi oikein kenellekään.